Reencle kotikompostori

Kaupallinen yhteistyö Dayton Oy:n kanssa

Sain maaliskuussa käyttööni sisäkäyttöön tarkoitetun kotikompostorin. Pienellä epävarmuudella otin kompostorin käyttööni, miten muka voisikaan toimia niin nopeasti kun valmistajalta luvataan. Voin rehellisesti kertoa, etten pettynyt. Ihmevekotin toimii ja kompostoi keittiöjätteen melkoisella vauhdilla. Apuna tosin tarvitaan sähköä ja näin pörssisähköläisenä sekin mietitytti. No vastapainoksi ei tarvitse enää ostaa kuiviketta, koska pihan perällä oleva kompostori on nyt lähes käyttämättä. Sähkölaskussa en ole huomannut mitään piikkiä.

Laitteen mukana tulee käynnistysseos joka ladataan veden kanssa säiliöön.

Mukana tulee myös aktiivihiilisuodatin joka oli helppo asentaa eikä jäänyt epäilystä mitkä teipit piti poistaa ja mitkä jättää. Aktiivihiilisuodattimelle luvataan vuoden kestävyys, sitten se täytyy vaihtaa uuteen.

Kompostorin tausta pitää olla ilmanvaihdon kannalta noin 10 cm irti seinästä. Meillä sopiva paikka löytyi kahden kaapin välistä. Itse koin käyttöä helpottavaksi ja ergonomiseksi sijoittaa kompostorin jakkaran päälle. Kansiluukkuun saa automaattitoiminnon joka aukaisee luukun kun laitetta lähestyy. Minä otin sen pois käytöstä, koska kansi avautui joka kerta kun joku lähestyi mikroa. Nyt kansi aukeaa nappia painamalla ja sulkeutuu itsestään muutaman sekunnin päästä. Näin se on myös kissaturvallinen.

Laitteessa on selkeät merkinnät täyttöasteesta. Lisäksi keskellä palaa valo laitteen ollessa päällä, joka osoittaa normaalia täyttöastetta. Kuvassa näkyy propelli joka pyörittää massaa kun laite on käynnissä ja kansi kiinni. Pyöriminen lakkaa heti kun kansi aukeaa tai se avataan.

Eikä siinä vielä kaikki. Muovipussi johon kompostori oli pakattuna pahvilaatikossaan oli Oivan mielestä parasta, siis sen laatikon lisäksi.

Sitten olen vain lisäillyt keittiöjätettä kompostoriin. Kovin paljoa en ole pilkkonut pienemmäksi vaikka valmistaja niin suosittelee. Testasin myös kokonaiset banaaninkuoret, sinne häviää vuorokaudessa. Laite silppuaa myös munankuoret ihan pieneksi. Kuvassa massassa näkyvät valkoiset pisteet ovat munan kuoria.

Tällä viikolla koitti ensimmäinen tyhjennys, massan määrä oli maksimiviivan kohdalla. Kuvasta näkyy miltä massa näyttää. Se ei käytännössä tuoksu miltään, ehkä vähän hiivamaiselta. Tuoksu ei tule laitteen ulkopuolelle. Jos epämäärisiä tuoksuja ilmenee, laitteessa on myös kuivatustoiminto ja tuoksujen poistoon oma toiminto. Niitä ei ole tarvinnut toistaiseksi käyttää. Massa on meillä pikemmiten liian kuivaa ja olen lisännyt välissä sekaan ihan vain vettä.

Mukana tulee oma tyhjennyslapio jolla lapoin massan erilliseen ämpäriin. Kompostoriin ei saa lisätä uutta tavaraa 48 tuntiin ennen sen tyhjentämistä. Silloin käytimme taas pihakompostoria. Tyhjennyksen jälkeen käytön voi aloittaa heti.

Lopuksi sekoitin säkissä ohjeen mukaan 1 osa kompostorin massaa ja 4 osaa multaa. Käytin lehtikompostorin multaa, sillä ajattelin sen olevan sopivaa kun kerran sitä oli saatavilla. Sekoitus saa olla säkissä muutaman viikon ja sitten käytän sen lannoitteena kasvihuoneessa. 

Jatkossa mietin, että kesäaikaan massan voisi haudata suoraan maahan ja unohtaa jälkikompostoinnin. Talvella sen voi vain laittaa säkkiin ja viedä varastoon odottamaan myöhempää käyttöä.

Tämän kokeilun jälkeen kompostori jää meille edelleen käyttöön. Se pitää pientä hurinaa tai huminaa eikä ääni ole häiritsevä. Kun pientä narinaa alkaa kuulumaan, on massa liian kuivaa ja lisään siihen vettä. Narina poistuu sillä. Muu perhe on oppinut laitteen käytön helposti ja säästää meiltä kaikilta vaivan kävellä vähintään kerran päivässä kompostorille pihan perälle. Eikä tämä jäädy talvella tai käy huonosti kesän helteillä.

Lumikelloja

Lumikelloja nousee puutarhassa kiintyvään tahtiin. Osa kukkii, osa nousee ja osa on nupullaan. Parille kasvustolle ennustan siirtämistä parempaan paikkaan, ovat jääneet vuosien myötä toisten jalkoihin ja kukkivat omaan makuuni kovin myöhään. Puutarhani suurinta lumikelloesiintymää olen suunnitellut ja tehnyt hortensiapuutarhaan. Meno on vielä melko vaisua, mutta eiköhän se siitä riehaannu siirtojen ja kasvun voiman jälkeen.

Kerrottuja 'Flore Pleno' hortensiapuutarhassa. Nämäkin ovat siirrettyjä toisesta paikasta.

Hortensiapuutarhaa tämäkin. Osa on saanut jostain kolhuja. Nämä ovat uusia, vuosi tai kaksi sitten istutettuja. Eiköhän ne siit runsastu ajan kanssa. Kuvissa olevien lisäksi on muutamia yksittäisiä lumikelloja mutta niitä en kuvannut.

Arboretumin lumikelloja. Tuohon on istutettu yksi pussillinen joss aon yleensä 10-12 kappaletta sipuleita. Selvää runsastumista on tapahtunut.

Ensimmäisenä heränneet lumikellot kukkivat edelleen. Näissä oli ensimmäinen kukka helmikuun lopulla. Eli kuukausi kukintaa on takana.

Yritän joka päivä ehtiä tehdä edes pienen kierroksen puutarhassa. Tänään ehdin jopa haravoida hetken töiden jälkeen. Huomenna en puutarhaan ehdi, mutta onneksi viikonloppu on ihan kohta. On taas se joka keväinen ongelma, että työt haittaavat puutarhaelämää.

 

Puutarhapäivä

 Ihan koko päivää en ehtinyt olla puutarhassa. Pörssisähkön käyttäjänä on huomioitava edulliset tunnit ja pestävä silloin astioita ja pyykkiä. Kunhan koneet olivat hoitaneet hommansa, pääsin puutarhaan töihin.

Yläpiha on kokonaan siivottu. Seuraavaksi heittelen penkkeihin vähän kanankakkaa ja kaiken päälle multaa. Toivottavasti navettaan säilötyt viime kauden multasäkit ovat sulaneet. Tätä kirjoittaessani tajusin, että kanankakka on loppu. Täytyy käydä ostamassa lisää. Yksi säkki riittää koko puutarhaan.

Tämä jouluruusu kukkii ensimmäistä kertaa. Nuput näyttävät lupaavan värisiltä. Kiva kun tulee uusiakin kukkaan, muutama vanhempi jouluruusu kukkii tänä vuonna aika vaisusti.

Valkoista jouluruusua on nakertanut joku ötökkä, siinä on selvä reikä terälehdissä. Tämäkin yksilö kukkii ensimmäistä kertaa.

Kiurunkannukset nousevat joka vuosi salaa ja nopeasti. Kukkia on tulossa runsaasti. Näiden kyllä toivoisin hmmailevan ihan rauhassa, pakkasia on tulossa takuuvarmasti ja kukinta kärsii siitä.

Jalo ja Oiva ovat nauttineet keväästä. Kumpikin ulkoilee paljon ja kodinhoitohuoneen terassin verijäljistä päätellen, saalista on saatu. Onneksi se mitä oli saatu, oli myös syöty. Talvella siinä oli pari kertaa myyrän suolisto jätetty ystävällisesti muille tarjolle.

Huomenna jatketaan, silloin käsittelyyn pääsee arboretum, sekin on jo lumeton.

Suunnitelmia

 Uusi puutarhakausi vaatii uusia suunnitelmia. Tulevan kauden suurin työ tulee olemaan kasvimaan parannus ja luumulehdon toisen puolen kasvien poisto ja peittäminen. Niin ja tietysti toisen puolen käyttöönotto. Pienempi suunnitelma on laajentaa yläpihan istutusaluetta.

Laajennus olisi ainakin tuo alue missä on hevoskastanjan lehdet. Laajennuksele on hyvä syy, tuossa on pari iso kiveä jotka kolahtavat helposti ruohonleikkuriin. Laajentamalla istutuksia saisin kivet kätevästi piiloon ja pois tieltä. Niitä ei siis siirrttäisi vaan haudataan istutuksiin.

Kivien päällä ei tietenkään kasva mitään. Niinpä hyödynnän siinä näitä lahoja koivupöllejä. Laitan pöölit kivien päälle ja kasvit tulevat pölien väleihin. Sopii ympäristöön kun yläpihalla on paljon lahopuuta keskellä istutuksia.

Lunta meillä ei ole käytännössä yhtään. Sitäkin enemmän on siivottavia kukkapenkkejä. Talventörröttäjien katkomista, kitkemistä ja muuta siivoamista tiedossa seuraavat viikot. Sitten lannoitusta ja penkkien multaamista. 

Pikkuhiljaa olen aloitellut. Tässä kukkavarsia katkottuna liljapenkissä. Tuohon päälle kun heittää multaa jäävät pätkityt varret maatumaan mullan alle ja kunhan kasvit nousevat ja kasvavat, ei varsia huomaa enää lainkaan. Eikä täyty puutarhakomposti liikaa.

Krookuksilla on kiire. Pari päivää sitten näistä ei näkynyt kuin piippojen kärjet. Nämä krookukset kasvavat luumulehdon siinä osassa joka kaivetaan kasveista tyhjäksi tänä kesänä. Osan kasveista kuten krookukset säsätän, osa saa lähteä. Säästettäville löytyy paikka, osalla on jo tiedossa ja osalla ei mutta eiköhän se löydy kesän mittaan.

Daaliat multiin

Kaikkia puutarhatöitäni ja sitä ajankohtaa milloin puutarhatyöni teen, säätelee jaksamiseni ja se milloin on aikaa. Inspiraatio kun iskee, niin siinä ei katsella oikeaa kuun asentoa, kalenteria tai muutakaan yleistä suositusta. Silloin tehdään kun jaksetaan ja on aikaa.

Sunnuntaina sellainen hetki koitti daalioiden kanssa. Kaivoin ne esiin pahvilaatikoistaan lastenlasten huoneen sänkyjen alta. Ai miksi ne siellä olivat? Siksi koska huone pidetään viileänä paitsi silloin kun siellä nukkuvat lapsenlapset kun ovat kylässä. Juurakot talvehtivat hyvin tai niin ainakin odotin. Edellinen talvetus meni vanhempien valtakunnan lattialla.

Viisi juurakko talvetin ja kaikki ovat kunnossa. Voisi sanoa jopa erinomaisessa kunnossa. Ei yhtään homehtunutta ja rupistunutta juurta. Sakset tuossa ovat antamassa osviittaa juurakoiden koosta. Talvetin ne avonaisissa pahvilaatikoissa sanomalehtiin käärittyinä. Hyvin toimi.

Sitten ronskisti oksasahalla juurakot useampaan osaan. Mitään tietoa minulla ei ole kuinka isoja tai pieniä pitää juurakoiden olla, teen sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. Sen tiedän, että kasvupistettä pitäisi jäädä jokaiseen jaettuun palaseen.

Seuraavaksi navetasta sopivan kokoisia muovipurkkeja ja taimet niihin. Mullan laatu näkyy kuvassa. Laitoin myös irronneet juurien palat pariin ruukkuun, katsotaan kasvaako niistä mitään. Kaikkiin muihin paloihin jäi selvästi kasvupistettä joten taimia pitäisi olla kesällä paljon. 

Seuraavaksi siirto saliin joka toimii taimihuoneena. En yhtään muista viime vuodesta kauanko kestää, että ensimmäiset alut näkyvät. Parin viikon päästä toivottavasti näkyy kasvua.

Kasvatin daaliat yhdessä lavakauluksessa. Tämä on jokin perinteinen, nimetön lajike jonka sain parisen vuotta sitten. Väri ei ehkä se lemppari, mutta sopii daalialle.

Tässä vielä lähikuvaa daaliasta. Perinnelajike kun on, niin yritän omalta osaltani pitää tätä hengissä. Tänä vuonna taimia riittänee pariinkin lavakaulukseen, tai vaikka betonirenkaaseen joka tuli kasvimaalle viime kesänä. 

Kauden avaus

 Puutarhakausi 2025 on julistettu avatuksi. Vaikka viikonlopussa oli muutakin ohjelmaa, sain olla puutarhassa riittävästi. Lumet sulavat silmissä ja puutarhassa alkaa olla täysin lumetonta. Piippoja puskee esiin ja jopa ensimmäiset esikot kukkivat. Lauantaina leikkasin talventörröttäjiä silputen niitä kukkapenkkeihin. Lisäksi nipsin omenapuita. Sunnuntaina samat puuhat jatkuivat.

Kasvihuoneen ympäristö on yleensä järjestyksessäni viimeisenä siivottava. Alueen pitää olla lumeton ja kuivunut hiukan ennen kuin aloitan sen siivoamisen. Kasvihuoneen siivoan sitten kun ei ole enää vaaraa kovemmista pakkasista, viime vuonna se taisi olla jo huhtikuussa.

Jouluruusu teki nopeasti nuput. Tässä vaaleanpunaisessa on kukkia enemmän kuin koskaan ennen, edellinen ennätys taitaa olla kaksi kukkavartta.

Marja- ja hedelmätarhaa tänä viikonloppuna. Siivosin omenapuun torson ympäriltä humalan kuivuneet versot pois. Se on yleensä ensimmäisiä kevättöitä joita teen, jotta saan humalat maatumaan kompostin pohjalle, ne kun eivät maadu edes yhdessä vuodessa. Seuraavaksi voisi harkita vadelmien leikkuuta eli viime vuonna satoa tuottaneiden versojen poistoa.

Valkoinen esikko on aikainen. Kuva on otettu lauantaina, tänään sunnuntaina kukka oli auennut kokonaan.

Yläpihaa, jossa tein jo siivoustöitä. Toistaiseksi en ole huomannut suurempia menetyksiä. Täysin luottavainen en ole, menetyksiä voi tulla edelleen ja kaikesta kasveista kun ei vielä tiedä.

Miehellä kävi pieni vahinko traktorin kanssa. Sen seurauksena punalehtiruusu on entinen. Luulen ruusun pelastuvan kunhan sahaan sen kokonaan poikki. Punalehtiruusu on sitkeä ja se kyllä versoo vaikka sen joutuu laittamaan juuresta poikki. Kivimuuri on helppo korjata, kunhan nostaa kivet takaisin. Taaempana olevat ruusut lähtevät jokatapauksessa pois. Jos keksi kivan paikan, saavat jatkaa elämäänsä tässä puutarhassa, jos en keksi niin lähtevät kokonaan.

Ensi viikolle on luvassa hitusen viileämpää säätä, saapa nähdä jatkuvatko puutarhatyöt vai tehdäänkö harvoina vapaailtoina jotain muuta.

Kulhosta kukkapöytään

 Tällä kaudella olen tehnyt entisöintikurssilla erilaisia pieniä töitä. Viimeksi valmistui pieni kukkapöytä hylätystä pöydänjalasta ja vanhasta tarjoiluvadista. Minulla on vielä toinen jalka jossa ei ole pöytätasoa. Siihen olen yrittänyt etsiä kirppareilta pyöreää marmoritarjotinta pöytälevyksi. Ei ole toistaiseksi tärpännyt.

Alussa oli sininen pöydänjalka jossa maali hilseili. Hioin vanhan maalin pois ja maalasin jalan uudelleen, tällä kertaa se on vihreä. Pöytälevyä ei ollut, mutta muistin navetassa olevan vanhan suuren tarjoiluvadin. Sopivasti siinä on vihreä koristeraita juuri oikeassa sävyssä. Mies auttoi ja liimasi vadin jalkaan kiinni. Tästä oli tarkoitus tulla uusi taimipöytä kasvihuoneeseen.

Koska vielä ei ole kasvihuonekausi, päätyi pöytä isännänhuoneeseen tuonenkielon aluseksi. Olen pitkään haaveillut tuonenkielosta huonekasviksi. Tytär löysi minulle sellaisen ja nyt toivottavasti osaan pitää sen hengissä. Pöydän jalka on maalattu samalla vihreällä kuin huoneen seinäpaneelit, idea väriin tuli rahan säästämisestä. Vihreää maalia oli valmiina.

Tässä kuvassa pöytää ja tuonenkieloa ei vielä ole. Kuva on otettu kirjahyllyn takia. Olen saanut siihen mukavasti täytettä, mutta vielä mahtuu kirjoja ylähyllylle. Työpöydän päällä makaa kirjat joita en ole vielä lukenut, ne päätyvät joko kiertoon tai kirjahyllyyn lukemisen jälkeen. Suunnitelmissa on ollut tehdä oma juttu puutarhakirjoista joita löysin viime kesänä Mustilan taimipäivästä, ehkä ehdin vielä tämän kevään aikana kirjoittaa jutun ja kuvata kirjat.

Olin tammikuussa lyhyellä keramiikkakurssilla. Kukin sai palan savea josta oli tarkoitus tehdä muki. Kysyin luvan kulhon tekemiseen. No lopulta niitä tuli kaksi. Kaulin saven kaalinlehden päällä jotta saisin tehtyä kaalikulhon. Olen varsin tyytyväinen lopputulokseen sillä olen edellisen kerran käsitellyt savea joskus 1990-luvulla. Lasitukseen ei saanut vihreää väriä joten kulhot ovat valkoiset.

Toisella kaalin lehdellä nököttää jopa pieni sammakko, viime hetken idea joten sammakko on kuin mikä lie mutanttikonna. Mies oli sitä mieltä, ettei vielä kannata irtisanoutua työstäni ja ryhtyä keraamikoksi. Taidan kannattaa samaa ajatusta. Mukavaa se silti oli, tuo saven muovaaminen astiaksi. Voisin mennä kurssille toisenkin kerran.

Kylvöjä ja yksi punainen takiainen

 Täällä Lahden seudulla on ollut mielenkiintoista säätä. Vähän joka päivä sataa vettä jossain olomuodossa ja iltaan mennessä sade on tauonnut tai satanut lumi sulanut pois. Puutarhassa en ole ehtinyt olemaan, on ollut paljon iltamenoja ja tulee olemaan koko kevään. Joten kovin silppua on nyt tämä kirjoitus.

Viikonloppuna yritin olla pihalla, mutta sormeni paleltuivat märissä hanskoissa. Hanskat taas kastuivat heti koska kaikkialla on märkää. Kasvimaalla on maa reilusti näkyvissä.

Sulaa on muuallakin. Kuvien ottamisen jälkeen maata on tullut lisää näkyviin. Huomenna yritän ehtiä tehdä edes pienen puutarhakierroksen.

Kylvin tomaatit ja ensimmäiset perennat. Osa perennakylvöistä on kasvihuoneessa ja osa lasikuistilla. Kuvan ottamisen jälkeen laitoin päälle nelinkertaisen harson. Hankikylvöihin ei tänä talvena päästy, joten toivon kasvihuonekylvöjen vastaavan luonnollista kylväytymistä.

Kelloköynnökset kasvavat huimaa vauhtia. Eino antoi niiden olla rauhassa koska reunustin pöydän foliolla. Nyt natiainen oppi, ettei foliota tarvitse pelätä ja pöydälle voi kätevästi hypätä taimien päältä. Joudun sittenkin taipumaan ovien suljettuna pitämiseen mistä en pidä.

Eino on pieni punainen takiainen joka on kuin iilimato kiinni Oivassa. Oiva ei aina niin välitä kun joku on koko ajan turkissa kiinni. Kuva näyttää tilanteen, Oiva haluaa nukkua rauhassa, mutta Einon on pakko tunkea lähelle vaikka asento olisi kuinka huono.

Olin täysin unohtanut blogin syntymäpäivän, sen kunniaksi on tulossa pieni arvonta kunhan ehdin tehdä sen.

Ihmeellisiä asioita

 Ihan ensin täytyy mainita, että meillä vierailleen Raasun omistaja löytyi. Sen enempää emme asiasta tiedä, Raasu oli eläinsuojeluyhdistyksen hoivissa siinä vaiheessa kun omistaja löytyi.

Siirrytään sitten varsinaiseen asiaan. Lauha talvi on tuonut mukanaan mielenkiintoisia asioita. 

Lumikelloja helmikuussa. Sellaista en ole kokenut koskaan ennen. Eikä vain yksi vaan useampi. Lunta meillä on 5-10 cm vähän paikasta riippuen. Eli todella vähän. Ja sekin vähä näyttää sulavan nopeasti pois koska ainakin päivät ollaan plussan puolella.

Ihania minipieniä scillan siementaimia. Täytyy muistaa heittää multaa päälle, että jaksavat kasvaa ja saan uusia alkuja uusiin paikkoihin.

Jäniksille ovat kelvanneet helmililjojen varret krookuksien varsien lisäksi. Krookukset suojasin, mutta nämä saavat olla, olen karsinut helmililjoja rajusti. Nuput ovat onneksi vielä maan uumenissa suojassa.

Siellä pilkottaa jo raparperi. Saanko mainita uudestaan, jo helmikuussa. Ei koskaan ennen.

Huolimattomasti lavaan heitetty muratti on talvehtinut hienosti. En edes muistanut sen olemassaoloa. Tytär saa muratin takaisin kesäkukkaistutuksiinsa. Ei tarvitse ostaa uutta.

Ihmeitä tapahtuu myös talon sisällä. Ikkunalla on 65 kelloköynnöksen purkkia, osassa kaksi tai kolme taimea. Joukossa kasvaa yksi purkki missä on pieni kokeilu. Ostin viime kesänä kallan mukulan Lidlistä, se oli joku jämä ja hinta taisi olla euron. Epäilyksistäni huolimatta se lähti kasvuun ja jopa kukki kesällä. Väri oli todella kaunis punainen. Nostin kasvin syksyllä sisälle ja yritän sen talvettamista. Annoin kukkien olla ja kas kummaa, osa niistä teki siemeniä.

Otin siemenet talteen ja heitin multaan muutama viikko sitten. Ja mitä ihmettä, sieltä puskee pientä kallan alkua. Oma silmä löytää neljä piskuista alkua. Hauska nähdä kasvaako näistä kukkivat taimet. 

Enää pari päivää ja ollaan maaliskuussa. Sillä on valtava henkinen merkitys itselleni, kevät alkaa.