Hamstrattua ja heräteostos

Tänään oli pitkästä aikaa asiaa kaupunkiin. Piti hakea maalia vaatekaappia, ovia ja pesukomuutin kantta varten. Komuutin rapsuttelin aamulla puhtaaksi, ja selvisi, että valkoiseksi maalattu kerros onkin alkuperäinen pinta. Joten laitankin petsilakan sijaan vain uuden maalikerroksen päälle. Maaliksi ostin Uulan ovi- ja ikkunamaalia. Sävy on arvoitus, se on kaupassa tehty, mutta oma sekoitus. Maalipöntön tulpan alla kuitenkin näyttää siltä miltä pitääkin.

Mutta niihin hamsterin hamstrauksiin. Yritän joka vuosi ehtiä kauppoihin kun alkaa taimi- ja siemenalet. Nyt ainakin satuin oikeaan paikkaan, Terrassa oli kukkasiemenet 10 pussia eurolla. Kärkkäiseltä löysin lisää, ja voi mitä ihanuuksia ovatkaan. Otin riskin vaikka siementen kanssa onnistumista useammin epäonnistun.

 Yläkuvassa sulkaunikko "pink fizz", valkoinen kerrottu punakosmos "double click snow puff", ruiskaunokki kerrottu "frosted Queen". Alakuvassa valkoinen kerrottu tarhasalkoruusu " chater`s double icicle" ja sormustinkukka "Pam`s split". Kaikki puoleen hintaan.

 Terrasta enemmän perussiemeniä, härmesalviaa, kiinanastereita, maariankelloa, unikkoja ja laventelia.

 Kärkkäiseltä ostin myös herneitä, iso pussi maksoi vain 0,50€. Kolme 100g:n pussia riittänee ensi kesäksi.

 Terrassa tein hirmuhintaisen heräteostoksen. Ostin eurolla purkin maalia, Tikkurilan Unica maalia, jonkun virhesävytys. Väri oli niin herkku turkoosi että ei tätä voinut jättää korista pois. Ihan tarkkaa visiota ei ole mihin maalin käytän, mutta aika ykkösenä on turkoovi puutarhatuoli.

Muitakin ilonaiheita on, meillä saatiin tänään vihdoin ja viimein sadetta. Puutarha läkähtyy kuivuuteen, pienikin tippa taivaalta on tarpeen. Tätä päivää ennen sadepilvet ovat kiertäneet meidät täydellisesti vaikka muutaman kilometrin päässä vettä on tullut kaatamalla. Vaikka helteistä tykkään, niin miten voikaan sade tuntua hyvältä kun sitä ei vähään aikaan ole.

Tyssäys

Eteisen remontti on edennyt hyvin rauhallista tahtia. Lattia on eristetty ja paperoitu, osa lankuistakin on jo kunnostettu. Sitten vain tuli nämä helteet ja tauko. Ymmärrän miestä. Lankkujen putsaus tällä helteellä ei ole mitään herkkua. Eikä sitä ihmeitä jaksa pitkän työpäivän jälkeen.

 Tapettikuosi on valittu, mutta ei tilattu. Pitää vielä laskea tarvitaanko 2 vai 3 rullaa. Kunhan lankut on paikoillaan alan rapsuttaa maalia puolipaneleista, tai ainakin testaan homman. Todennäköisesti ne on maalattava.

Maalausta kaipaa myös eteiseen tuleva kaappi. Sen värisävy pitäisi päättää. Pari ovea pitäisi kunnostaa ja vaihtaa eteiseen jne. Hommia vielä riittää, mutta nyt odottelen viileämpiä säitä. Eteiseen tulevat tuolit taidan kuitenkin kunnostaa jo tällä viikolla, löysin sopivan verhoilukankaan omasta kaapista joten työhän pääsee heti.

Puita ja pensaita

Olen huomannut, että puutarhan suunnittelussa minulla on yksi kompatuskivi, ja se on pensaat. Koen ne kaikkein vaikeimpina hahmottaa paikan ja koon suhteen. Arastelen pensaiden istuttamista, joten niitä on tullut hankittua todella vähän. Yksi on kuitenkin helppo kasviryhmä, hortensiat. Ne eivät leviä holtittomasti ja kasva epämääräiseksi puskaksi.

Honkkarin taimialesta ostin taas yhden syyshortensia, Pinky Winkyn. Luumulehdosta löytyi heti paikka uudelle taimelle. Symmetrisesti samassa kohdassa toisella puolen käytävää kasvaa loistojasmike, sekin tämän kesän aletaimia. Jasmikkeetkin koen helpoiksi pensaiksi hortensioiden rinnalla.

 Yksi pihan hortensioista kukkii talon edustalla. Tämä taisi olla pallohortensia. En tiedä johtuuko kasvupaikasta vai kuuluuko sillä olla noin vaalean vihreät lehdet? Rodomultaan sen aikoinani istutin ja olen lannoittanut taimea rodolannoitteella ja kahvinporoilla jotta maa pysyy happamana.

 Sitten yksi uusi yritys. Keväällä istutin luumulehtoon kaksi kirsikkapuuta jotka olin ostanut edellisenä syksynä. Puut talvehtivat hienosta ja lähtivät hyvään kasvuun. Istuttamisen jälkeen tapahtui jotain mystistä ja molemmat taimet kuolivat. Tänään vaihdoin toisen kirsikoista uuteen. Tämän lajike on Sikkolan kuulasmarja. Kuollutta taimea en heittänyt kokonaan pois vaan lykkäsin tyhjään kohtaan maahan jos se vaikka vielä yllättäisi minut kuten luumupuun taimi teki.

Sateen suhteen emme olleet tänään onnekkaita vaikka muualla Päijät-Hämeessä satoi ihan kivasti. Sijaintimme on sellainen, että useamman kerran kesässä sadepilvet kiertävät meidät, kuten ukkonenkin. Jäimme siis nuolemaan näppejämme taivaalta tulevan veden suhteen ja mies joutui kastelemaan pihaa yli toista tuntia. Talteen otettu sadevesi alkaa olla loppu, joten turvauduimme porakaivon veteen vaikka se kylmää onkin. Jospa huomenna olisi parempi tuuri ja uudet pensaat ja puut saisivat vettä luonnollisesti.

Nyt niitä on

Kyllä nyt säät hellii lomalaista. Ei haittaa vaikka jo pelkkä lapion katselu saa aikaan hikinoron niskasta kohti vyötäröä, kasvihuoneen tomaatit melkein kiehuu ja maa on kuivaa kuin mikä. Minä nautin. Ja kuin uhmaikäinen istutin luumulehtoon ensimmäiset kaksi luumupuuta. Tämän piiskataimen kanssa meinasi käydä huonosti. Luulin ettei se selvinnyt talvesta koska en ehtinyt syksyllä valeistuttaa sitä maahan. Heitin taimen kompostiin ja unohdin sinne. Kunnes viime viikolla ihmettelin kompostissa kasvavaa puuta. Ja sitten muistin, että sehän on se kuollut luumupuu. Siirsin taimimyynnistä ostetun juurivesan luumulehtoon ja toistaiseksi piskuinen luumuni voi hyvin. Lajike on jokin yleinen punaluumu.

 Toisen luumupuuni sain lahjana. Lajike on keltaluumu Laatokan helmi. Tästä odotan innolla satoa jos tämä vain säilyy talvista hengissä. Paikka on vielä kovin arka ennen puuaidanteen kasvamista. Ja kasteluakin tämä on tarvinnut. Joka ilta kannan sille kannullisen vettä juuren viereen tehtyyn kuoppaan.

 Tästä kuvasta näkyy, miten luumu joutui kovin aukeaan paikkaan pellon viereen. Mutta tällä mennään.

 Samalla kun napsin lähikuvia luumupuista, otin pari kuvaa aitan parvekkeelta. Siitä saa paremman kokonaiskuvan miltä luumulehdossa näyttää. Alue on n. 10x10 metriä, ei siis mikään kovin suuri. Silti ihan riittävästi kitkettävää ja huollettavaa.

 Toisen istutusalueen sain mullitettua kokonaan helteistä huolimatta. Mies muokkasi joutomaita jo alustavasti joten se tiesi sitä, etä multaa on taas saatavilla ihan omasta pihasta. Uusia taimiakin on, kiitos ystävän.

 Tuolla taustalla näkyy miehen muokkaama alue ruskeana multaläikkänä. En ihan tykännyt että koivun takana pilkottava vanhan kaivon pumppuhuone tuli esiin, mutta nythän voisi olla hyvä syy purkaa tiilirakennelma pois. Mitään virkaa pumppuhuoneella ei enää ole, ja kaivokin on poistettu käytöstä jo aika päivää sitten.

Luumulehdon uusi nurmikko voi yllättävän hyvin vaikka sitä ei ole kasteltu kertaakaan. Muutenkin olen kastellut kasveja nyt helteillä tosi niukasti. Vettä on saanut vain kasvihuone, luumupuut ja tällä viikolla istutetut taimet. Ensi viikolle sentään oli sateita luvassa. Minun puolesta ne voisivat tulla yöaikaan.

Köynnösukonhattu

Parissa blogissa olen törmännyt kasviin nimeltä köynnösukonhattu. Olen ajatellut, että sellainen voisi kasvaa minunkin puutarhassa ja sitten olen siirtynyt seuraavaan ajatukseen unohtaen koko ukonhatun. Keväällä Türin kukkamarkkinoilla kirjaimellisesti kompastuin köynnöstävän ukonhatun taimeen. Maksoin siitä kirpaisevat 7 euroa, ja ajattelin, että tokkopa tuo viihtyy. Istutin pikkuisen taimen luumulehdon nurkkaukseen köynnöstuen kanssa ja jäin odottelemaan. Tällä viikolla odotus palkittiin.

 Red wine nimittäin kukkii useamman kukan voimalla! Taimi itse on vielä aika hentoinen, mutta jos kukkii, niin luulisi selviävän talvestakin. Kukka on minusta kamalan ihana, en osaa sanoa onko ruma vai kaunis. Joka tapauksessa red wine on kiva lisä luumulehdon kasvivalikoimaan.

 Luumulehdon suhteen seuraava operaatio on kaivaa kuvan kasvien alla lymyilevä kivimuuri esiin. Kaikki kasvit hävitetään ja muuria korotetaan. Lopulta on tarkoitus laittaa kivikkokasveja muurin koloihin. Paikka vain on todella todella kuiva ja auringossa koko päivän. Viihtyyköhän siinä mikään?

Varjossa asteita +28, taidan venyttää tätä työtaukoa vielä hiukan ennen kuin lähden muurin kimppuun. Jäätelökin saattaisi maistua.

Kulhosta keinutuoliin

Loma alkoi kirpparien merkeissä satumaisella tuurilla. Tässä omalla kylällä on pihakirppis, olin herännyt kerrankin aikaisin aamusta, ja mies luki lehdestä kerrankin oikean ilmoituksen. Olimme kerrankin ajoissa oikeassa paikassa.

Tuli ostettua hauskaa tilpehööriä ja ihan vain vähän uusia huonekaluja. Sinikukkainen kulho on arabiaa, pieni lohkeama reunassa, mutta minua ei haittaa. Tilpehööristä se ehkä hauskin löytö on kuvan tiukunauha. Kelloissa on ihan uskomattoman kaunis ääni. Siitä saakin tulla kotimme ovikello lasikuistin oveen. Myös alla oleva pöytäliina on samasta paikasta.

 Suurempi pöytäliina on kaunis kuin mikä. Sen päällä nippu ruosteisia avaimia, muutama ikkunarauta ja metallikauha. Avaimet ovat nyt ruosteenpoistossa, toivottavasti lähtee pois niin saan kylppärin seinän kokoelmaa kasvamaan.

 Ruukullekaan ei ole välitöntä tarvetta, mutta oli niin kaunis että ostettavahan sekin oli. Ja saliin kyllä oikeasti mahtuisi uusi viherkasvi jos vaan saisin pidettyä kasvin hengissä.

 Tänään menin kyseiselle pihakirpparille uudestaan. Oli hyvä syy, sillä yhden eilisen ostoksen mukana tuli esi-isät enkä halunnut niitä kotiini kummittelemaan. Joten palautin vanhan valokuvan, ja samalla tietysti sorruin ostamaan taas jotain. Kaksi tuolia 15 euroa, kaupat tuli heti. Eivätkä vaadi kuin uudet päälliset. Ja eteisremontin valmiiksi jotta saan tuoda nämä kaunottaret sisälle taloon.

 Tuolit pääsevät eteiseen tämän komuutin kaveriksi. Komuutista pulitin huikeat 15 euroa. Tästä vain kansilevy pitää käsitellä uudestaan, muuten kaappi on kuin sitä ei olisi koskaan käytetty.

 Sarjassa pientä ja söpöä, on ehdoton ykkönen lastentuoli jonka sain kaupan päälle. Myyjä kun oli ajatellut heittää sen kaatopaikkakuormaan. Eihän siitä repsota kuin istuinosan vaneri! Ja se on helppo vaihtaa uuteen. Pikkasen hiomakonetta ja uutta maalia, ja niin on mummin mussukalla nyt oma tuoli kun tulee kylään. Pikku tuolin vieressä olevia tuoleja ostin kaksi, ihan siitä syystä että ovat tismalleen samanlaiset kun tuolit jotka meillä on tuvassa. Nyt tuoleja on kuusi.

Lopuksi pelastimme vielä kaksi huonekalua kaatopaikalle joutumiselta. Keinutuoli ja pöytä majailee nyt navetassa, mutta eiköhän niillekin paikka löydy. Keinutuoli vaatii vähän rajumpaa kunnostusta, mutta pöydän voi ottaa pelkän pesun jälkeen suoraan käyttöön. Kaikkein parasta kuitenkin on ehkä se, että huonekalut ja esineet jatkaa eloa ihan parin kilometrin päässä sieltä mistä lähtivät. Ovat osa paikan, ja kohta tämän talonkin historiaa.

Nautinnollisin aika vuodesta

Eikä suinkaan sen takia, että maanantaina alkaa neljän viikon kesäloma. Suurin syy nautintoon on tuoreet marjat joiden paras aika on juuri nyt. Ei mikään ole parempi tapa aloittaa aamu, kun hetki sitten poimitut mustikat, oman maan vadelmat ja mansikat jotka on kasvatettu ilman torjunta-aineita.

 Sekaan maustamatonta jogurttia ja juomaksi kuumaa teetä. Alkupalaksi kananmuna jossain muodossa ja näin jaksaa pitkälle, vaikka sinne mustikkametsään lisää herkkuja keräämään.

Keltainen vadelma onkin miltei pari viikkoa myöhässä tänä vuonna, mutta punaiset kypsyy kovaa vauhtia. Herukoista punaiset alkaa olla osassa pensaista täysin kypsiä. Eipä tule lomalla aika pitkäksi, marjojen keruuta on luvassa kyllästymiseen asti.

Tapetoitu purkki

Ei tässä talossa olla kokonaan unohdettu sisustusteemaa vaikka sen aiheen postauksia on kovin harvoin. Kirppareita sisustamista silmällä pitäen kiertelisin enemmänkin, mutta arkisin en työajan takia pääse, ja viikonloppuisin en aina raaski lähteä Lahteen jonne on meiltä matkaa kymmeniä kilometrejä. Lähemmiltä kirppareilta olen tehnyt niin harvoin löytöjä, että en enää edes käy niillä. Ja kun koti on sisustettu lähes sataprosenttisesti kierrätetyllä tavaralla, aion jatkaa tulevaisuudessa samaa tyyliä.

Tällä kertaa tarvikkeet eivät tulleet kirpparilta, vaan äitini kätköistä ja työn myötä. Äitini sai ystävältään pinon vanhoja tapetin jäämiä jotka sitten kulkeutuivat minulle. Äidinmaidonkorvikepurkki tyhjeni joskus aikoja sitten ja päätin sen siistinä metallipurkkina säästää.

 Sakset, viivotin, ja kuumaliimaa ja pian oli valmista.

 Tuvassa on uusi kynäpurkki.

Jugend on lähellä sydäntäni, joten valitsin purkkiin jugend-aiheisen tapetin. Sinertävä sävy ei ihan sovi tupaan, mutta purkki on ihan toisella seinällä kuin tuvan oma jugend-tapetti niin riitelevää efektiä ei synny. Ja minusta tuo kuvio nyt vaan oli niin kaunis. että oli valinta numero yksi purkin kylkeen. Huolisin samaa tapettia kodin seinällekin jos sitä jostain saisi.

Alkuperäisiä osa 2.

Vasta tänne Arvilaan muuttaessani tajusin, että on olemassa kukka nimeltä Pioni. Taisi olla menoa samantien ja rakkautta ensisilmäyksellä. Tullessamme asukkaiksi pioni kasvoi talon edustan penkissä, nyt se kasvaa kasvimaan kupeessa, kiinalaisen portin tykönä. Kunhan pioniseni vielä vähän vahvistuu siirrosta, teen uuden siirron ja osa pioneista pääsee takaisin yläpihalle. Paikkaa en vielä tiedä, mutta tilaa kyllä on paitsi ruohonleikkaajan mielestä.

 Lajikkeesta minulla ei ole mitään tietoa, todennäköisesti jotain yleistä ja vanhaa maatiaispionia. Kun kaivoin juurakon esiin siirtoa varten, oli se mielettömän iso. Vähän pelotti siirtoon ryhtyä, mutta vaihtoehtoja ei ollut koska kaivinkone mylläsi koko aiemman kasvupaikan.

 Ilokseni pionit kukkivat jo siirrosta seuraavana kesänä. Ja ovat siitä jatkaneet kukintaa joka vuosi vaikka hoidan niitä tuskin lainkaan. Ehkä siinä salaisuus onnistumiseen.

 Kesäkuussa kukki yksi Arvilan sinnikkäimistä kasveista, siperiankurjenmiekka. Olen siirtänyt taimet nyt kolme kertaa kahdeksan vuoden aikana ja joka kerran kaikki taimet ovat lähtenet uuteen kasvuun. Tänä kesänä nautittiin kukinnasta siirrosta huolimatta.

 Vaikka jaoin kasvuston useaan tuppaaseen, sain nämä istutettua melko tiuhaan. Ja parissa vuodessa välit ovat kasvaneet umpeen mikä on tietysti hyvä rikkojen takia.

Tästä viikosta eteenpäin saa puutarhatyöt jättäytyä vähemmälle ja ajankäyttö iltaisin menee uusiksi. Mustikat ovat kypsyneet ja metsä kutsuu tätä poimijaa.

Ei olla hulluja, mutta...

läheltä liippaa. Tässä kun yritetään taistella jotta kotilot eivät leviäisi joutomaita pitkin puutarha- ja kasvimaa-alueille on kaikki keinot sallittuja. Navetan takusesta tehtiin tässä alkukesästä havainto, että nilviäiset ovat limavanoineen ehtineet takuseen ja päässeet lisääntymään. Metrisestä nokkos- ja takiaisviidakosta niitä ei kerännyt elävä erkkikään joten otettiin koneet ja järeät keinot avuksi.

 Mies otti ja laittoin jonkun vekottimen traktorin perään ja niin oli navetan takunen yhdessä illassa sileä. Kuvassa vihreät alueet röpelöistä kalliota jonne ei ollut vekottimen kanssa asiaa. On kyllä niin kuiva paikka, että ihmettelen jos sinne kotilot hakeutuvat.

 Siinä töitä katsellessa alkoi ideat lentää päässäni. Navetan koko seinusta on suoraan etelään, kallio laskee siitä kauniisti peltoa kohden. Paikka on lämmin koska navetta suojaa pohjoisesta. Tähän olisi ihan mahtava istuttaa jotain. Siirretäänkö kasvimaa tähän rinteeseen? Tehdäänkö uusi paikka hedelmäpuille? Muotopuutarha? Nurmikkoa? Pientä hulluutta päässä ja näin sieluni silmin tämän alueen upeana puutarhana. Kuivuutta vastaan olisi hieno kastelusysteemi, viiniköynnökset kiemurtelisivat pitkin tiiliseinää ja mahtuisi siihen pari säleikköpuutakin.

 Sitten heräsin. Totuus on kuitenkin se, että tuo kaikki multa tarvitaan arboretumiin sen laajennusta varten. Jos meille tulee kanoja tai lampaita, tarvitsevat ne itselleen osan navetan takusesta. Ja tärkeimpänä, pitäisi korjata myös itse navetta vaikka onhan siinä omaa kauneutta näinkin, repsottaen.

 Ihan vain muutama ruutu rikki.

 Siinä muuten ihan valmiit ovet kanalaa ja lampaita varten. Tämä tiiliosa on verraten hyvässä kunnossa, vain yläosan puuosat kaipaa kunnostusta ja maalia. Navetan katto on täysin ehjä.

Joo, jos ensin tilataan paikalle kaivinkone ja kuorma-auto siirtämään multa arboretumiin kun ei se kuitenkaan käy syötäville kasveille navetan takusen kaatopaikkaelämän takia. Vietetään taas toiset kymmenet vuodet kärräten kaikki puutarhajäte navetan taakse jotta saadaan sinne uutta multaa ja mietitään sitten uusiksi. Mutta ne kanat ja lampaat otetaan, kun on jo ovetkin niitä varten!

p.s Traktorin jäljiltä löytyi vain murskana olevia kotiloita, ei yhtään hengissä. Maahan kaivautuneitaan yksilöitä ei pitäisi olla, kone otti mullat esiin riittävän syvältä. Tämä erä voitettu.

Osittain omavaraista

Viikonloppuna on syöty ensimmäiset oman maan varhaisperunat, pinaattia piirakassa, mansikoita suklaakakun kanssa ja sipuleita grillissä. Ensi viikolla päästään maistamaan herneitä ja kesäkurpitsaa jos lämpö vielä hellii tätä seutua. Jälkiruuaksi maistellaan punaisia vadelmia joihin on tulossa marjaa mukavan paljon.

Syöminkien ohessa kasvimaa on kaivettu esiin rikkaruohojen alta. Normaalisti tässä vaiheessa vuotta menee koko kasvimaan haraamiseen neljännestunti. Pitkän sadejakson takia viikonloppuiseen harausurakkaani ei riittänyt edes kaksi tuntia ja reuna-alueet on vielä tekemättä. Vettä lainehtivalle kasvimaalle kun ei päässyt kitkemään lainkaan viikkokausiin.

 Virosta tuodut peipsin sipulit lähtivät heti hienoon kasvuun. Vasta Suomessa minulle selvisi, että kyseessä onkin ryvässipuli. Yhdestä istukkaasta on kasvamassa jopa seitsemän uutta sipulia!

 Ja osa sipuleista taitaa olla punasipulia. Väri on ainakin kovin punainen tässä vaiheessa kasvua. Näitä ei olla vielä maisteltu, mutta maun pitäisi olla todella hyvä.

 Tänä vuonna olen pitänyt sekä lantun, että nauriin koko kesän harson alla kirppojen takia. Yleensä satoni on syöty niiden toimesta turhan tehokkaasti. Lanttu on vielä pientä, mutta nauriissa on pingispallon kokoiset nappulat kasvamassa. Porkkanasadosta on tulossa erinomaisen hyvä.

 Kasvihuoneessa kurkku on kärsinyt kylmästä alkukesästä. Mutta kaksi kurkkua on tulossa, eiköhän nämäkin maistella ensi viikolla.

Pienikin omavaraisuus tekee hyvää, niin sielulle kuin ruumiille.

Kun oma silmä ei näe

Tässä kun ahertaa päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen puutarhassa, sitä sokeutuu kaikelle mitä on saatu aikaiseksi. Silloin pitää ottaa kamera käteen, ja todeta linssin läpi, että onhan sitä tapahtunut vaikka mitä.

Luumulehto auringon kilossa. Vielä viime vuoden keväänä tuossa oli silkkaa joutomaata.

 Ja yhdeksän vuotta sitten kun tilan omistus siirtyi meille, oli sitä joutomaata kuvan terijoen salavaan ja syreeneihin saakka. Konevoimaa on käynyt apuna kaksi kertaa, mutta muuten kaikki on tehty käsin.

 Luumulehdon kaariin tulee koko ajan lisää taimia vaikka vielä monta vuotta saan niitä haalia ennen kuin alue on täynnä. Multaakin pitää raahata vielä kottikärryittäin jotta on mihin istuttaa.

 Mutta paljon on jo valmiina, uusi nurmikkokin onnistui yllättävän hyvin. Sen kanssa runsaista sateista oli apua.

Tuon luumulehdon takana olevan joutomaan ja pöheikön suhteen on olemassa jo pienoinen suunnitelma. Toteutuu ehkä toisen yhdeksän vuoden päästä tai ei ehkä koskaan, tässä kohtaa pelkkä unelma riittää. Ja sitä paitsi ei minulla ole vielä riittävästi ikkunoita eikä yhtään vanhaa tiiltä sinne tulevan kasvihuoneen/huvimajan rakentamista varten. Kerätään niitä pikkuhiljaa kun vastaan tulee.