Kuparia puutarhaan

 Olen pitkään miettinyt miten estää kotiloiden kulkua kasvimaalla. Eivät ne siellä ole paha ongelma, mutta yksikin kotilo salaatinlehdessä on yököttävää. Sama koskee etanoita. Kupari kuulemma estää kotiloiden ja etanoiden kulkua, sähköä johtavana nilviäiset eivät halua koskea kupariin. 

Niinpä ostin edullista kupariteippiä saksalaisesta kaupasta keväällä ja lisäksi kuparisotkua joka on eräänlaista kudottua kupariverkkoa. Jälkikäteen harmittelin etten ostanut verkkoa enempää, sitä olisi voinut laittaa vaikka jokaisen herkän kasvin kuten kärhön juurelle.

Verkon laitoin toisen betonirenkaan ympärille. Se ei ihan riittänyt koko renkaaseen, mutta jatkoin teipillä noin kymmenen sentin pätkän. Renkaassa kasvaa ruohosipulia ja ohotanlaukkaa. Juurella on käärmeenlaukkaa.

Kupariteippiä laitoin lavakaulusten ympärille. Ihan en ole varma toimiiko, en testannut elävällä etanalla.

Kasvihuoneen oven alle tuli myös kupariteippiä. Ovi ei tule täysin kiinni laattoihin joten se riski on, että joku nilviäinen hiipii oven alitse yön pimeinä ja kosteina tunteina. Nostin teipin sivuilta koko harkon korkeudelle. Taklataan kaikki mahdolliset tunkeilijat myös silloin kun ovi on auki.

Teippiä riitti juuri sopivasti toisen betonirenkaan ympärille. Siinä kasvaa tänä vuonna daaliat, ne jos mitkä ovat nilviäisten herkkua. Toivottavasti teippi estää kutsumattomien vieraiden invaasiot. Taustalla näkyy kaaliteltta jonka suojassa kaalit saavat kasvaa rauhassa kaaliperhosilta ja etanoilta.

Kuvan alareunan musta muovi saa lähteä kunhan lomani alkaa, siihen tulee koko kasvimaan pituudelta uusi istutusalue. Kasvimaan reuna pysyy siistinä, saan lisää kantattavaa mutta samalla nurmikon leikkaajan elämä helpottuu.

Apassisoturi

 Tykkään kasveista joilla on hauska nimi. Ja tykkään myös vaaleanpunaisesta väristä. Erityisesti tykkään hankkia Lidlin vaaleanpunaisia iiriksiä sillä ne eivät ole koskaan vaaleanpunaisia. Tällä kertaa sain iiriksen jolla on hauska nimi, se selvisi pienellä avustuksella ja nettihaulla. Iirikseni on Apassisoturi.

Saanko esitellä, Iris germanica 'Apache Warrior'. Jostain kumman syystä en ole lainkaan pettynyt ettei tämän ole vaaleanpunainen. Olen tämän väristä jopa etsiskellyt, mutta ei ole tullut helposti vastaan. Ja jotta tämä lottoaminen ei loppuisi, ostin keväällä neljä pussia lidlin vaaleanpunaisia tai vaaleansinisiä iiriksiä. Katsotaan tuleeko taas lottovoitto kuten viime ja tänä kesänä vai suuri pettymys.

Puutarhaan tuli myös ripaus keltaista, kuin sitruunasorbettia. Tämän taisin hankkia jostain viime kesän puutarhareissusta, en laittanut asiaa sen tarkemmin muistiin ja ylös. Tämän tuoksu on kuin sitruunaa ja vaniljaa värinsä mukaisesti. Teki kaksi kukkavartta mutta rankkasade katkaisi niistä toisen. Laitoin sen maljakkoon sisälle, iirikset kestävät hyvin maljakossa. Tämän lajike taitaa olla 'Flavescens'. Nimi tarkoittaa latinaksi kellertävää. Eipä siis ole mitenkään ylevä nimi kuten apassisoturi. Olisi ansainnut olla vaikka keltainen prinsessa.

Mutta palataan vaaleansiniseen. Ostan aina kun kohdalle osuu, matalan iiriksen. Tällä kertaa se sattui kohdalle viime keväänä Mustilassa. Iris pumila 'Blue Denim' oli löytö. Näin vaaleansinistä iiristä minulla ei ole. Väri on kuvassa aika lähellä todellistä väriä. Siniset farkut sopivat päälle, mutta myös puutarhaan.

Löysin kerran talon edestä tavallisen siperiankurjenmiekan joukosta tällaisen vaalean siperiankurjenmiekan. Ei hajuakaan olenko hankkinut tällaisen vai en. Mutta jos olen hankkinut niin miksi olisin istuttanut sen tavallisten kurjenmiekkojan sekaan, keskelle niitä. Saattaa siten olla vaikkapa siementaimi.

Kauniit kukat joten se ansaitsi päästä ihan omalle paikalle uuden kasvihuoneen eteen. Nimeä en ole tälle hakenut, voisihan sille löytyä jokin hauska ja omaperäinen nimi kuten Vaalea Sininen.

Nimetön torilta vaihdettu iiris on ensimmäisiä kukkijoita.  Omassa mielessäni sen nimi on mielikuvituksellisesti Tori. Tämä iiris kukkii vaikka kasvaa lähes täydessä varjossa enkä ole koskaan jakanut sitä. Tosin tänä vuonna aion jakaa heti kukkimisen jälkeen. Osa juurista kasvaa toistensa päällä. Ja kuten kuvasta voi katsoa, minulla iiristen juuret eivät ole mitenkään erityisesti paljaina, kukkivat ne silti.

Loppuun vielä yksi iiris,  'Red Zinger' tai siis punainen nokkeluus (mikä nimi se sellainen on?). Siitä päästään nokkelasti toiseen punaiseen eli Cattus Eino 'Red Ginger'. Punaista inkivääriä on tämä kissa täynnä. Virtaa riittää, mutta niin on alkanut olla myös rauhaa, jalkoihin puskemista, kehräystä ja vieressä nukkumista.

Enää muutama työpäivä ja sitten alkaa kesäloma, aamukampa on valmiina.

Ei Roomaakaan päivässä rakennettu

 Aloitin perjantaina puutarhan suuren kanttausurakan. Lohdutin itseäni, että kyllä se valmiiksi tulee, ei Roomaakaan tehty yhdessä päivässä. Ja onhan minulla aikaa, koko pitkä kesäloma vasta edessä ja Avoimiin puutarhoihin on vielä aikaa.

Sain perjantaina ja lauantaina arboretumin molemmat puoliskot kantattua ja kitkettyä. Kivipuro on vielä harjaamatta, ensi kesänä on ehkä kivien ylös nostaminen ja täydellisempi putsaus. Lisäksi uudistan hieman yhtä arboretumin perenna-aluetta, se on sitkeästi peltovalvatin vaivaama.

Tässä vähän erilaista näkymää arboretumista. Vasemmalla tervelappäaidanne ja oikealla lumipalloheisi joka kärsii ensimmäistä kertaa ötökäistä. Luulen, että viime kesän suurella kuivuudella oli vaikutuksensa koska nyt ei ole ollut yhtään kuivaa. Kuvaa ottaessa tajusin, miten arboretumissakin on korkeuseroja, maa laskee navetalta päin ihan reilusti.

Arvilan alkuperäiset idänunikot kukkivat runsaimmin kuin koskaan ennen. Nämä kasvavat arboretumissa. Jaan tähän vinkkini tämän unikon jakamisesta. Sitä on helpoin siirtää juurena. Eli otat palan juurta ja laitat sen maahan, nousee seuraavana vuonna. Varren kanssa siirto onnistuu vain hyvin varhain keväällä kun kasvi vasta nousee maasta. Muutoin on siirrettävä pelkkä juuri.

Tässä samaa kasvia kasvihuoneen luota. Tähän unikko tuli pionin salamatkustajana. Juurta oli jäänyt pionin juuriin ja näin tuli taas unikkoa uudelle paikalle. Tämä on yksi lempikasvejani eikä vain siksi, että se on talon alkuperäisiä asukkaita.

Arboretumissa kasvaa salaperäinen arovuokko, tälläin hyvin suurikukkainen ja kerrottu. Muistiinpanoistani ei löydy tälle lajikenimeä, mutta tiedän sellaisen sillä olevan. Googlekaan ei ole tuonut vastausta kadonneeseen nimeen. Yritän saada tästä muutaman jakopalan myyntiin avoimiin puutarhoihin.

Alppiruusumetsikössä on tänä vuonna yksi kuningatar ja se on nukka-alppiruusu 'Hellikki'. Eipä tässä ole vielä koskaan ollut näin montaa kukkaa. Jättää muut kirkkaasti varjoonsa sillä muilla ei ole hyvä kukkimisvuosi.

Minä tykkään, väri on loistokas. Harmi, että alppiruusumetsikkö on niin omassa rauhassaan, että sinne on marssittava tieten tahtoen kukintaa ihastelemaan.

Tänään jatkuu työt. Vuorossa on marja-ja hedelmätarhan kanttaus ja siistiminen. Vuohenputki valtaa vadelmarivistöä sinnikkäästi. Olen osin luovuttanut eli kitken vuohenputken pois kerran kesässä. Enenpään ei oikeasti voimat riitä koska taistelu vuohenputkea vastaan on turhaa ja marja- ja hedelmätarha on muutoinkin sivuroolissa tässä puutarhassa.

Tarhavarjohiippoja

Piti tehdä postaus puutarhasta, kun olin sieltä kolme päivää poissa työn takia. Vaan kone jumitti enkä saanut ladattua kuvia. Tehdään sitten postaus viime viikon kuvilla.

Tarhavarjohiipat kukkivat tänä vuonna runsaasti. Ensi kevään pitää muistaa, että vanhat lehdet voi poistaa reilusti. Varjohiippa kasvattaa kuitenkin uudet lehdet vanhojen tilalle.
 

Myös oranssikukkainen varjohiippa kukki runsaasti. Se loisti ilta-auringossa kuin pienet kuparikellot. Nimi taitaakin olla vaskivarjohiippa.

Tämä näkymä on pieni, mutta kaunis ja onnistunut. Nimetön keijunkukka on pärjännyt tuossa loistavasti, suorastaan nauttii kasvupaikastaan. Vieressä kasvaa rikko jonka epäilen olevan lehtorikko. Siinäkin on kasvi josta pidän todella paljon. Valkokukkaisena sopii loistavasti tumman keijunkukan viereen. Kuvassa ei oikein näy, mutta keijunkukan takana kasvaa tummia tulppaaneja.

Tämän aarteen selviämisesti talven yli olen erityisen iloinen. Ostin viime keväänä Mustilan arboretumin kahvilan taimimyymälästä sinikämmenen joka tekee tumman liilat kukat. Taimi oli aika hinnakas mutta kookas. Ja ajattelin, että jos en silloin osta, ei tätä tule enää toiste vastaan. On tässä yksi vika, ehkä se on pysyvä ominaisuus tai sitten sateisen kevään vika. Kukat eivät tahdo avautua kokonaan vaan jäävät tuollaiseksi puolitien kukiksi.

Täällä on ahkeroitu lisää pumppuhuoneen parissa ja koko huone on saatu purettua pois. Tuosta viedään vielä suurimmat betoninkappaleet kaatopaikalle ja sitten voi alkaa rakentamaan tulevaa istutusaluetta. Jotain korkeaa ja peittävääkin on laitettava jotta kaivon päällä oleva pumppu peittyy. Reunaan tulee isoja kiviä, mutta vasta syksyllä kun maa on jäässä ja kestää konevoiman ilman suurempia vaurioita.

Koristeomenapuita

Minulla meni kauan ennen kuin hoksasin koristeomenapuut. Ajatella, jos olisin osannut hankkia sellaisen jo 20 vuotta sitten, puutarha saattaisi olla nyt erinäköinen. Parempi on kuitenkin ajatella, että parempi myöhään kun ei milloinkaan. Kolme puuta olen istuttanut silmäkarkeiksi. Tai no, neljä puuta mutta yksi on jänisten tuhoama "pensas". Pohdin juuri mitä sille pitäisi tehdä. Mennään kuitenkin niihin karkkeihin.

'Hopa' on kasvanut puun mittoihin siitä rimpulasta taimesta joka se oli ostettaessa. Latvus on aika harva, ehkä sitä olisi pitänyt tajuta leikata. En ole leikannut kun olen siinä käsityksessä ettei koristeomenapuita leikkailla. Saa korjata käsitystäni, olen aulis mielipiteen vaihtamiselle tässä kohtaa.

Tässä lähikuvaa kukasta. On se ihana.

'Makamik' kukkii kivimuurilla. Taustalla näkyy 'Hopa'. Ehkä tätäkin vois leikata jotta saa tuuheamman puun.

Viime vuonna hävitin (vai toissavuonna?) arboretumista kukkavuorenpihlajan. Sille kävi sittemmin surkeasti rosariossa ja taimi kuivui. Se kärsi jo pahasti arboretumissa ja osin siksi sai siirtokehoituksen. Jotain kivaa ja kaunista piti saada tilalle. Kuin tilauksesta tuli Prisman alessa vastaan purppuraomenapuu 'Royalty'.

Puu kukkii ensmmäistä kertaa ja voi miten paljon siinä onkaan kukkia. Olen kiertänyt puuta monta kertaa ja nuuhkuttelen kukkia. Oletteko muuten koskaan tuoksuttaneet päärynän kukkia. Tuoksuvat aivan appelsiinihillolta. No, se oli sellainen sivuajatus tähän, mutta jatkan silti vielä vähän päärynällä näin tekstin muodossa. Päärynäpuista kaksi kukki yhtäaikaa, ehkä tänä vuonna saa yhden päärynän tai peräti kaksi. Yhden olen saanut vuosia sitten, joten ehkä on kohtuullista odotella tällä kertaa kahta päärynää.

Ja lähikuvaa 'Royalty':n kukista. Lehdet ovat niin tummat, että kukkia ei meinaa erottaa kauempaa. Sama vika Rahikaisella eli 'Musta Rudolf' koristeomenalla. Kukat ja lehdet ovat niin saman väriset, toisiinsa hukkuvat, että ihastelu tulee suorittaa vain lähikontaktina. Otetaan sitten kuvia kun puu kukkii, nyt siinä on vasta piskuiset nuput.

Seuraava koristeomenapuu saa olla 'Aamurusko'. Olen kuvissa ihastunut sen kerrottuihin kukkiin. Paikkakin on jo olemassa, mutta ei ihan valmiina. Se on oiva tilaisuus tarjoushaukalle joka malttaa odotella saalistaan.

Juhlien jälkeen

 Tänään juhlimme nuorimman lapsemme valmistujaisia. Juhlia, joista olen erityisen onnellinen, että sain mahdollisuuden niiden järjestämiseen. Jos syksyllä olisi käynyt toisin, ei näitä tai mitään juhlia olisi lapsellani ollut. Onneksi elämä on kantanut ja tuleva näyttää valoisalta. Siksikin tuntui niin tärkeältä juhlistaa tätä päivää. Kävin juhlien jälkeen pienellä puutarhakierroksella, kuvat ovat kierrokselta näpsäistyjä.

Istutin pinkki maanpeitettä ison kannon kainaloon. Onko tämä nyt sitten sammalleimua. Opin jostain, että kun laittaa kiven sammalleimun siirretyn juuren päälle, se lähtee paremmin kasvuun. Ainakin tässä kohtaa temppu toimi.

Yläpihan puutarhakalusto on saanut olla lähinnä koristeena, enpä ole ehtinyt istuskella siinä. Kuvan etualan pienet punaiset pallot ovat kartanopionin nuppuja. Pioni kukkii ihan kohta.

Yläpihan istutusalue sai viime kesänä jatkokaistaleen. Siirsin liian varjoon jääneen matalan iiriksen kaistaleen aurinkoiseen reunaan. Se kannatti, ei tässä ole ollut vielä koskaan näin paljoa kukkia. Lajikkeella ei ole nimeä, se on puutarhaystävältä saatu.

Toinenkin nimetön matala iiris on kukassa. Vähän se uhkaa jäädä vieruskavereiden kuten esikkojen jalkoihin vaan jaksaa silti kukkia. Olen varmentanut kannan niin, että tätä kasvaa kolmessa eri paikassa.

Patjarikko on vähän oman tiensä kulkija. Sen piti kasvaa vain tuossa missä näkyy valkoinen nimikyltti mutta eipä kasva vaan levittäytyy kauemmaksi. Kasvustossa on iloisen sekaisin vaaleanpunaisia ja valkoisia kukkia. Testasin patjarikon kukkia maljakossa. Hyvin kestävät ja ovat kauniita sinisten lemmikkien kanssa.

Vaaleanpunaista lemmikkiä olen kasvattanut siemenestä. Tällä on vähän erilainen kasvutapa kuin vaaleansinisellä kaverillaan. Kasvaa enemmän mättäänä ja on matalampi. Kaunista yhtenäistä pintaa en ole vielä saanut, mutta muutama yksittäinen mätäs on sentään kasvanut. Kylvin keväällä lisää ja kohta voin istuttaa uudet taimet puutarhaan.

Valkoinen kerrottu kaukasianpitkäpalko uhkaa valloittaa koko hortensiapuutarhan. Se on pakko siirtää toiseen kohtaan jossa saa kasvaa vapaasti. Onneksi tilaa ja paikka löytyy melko kivuttomasti ja saan pitää tämän kaunottaren edelleen puutarhassa. Pitkäpalko on levinnyt kahdessa vuodessa yhdestä ainoasta taimesta näin laajaksi matoksi. Tavallinen yksinkertainen valkoinen ja liila ovat kasvaneet paljon hitaammin.

Seuraavaksi menen laittamaan pään tyynyyn, olo on vähän puhki juhlien ja todella kiireisen työviikon jälkeen. Kyllä huomaa kun ei ollut mahdollisuutta pitää päivääkään lomaa ennen suuria juhlia, olo on vähän enemmän kuin väsy. Onneksi on enää 3,5 viikkoa kesälomaan.

Uusi orvokki ja muuta puutarha-arkea

Täällä on vietetty puutarha-arkea. Tehty kaikenlaista pientä sälähommaa, tutkittu talvivaurioita, siirretty kasveja, istutettu taimia, kitketty ja pesty yksi kasvihuone. 

Istutin runkotomaatit vanhaan kasvihuoneeseen viikko sitten. Kuva on otettu silloin. Hontelot taimet kuten joka vuosi, mutta siitä ne vahvistuvat. Lannoitteeksi laitoin kompostorin tuotosta ja kanankakkaa. Mullan kastelin perusteellisesti istuttamista edeltävänä päivänä. Vaikka kasvari on maapohjainen, kuivuu laatikoiden multa perusteellisesti talven aikana. Vielä ehkä viikon kastelen multaa ja sitten tomaatit saavat jäädä oman onnensa nojaan, jotta hakevat juurensa pohjamaahan saakka ja saavat vetensä sieltä.

Vuokkoängelmän selviytymistä olen ihastellut. Se on kukkinut todella pitkään. Onneksi uskalsin kokeilla toisen kerran tämän laittamista, ensimmäinen taimi menehtyi huonon kasvupaikan takia. Uusi paikka on selvästikin parempi.

Ostin viime kesänä puutarhaseuran retkeltä Viherlandiasta kolme keijunkukkaa kun edullisesti sai. Väri natsasi minun makuuni heti. Kaikki kolme selvisivät talvesta heittämällä näin upeasti.

Keltakukkaiset koiranhampaat kukkivat aika nopeasti, hyvä kun ehdin kuvata niitä. 

Valkokukkaista koiranhammasta ehti sade pilata ennen kuvan ottamista. Toinen valkoinen on jäämässä muiden kasvien varjoon eikä kuki. Pitää harkita sen siirtämistä.

Kirjavalehtinen vuohenputki on lemppareitani vaikka rikkana inhoan vuohenputkea. Tämän kanssa tein nyt rajauspäätöksen vaikka ei ole pahasti levinnyt. Mutta siirsin vierestä karhunvatut pois ja istutin tilalle kirjolupiinia 'Salmon Star' ja se ei ehkä pärjää vuohenputkelle. Toisen reunan rajaus täytyy tehdä myöhemmin.

Ostinviime kesänä jostain alennusmyynnistä ihanan tummalehtisen orvokin. Kuvassa lehdet peittyvät harmillisesti siitepölyyn, mutta käy siitä ilmi lehtien hieno tumma sävy. Kukka on aika tavallinen liila.

Lisäksi olemme ahertaneet navetan kivimuurin ruusujen poistossa. Ruusut vedettiin ensin maata myöten alas. Sitten ne poltettiin rikkojensa kanssa. Avasin muuria osittain ja laitoin kivien väliin ja alle tuhdisti sanomalehteä. Sen jälkeen leikkasin vielä oksasaksilla palaneita oksan töröjä pois. Sen jälkeen päällystin alueen kuvan multasäkeillä. Lopulta laitoin päälle mustan katekankaan jotta näyttäisi edes vähän siistimmältä. Muurin vierusta saa maatua rauhassa vuoden tai pari, sitten istutan siihen jotain muuta. 

Mielessä on ehkä koristeomenapuu, sirotuomipihlaja tai vastaavaa. Väliin ehkä pionia tai päivänliljaa. Uutta istutetavaa on noin 10 metrin matka, siihen saa mahtumaan taimen jos toisenkin.

Kukkakierros

 Kuvia kertyy kiitettävään tahtiin, vielä kun olisi enemmän aikaa niistä kirjoittamiseen ja julkaisuun. Tässä muutamia räpsyjä tältä viikolta.

Valkoiset helmililjat ja pinkit tulppaanit ovat hyvä yhdistelmä. Tykkään enemmän valkoisesta helmililjasta kuin siitä perinteisestä liilasta. Liilaa olenkin karsinut aika paljon ennen kuin se valloittaa koko puutarhan.

Hyasintti 'Woodstock' teki tänä vuonna ihan oikeat kukinnot eivätkä sellaisia missä on vain muutama kukka pitkässä varressa. Olisiko olleet syksyllä ja talvella olosuhteet sopivat sipulin kasvamiselle. Tykkään näiden väristä paljon, harvassa kukassa on näin hieno liilanpunaisen sävy. Olisiko purppura tuolle oikea sävyn nimi.

Nämä helmililjat ovat luultavammin lajiketta 'Touch of Snow'. Istutin niitä 2021arboretumiin 24 kpl, ovat runsastuneet melkoisesti. Niitä kasvaa pitkä rimpsu kukkapenkin reunassa, kuvassa näkyy vain osa.

Kirjopikarililjoista vasta tykkäänkin. Tuossa kasvuston edessä näkyy iso täysin vihreä rypäs. Se on siementaimien kasvusto joka pitää siirtää väljemmälle paikalle. Kirjopikarililjat ovat tehneet paljon siementaimia, tuntuvat viihtyvän meidän savimaassa. Ihan vasemmassa alakulmassa näkyy yksi valkoinen. Niitä en ole tähän istuttanut, ilmeisesti osa siementaimista tulee valkoisina.

Valkokellertävä kerrottu esikko pitäisi jakaa. Vaatii suurta uskallusta. Samoin vaatii jakamista sen kupeessa kasvava persikanvärinen esikko, näkyy kuvan vasemmassa reunassa. Osan jätän itselleni ja osa taitaa päätyä myyntiin Avoimiin Puutarhoihin 6.7.2025.

Ensimmäiset tulppaanit kukkivat. Minulla on paljon Darwineita koska ne kukkivat iloisesti vuodesta toiseen. Meilläkin on samaa hometautia osassa tulppaaneja kuten muuuallakin, mutta pahoilta vaurioilta on vältytty. Se saattaa auttaa, että piha on valoisa ja tuulinen ja kuivuu nopeasti sateiden jälkeen.

En muista istuttaneeni perunanarsisseja. Löytyi lajiketieto 'Cheerfulness' joka tuli jossain syyssipulien sekoituspussissa. Joten ehkä eivät olekaan perunanarsisseja, vaan jotain sinnepäin. Samalla kun kävin viime vuoden istutustiedot läpi, selvisi ettei 15 istutetusta turkintalventähdestä näy jälkeäkään. No, aina ei voi voittaa, ehkeivät kestäneet vime talven kaltaista epätalvea. Uusi yritys ensi syksynä.