Verhokriisistä selvitty, poika vielä nikottelee, mutta tyytyy kohtaloonsa. Tamppien poistamisella verhoista tuli hitusen poikamaisemmat.
Peräkammarin jälkeen tein vähän muutoksia tupaan. Viimeiset pimeän ajan valot pois, ja keväisempää tilalle. Vähän siirtelyä ja uuden paikan hakua. Ja pari pientä ostostakin. Viime viikolla kun poikkesin Karismaan sinne avatun Name it- myymälän takia, erehdyin poikkeamaan myös Finnmarin myymälään. Miten sitä osuikin silmiin jalalliset tarjoiluastiat. Ihanat, pakko ostaa. Pieni maksoi 2e ja hitusen kookkaampi 3e.
Nyt saavat toimia karkkien alustana, mutta talvella noissa voi poltella vaikka kynttilää. Kevään ja tulevan grillikauden innoittamana ostin Ikeasta tuon ruusukuvioisen serviettitelineen. Kerrankin siro ja kaunis malli, mutta samalla tukeva jotta pysyy paikoillaan ulkona tuulisemmallakin säällä.
Kirpparilta aikoja sitten ostettu iso musta tarjotin pääsi vihdoinkin esille ruokakaapin päälle.
Vaikka tarjotin on todella suuri, se melkein hukkuu tuonne kookkaan kaapin päälle.
Keritsimet löysivät uuden paikan ikkunaseinältä puhelinnurkkauksesta.
Mies aina haaveilee vanhasta kulmakaapista tuonne nurkkaan. Kuulemma siinä on sellainen ollutkin joskus ennen vanhaan. Minulle sopii, kunhan tulee vastaan kaunis kaappi (ja halpa). Kävisi tuohon rakentaa kiinteäkin komero.
Enää ei puutu kuin lampaat.
Huomenna on kevään viimeinen entisöintikurssi. Ikkunat nro 5-6/10 on hiottu pohjamaalauskuntoon. Ensi vuodelle asetan kunnianhimoisen tavoitteen. Kaikki loput ikkunat valmiiksi!
Jälleen kerran olet tehnyt kivoja löytöjä.
VastaaPoistaVerhokriisi nauratti, vaikka ymmärrän kyllä että siinä tilanteessa nauru on ollut kaukana. Mutta kuulostaa niin tutulta tuo marina tyttöjen jutuista. Viikonloppuna oli grande katastrofi, kun joku valopää (pojan sanoja lainatakseni) oli laittanut hänen laatikkoonsa vahingossa siskon nilkkasukat. Pelkkä ajatuskin puistatti häntä, että hän olisi vahingossa lähtenyt maanantaina kouluun jalassaan siskon kimallesydän sukilla. (Pienen pieni kimallesydän sukanvarressa)
Pitää vielä kommentoida noita ihania pikkuisia karvapalloja, muutama postauksesi taaksepäin siis. Hurjasti ovat kasvaneet ja vauhtia ilmeisesti alkaa tulla :)
Täälläkin liikkuu toisinaan valopäitä, saattaapa mennä ne pikkuveljen sukat isolle veljelle, ja sitten pyöritellään silmiä, että mitä nämä MUN pinossa tekee :DD
PoistaKarvapallot on kasvaneet ihan mielettömästi, ja vauhtia alkaa riittämään! Saa olla jo varovainen ettei tallaa päälle, nämä pennut kun tuntuu olevan paljon rohkeampia kuin edelliset. Tulevat ja nuuskivat jalkoja.
Voi miten ihania löytöjä talo täynnä! Ihana noiden keritsimien yksityiskohta. Tuo, jonka kaariosa muodostaa sydämen <3
VastaaPoistaNe on jotenkin ihanat keritsimet. Ja talon vientiltä löytyneet, joten sydämellä on erityinen tunnearvo.
Poistaihania löytöjä...semmosen nurkka-kaapin perin vuos sitte mummuni jäämistöstä,mutta lahjoitin sen siskolleni.tilanpuutteen takia en voinut ottaa huusholliini sitä:(
VastaaPoistaLuulen, että meillekin tulee vielä se nurkkakaappi vastaan. Sopivan tietää siitä, että se on rakkautta ensi silmäyksellä :))
PoistaTäällä vaan ihastuksesta huokailen...aivan ihana tupa!
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaTodella kaunista ja kodikasta. Tykkään.
VastaaPoistaMinä en välitä "hienosta" vaan kauniista.
Kiitos, ihana kommentti. Minunkaan mielestä meillä ei tarvitse olla hienoa, onhan tämä kuitenkin "vain" talonpoikaiskoti. Ja sellaisena pitää ilmeen säilyä. Hienoudet kuuluu kartanoiden saleihin :))
Poista