Lasagnepenkki

 Kasvimaa on kaivannut jo pitkään uudistamista. Olen ajoittain aika kyllästynyt puljaamaan kasvimaan savimaan kanssa. Siinä tuli tehtyä aikoinaan virhe, että kasvimaa on perustettu puutarhan savisimpaan kohtaan. Vaikka parannan maata vuosittain reilusti kompostilla, puskee savimaa aina esiin. On savimaassa hyvätkin puolensa, sitä en kiellä, mutta liika on liikaa ja savimaan vaikutus näkyy etenkin tänä keväänä.

Viime vuonna päätin ottaa käyttöön lisää kasvulaatikoita, eli niitä tavallisia lavakauluksia, kun niitä nyt sattui olemaan navetassa jemmassa. 

Kolme laatikkoa sai paikkansa kasvimaan alalohkolta. Talveksi laitoin vain yhden kierron laatikoita. Kuvan ruukut talvehtivat yhdessä laatikossa, muihin haravoin lehtiä ja risuja.

Eilen korotin laatikoita toisella lavakauluksella, lisäsin puutarhakomposteista ensin karkeita perennanvarsia ja muita vastaavia "oksia". Lopuksi laitoin hienompaa ainesta. En tiedä kuinka sallittua on kaiken tamppaaminen tiiviimmäksi, mutta itse harrastan sitä myös puutarhakompostin kanssa. Eli hyppäsin laatikkoon ja talloin ainekset tiiviimmäksi.

Sain tyhjennettyä puutarhakompostien oikeanpuoleisen osan kokonaan. Kuvassa se on puolillaan, sillä siivosin sinne keskimmäisen osan ainekset. Keskimmäisessä näkyy vielä vähän multaa, siitä kohta lisää. Vasemmanpuoleinen tyhjenee sekin tänä vuonna, näin minulle jää taas kesäksi ja syksyksi kaksi tyhjää osaa käyttöön. Ensi keväänä yhdistän taas laatikot toisiinsa ja erotan niistä hyödynnettävän mullan.

Seuraavaksi otan tästä pelkästään puun lehtiä sisältävästä laatikosta ainesta lasagnepenkkiin, eli niihin ensimmäisen kuvan kolmeen laatikkoon. Vaikka puutarhakompostit olivat jo sulat, on tämä aines edelleen tiukasti jäässä. Lehtimassan jälkeen lisään pussimultaa ja sitten teen kylvöt. Sitä en vielä tiedä mitä laitan laatikoihin kasvamaan. Ehkä porkkanaa, tai tuoksuherneitä.

Sitten siihen keskimmäisen laatikon multaan. Tai en tiedä voiko tuota vielä sanoa mullaksi. Mietin kuitenkin, voisiko tätä hyödyntää kesäkukkien ruukuissa. Säästäisin, kun ei tarvitsisi ostaa kesäkukkamultaa, ja saisin hyödynnettyä mullan myöhemmin kasvimaalle maanparannukseen.

Kolme lasagnepenkkiä on tarkoitus hyödyntää samoin, eli kun kaikki puutarhajäte on muuttunut niissä mullaksi, siirrän mullan kasvimaan penkkeihin ja maapohjaiseen kasvihuoneeseen. Lasagnepenkkeihin tulee taas uudet kerrokset maatumaan puutarha- ja lehtikompostista. 

Tämä kierto tule tarpeeseen, sillä tiedossa ei ole laajoja uusia istutusalueita joihin voisin upottaa määrättömästi puutarhakompostia raakana. Yksi pieni jatke on tulossa tänä vuonna, mutta siihen hyödynnän maakasan joka tuli autotallin edustan tien korjaamisesta.

Vappukukkia

Minulla on ollut pieniä tietoteknisiä haasteita. MacBookini on noin 12 vuotta vanha ja se tuntuu, päivityksiä on hankala tehdä ja kone menee välillä jumiin. Tällä kertaa se ei laskenut minua nettiin. Jotain tein oikein, sillä tänään kone lähti toimimaan kuin mitään ei olisi ollutkaan. En joutunut hankkimaan uutta konetta, tällä mennään niin kauan kun siinä henki pihisee.

Pahoittelut, kuvat latautuivat taas eri järjestyksessä kuin ennen, eli nyt alimmainen on ylimpänä. En lähde enää korjaamaan, olen säätänyt tämän tietokoneeni kanssa ihan riittävästi.

Keväällä kitkiessä kannattaa olla tarkkana ja keskittyä vain selviin kuten voikukkkiin. Nuokin etualan vihreät haitulat olin saattanut kitkeä pois, mutta tajusin niissä jotain hassua. Jokaisen päässä keikkuu siemenen kuori. Ovat ilmiselvästi kirjopikarililjan alkuja. Niitä ei parane kitkeä pois.

Kaivoin aprikoosipuut pois kasvihuoneen mullasta.  Siirsin jokaisen suurempaan ruukkuun ja tein niille uuden kasvumullan. Tuon suurempia ruukkuja minulla ei ole, kun ne käyvät pieniksi, saavat puut mennä maahan. Silmuissa en nähnyt vielä eloa, toivottavasti sitä löytyy kunhan saavat lämpöä ja valoa.

Tammen alla sinivuokot kukkivat runsain mitoin. Sinivuokko on minulle se ainut ja oikea vappukukka.

Toiset lumikellot kuihtuvat kun toiset vasta aloittelevat kukintaansa. Tämä kasvusto saa siirtyä kukinnan jälkeen uuteen paikkaan. Nykyinen on ihan liian kuiva. Se on puutarhani ensimmäinen lumikellokasvusto. Tuleva paikka on hortensiapuutarhassa josta saa tulla lumikellojen keskittymä.

Punaiset jouluruusut aloittelevat kukintaansa. Tänä vuonna kukkia on tulossa paljon, myös sellaisiin jouluruusuihin jotka eivät ole vielä kukkineet. Ilmeisesti talvi oli näiden mieluinen.

Lopuksi pinkin sinivuokon herkkää kauneutta.

Hyvää Vappua!

Messuostoksia

 Olin eilisen päivän Lahden Pihapiiri-messuilla vapaaehtoisena työvoimana Lahden Puutarhaseuran pisteellä. Liityin seuraan reilu vuosi sitten ihan vain siksi, että pääsen heidän retkilleen mukaan. Seura tekee paljon käyntejä sellaisiin yksityisin puutarhoihin joihin ei muutoin pääse. Vuosimaksu 20 euroa ei ole paha siihen nähden, miten paljon toimintaa sillä saadaan. 

Tämä ei ollut maksettu mainos, mutta suosittelen tutustumaan paikallisiin puutarhaseuroihin, niillä on yleensä paljon toimintaa ja samanhenkistä, puutarhaa puhuvaa seuraa.

Messut ehdin kiertää pikaisesti läpi. Tai kiersin vain tietyt kohteet, kuten taimimyynnit.

Tästä taitaa tulla perinne. Uusi Austin-ruusu itselleni äitienpäivälahjaksi. Tällä kertaa mukaan lähti Porkkalan kartanon pisteeltä ruusu Claire Austin. Tekee upeat valkoiset kukat. On oikeasti köynnösruusu, mutta enpä usko, että näen tämän koskaan yli kahden metrin korkeudessa. Metrikin on jo hyvä suoritus.

Ekman myi edullisesti kuusen taimia. Ostin pellon reunaan istutetavaksi yhden douglas-kuusen, kaksi mustakuusta ja kaksi serbiankuusta. Ensimmäinen maksoi vitosen, muut kaksi euroa kappale. Ajattelin hoitaa istuttamisen heti tänään jos vain istutuspaikan maa on jo lapion syvyydeltä sula. 

Vaikka messupäivän jälkeen polvet ja lonkat olivat täysin rikki, menin hetkeksi putarhaan. Kävely pehmeällä alustalla teki ilmeisesti hyvää eikä nivelrikon leposärky ollut niin pahaa kuin ennustin. 

Muurahaisten kuljettamista siemenistä alkunsa saaneet sinivuokot jäävät helposti huomaamatta siihen saakka kun tulevat kukkaan. Tätäkään kuvan yksilöä en ollut ennen huomannut rinnepuutarhan suurimman kiven kolosta. Kolme täydellistä kukkaa kurkottaa kiven mutkasta kohti aurinkoa.

Turhaan surin kiurunkannuksia. Suurin osa on nostanut vertensa ylös takatalven jäljiltä ja osa tekee uusia kukkia. Tämä puskan ajattelin jakaa, sen keskellä pitäisi kasvaa valkoinen särkynyt sydän ja mietin kuinka se sietää näin kovaa läheisyyttä toisen kasvin kanssa. Tosin kiurunkannus lakastuu ennen kuin särkynyt sydän on voimissaan.

En ole tehnyt kärhökierrosta, mutta eilen sattui silmään pieni verson alku 'Aljonushka' tarhakellokärhön juurella. Ainakin yksi puutarhan kärhöistä on selvinnyt elossa viime talven koettelemuksista. Tämän kannustamana, taidan uskaltaa kiertää kaikki kärhöt läpi ja tutki näkyykö niissäkin elämää.