Kuninkaallinen

Eilen, viimeisen työpäivän kunniaksi pihassa oli käynnissä kuninkaalliset häät.

 Tarhaidänunikko "Royal Wedding" oli avannut ensimmäisen nuppunsa. Peräti kaksi vuotta meni taimen istutuksesta kukintaan. Taimen olen hankkinut mistä muualta kuin Türin kukkamarkkinoilta.

 Mutta kyllä tätä kannatti odottaa. Ja nuppuja on vielä viisi lisää. Joten häähumua on tiedossa jatkossakin.

 Hienostuneen kuninkaallisen lisäksi pihassa kukkii joukko maalaisia. Harakankelloja en koskaan raaski kitkeä kukkapenkeistä pois. Ne kuitenkin tulevat ja menevät oman mielensä mukaan eivätkä ole koskaan kenenkään tiellä.

 Maksaruoho "Frosty Morn" selvisi yli talven, vieressä kasvanut toinen maksaruoho ei selvinnyt.  Kaveriksi tuli keväällä taimimyymälässä paleltunut prunus cistena eli mustaluumu. Luumu on juurtunut hienosti ja kasvattanut runsaasti kauniita tummia lehtiään. Tuli ihan vahingossa kaunis pari vierekkäin.

Spinosissima-suvun ruusut aloittelevat kukintaansa. Ensin tuli juhannusruusu ja muut seuraavat perässä. Tämän vaaleanpunaisen olen saanut toiselta harrastajalta, sen lajike ei ole tiedossa. Mutta kukasta voi jotain arvuutella. Olisikohan juhannusmorsian?

Nyt alkoi kesäloma, sen kunniaksi tiedossa koko päivä puutarhastelua.

Esikot yllättivät

Minun pihassa, puutarhassa jossa kuolee varmakin kasvi siihen että en ole istuttanut oikeaan paikkaan tai hoidan väärin, on kukassa kaksi uutta esikkoa. Nyt voidaan kirjoittaa historiankirjat uusiksi ja töräyttää fanfaarit maailmalle.

 Mustilan viime elokuun taimipäiviltä ostettu kesäesikko on hengissä. Enpä muistanut tätäkään hankkineeni, onneksi erotin lehdet istutetuksi kasviksi enkä rikkaruohoksi. Ihanat nuokkuvat kukat käyvät keltaisena yllättävän hyvin tähän vuodenaikaan.

 Japaninesikon ostopaikkaa en muista. Nimikyltti on Viroksi joten tämä on joko Türista tai Levon taimipäivästä ostettu. Lajiketietoa ei ole, lapussa lukee vain japaninesikko. Hieman tämä tuntuu kärsivän sateesta. Istutin esikon liian toisten kasvien sekaan, voi olla että joudun vielä siirtämään sen. Taustalla näkyvä kerrottu kurjenpolvi on kasvanut jo kunnon pehkoksi ja meinaa peittää pinkin esikkoni.

 Juhannusruusu on mahtavassa kukassa ja vielä on paljon nuppuja avautumatta. Äitini leikkasi tästä kukkia maljakkoon ja minäkin nippasin muutaman oksan. Ei tunnu eikä näy pensaassa mitenkään.

 Jännittää niin melkoisesti mitä on avoimissa kukassa. Ruusuista osa ehtii mutta ei läheskään kaikki. Tähtiputki todennäköisesti on parhaimmassa kukassa. Iirikset ei harmikseni ehdi pääkukintaan sunnuntaiksi. Ja toivottavasti akileijat sinnittelevät sunnuntahin ettei piha ole pelkkää vihreää.

Tänään sain arboretumin täysin valmiiksi avoimia varten. Ei jäänyt kuin nimilaput kasveille mutta ne laitan koko puutarhaan lauantaina. Seuraavaksi on kasvimaan kitkentä, sitten luumulehto ja koko alapuutarha, yläpuutarha jää viimeiseksi ja siitä teen mitä ehdin. Nimilaputkaan ei ole vielä täysin valmiit ja kahvion leipomukset pitäisi päättää. Taitaa tulla hitusen kiire.

Minttupuskan ötökät

Piparminttu on saanut vieraaksi tunnistamattomia ötököitä. En tiedä mitä tekevät, ovatko hyödyksi vai haitaksi mutta hävittänytkään en niitä ole. Onhan ne aika hauskoja, väreiltään ja tavoiltaan. Kuori kuin kuparia ja lemmenpuuhat maistuu.

 Ötökät ovat lehdillä aina pareittain, joko heilastelemassa tai muuten vain. Ehkä minttu saa näiden ötököiden lemmenkellot soimaan. Tai muuten vaan ihan pöpeiksi.

 Harmaamalvikki on kärsinyt tänä vuonna ötököistä, osa on kaluttu täysin lehtiruotia myöten. Olisikohan asialla malvayökkösen toukka, malvan sukuisten tuho ilmestyy meille muutaman vuoden välein.

 Kaapo ei ole ötökkä mutta sen aivot ovat kuin ötökän aivot. Silmät ovat allergiasta johtuen tavallista punaisemmat. Siitepöly ilmeisesti käy Kaapon ihon päälle. Oikeastaan otin kuvan lumipalloheisin takia vaan kun Kaapo asettautui kuvaan sopivasti niin otetaan sekin mukaan kuvaan.

 Kurjenmiekka "Gingerbread Man" piti kuvata vielä kerran. On se vaan upean värinen.

Nielun heteet (tai mitkä lie) on upeat sähkönsiniset. Joskus ei voi muuta kuin ihmetellä mistä luonto kehittää kaikki värisävynsä.

Kohta muuten alkaa keittää yli ainaisen sateen kanssa. Jos ei sada niin puutarhassa tuulee ja on sikakylmä. Ja jos ei tuule ja ole sikakylmä niin sataa vettä. Ei tule puutarhahommista mitään. Avoimet pukkaa päälle sunnuntaina ja pihassa olisi paljon siistittävää. Loppuviikon sääennuste lupaa parempaa mutta tietysti sadetta sunnuntaille. Tuleepahan käyttöä viime vuonna hankitulle sadetakille.

Tomaatin kasvuvoimaa

Vaikka kasvihuoneen kasvukausi alkoi kolme viikkoa myöhemmin kuin viime vuonna voidaan kasvihuoneessa hyvin. Satoa on tulossa siitä johtuen vähän myöhemmin mutta sehän ei haittaa, pääasia että jossain kohtaa syötävää on.

 Kasvihuoneen kasveihin kasvaa joka vuosi ihan erityinen suhde. Helmikuussa niiden kanssa aloitellaan piskuisesta siemenestä. Koulitaan, siirretään isompaan purkkiin, huolehditaan ja lannoitetaan. Ja lopulta koittaa se päivä kun taimen saa paikoilleen kasvihuoneeseen. Kaikki kuvan taimet olen itse kasvattanut paitsi takarivin vasemman puoleisen tomaatin jonka sain pojalta äitienpäivälahjaksi. Olivat koulussa kasvattaneet tomaatit äideille. Ämpäreihin laitan pensastomaatit, runkotomaatit kasvavat maapohjassa. Saviruukuissa on kaksi suippopaprikaa kaupan paprikan siemenistä.

 Kasvihuoneessa on juhlan paikka kun tomaattiin tulee ensimmäiset kukat. Seuraavat riemun kiljaisut aiheuttaa ensimmäiset raakileet. Siihen hetkeen päästiin juhannuksena.

 Taimien tukinarut ovat kierrätyspaalinaruja siskon heinäpaaleista. Teen narun päähän solmun ja tiputan solmun taimen istutuskuoppaan. Kun tomaatin juuret kasvavat pysyy naru hyvin paikoillaan ja sitä on helppo kieputtaa taimen ympärille. Ylhäältä naru on kiinni seinästä seinään menevässä langassa pyykkipojan avulla. Näihin taimiin on tulossa kirsikkatomaatteja, herkkujen herkkuja.

 Koko takaseinä on tomaattien valtakuntaa. Kurkut kasvavat vasemmalla viiniköynnöksen takana. Yksi kurkku on vielä purkissaan, en raaski laittaa sitä poiskaan mutta tilaa kasvihuoneessa ei oikein enää ole. Joten luulen että laitan kurkun ämpäriin ja saa kasvaa siinä. Muutama ylimääräinen tomaatin taimikin vielä löytyy. Joskus saan kyselyjä miten tomaatti ja kurkku viihtyvät samassa kasvihuoneessa. Meillä viihtyvät hyvin ja kumpikin tuottaa hyvin satoa. Toistensa lomassa en niitä kasvata vaan selkeästi eri puolella kasvihuonetta.

Kasvihuoneen lähistöllä kasvaa monsteriraparperi. Tämä on tuotu siskoltani Pohjois-Savosta. Emotaimi osallistui Luonnonvarakeskuksen suureen raparperitutkimukseen jossa haettiin vanhoja raparperikantoja. Tämän emotaimen tiedetään olevan varmuudella yli 75 vuotta vanha. Tutkimuksessa raparperin lajikkeeksi varmistui "melkein Queen Victoria". Eli raparperi ei ole täysin kuningatar Victoria lajike mutta hyvin lähellä sitä. Mielenkiintoista tämä kasvien perimä.

Raparperikuvassa näkyy miten kasvihuoneen tuuletus hoituu. Auki lukittavan oven lisäksi molemmista päädyistä saa puolikkaan päätykolmion kokoisen ikkunan auki. Molemmat yhtä aikaa tai toisen vain. Ei hienoa automatiikkaa mutta toimii.

Puutarhaa parhaimmillaan

Juhannus meni puutarhatöissä. Se on juhannus minun mieleeni, suuremmat juhlinnat jätän muille. Tänään tosin tuli hommiin katkos kun kotoa muuttaneet lapset tulivat syömään. Mummin kirppunen ja mussukka veivät voiton ja työhanskat lensivät samantien nurkkaan. Sen lisäksi ensimmäistä kertaa elämässäni polveni on kipeä. En oikein edes osaa sanoa mistä se on kipeytynyt, kipu säteilee jopa pakaraan saakka. Ja pahin on kun lähden kävelemään. Kun kävelen hetken vertyy jalka mutta ei ole täysin kunnossa. Seurataan mitä tuleman pitää. Ei sentään niin kipeä polvi että kuvaaminen olisi jäänyt väliin.

 Puutarhan rehevyys alkaa olla huipussaan. Tiilireunuksen vieressä kasvavat ilmasipulit ovat levinneet kivasti. Ilmasipuli kasvaa perennapenkissä jossa se on minusta kauneimmillaan.

 Jos tulppaanit olivat kevään ja alkukesän kuvatuimpia kukkia niin nyt saman sijan saa akileijat, nuo jokaisen pihan herkät prinsessamekkoset.

 Arboretumissa kanadanvuokko ja vuorikaunokki "Amethyst in Snow" kilpailevat samasta reviiristä. Ja näkyy siellä olevan yksi illakkokin. Vuorikaunokin siedän mutta kanadanvuokon kanssa olen kahden vaiheilla vaikka tämä lajike ei ole todella ärhäkkä leviäjä.

 Rosario pitää kiertää monta kertaa päivässä läpi. Jokaisessa ruusussa on nuppuja paitsi japanilaisessa metsäruusussa rosa maretii.

 Jopa kirjoapteekkarinruusussa Rosa Mundi on nuppu. Kunhan kukka avautuu selviää onko tämä ruusu sitä mitä piti, sillä jostain luin että kukinta tapahtuu vanhoista versoista ja tämähän menetti talven aikana lähes maata myöten versonsa.

 Viime vuonna siirretty tuoksukurjenpolvi luumulehdon istutusalueen reunassa. Nyt näyttää että tämä kurjenpolvi oli oikea valinta. Tiheä, riittävän matala ja nopeakasvuinen. Ja helppo kitkeä pois tai harventaa jos tilanne sitä vaatii. Reunasta poistettua rohtoraunioyrttiä ei ole yhtään ikävä.

 Ja taas sarjassamme mysteerikasvi. Huomasin Türin penkissä tällaisen vaaleanpunaisen kukkavanan. Ensin ajattelin sitä vaaleanpunaiseksi kieloksi mutta lehdet eivät ole kielon. Tunnistatko kasvin?

Tässä näkyy paremmin kasvin lehdet, nuo kapeahkot liuskat. Veikkaan että Türista tämä on ostettu mutta pää lyö ihan tyhjää kasvin nimen kohdalla. Toivottavasti teistä lukijoista on apua. Istutuspaikka pitää myös miettiä uusiksi tai ainakin karsia akileijoja ympäriltä. Nyt kasvaa liikaa muiden kasvien varjossa.

Juhannusruusu

Ensimmäiset kukat ehtivät juhannukseksi. Pääkukinta on vielä edessä. Nautitaan näistä muutamastakin kukasta.

Hyvää juhannusta!

Niitä näitä

Juhannus tuo hyvän hengähdystauon ennen lomaa. Mitään erikoisempaa ei meillä juhannuksena tapahdu. Yöunet aitassa, päivällä kitkentää ja ehkä pieni retki jonnekin jos säät sallivat. Ollaan vaan ja nautitaan.

 Kivipuro on pysynyt viimeisimmän kitkennän jälkeen melko rikattomana. Juhannussaunaan täytyy lämmittää vesipadan vesi kiehuvaksi ja kaataa kivien päälle. Pienet rikat ja siemenet saa tuhottua niin. Ruusukaaren köynnösruusua pitää muistaa käydä kiinnittämässä lisää, muuten ottaa oksansa kulkijoilla hiuksiin kiinni.

 Siinä hän nyt on. Pihan ensimmäinen oikeaoppisesti istutettu jalokärhö. Toin taimen Türista. Lajike on "Abundance" jonka pitäisi tehdä vaaleanpunaisia kukkia. Paikka ei ehkä ole 100% hyvä mutta sanotaan että tämä oli pihassa lähinnä täydellistä. Vesi ei ainakaan seiso sillä kupera kallio tuli vastaan kun kaivoin tarpeeksi syvälle. Kärhö on katkaistu latvasta ja istutettu hyvin syvälle. Pienet tiilenpalat suojaavat kärhöä aamuauringon paahteelta. Tukea ei vielä tarvittaisi mutta kokeilin sitä paikoilleen ja lopulta jätin etten vain unohda missä kärhöni kasvaa.

 Kasvihuoneessa voidaan hyvin. Tomaatit ovat vankistuneet ja ensimmäiset jo kukkivat. Samoin kukkii ensimmäinen kurkku "Tasty Green F1". Pienet punaiset pallerot ovat samettikukan kukintoja. Pitää ötökät ja murkut tehokkaasti loitolla kasvihuoneesta.

 Siirsin kanadanvuokon kivimuurin viereen viime vuonna. Yhdessä kesässä se täytti koko alueensa. Ihan uskomaton leviämisvoima. Ei haittaa kunhan ei työnnä lonkeroitaan metrisen muurin toiselle puolelle. Nurmikon puolelta pysyy kurissa leikkurilla.

 Jokin akileijaristeytymä nauttii kesästä Türin penkissä. Taitaa olla vaaleanpunaisen lehtoakileijan ja valkoisen barlowin jälkeläinen.

Illakko kukkii parhaillaan. Se on yksi lempikasvejani. Tässä kohtaa se on valloittanut ison osan kukkapenkkiä itselleen. Ja minä päätin että saa valloittaa, olen siirtänyt muita kasveja alta pois paremmille sijoille. Tässä on varjo lähes koko päivän ja jos kerran illakko siinä viihtyy ja kukkii näin hyvin niin saa kasvaa minun puolesta.

Ensimmäiset iirikset

Iiristen aika on täällä. Ensimmäisten kukinta on jo ohi, ne olivat ihan matalia iiriksiä mutta hieman korkeammat saksankurjenmiekat kukkivat seuraavaksi. Näistä aika moni pihassani on nimetön. Niitä on saatu nimettömiä ja myös hankittu nimettömänä. Onneksi nimettömyys ei kauneutta vähennä.

 Vaaleanpunainen herkku oli rakkautta ensi silmäyksellä viime kesänä. Nimetön Viron tuliainen saa mykistymään kauneutensa edessä.

 Iris germanica "Gingerbread", kaunis on tämäkin. Viime kesänä istutettu ja nyt jo kukkii. Tänään tästä piti ottaa paremmat kuvat mutta sade teki tepposet, ei onnistu sillä vettä tulee reilusti.

 Siskolta tuotu perinteinen saksankurjenmiekka on sekin suosikkejani. Jaoin kasvustot viime kesänä ja niin vaan tekee jo innoissaan kukkaa. Tämä kasvaa minulla sekä luumulehdossa että todella hankalassa paikassa räystään alla. Ei tunnu piittaavan että välillä saa vettä niskaansa oikein kunnolla sillä räystäällä ei ole rännejä.

 Valkoinen matala kaunotar pitää kuvata joka vuosi. Tämäkin on niitä Türin löytöjä. Kaunotar kukkii puolivarjoisen kasvupaikkansa takia muita matalia myöhemmin.

Viimeisessä kuvassa ei olla missään tekemisissä iiristen kanssa. Löysin siemenpussien laatikosta avatun sokerihernepussin. Päätin laittaa herneet vanhaan kattilaan kasvimaan reunalle. Herneiden tueksi löytyi omasta metallijätelaatikosta kolme tuolin jousta. Kierrätys kannattaa.

Juhannussää ei näytä kovin lumoavalta. Sade ja viileys kyllä käy mutta kyllä ainakin minä toivon väliin myös sateettomia päiviä jotta saisi nauttia pihasta täydellä teholla.

Salaa hiipivä täyskesä

Puutarhan vauhti on uskomaton. Käyn joka päivä rosariossa enkä ole huomannut muita kuin aluillaan olevia nuppuja. Iltakierroksella huomasin jotain vaaleanpunaista.

 Viime vuonna istutettu rosa majalis "Tornedal" eli Torniolaaksonruusu on aukaissut ensimmäisen kukkansa ihan salaa. Ja kukka on juuri niin kaunis kuin olen kuvista katsellut.

 Kivimuurin laukat allium karataviense, suomalaiselta nimeltään kai pallolaukka on täydessä kukassa. Tämä laukka jää matalaksi. Kukissa on kahta väriä, vaaleanpunaisia ja valkoisia. Tästä tuli heti lempilaukkojani, ostopaikkana oli viime syksynä Prisma, toivottavasti tätä löytyy vielä lisää tänä syksynä.

 Samaisella kivimuurilla karhunvatun kukat ovat auenneet. Tästä huomaa kivimuurin lämpövaikutuksen, muut vadelmat vasta miettivät kukkimista.

 Tarhakullero "New Moon", sekin viime vuonna hankittu, on kauniisti kukassa. Väri on kaunis keltainen, kuin haaleaa sitruunamehua.

 Syreeni "Moskovan Kaunotar" kukkii ensi kertaa. Mutta onkohan tämä sittenkään "Moskovan Kaunotar"? Eikö sen pitäisi olla kerrottu? Eikä tämä minun silmiini oikein näytä kerrotulta. Värin voi juuri ja juuri sanoa vaaleanpunaiseksi.

 Tämä idänunikko sen sijaan on kerrottu. Tuhatlehti olisi ehkä parempi nimi. Niin tiheässä tuossa on terälehtiä.

Loppuun arvoitus. Onko nämä pienet taimet punaisen jättikarhunputken siementaimia? Se kasvoi tässä viime vuonna ja kylvin siemenet kasvupaikalle. Enkä nyt tunnista mistä taimista on kyse.

Akileijoja

Piti tehdä juttu ihan muusta mutta ihanat akileijat veivät voiton. Akileijojen pääkukinta on täällä ihan kohta. Ensimmäisiä avautuu ja tässä teille akileijakimara Arvilan pihasta.

 Kaikki kuvien akileijat ovat siementaimia joten lajike ei ole tiedossa. Tämä kaunotar kasvaa luumulehdossa.

 Siskon pihalta tuotu myssykkä, sekin luumulehdon herkkuja.

 Myssyköitä on lisää, rosarion kaikki akileijat ovat tätä siskolta tuotua myssykkää. 

 Arboretumissa kasvaa valkoisen akileijan siementaimia. Ne yllättävät kun kukan sisuksen taivuttaa esiin. Valkoiseen on sekoittunut vihreää terälehtien kärkiin ja laikkuina terälehtiin.

 Kerrottuja löytyy punatammen kupeesta. Tämän vitivalkoinen emo on jo hävinnyt mutta onneksi näitä taimivauvoja riittää.

Lehtoakileija "Winky Double Red and White" kasvaa nykyään luultavammin siementaimena. Minusta alkuperäinen hävisi viime talven aikana. Mutta on tämä hyvin samannäköinen kuin emonsa.

 Tänä kesänä olen raaskinut pitkästä aikaa kitkeä akileijoja pois. Valkoisten luota punaiset pois ja punaisten luota liilat pois. Myssyköiden luota yksinkertaiset pois. Jokin roti pitää akileijallakin olla. Vaikka akileijat eivät hevillä taivu puutarhurin tahtoon niin ei niitä voi olla rakastamatta.