Näin tekee laiska

Loppukesästä kirjoitin siitä kun vein kasvimaalle pari räsymattoa. Niiden alle tuli sanomalehteä ja lakanoita estämään rikkojen esiin nousun. Siitä sain idea korjata kivimuurin tilanteen rosarion ja luumulehdon välillä. Muurin yksi sivu kasvaa rikkaa ja haluaisin laittaa siihen jotain maanpeite kasvia kaunistukseksi ja ruohon leikkuun helpottamiseksi. Maa on savista, sen kaivuu ja muokkaaminen käsin ei inspiroinut. Niinpä menin taas helpoimman kautta.

 Hankala kulmaus jossa yhtyy risuaita ja kivimuuri. Olen pitkään miettinyt mitä tuohon istuttaisi ja tämän kesän angervo-ostokset sai päättämään että siihen tulee jaloangervojen paikka. Ensin tosin pitää saada rikat tainnoksiin. Vanhan maton alla on taas sanomalehteä ja lakana rikkojen kiusaksi.

 Ruohonleikkaajalle paikka alkaa olla haastavan ahdas. Niinpä samalla päätin että jaloangervojen eteen tulee jotain tuohon Laatokan keltaluumuun saakka. Mitä sen on, sitä en vielä tiedä. Aloitellaan angervoista.

 Koko kivimuurin vierusta on nyt peitettynä. Käytän peittämiseen halkaistuja multasäkkejä. Tavallinen jätesäkki on liian heppoista muovia, se repeytyy. Osa näistä muoveista on palvellut samassa käyttötarkoituksessa aiemminkin parisen vuotta ja on edelleen ehjät. Seuraava kohde on niille tiedossa joten ehjinä saisivat vielä kestää.

 Saman kivimuurin toisella puolella on rosario. Se on kitketty elokuussa syyskuntoon mutta taidan kitkeä sen vielä kerran jos aikaa on. Ja kuvista päätellen nurmikko pitää leikata ainakin kertaalleen ennen talvea.

 Pihassamme on kasvanut aina koiranheisi. Luulin pensasta ensialkuun syreeniksi ja vedin sen poikki pienille tapeille. Koiranheisi ei ollut siitä moksiskaan vaan nykyään se on kauniin haaroittunut pensas. Joitain alaoksia olen katkonut siitä myöhemminkin mutta muuten se saa kasvaa ihan rauhassa. Koiranheiteen on tullut upea syysväri, kauniin vaaleanpunaisia lehtiä vihreiden ja keltaisten lisäksi ja ylhäällä koristeena muutama kirkkaanpunainen marja. Tämä onkin syksyisin lempipensaitani hortensioiden lisäksi.

Onko tänä syksynä ollut runsaammin kärpässieniä kuin yleensä? Pihassa niitä putkahtelee koko ajan uusia ja ovat kovin kauniita ja komeita. Tämä yksilö kasvaa autopaikan kivimuurin luona, köynnöshortensian vieressä. Sienen ulkomuoto on kuin suoraan satukirjoista. Täydellinen.

Usein kysyttyä

Yksi kysytyimpiä kysymyksiä pihamme suhteen on se, ehdinkö ollenkaan istumaan alas ja nauttimaan puutarhasta. Viimeksi äitini kysyi tätä sunnuntaina. Vastaus on aina yhtä helppo. Kyllä ehdin. Eri asia on haluanko. Olen syntynyt tekijöiden sukuun joiden on vaikea olla aloillaan tekemättä mitään.

 Nautin puutarhasta kaikkein eniten kun teen siellä jotain. Puuhan ei tarvitse olla isoa tai järisyttävää, se voi olla rikkaruohon nyppäisyä ohimennen, kukan nuuhkaisua, kastelukannun täyttöä tai haravointia. Pieni liike siihen pitää kuitenkin liittyä.

 Joskus kuitenkin istahdan alas, kuten maanantaina aitan rappusille katselemaan auringon viimeisiä iltasäteitä. Istuin niin pitkään kuin tarkeni ja aurinko lämmitti. En miettinyt uusia suunnitelmia puutarhaan, pikemmin ajattelin että miten paljon on tehty ja saatu aikaiseksi. Käänsin katseeni mihin vain niin näin siistittyjä alueita.

 Puutarhassa haahuilua harrastan säännöllisesti, se on juuri sitä kukkien nuuhkimista ja rikkaruohon ohimennen nyppäisyä. Ei mitään päämäärää tai tehtävälistan lyhyemmäksi saamista. Mielessä saattaa pyöriä uusia suunnitelmia, kasvien siirtoja tai muita tulevia tehtäviä. Mutta varsinaisesti en tee mitään, en ainakaan myönnä että tulipa ohimennen leikattua ruusut tai joku muu pensas.

 Meillä jokaisella on oma tapa nauttia omasta puutarhasta. Minulla nautinto tulee tekemisen kautta. En osaa sisälläkään esimerkiksi katsoa televisiota ellen tee samaan aikaan jotain muuta. Yleensä luen kirjaa tai teen blogiin uutta postausta.

 Puutarha vie aikaa, periaatteessa kesällä kaiken vapaa-ajan. Se on oma valintani, sitä haluan. Tavoite on kuitenkin se, että puutarha olisi mahdollisimman helppohoitoinen ja hetkittäin omillaan pärjäävä. Aika on rajallista, se on fakta. Sen takia kasvimaa oli tänä vuonna yksinkertaistettu kasvivalikoimallaan ja mitään uutta projektia ei aloitettu. Se on toinen usein kysytty, miten aikani riittää. Kyllä se riittää, minulla ei kasvukaudella ole muita harrastuksia. En stressaa, teen sen mitä haluan, joskus on rikkaruohoja enemmän ja joskus vähemmän. Ison puutarhan kanssa (yli puoli hehtaaria) on oppinut priorisoimaan ja tekemään asioita suuremmalla mittakaavalla. Ja se helpottaa työtäni paljon, että mies hoitaa nurmikon leikkuun ja trimmeröinnit sekä auttaa muutenkin tarvittaessa.

Iines viihtyy usein rosarion kivikasoilla. Istuu ja tähyilee pellolle, miettii myyriä ja saalistus-strategiaa. Ilmeisen toimivia strategioita sillä saalista tulee paljon. Luut vain rutisevat kun myyrät jalostuu Iineksen hampaissa gourmetruuaksi. Parasta on myös se hetki kun puutarhuri ehtii vähän aikaa rapsuttaa ja jutella mitä tapahtuu aina kun Iines on lähellä. 

Ja sitten saatetaan ihmetellä yhdessä hetki puutarhan kauneutta.

Päijät-Hämeen kaunein pelto

Se löytyy omalta kylältä. Olen ajanut monta kertaa pellon tai pitäisikö sanoa kukkaniityn ohi mutta en juuri sillä kertaa ole ehtinyt kuvata niittyä. Tänään ajoin varta vasten kuvaamaan, saattoi olla syksyn viimeinen näin aurinkoinen sää.

 Ei niittyä saanut millään vangittua kameraan niin upeana kuin se livenä on.

 Erilaisia unikoita, malvaa, jotain päivänkakkaraa ja paljon muita yksivuotisia kukkia joita en tunnista.

 Oman haasteen kuvaamiseen toi rakennukset joiden en halunnut olevan kuvissa liikaa esillä. Pelto koostuu kolmesta lohkosta ja kaikki ne ovat ihan liki rakennuksia sekä tien vieressä.

 Pellon löydät kun ajat Nastolasta Heinolaan Korkeen kautta, tai toisinpäin, Vierumäeltä Korkeen kautta Nastolaan. Pellot ovat Ruuhijärven kylän keskustassa.

 Hienoa että kukkaniittyjen arvo on tajuttu ja niitä istutetaan koko ajan enemmän. Niityllä kävi kova kuhina pölyttäjillä ja perhosilla. Oikea ötököiden taivas.

Jos minulla olisi omaa peltoa, olisi se tämän niityn näköinen. Upea näky ja mikä parasta, kestää viikkoja ja muuttaa näköään sen mukaan mikä parhaillaan kukkii. Tähän on kuulemma istutettu yli 30 kukkalajia.

Perhosten sunnuntai

Tällainen kaunis, lämmin ja aurinkoinen sunnuntai sai sekä puutarhurin että perhoset liihottelemaan pihalla. Eihän edes heinäkuussa ollut näin ihania säitä, pilvetön taivas eikä edes kunnon tuulen henkäystä. Viereisellä pellolla humisi puimuri, muutama syksyn ensimmäinen joutsenparvi lensi pihan ylitse ja lounaalla oli kaikki lapsen saman pöydän ääressä äitini lisäksi. Täydellinen päivä.

 Vuoden ensimmäinen amiraaliperhonen. Niiden suosikkeja oli tänään kaikki maksaruohot.

 Neitoperhosia oli valtavasti. Seisoin pitkään arboretumissa ja vain nautin ympärillä pyörivistä perhosista. Tunne oli mahtava.

 Virosta keväällä tuotu happomarja voi hyvin. Nimeä en muista ulkoa enkä muistanut tarkistaa sitä nimilapusta joka on vielä taimessa kiinni. Vähän arkojahan nämä on mutta niitäkin on kokeiltava, joskus voi onnistua.

 Perhosten lisäksi ihastelin 'Margaret Hunt'-kärhöäni. Itsekseni totesin että vaikka tämä jäisi vain tämän kesän iloksi niin oli se kaiken vaivan arvoista. Kukat on hienot ja suuret.

 Kasvimaan alalohko on käännetty nyt kokonaan. Talikolla käänsin ja poistin samalla kaikki rikkaruohot. Keskellä kasvaa vielä rypäs kehäkukkaa, en raaskinut kitkeä sitä vielä pois kun kehäkukissa vieraili perhosia. Levitin koko lohkolle reilusti kalkkia sillä parin vuoden lannoitus happamalla turvelannalla on saanut sammaleen kasvamaan kasvimaalla. Kalkin päälle levitin kolme kottikärryllistä kompostorista poistettua multaa. Samalla tuli tyhjennettyä kompostorin alaosa talvea varten. Seuraavaksi levitän haravoidut lehdet koko kasvimaan päälle. Saa madot töitä talveksi.

 Etupihalla kukkii hortensiat. Keinu piti viedä jo navettaan mutta lämmin sää sai muuttamaan mielen, odotetaan vielä tämä viikko.

Punalehtiruusu ei ole tällä hetkellä kovin punalehtinen mutta sen kiulukat on hyvin punaiset. Kiulukat onkin osa punalehtiruusun kauneutta vaatimatonta kauneutta.

Olisipa hienoa jos sääennuste pitäisi paikkaansa ja tästä ilmiöstä nimeltä aurinko saisi nauttia pidempäänkin.

Vähän

Tällä viikolla aikaa puutarhalle on ollut ihan liian vähän, toisaalta hyviä puutarhasäitäkin on ollut vain vähän. Tänään ehdin puutarhaan, melkein koko päiväksi vaikka olin aamupäivällä yläkoululaisen koululla ja mummin mussukka tuli yökylään.

Syysvärejä pihassamme on tosi vähän, paras ruska on vasta tuloillaan.

 Keltajapaninangervoissa on joissain punaista. Toiset ovat vielä ihan vihreitä. Taustalla pilkistävissä keijuangervoissa ei ole erityistä syysväriä, enkä muista tuleeko niihin sellaista missään vaiheessa.

 Sedum 'Bertram Andersson' on maksaruoho jota pitää tarkastella läheltä. Hienosti selvisi talvesta ilman suojauksia sekä tästä märästä kesästä.

 Syyshortensia 'Grandiflora' on saanut kukkiaan vaaleanpunaisiksi.

 Yksi pihani hauskimista kasveista on Mustilasta hankittu hurtanheisi. Se kasvaa hitaasti sillä paikka on hurtanheiden makuun liian kuiva. Mutta kun meillä ei ole missään märkää varjoa. Hurtanheiteen tulee hieno syysväri, voi miten odotan että tämä on vielä joskus suuri pensas täydessä ruskassa.

 Raparperia jäi korjaamatta paljon, ei vaan pakastin ollut keväällä valmiina ja syksyllä se täyttyi kaikesta muusta, tai etenkin vadelmasta. Meillä tuli vadelmaa ennätyssato, niin paljon että ihan viimeisiä marjoja en ole pensaista poiminut. Tänään katkoin tämän vuoden versoja ja söin muutaman vadelman siinä ohessa. Vähän vetisiä mutta mikä parasta, ei yhtään matoa. Ensi vuodelle ei ole odotettavissa yhtä suurta satoa, versoja ei ole tämän vuoden veroisesti.

 Ihan pikkaisen piti hankkia lisää sipulikukkia. Krookus 'Prins Claus' vaikutti kivalta. Helmililjani ovat kaikki tavallisia, kokeillaan nyt jotain erikoisempaa. Tulipa bakeri 'Lilac Wonder' toivottavasti viihtyy pihassa monia vuosia, samoin viinilaukka jota istutan ensimmäistä kertaa.

Ruokaostoksilla tarttui mukaan puoleen hintaan pallerolaukkaa ja balkaninvuokkoja. Molempia jo ostin mutta lisää ei haittaa. Eikä euron pusseja voinut vastustaa. Nyt harmittaa vähän etten ottanut niitä oransseja tulppaaneja mitä oli vielä jäljellä, kyllä niille olisi ollut paikka.

Vielä kukkii

Puutarhassa on vielä paljon kukkijoita. Ihana asia mutta myös ei niin hyvä kasvien kannalta. Olen monen kasvin kohdalla pohtinut että mitenköhän ehtivät tuleentua ennen talvea. Olisiko syytä leikata kukinnot pois tai napsia puuvartisten kärkiä tuleentumisen jouduttamiseksi. Entä jos lokakuu onkin lämmin ja murehdin turhaan. No, teen niin tai näin niin saatan onnistua tai sitten en. Ehkä valitsen kuitenkin kukista nauttimisen. Kasvit ovat sitkeitä enkä tykkää puuttua liikaa niiden elämään.

 Ihan ensin tilannepäivitys rosarion tämän hetken kauneimmasta ruususta. Ikuistus moneen kuvaan sillä kaunottaren selviämisestä talven yli ei voi tietää.

 Kosmoskukan kanssa heitin jo toivoni kukkimisesta mutta tänään löysin sieltä ensimmäisen kukan. Olen istuttanut tätä monena vuonna ja nyt sain ekaa kertaa kukkaan asti.

 Arboretumin tummalehtinen maksaruoho on kauneimmillaan. Tätä voisi levittää muuallekin.

 Navetan kivimuurin viereen heitin keväällä pussillisen silkkiunikon siemeniä. Ne ovat kukkineet jo monta viikkoa ja edelleen nuppuja on enemmän kuin kukkia. Lämmin paikka ja hevosenlanta on tuottanut kukinnan joka tuntuu jatkuvan ja jatkuvan.

 Samaa ei voi sanoa rosa rugosa 'Snow Pavementista'. Kaikki nuput ovat yhtä ruskeita kuin kuvassa. Vain pari ensimmäistä kukkaa selvisi voittajana sateista, muut eivät. Surullista.

 Salkoruusu on sinnikäs kukkija, joka viikko avautuu pari uutta kukkaa, tummat ovat vähän piilossa oikealla puolella mutta on siellä niitäkin. Niin kauniita harmaata talon seinää vasten.

Luumulehdossa on yllättäjä. Leikkasin kulleron kasvuston alas heti kukinnan jälkeen. Sieltä on noussut uutta versoa ja muutama nuppu joista ensimmäinen kukkii. Kulleroita syyskuussa, käyhän se näinkin.

Mielessä kevät

Päätin jo keväällä että syksyllä on panostettava pikkusipuleihin. Ja se päätös on aika pitkälle pitänyt. Olen ostanut muutenkin sipuleita kohtuudella, kukkapenkeissä ei nykyisellään ole liikoja tiloja istutella edes niitä pikkusipuleita. Syksyn ostokset ovat tässä:

 Rinnepuutarhan syreenien rinteeseen tuli useampi pakkaus scilloja. Espanjansinikelloja näin ensimmäistä kertaa myynnissä, sorruin ja ostin kokeiluun. Vaaleanpunaisia kevättähtiä ostin jo viime syksynä ja tykkäsin, niitä siis lisää. Krookuksia upposi pari pakettia ja talon edustan penkkiin pääsi järisyttävän pinkkejä hyasintteja.

 Tulppaani 'Peppermint Stick' vaikutti niin kivalta että sitä pussillinen. Narsisseja yksi pussi, jotenkin narsissit on meidän pihassa vaikeita, viime talvi oli taas kerran niille huono. Joku ihmeen Brodiaea tuli vastaan, sitäkin kokeiluun rinnepuutarhaan.

 Lumikellot lisääntyy toivottoman hitaasti. Ostin pussillisen tavallisia ja pussillisen kerrottuja 'Flore Pleno' lajiketta. Lehtolaukka saattaisi viihtyä kuivassa ja varjossa, sitä laitoin pussillisen rinnepuutarhaan. Sorjalaukka 'Violet Beauty' oli uusi tuttavuus, sitä myös kokeiluun. Ja pallerolaukkoja nyt vaan on istutettava joka vuosi lisää.

 Kurjenmiekkaosastolta kevätkurjenmiekka 'Harmony' ja 'Katharina Hodgkin'. Jääkurjenmiekka on arka mutta kokeillaan nyt sitäkin kun ensi kertaa siihen törmäsin. Rinnepuutarha saattaisi olla sille riittävän kuiva kesäaikaan.

Balkaninvuokko kukki keväällä niin hyvin että sitäkin lisää, tällä kertaa värisekoitus. Ja Lidlistä iso paketti sipuleita jotka myytiin kivikkoon istutettavaksi. No, minulla ne menivät ympäri puutarhaa. Osin tässä oli samoja mitä ostin muualtakin mutta juuri niihin minun pitikin tänä syksynä keskittyä.

Nyt on hyvä tilanne, kaikki sipulit ovat maassa eikä pihassa ole mitään mikä pitäisi saada istutettua ennen talvea.

Uusi istutus

Tänä syksynä olen kokenut itseni todella väsyneeksi. Tänäänkin nukuin aivan sikeästi lähes kymmeneen aamulla, yleensä herään kasin pintaa vapaapäivinä. Ja vieläkin olo on jotenkin nuutunut. Ensi viikolla on labra, katsotaan mitä veriarvot sanovat, voi olla että ikiaikainen ystäväni anemia on taas enemmän läsnä.

Aamupäivän tein mehuja, keitin hilloa ja ryöppäsin härkäpapuja. Puuhella oli täydellisessä tehokäytössä. Kun sain hommat tehtyä oli sopivasti sateetkin loppu ja pääsin pihatöihin. Olen suunnitellut arboretumissa olevan kiven siirtämistä ja nyt se toteutettiin.

 Miehen traktori Söpö oli apuna. Kiven ympärille sidottiin vahvat liinat ja liinat kiinnitettiin traktorin vetokoukkuun. Muutama nykäisy ja kivi oli siirtynyt katajan takaa sen eteen.

 Kaivoin kiven eteen istutusalueen. Ensin pintamaa eli nurmikko pois, sitten mullat kottikärryihin. Tiivistin mullan ja kiven välisen raon sanomalehdellä, en saanut niin tarkasti rikkoja pois sieltä. Tämän jälkeen laiton nurmituppaat nurmi maata vasten kuoppaan, päälle hyvin kevyt kerros sanomalehteä ja sitten kippasin mullat päälle. Hyvä konsti jonka opin juuri Kasvihormoni-blogista. Sanomalehti on oma lisäykseni. Kiven sivulle tuli samanlainen kuoppa uutta syreeniä varten.

 Pohjatöiden jälkeen pääsi jo hankitut taimet paikoilleen. Sivun kuoppaan laitoin jalosyreenin 'Mme Lemoine'. Se on hiukan vaativampi syreeni mutta paikan pitäisi olla täydellinen. Kivi on suojana, samoin taustan metsä. Maa on tässä kohtaa hyvää, oli ilo kaivaa kun savi ei tullut vastaan mistään kohtaan. Harvinaista meidän pihassa.

 Syreenin takana kasvaa vielä epämääräistä ryönää kuten villivadelmaa ja horsmaa. Niille pitää ehkä tehdä jotain ensi kesänä. Kiven takan pilkistää sanomalehteä, sillä on ihan oma tarkoitus mikä selviää kohta.

 Kivessä on railo missä kissat ovat tykänneet seurata puutarhatöitäni. Täytin railon mullalla ja hain siihen toiselta kiveltä pieniä mehitähtiä. Ajan kanssa railo saa kasvaa umpeen mehitähdistä.

 Kiven eteen istutin jaloangervoja. Lajike on 'Gloria'. Ostin tuohon kolme tainta mutta jaoin kaikki taimet kahtia ja istutin ne suositusta tiuhempaan jotta saan aikaisemmin näyttävämmän kasvuston.

Valmista tuli yllättävän nopeasti. Ja nyt selitys kiven takan oleville sanomalehdille. Sinne jäi pläntti missä ei nyt kasva mitään koska kivi oli siinä ennen. Pläntille eli kiven taakse pystyy istuttamaan jotain, muta mitä se jotain voisi olla. Mietin hortensiaa tai purppuraheisiangervoa, niitä on tuolla päin muitakin. Pensaan pitää kuitenkin olla korkea jotta se erottuu jaloangervojen ja kiven takaa. Kaikki hortensiat ei siis käy. Ja paikka saattaa olla hortensialle liian kuiva. Eli vaihtoehdoksi jää purppuraheisiangervo. Vai keksitkö tuohon jotain vielä parempaa pensasta?

Jaloangervojen eteen mietin tummanpunaisia tähtiputkia mutta voi olla että se jää ensi kesään. Kukkasipulikauppaan on kuitenkin mentävä, tuossa on nyt oiva paikka istuttaa jotain pientä ja kivaa kukkivaa ensi kevättä varten.