Heinäkuun helmiä

 Viime vuonna sain pitää pitkän pitkän kesäloman, peräti kuusi viikkoa yhteen putkeen. Puutarhassa se tuli vietettyä, missäs muualla. Puutarharetkiä tuli tehtyä vähän, nopea piipahdus Tallinnaan ja siellä yhdelle taimitarhalle josta en löytänyt yhtään niistä kasveista joita etsin. Silti en palannut kotiin tyhjin käsin. Vaalean vihreää- blogin blogistin kanssa kävin Porkkalan kartanossa ja sen myymälässä. Eipä tarvinnut palata sieltäkään tyhjällä autolla kotipihaan.

Pioniunikot, puutarhan hempsankeikat kukkivat siellä missä lystäävät. Joskus kitken pois ja joskus en.

Kesähortensia 'Bougie' on kasvanut puutarhassa jo muutaman vuoden. Kituliaasti se on pysynyt hengissä mutta eipä ole juurikaan kasvattanut kokoa. Viime vuonna siihen tuli yksi kukka ja voi miten iloinen olinkaan siitä. Ja tästä muistui mieleeni, että 'Bougie' on mentävä peittämään varmuudeksi kokonaan lumen alle vaikka ei olekaan ihan kamalan herkkä.

Olin iloinen päätöksestä jättää niitty leikkaamatta ja antaa sen kasvaa vapaasti koko kesä. Normaalisti niitty leikataan ruohonleikkurilla jotta kotiloiden määrä alueella pysyisi kurissa.

Heinäkuun suurimpia saavutuksia oli navetan etelän puoleisen seinän ikkunoiden saaminen valmiiksi ja paikoilleen. Vielä puuttuu listoja ja yläkolmion kunnostus mutta tehdään niitä kun jaksellaan. Pääasia on ettei näistä ikkunoista enää sada sisään ja että ovet ovat ehjät.

Kasvihuoneessa alkoi satokausi. Kasvihuonekurkku 'Bella F1' osoittautui oivaksi valinnaksi. Sen siemeniä ostin tällekin vuodelle, vielä pitäisi löytää joku toinen hyvä lajike kaveriksi.

Heinäkuu 2020 oli tuoksuherneiden juhlaa. Sain siemeniä talteen ja kohta niitä pääsee esikasvattamaan. 

Kiurunkannus 'Graigton Blue' oli aluksi mysteerikasvi mutta kukinnan vaiheessa tästä ei voi erehtyä. Varjoisen paikan takia kukkii minulla todella myöhään.

Ostin syksyllä 2019 puutarhan jämälaarista nimettömän maksaruohon joka taitaa olla kaukasianmaksaruoho. Onneksi ostin, sillä yksi taimi on levinnyt nopeasti näin komeaksi kasvustoksi. Kukka on kaunis tumman pinkinpunainen. Tätä voi todennäköisesti jo ensi kesänä levittää muuallekin.

Liljaostokset eivät menneet ihan putkeen enkä saanut sitä mitä piti. Toisaalta eivät nämä pahoja värejä ole, eivät ollenkaan. Kaikki toki olisivat voineet olla samaa korkeutta.

Kasvimaalla kaikki kunnossa.

Ensi kaudeksi on suunnitteilla hiukan muutoksia sillä intoni kasvimaata kohtaan ei ole enää yhtä voimakas kuin ennen. Tiettyjä juttuja haluan silti kasvattaa mutta olen miettinyt alan pienentämistä esimerkiksi kasvulaatikoiden avulla. Lapsenlapsille kasvimaa on opettavainen paikka joten kokonaan siitä ei ole tarkoitus luopua. On mukava tulla yhdessä syömään herneitä tai katsoa joko porkkana on riittävän kokoista suoraan kasvimaalta naposteltavaksi.

Työntäyteinen huhtikuu

Selatessani viime vuoden huhtikuun kuvia huomasin miten paljon sainkaan aikaiseksi puutarhassa. Oma vaikutuksensa oli hyvällä säällä, toinen koronalla joka sai pysymään vapaa-ajalla kotona tavallista enemmän. 

Navetan ikkunat eivät varsinaisesti liity puutarhaan mutta kertoo paljon huhtikuun säästä. Oli niin lämmin, että sain maalattua ikkunat ulkona.

 

Sisällä talossa esikasvatukset olivat hyvällä mallilla. Tuoksuherneet itivät niin hyvin, että minulla oli taimia jaettavaksi asti.

Kevättähdet kukkivat kaikkialla puutarhassa. En tiedä pitäisikö näitä jakaa vai antaa olla? Pikkuhiljaa ovat runsastuneet ja tuntuvat kasvavan meillä paremmin kuin scillat.

Hankin toiselta puutarhaharrastajalta ison nipun sinivuokon taimia, isoja ja pieniä. Istutin kaikki arboretumissa olevan tammen alle. Kaveriksi laitoin valkoisia scilloja jotka oli siirrettävä parempaan paikkaan luumulehdon märkyydestä. Tämä kevät näyttää miten taimille kävi. Pelkään paikan olevan ihan liian kuiva mutta toisaalta tuossa ei talvella seiso vesi niin kuin monessa muussa kohdassa puutarhassa tekee.

Alppikärhössä oli huhtikuussa suuret silmut.

Tilasin ensimmäistä kertaa pihaan toimitettuna suursäkeissä multaa ja kivituhkaa. Multaa tuli kaksi säkkiä ja kivituhkaa yksi. Olen niin tyytyväinen toimitukseen, sekä multaan, että kivituhkaan, että saatan uusia tilauksen tänä vuonna. Haavenani on ollut omavaraisuus mullan suhteen mutta ei se ole realistista näin suuressa puutarhassa. Joten mieluummin uutta multaa suursäkissä kuin pikkusäkeissä muutama kerrallaan omalla autolla tuoden. Multaa riitti kaikkien istutusalueiden multaamiseen ja paljon muuhunkin. Kuvassa arboretumin siistittyjä istutuksia.

Oman puutarhan vanhat sinivuokkoistutukset ilahduttivat runsaalla kukinnalla. Viihtyessään sinivuokko taitaa olla kestävä kasvi. Toivottavasti saan sen ajan kanssa lisääntymään omista siemenistä.

Huhtikuun suurin työ oli luumulehdon hiekkakäytävien kivetysten uudistaminen. Alunperin reunoissa olivat tiilet mutta niistä osa hajosi talven kosteassa ja pakkasissa. Niinpä käytin hyväkseni kivikuormassa tulleet sopivan kokoiset kivet ja reunustin käytävät niillä. Onnistunut uudistus johon olen edelleen tyytyväinen.

Huhtikuun kuukauden kukka oli pystykiurunkannus 'Beth Evans'. Syksyllä istuttelin pussillisen niiden mukuloita ympäri puutarhaan ja osa oli selvinnyt hengissä talven yli. Ihastuin tähän heti ja niinpä syksyllä laitoin taas lisää mukuloita maan uumeniin. Kaunis kukka joka häviää kesän myötä eikä jätä mitään rumaa lakastumaan maan pinnalle. 

Tämän vuoden huhtikuusta en uskalla odottaa yhtä hyvää, lämmintä ja puutarhapitoista. Esikasvatukset ovat toivottavasti hyvällä mallilla ja ehkä jotain pääsee tekemään, yleensä se on perennapenkkien siivousta ja kanttausta.

Pieni pihakierros

Kovin on harmaita päiviä. Harmaudesta huolimatta tein tänään pienen kierroksen puutarhassa.

Toisessa näsiässä on isot ja pulleat silmut. Toivottavasti nämä ovat kukkia. Jos ovat, kukkii näsiäni ensimmäistä kertaa.

Vanha betonirengas on saanut mukavasti sammalta pintaansa. Renkaalle olen suunnitellut muuta käyttöä kuin tyhjän panttina seisominen. Se saa siirtyä uuden kasvihuoneen luokse kunhan kasvihuone valmistuu.

Kamerani vetelee viimeisiään, samoin puhelimeni. Kumpikaan ei suostunut makrokuvauksen joten tänään, 22.12. kukkiva esikko on hiukan tärähtänyt eikä vain sen takia, että kukkii jouluna.

Ruusuherukassa on vielä vihreitä lehtiä. Se ei tunnu välittävät pienistä pakkasista. Isommissa versojen kärjet paleltuvat ja lehdet ovat mennyttä mutta riemuitaan nyt näistä jotka loistavat jouluista vihreyttään.

Itseni ei vihreä joulu haittaa, oikeastaan tykkään tästä todella paljon vaikka sateesta ja märästä en pidäkään.

'Illusia' atsalea aikoo sekin juhlistaa tulevaa kevättä isoilla silmuilla ja kukilla. Jotenkin näistä pullistuneista silmuista tuli ihan mieletön kevätfiilis. Talvipäivänseisaus on ohitettu ja kunhan joulut on juhlittu alkaa lyhyt laskeutuminen kevääseen. Lomaa on säästössä alkavaan puutarhakauteen.

 Oikeastaan kausi alkoi tänään sillä löysin marketista jouluruusuja puoleen hintaan. Vitonen Ellenistä ei ollut paha hinta joten otin useamman ja kävin istuttamassa jouluruusut maahan otsalampun valossa. Maa oli aivan sula, enkun tökkäsi lapion maahan ja istutuskuoppa oli valmis.

Enää kaksi yötä jouluun.

 

Vettä on riittänyt

Ikuisten sateiden syksy, märkyyden ylistys, loputon marraskuu. Vai yrittäisikö ajatella positiivisesti, pohjavesivarannot ovat saaneet täydennystä, lämmityskuluissa on säästänyt kun ei ole kovia pakkasia, kaivossa on riittänyt vettä ja puutarhaa ei ole tarvinnut kastella.

Niin tai näin, niin vettä on riittänyt. 

Lampi ja lammen kaislat eli viiruhelpi ja tulva-allas joka kerää kivipuron kautta ylimääräiset vedet. Aina täynnä.

Rodot ovat tykänneet kosteudesta. Tiukualppiruusu kukkinee myös ensi vuonna nupuista päätellen.

Elokuussa hankin Mustilan taimipäivästä kaksi piskuista alppiruusun taimea Tämä on alan harrastajan Hannu Saarilahden risteymä 'Haaga' x 'Makiyak'. Toivottavasti näen sen kukkivan sitten joskus puolen vuosikymmenen päästä. Uskoisin taimen juurtuneen sillä keskellä on ihan pieni vaaleanvihreä uuden lehden alku.

Tämä on sitten se todellinen näky. Jokainen alppiruusu on verkon tai lankakorin sisällä. Vierustat on peitetty halkaistuilla multasäkeillä jotta heinä kuolisi pois.

Lisää multasäkkejä on kaikkialla, tässä hävitetään pihlajan versoja.

Samaisesta taimimyynnistä ostettu alppikello on vielä hengissä vaikka jaoin ison taimen kahtia heti kotona. Ihan pienenä toiveena on nähdä alppikellon pieni ja hento kukinta omassakin puutarhassa.

Ötököiden vuokrakasarmille kuuluu hieman huonoa. Huligaanit iskivät tai mitkä lie terroristit ja kaikki putkilot on revitty verkon takaa pois. Ja niissä suurimmassa osassa oli asukkaat. Ihan pikkasen harmittaa.

Siinä ne pötköttää putkilot maassa kaikki ja ötökät niiden sisältä on syöty. Ensi kesänä pitää laittaa uudet putkilot ja tiheämpi verkko jonka läpi ei pääse repimään putkiloita pois. Harakoita tai naakkoja epäilen syylliseksi. Toinenkin arvoitus puutarhassa on. Mansikkamaan reunassa on isohkoja kiviä jotka on laitettu verkon päälle. Joku eläin on siirtänyt useimpia kiviä pois paikoiltaan. Se ei ole harakoiden tekoa, kivet ovat liian suuria joten ehkä asialla on ollut supi.

Enää kuukausi jouluaattoon, koitetaan pysyä terveinä.

Voihan aurinko

 Eilen saimme nauttia upean aurinkoisesta päivästä. Varsinaista puutarhapäivää en pitänyt mutta pienen kierroksen tein auringonpaisteen kunniaksi.

Alastonimpi, syysmyrkkylilja on noussut ihan salaa. Tämä taitaa olla kerrottu lajike, 'Waterlily'.

Eipä voisi kuvasta heti uskoa, että se on otettu 7.11. niin on kesäisen näköistä. Tämä yläpihan uusi alue muuttuu taas ensi kesänä, joitain suunnitelmia on.

Koristeomenapuu 'Marjatta' on pukeutunut upeaan kuparinhohtoiseen syysasuun.

Ruusu 'Great Wall' ei meinaa millään uskoa, että talvi on tulossa. Uutta nuppua pukkaa. Saisikohan tuon kukkimaan maljakossa jos leikkaa reilun varren kera nupun pois?

Huomasin hopeakuusen venyneen huikeasti pituutta tämän vuoden aikana. Taisi auttaa kun leikkasin siitä kaksi kilpalatvaa pois. Puu kasvaa mukavan tiiviisti ja siitä näyttäisi tulevan ihan mukavan mallinen leikkaamisesta huolimatta.

Lämmin syksy sai kevätkurjenmiekat nostamaan varsiaan maasta ennen aikojaan. Toivottavasti jaksavat kevääseen ja kukkivat vasta sitten.

Viimeksi kuvasin tämän 'Miss Bateman' kärhön lokakuussa. Kukka oli silloin vielä tiivis nuppu. Vuodenaikaa vahvasti uhmaten tuo nuppu on auennut pikku hiljaa. Pieni ilo jolla on suuri merkitys. 

Jaksamista meille kaikille mustan pimeisiin marraskuun päiviin, muistellaan silloin kesää, aurinkoa ja iloisia asioita.

Juuri ennen pakkasöitä

Tällä viikolla saatiin ensimmäiset pakkasyöt. Aamuherätykset ovat olleet kalseita, tuvassa vain 15 astetta lämmintä. Siinä saa todella tehdä töitä jotta saa itsensä pois untuvapeiton alta. Töihin asti on selvitty ja sieltä kotiinkin. Puutarhassa ehdin piipahtaa muutaman kerran ja parina päivänä muistin jopa ottaa kameran mukaan.

Rusokirsikka sai ensi kertaa kunnon syysvärityksen. Tuli tehtyä loistovalinta kun istutin tämän 2015 tähän talon eteen. Paraatipaikka on ansaittu vaikka kukkinut ei ole vielä kertaakaan. Rusokirsikka joutui ottamaan uusintalähdön sillä se paleltui heti ensimmäisenä talvenaan. Onneksi oli omajuurinen ja juuresta lähtikin uusi kasvu suureksi yllätykseksi. Nyt se pieni piiska on kasvanut kolmemetriseksi pieneksi puuksi.

Kevätesikko luulee olevansa syysesikko. Tämä jos mikä on sinnikäs kasvi. Siirsin paljon alkuja keväällä uudelle istutusalueelle ja ne kaikki lähtivät kasvuun kukkien keväällä. Ja näköjään uudestaan heti ensimmäisenä syksynä.

Kesällä toteutin pitkäaikaisen haaveeni koristeraparperista ja hankin sen Porkkalan kartanon taimimyymälästä. Jos oikein äityy kasvamaan niin voi olla, että saa vielä siirron.

Ilmasipulit siirsin kasvattamosta aikaisin keväällä jättikiven viereen. Hyvin tuntuvat viihtyvän ja ovat edelleen täysin vihreät. Pistin kaikki pikkusipulit maahan tuohon, haaveissa on tuuhea ja laaja kasvusto ilmasipulia.

Jalokärhö 'Miss Bateman' tekee vasta nyt nuppuja. Tällä kertaa uskaltaisin sanoa saaneeni oikean lajikkeen, nupun väri viittaisi vahvasti valkoiseen kukkaan. En ole käynyt katsomassa miten tälle on käynyt pakkasöiden jälkeen, todennäköisesti huonosti.

Viinikärhö 'Purpurea Plena Elegans' puskee uutta nuppua ja kukkaa kylmästä huolimatta. Tämä on ihan ehdottomia lemppareitani kaikista kärhöistä. Kukka on kaikista kaunein tässä vaiheessa, uloimmat terälehdet auki ja muut vielä omassa käärössään.

Ehdin sittenkin nähdä valkoisen kerrotun salkoruusun kukinnan. Tämä ei taida päätyä jatkoon sillä huomaan olevani niiden värikkäämpien lajikkeiden ystävä.

Tajusin juuri, että tässähän voisi suunnata katseet jo ensi vuoden tomaatteihin. Haluan paria tiettyä lajiketta ja niistä ainakaan luumutomaatti 'Mandat H' ei kuulu markettien valikoimiin. Toivottavasti netistä löytyy.

 

Ennätyspitkä syksy

Tänä syksynä on saatu nauttia lämmöstä ja auringosta. Täällä Lahden seudulla ei ole ollut vielä yhtään hallayötä eikä pakkasta. Lämmön takia en ole raaskinut tyhjentää kasvihuonetta täysin tyhjäksi, perunat ja porkkanat saivat olla maassa todella pitkään. Viimeiset viinirypäleet tuli poimittua vasta lokakuun puolella.

Viimeiset tomaatit keräsin kasvihuoneesta 10.10.2020. Tähän vuoteen asti viimeiset on kerätty syyskuun puolella. Keräämisen jälkeen tyhjensin kasvihuoneen ja nyt se on valmis kevättä varten. Olen yleensä laskenut viiniköynnöksen maahan mutta nyt pohdin jätänkö sen kattoon, ehkä jätän ja katson kärsiikö siitä mitenkään.

Kiinalaisen portin humalat ovat kasvaneet melko runsaiksi. En tiedä näiden lajiketta mutta ovat joka vuosi pakkasiin saakka vihreät ja tekevät pähkylöitä todella myöhään eli vasta nyt.

Samettiruusu 'Strawberry Blonde' kukkii vielä kasvihuoneessa. Keräsin näistä siemeniä talteen, kaikki tämän vuodenkin taimet ovat omaa siementuotantoa. Tosin omat siemenet itivät todella huonosti. Mietin voiko syy olla siinä, että kasvavat kasvihuoneessa ja sinne ei ehkä eksy niin paljon sopivia pölyttäjiä kuin avomaalle.

Siirsin tämän kirjavalehtisen 'Frosty Morning' maksaruohon kesällä arboretumista uuteen yläpihan penkkiin. Säilyi hengissä ja ehti kukkia pitkän syksyn ansiosta. Pikkasen jännittää talvehtiiko tässä, kohopenkissä kyllä kasvaa mutta ilman varsinaista suojaa.

Saako olla ihan vähän ylpeä? Ostin 2019 kesällä Latviasta palloesikon siemeniä. Siemenpussissa oli ihana värisekoitus jossa jopa keltaisia ja oransseja palloesikoita. Sain muutaman siemenen itämään ja taimet näin suuriksi. Toivon niiden kukkivan jo ensi vuonna ja olevan jotain sellaista väriä jota minulla ei vielä ole, eli ei valkoista tai liilaa.

Toinen ylpeydenaihe on tässä, itse siemenestä kasvatettu tarhakylmänkukka. Siemenet ostin Saksasta. Värin pitäisi olla punainen. Taimia on kasvamassa kaksi tai kolme, en enää muista montako selvisi maahan asti. Mutta ihmeitä kaikki kuten palloesikotkin, en ole mikään taitava perennojen kasvattaja kun puhutaan itse siemenestä asti kasvattamisesta.

Marjaomenapuu on tiputtanut lehtensä. Katselin puuta sillä silmässä, että keväällä saan taas leikata sitä, haluan pitää tämän ilmavana ja tietyn muotoisena. Puun takana on kasveja jotka viihtyvät varjossa mutta liika on liikaa.

Vaikka sää kylmeneekin niin toivottavasti saamme vielä nauttia syksyn kauneudesta.