Hollolan keskiaikamarkkinoilla

Jos elämässäni olisi määrättömästi vapaa-aikaa menisi osa siitä keskiaikaharrastukseen. Koska näin ei kuitenkaan ole, tyydyn vain ihastelemaan muiden harrastamista. Tänään siihen tuli tilaisuus sillä Hollolan kirkolla oli taas perinteinen keskiaikatapahtuma, markkinat. Kun menimme paikalle, satoi vettä eikä meillä ollut tietenkään mukana mitään sadevarusteita. Käännyimme takaisin ostamaan sadetakkeja ja kun pääsimme takkien kanssa markkinapaikalle, paistoi taas aurinko. Hyvä niin, paljon mukavampi kiertää tapahtumassa kauniilla säällä.

 Meille tapahtuman kohokohta oli Rohanin tallin järjestämät turnajaiset. Oli ottelua miekoilla, peitsillä ja nuijilla eli pesäpallomailoilla.

 Hevoset olivat hyvin koulutettuja, eivät tuntuneet hermostuvan mistään. Tämä punavalkoinen ritari oli nainen, hevosensa oli upea kuin mikä.

 Paikalla oli lapsiakin asianmukaiseen teeman tyylisesti puettuina. Lapsille oli ohjelmaa nukketeatterista keppihevospajaan. Meidän pojat ovat jo sitä ikäluokkaa että kiinnostus oli lähinnä aseissa ja muissa vastaavissa.

 Tämä rouvashenkilö oli päästä varpaisiin puettuna autenttiseen keskiajan asuun. Kerrankin sain rauhassa kysellä ja udella asusta joka kiehtoo minua todella paljon. Villamekko ei kuulemma ole hullumpi asu pellavaisen alusmekon kanssa. Vaatteisiin tulee mikroilmasto joka pitää kehon viileänä helteilläkin. Uskottava se oli kun asiantuntija kertoi.

Paikalle kootussa keskiaikakylässä elettiin kuin oikeaa keskiaikaa. Ruoka valmistettiin nuotioilla ja yöpyminen tapahtui teltoissa. Isot kiitokset tapahtuman järjestäjille. Oli ilo vierailla tapahtumassa ja tehdä vähän löytöjäkin. Kunnon paistilastaa kun ei voita mikään.

Paluu nuoruuteen

Miehellä on ollut kesälomaprojektina autotallin siivous ja remontointi. Mitään suurta uudistusta ei ole tiedossa. Kattoon laitettiin paperit jottei ylisiltä varise mujut niskaan ja betonilattiaa suoristettiin sekä uusittiin. Kaikki tarpeeton hävitetään ja tavarat pääsevät järjestykseen uusiin hyllyihin. Ihan riittävästi hommaa siinäkin.

Mutta miten se liittyy nuoruusvuosiin? Siten, että jotta urakan saa tehtyä, piti koko autotalli tyhjentää. Ja se tarkoitti sitä, että miehen Vanha Rouva piti ajaa pois tallista. Kun aikoinani, noin 26 vuotta sitten sain ajokortin, olin aina se joka oli kuskina. Eikä ihan millä tahansa autolla. Minulle, nuorelle tytölle se oli kuin laiva. Ja myönnän, välillä hirvitti ja parkkipaikan valinta oli tärkeä juttu, taskuparkkiin en koskaan ajanut. Enkä peruutellut mihinkään.

 Siinähän se, Vanha Rouva. Pestynä ja kiillotettuna. Tällä autolla sitä on ajeltu tuhansia kilometrejä  joskus esihistoriallisena aikana. Auto oli silloin miehen silmäterä.

 Nyt rouva vaatisi järeää kunnostusta, runsasta helmapeltien korjausta, ruosteenpoistoa, uutta verhoilua ja mitä vain nyt keksii autolle jolla ei ole ajettu maanteillä 23 vuoteen.

 Siirtokilvet on laitettu silloin kun auto ajettiin tänne Arvilaan. Sen jälkeen on ajeltu vain omassa pihassa koska Rouva ei ole enää rekisterissä. Hyvinhän tuo taas kulki, äänet hivenen miehekkäät pakosarjan viallisuudesta johtuen. Taisi kuulua kirkonkylällä saakka milloin Oldsmobile käynnistyi.

 Nyt auto seisoo pihassa ja odottelee talliin pääsyä. Pojat kävi koeistumassa etupenkin ja pääsivät kiertämään pihan ympäri. Oli minunkin ihan pakko verestää muistoja yhden kierroksen verran.

Aloin juuri laskemaan, että Rouvalla on ikää 57 vuotta, on vuoden 1959 mallia. Siihen nähden tuo on ihan hyvässä kunnossa, melkein eläkeläinen. Ja mietin myös sitäkin, että ehkäpä minulla aika on ajanut tuon auton ohi. Nyt auton pitää olla pienikulutuksinen, ei 25 litraa satasella vievä hirviö tai sen kokoinen ettei sitä saa ahdettua normi parkkiruutuun ilman hikikarpaloita otsalla. Minun puolesta Rouva saa jatkaa hiljaiseloaan autotallin uumenissa jatkossakin. Kokeillaan eläkepäivillä uudestaan.

edit. Korjattu vuosimalli oikeaksi

Muista hankkia lisää

Pieni muistutus itselle, istuta keväällä lisää liljoja. Paljon liljoja, siis valtavasti. Liljat kun tuntuvat viihtyvän meillä ja ilostuttavat näin loppukesästä. Oikeasti, miksi en ole aiemmin tajunnut että lisää liljoja.

 Rubiininpunainen tiikerililja on Viron tuliainen viime vuoden Türin kukkamarkkinoilta. Olisin ostanut tätä lisää, mutta en löytänyt tänä vuonna myyjää joka tätä myi. Aivan fantastisen värinen lilja.

 Lilja kukkii mustilanhortensian vieressä, todella hyvä pari hortensian kukkien kanssa. Yläpuolellaan liljalla on köynnösukonhattu johon on tulossa kymmeniä kukkia tänä vuonna. Ukonhattu on köynnöstänyt itsensä taivaisiin. Kieputin sitä yläosastaan takaisin alaspäin ja nyt se kasvaa hauskasti lenkillä.

 Keltainen tiikerililja on sekin voimakas väriltään. Aiheuttaa minussa efektin tykätäkö vai ei. Taidan kuitenkin tykätä sillä arboretumin avaruuteen sopii voimakkaat värit.

 Mansikkamaan päädyssä kukkii rohtosuopayrtti täysillä. Siirto kannatti, suopayrtti on kaunis kun kasvaa suurena mattona.

 Suopayrtti on pihan alkuperäisiä kasveja, kuten myös harmaamalvikki ja ukonhattu. Olen alkanut haaveilemaan istutuksesta mihin tulisi noita kaikkia kolmea kasvia. Eikä mitään muuta, tai ehkä syysleimuakin. Voisi olla näyttävä istutus kun laittaisi kaikki toistensa lomaan isoksi alaksi.

 Tuntematon rusopäivänlilja on myös kasvi josta mietin joka vuosi että tykkäänkö vai ei. Paikka on vähän huono värinsä suhteen, mutta en saanut aikaiseksi siirtää poiskaan. Kunhan saman penkin ärtsyn pinkin liljat avautuvat, on värien riitasointu aikasen suuri.

Olen ostanut tänä vuonna muutaman uuden hortensian. Kuten tämän johon piti tulla vaaleanpunaiset kukat. Eivät nuo kyllä vaaleanpunaisilta minun silmiini näytä mutta ehkä Virossa, taimen alkuperämaassa valkoinen on vaaleanpunainen. Epäilen saaneeni jotain ihan tuiki tavallista hortensiaa. Mutta hortensia ei ole tässä pääasia, vaan kasvi joka kasvaa sen juurella. Täysi monsteri jos lehtiä katsoo. Ensin luulin esikoksi, sitten sormustinkukaksi, nyt en osaa sanoa enää mitään. Tunnistatko mikä kasvi voisi olla kyseessä sekä monsterin että hortensian kohdalla?

Aitalla

Aitalla etenee pienissä askelissa. Ikkunat ovat paikoillaan sekä ikkunoiden karmilaudat. Niiden myötä aitasta tuli kunnon rakennuksen näköinen, voisi sanoa jopa ryhdikkääksi kun tietää aitan entisen kunnon ja ulkonäön.

 Uudet ikkunat, mutta tismalleen vanhojen mallilla teetetyt. Kittauksen ja lasituksen sekä maalauksen tein talvella entisöintikurssilla. Mies laittoi saranat ja sovitti ikkunat vanhoihin karmeihin paikoilleen.

 Aitan itäpäädyssä on muistona vaakuna ajalta ennen kuntaliitosta. Nykyinen kuntamme, tai oikeammin kaupunkimme on Lahti. Nastolaa ei enää ole itsenäisenä kuntana. Vaikka ei sillä meille ole kovin kauheaa merkitystä, oma kylämme on ollut jo ennen Nastolaa ja Lahtea. Täältä on löydetty rautakautisia kalmistoja ja koruja.

 Länsipääty sai sekin oman ikkunansa. Tuon ikkunan takana on nukkumahuone joka pitäisi saada pian kuntoon. Tänään ostin sinne ihan omat peitot ja tyynyt, nyt ei enää puutu kuin kadonneen hyttysverkon löytyminen tai uuden hankinta. Ja tietysti sängyn petaus. Ja loput huonekalut ja matot lattialta. Pikkujuttu siis.

Tässä vielä kuva siitä miltä aitta näytti ennen viime kesäistä kunnostusta. Onhan tuo nyt aivan kuin eri rakennus. Aitan pelastui tapahtui viime hetkellä, katto oli vuotanut pahemmin kuin ajattelimme, nyt kun aittaa on siivottu on veden merkkejä näkyvissä. Mutta nyt on aitta kuiva ja katto kunnossa ja alapuolen tuuletuskin pelaa paremmin. Ja se tärkein, niin hyödyttömänä pihassa olleelle rakennukselle on löytynyt käyttöä museona ja kesäisenä vierashuoneena.

Jättikarhunputki

                                                      Se kukkii, se kukkii, se kukkii!

Ostin keväällä Lahden puutarhamessuilta Porkkalan kartanon pisteestä jättikarhunputken. En odottanut kasvilta mitään, en edes elossa pysymistä. Mutta niinpä vain kävi että putki kasvoi ja nyt kukkii yhden kukan voimin.

 Se on ihana. Punainen kukka jossa ihan pienet valkoiset pisteet. Ja taitaapa olla niin että kukan viereiseen pallukkaan on tulossa vielä toinenkin kukka. Jos vain siemenet ehtivät kypsyä niin ensi keväänä saan olla tarkkana etten kitke mahdollisia siementaimia pois. Tämä on kaksivuotinen joten ensi vuonna en kukintaa näe ellen osta toista taimea.

 Jättikarhunputken kuvaaminen kokonaisena oli hankalaa, mutta otin kuitenkin kuvan. Minusta tuo kävisi hyvin vaikka perennapenkkiinkin. Toistaiseksi en uskaltanut laittaa vaan valitsin kasvupaikaksi mustikkapenkin päädyn. Hieman on ehkä liian varjoinen paikka.

 Toinen yllättäjä on laukka Allium Pskemense jonka toin pari vuotta sitten Virosta. Nyt kukkii ensi kertaa. Kuvassa näkyvät kruunut ovat akileijan siemenkotia joihin laukan kukinto nojaa. Tällekin laukalle toivon pitkää ikää puutarhassa.

 Eikä kahta ilman kolmatta. Syysvuokkoni selvisi viime talvesta hengissä. Kukkia on tulossa enemmän kuin koskaan, kymmeniä. Ja ensimmäiset kukat avautuivat viime viikolla vaikka nyt on vasta heinäkuu. Kukinta on jopa muutaman viikon normaalia aikaisemmassa. Mutta ei se haittaa, ehkä tämä nyt voisi tehdä itämiskykyisiä siemeniä. Tai en minä edes tiedä miten lisääntyy, siemenestä vai kasvullisesti.

Loppuhuipentumana voi pitää ensimmäisten liljojen avautumista. Tämän nimilapun vain olen onnettomasti hukannut jonnekin. Ostospaikka kuitenkin oli Lidl. Aika kiva vaaleanpunainen, juuri minun puutarhan sävyinen. Tässä kohtaa voi sanoa, että onni syntyy pienistä asioista.

Rankka viikko

Niin on ollut iltaisin puhti poissa että en ole jaksanut blogia päivittää. Viikkoon on mahtunut meidät jättäneitä kissanpentuja, töitä, mustikoita ja vadelmia, muutama retki ja hätäisiä puutarhahetkiä.

 Kotiseutumuseon perinnepäivässä oli esillä suloisia ulpukkaporsaita. Ihan samanlaisilla olen leikkinyt lapsena. Porsaiden kaverina oli käpylehmät. Risusta tehtiin niille aitaukset.

 Kaarnalaivojen kavalkadi oli samaisessa tapahtumassa kovin komea. Pojat saivat tuliaisiksi koiranputkesta tehdyn pillit,  en vain tajunnut ottaa kuvaa. Pilli jopa toimi ja soi.

 Lepikon torppa oli yksi tämän viikon retkikohde. Sopi hyvin alkukesäiseen vierailuun Ukk-arkistossa.

 Yksi retkikohde oli Lammilla sijaitseva Porkkalan kartanon puutarha. Alkuun menimme kartanon puutarhamyymälään ja onneksi siellä ihmettelimme ääneen kun kartanon puutarha ei ollutkaan auki. Lopulta pääsimme lupalapun kanssa yksityisvierailulle kartanon puistoon. Hyvin toimittu kartanolta.

 Puutarha oli näkemisen arvoinen paikka. Silloin kun puutarha on yleisölle avoinna, toimii tässä rakennuksessa kahvila. Luulenpa että sekin on päästävä näkemään vielä joskus.

Muutaman ostoksenkin tein. En sentään tätä uskomattoman kaunista runkoruusua joka oli kuin karkki. Huomenna, vihdoin ja viimein, keskityn koko päivän puutarhaan. Uudet taimet maahan ja vanhojen ympäriltä rikkojen kitkemistä.

Heinäkuussa

Heinäkuussa on hupenevat kesäpäivät, hyttysten pistämät jalat, mustikoista sinertävät sormet, liian vähäiset tunnit vuorokaudessa ja maalipönttöjä. Puutarhassa on jostain syystä vaisua, liljojen kukintaa odotellessa. Maksaruohot taasen ovat jo aloittaneet.

 Erityisesti pörriäiset tykkäävät. Kasvien äärellä käy hurja pörinä koko päivän. Vielä illastakin viimeiset pölyttäjät nauttivat mesiateriasta.

 Rosarion kukinta on ohi mutta tilalle on tullut kauniit kiulukat. Nämä ruusunmarjat kuuluvat "Marzipan" ruusulle joka kuuluu pimpinellifolia-ryhmään.

 Kasvimaalla kasvaa viidakko. Ruiskukat ovat valloittaneet osan porkkanapenkistä ja herneistä. Kehäkukkiakin on, mutta vähemmän kuin yleensä. Ruiskukkaa tarvitsee hiukan rajoittaa ensi vuonna ettei valtaa kaikkea kasvualaa itselleen.

 Autopaikan kivimuurin laakakivelle laitoin tänä kesänä toisen rautapadoista. Padassa kasvaa keskellä vaaleanpunaisia pelakuita. Hiukan voimakkaammaan värisiä olisin tähänkin halunnut mutta ei ihan onnistunut. Pihatien vieressä kasvaakin sitten tulipunaisia pelakuita. Tai olisi jos kukkisivat. Ehkä kukinta alkaa nyt kun saadaan aurinkoakin rankkojen sateiden jälkeen.

Miehen kesälomatyömaa on talon ulkomaalauksen korjaaminen. Yllättävän nopeasti siihen jouduttiin. Laajennusosan maalipinta oli vetänyt homeeseen vaikka aikoinaan tehtiin kaikki homesuojaukset. Nyt ensin pestiin maali homepesulla, sitten ruiskutettiin uusi homesuoja ja päälle uusi maali. Kuvan eteläseinälle on tehty irtomaalin raappaus ja vielä on vedettävä uusi maali pintaan. Raappauksen syy on eteläseinä josta emme saaneet kaavittua kaikkea vanhaa lateksimaalia pois. Lateksi pikkuhiljaa kesii pois uuden maalin alta. Sama homma on kai edessä taas neljän vuoden päästä. Onhan se todella hyvä ettei tarvitse lomaansa riippukeinussa viettää vaan riittää touhua.

Huomenna yritän ehtiä istuttaa tämän puutarhan ensimmäiset havukasvit. Niiden paikkaa on mietitty jo 1 vuosi ja 2 kuukautta. Hiljaa hyvä tulee.

Satoa ja suunnitelmia

Ensin osuus suunnitelmat. Tulevan kasvihuoneen projekti on kolahtanut mieheen täysillä. Selailee netistä kasvihuoneiden kuvia ja suunnittelee miten toteutus tehdään. Kuulemma kaikki on jo selvää. Netin kuvien perusteella sai idean miten kasvihuoneen lattia toteutetaan. Myönnän, ei olisi tullut itselle mieleen.

 Miehen ideassa saadaan käytettyä hyödyksi pienimmätkin tiilen palaset. Ei mene mitään hukkaan ja idea itse asiassa säästää meiltä ison vaivan tiiliromun hävityksen muodossa.

 Tämä on vasta kokeilu jossa vanha kärrynpyörä on muottina kuviolle. Mutta mitä sanotte, eikö tulisikin upea lattia kasvihuoneeseen toistamalla ympyräkuviota koko lattian alalle? Ja ympyröiden väliin tietysti oma kuvio. Nyt tuntuu siltä että kasvihuoneprojekti on aloitettava jo ensi kesänä. En malta odottaa viittä vuotta.

Kasvihuonetta odotellessa voi todeta että satoa ei tarvitse enää odotella. Kesäkurpitsasta on selvää ylituotantoa, kantarelleja olen vienyt maailmalle useamman litran. Herneitä keräsin eilen melkein 4 litraa ja tänään kaksi. Vadelmaa on pakastettu omalta pihalta jo kolme litraa. Lounaaksi keitin kasvissosekeiton jonka kaikki kasvikset ovat itse kasvatettuja. Kesän parasta aikaa.

Harvinainen sääilmiö

Tänään saatiin vihdoinkin aurinkoa. Se alkaakin olla tässä osassa maata harvinainen sääilmiö heinäkuussa. Alkaa tämä sade vetää vertoja viime vuoden heinäkuulle. Tylsä homma mutta minkäs teet, pitää vain yrittää etsiä asiasta hyviä puolia kuten esimerkiksi se, että kesäkukkia ei ole tarvinnut itse kastella kertaakaan. Eikä kasvimaata, eikä kasvulaatikoita.

 Elämäni ensimmäinen daalia on aukaissut kukkansa. On se vaan mahdottoman kaunis. Daalian takana on nupulla keltainen tiikerililja jonka värin arvelen käyvän hyvin yhteen daalian kellertävän sisuksen kanssa.

 Talon edustalla kukkivat laukat joiden nimeä en muista. Kukinto on kuin jäätelötötterö eikä pyöreä pallo kuten ensin ajattelin. Penkissä on tällä hetkellä aika valjut värit, jotain värikästä tähän aikaan kukkivaa voisi lisätä joukkoon.

 Samaisen penkin ängelmä "Elin" huitelee korkeuksissa ja on siten erittäin haastava kuvattava. Kukinto on kahden metrin korkeudessa. Aika hujopiksi on kasvanut, ehkä se on tämä runsas vesi.

 Vaaleanpunaiset ruiskukat ja harmaamalvikki on saaneet seurakseen syvän tumman liiloja unikkoja. Kylvin niitä tuohon keväällä ja vain todella harva iti. Sama on käynyt ennenkin tummien pioniunikoiden kanssa. Ovat todella huonoja itämään meidän pihassa.

 Viime vuonna siirretty rohtosuopayritti kukkii tänä vuonna täydellä voimalla. Tuoksu alueen vieressä on huumaava vaikka kukinta on vasta aluillaan. Mitä onkaan tuoksu kunhan sadat kukat vielä avautuvat. Siirto oli hyvä päätös, edellinen paikka oli liian kostea. Nyt suopayrtti kasvaa kohopenkissä mikä on rajattu hirsin joka reunasta. Ei ole vaaraa liian leviämisen kanssa mutta eipä sitä ongelmaa ole ollut muutenkaan. Kerrottukukkaisen rohtosuopayrtin meinaan siirtää myös toiseen paikkaan nykyisestä joka on liian varjoisa kuiva. Ei viihdy siinä eikä leviä toivotulla tavalla.

Luumulehdossa kukkii etelänruusuruoho. Kaksi istutin mutta toisen vei talvi. Onneksi edes tämä jäi. Olen alkanut katsella luumulehtoa sillä silmällä, että taidan tehdä siellä suuremmankin kasvimylläyksen. Harvennan lajikemäärää, mutta kasvatan taimimäärää jotta saan yksivuotiset pois. Kasvivalinnat ovat vielä mietinnässä.

Tekstejä aitan seinistä

Aitastamme ei ole mitään todistettavaa tietoa, ei edes perimätietoa. Pihaan se on joskus rakennettu, on ainut mitä tiedämme. Mutta kun kokemusta on vähän kertynyt, niin yllättävästi aitta osaakin itse kertoa jotain historiastaan. Seinistä löytyy kolmet erilaiset siirtomerkinnät josta voimme päätellä että aitta on kolmeen kertaan purettu ja siirretty. Aitan keskiosa on irrallaan muista osista, siis selvästi eri rakennusta kuin muut aitan huoneet.

Yksi huomionarvoisimmista keinoista selvitellä aitan historiaa ovat sen seiniin tehdyt merkinnät. Niistä arvoituksellisin on tässä alla.

 Tämä pieni puun palanen jolla on paikattu hirttä tai peitetty reikä löytyy siitä osasta aittaa jossa on merkintä 1799. Mutta mitä tarkoittaa teksti alte? Onko se jonkin sanan loppuosa? Ensin tuli mieleen latina, aitoissa on ennen käytetty raamatun tekstejä suojaamaan ja siunaamaan satoa. Onko tässä kyse sellaisesta, emme tiedä.

 Saman aittahuoneen oven yläpuolelta löytyy tällainen merkintä. Mitä lie tarkoittaa sillä yhdessäkään muussa hirressä ei ole samanlaista loveusta.

Jokin haalea lyijykynäteksti. Joonas Ahonen ja Lydia Salo. Ehkäpä he ovat yöpyneet joskus aitassa. Vastaavia merkintöä on eri nimillä. Nykyihmisestä näitä entisajan graffiteja on hauska lukea.

 Entäpä miltä aitassa nyt näyttää? Näissä kuvissa on tulevasta kahdesta nukkumahuoneesta suurempi joka sijaitsee museon päällä. Neliöitä on samat 20 kuten museossakin. Osaa seinistä kiertää ihanat vanhat tappinaulakot. Ollut ilmiselvästi joskus vaateaittana.

 Ikkunapääty. Ikkunan karmilistat ovat vielä irti. Niistä löytyi lyijykynällä kirjoitettuna kokonainen lause joka kuuluu näin:

  Elämä on kuin tähdenlento pimeällä taivaalla.

Tekstin kohdalta pesin karmilaudat niin että teksti varmasti säilyi. Teksti pääsee paikoilleen kunhan ikkunakarmi on vielä kertaalleen maalattu. Olen odotellut sen suhteen edes kahta peräkkäistä sateetonta päivää. Eipä niitä tunnu olevan.

 Tässä peräseinä ja ovi. Peräseinä yläosasta näkee sen että aitta on ollut joskus toisenlainen. Mustana näkyvät kolot ovat vanhoja kattotuolien paikkoja. Viime kesänä uusittu kattolaudoitus on vielä kaunista vaaleaa puuta. Kattotuoleja ei tarvinnut uusia kattoremontissa yhtään kappaletta.

Entä miten nukkumahuoneeseen kuljetaan? Sinne pääsee vain tätä kapeaa kulkusiltaa pitkin. Tai en tiedä edes tuon oikeaa nimeä. Välillä puhumme kulkusillasta, välillä parvekkeesta ja välillä aitan parvesta. Tämän kesän hommia on uusia kulkusillan lankut. Alkavat olla vaarallisen lahoja, viime kesänä nuorin poika meni yhdestä lankusta läpi. Onneksi isä sattui olemaan juuri sillä kohdalla ja sai pojasta kopin.

Aitta on tarkoitus sisustaa täysin niillä tavaroita joita meillä jo on. Sekalaista sakkia on tulossa. Ainakin korituoli 1960-luvulta, pöytäkalusto 1940-luvulta ja mäntypuinen sänky mäntyhuonekalujen kultavuosilta. Yöpöydiksi varmaankin tuolit jotka sain keväällä ystävältä. Sängyn mukana tuli ihana pieni punainen penkki joka saa luvan toimittaa säilytyshyllyn virkaa. Aitassa pitää ehdottomasti olla hylly kesälukemista varten kuten lapsuudessakin oli. Hyllyllä tietysti kokoelma Valittuja Paloja ja Aku Ankkoja. Jälkimmäisiä meillä jo on vino pino odottamassa aittaan menoa.

Taivan vesihanavastaavalle heitän pienen pyynnön, saisiko kiitos muutaman sateettoman päivän. Samalla muistutan, että nyt on heinäkuu, ei lokakuu. Silloin saa sataa koko ajan, ei nyt.