Kohtaaminen punaisen paholaisen kanssa

 En kestä. Sen vielä ymmärrän, että kotiloihin törmään heti kun lumet sulavat. Ne niljakkaat kun heräävät aikaisin joka kevät. Mutta nämä punaiset paholaiset, niitä olen tottunut näkemään vasta kun kirjopikarililjat ovat nupuillaan. Nyt voi jo arvata mistä tuholaisesta on kyse.

Siinä! Löysin perenna-alueita siivotessani kaksi elävää liljakukkoa. Toinen löytyi liljan kohdalta ja toinen ruusunätkelmän kuivuneelta lehdeltä. Sain listittyä molemmat, taisivat olla vielä vähän pökertyneitä. Pahoin pelkään tämän tietävän runsasta liljakukkojen vuotta. Ennakointi kannattaa, sen olen huomannut joten tiedossa on tästä lähtien jokapäiväiset liljakukkokierrokset. 

Iloisia uutisia on enemmän kuin huonoja.  Jaoin yhden ainoan daaliajuurakkoni viiteen osaan. Neljässä on nähtävissä pieni alku ja useampi alku. Olen niin iloinen tästä. Daalia talvehti makuuhuoneen lattialla, ulkoseinän vieressä. Juurakko oli kääritty sanomalehteen ja kääre sai olla avonaisessa pahvilaatikossa. Hyvä talvehdinta saattoi olla täysin vain ensikertalaisen tuuria.

Valkoinen jouluruusu kukkii edelleen, siinä on jo neljäs kukka. Tänään huomasin, että toinenkin valkoinen jouluruusu on tulossa kukkaan, se ei ole kukkinut vielä koskaan. Taitaa olla samaa lajiketta kuin tämä yksilö.

Kevätkurjenmiekat ovat kukkineet jo muutaman päivän. Ne ovat ilahduttavasti lisääntyneet. Syksyllä taidan laittaa lisää ja nimenomaan tätä 'Katharine Hodgkin' lajiketta, muut taantuvat meillä.

Tämän Katharine pehkon voisi jakaa, ovat ihan liian tiheässä vaikka toisaalta tykkään kun ovat toisiaan lähekkäin.

Viikonloppuna pesin kasvihuoneen sisältä. Olikin ihan kiva sää siihen, ei vielä liian kuuma. Samalla ripustin varjostusverhot paikoilleen. Kasvihuoneessa on paljon kasveja kasvamassa, viimeksi vein sinne tuoksuherneet. Hollannista tilatut perennat ovat lasikuistilla, en uskalla viedä niitä kasvihuoneeseen ötökäiden pelossa. Niinpä kasvihuoneessa on vain itse siemenestä kasvatetut taimet kuten salkoruusut, punahatut ja ritarinkannukset.

Kasvihuoneen sisutaminenkin on alkanut. Kunnostamani renginkaappi päätyi lopulta kasvihuoneeseen, sen ominaistuoksu ei poistunut edes maalaamalla. Toistaiseksi kattilat ovat koristeena, mutta niihin taidan laittaa myöhemmin ostamani amppelimansikan taimet. Jotain muutakin rönsyilevää tuohon voisi tulla, tai sitten kaapin päälle jotain kivaa. Kunhan maa kuivuu hitusen lisää, tuon kottikärryillä loputkin sisustusjutut paikoilleen. Sen verran pitää hillitä itseään, että tänne mahtuvat myös tomaatit ja kurkut.

Haitasta toiseen

 Nyt on tässäkin puutarhassa koettu ensimmäiset kaurisvauriot. Muutama viikko sitten ihmettelin japaninpihdan rungon kuorivauriota. Ajattelin sen olevan kevätahavan tuotosta koska vaurio oli niin alhaalla ja japaninpihta on hiukan herkkä puu tänne II-vyöhykkeelle.

Kunnes eilen kohtasin vielä pahemman näyn siperian lehtikuusen kanssa.

Ilmeisesti kauris on hangannut tähän sarviaan ja siten merkinnyt reviiriään. No ei olisi tarvinnut laajentaa minun puutarhaan, vieressä on hyvää metsää ja peltoa jossa mellastaa. Kaivoin puun pois heti, se on mennyttä koska runko on kuoriutunut kokonaan. Japaninpihdan saan vielä ehkä pelastettua. Harmittaa menettää lehtikuusi sillä olen kasvattanut sen 10 cm korkuisesta pienestä taimesta ja nyt se oli jo kaksimetrinen.

Tänään suojasin kaikki rungot muoviverkoilla jotka kiinnitin nippusiteillä. 

Myös vasemmalla oleva visakoivu on suojattu. Takana näkyy lippusiimaa jota levitin ensihätään, sen takaa löytyi selvä kulkureitti josta heinä oli tallautunut. Kunhan mies ostaa keltaista muovinauhaa, levitetään sitä kahteen kerrokseen koko tontin ympäri. Jospa se pitelisi kauriita edes vähän poissa. Hirviä ainakin pelottaa teiden varsilla oleva keltainen nauha.

Kaikkien havupuiden ympärille laitoin verkot. Pitää miettiä onko tämä nyt sitten aina oleva, pysyvä tila vai tilapäistä. Ehkä pidän näin ja otan vain avoimiin pois sekä ruohonleikkurin tieltä. Vaikka ei ole kaunis näky keskellä kesää niin mieluummin ehjät havupuut kuin sarvilla pilalle hangatut.

Karviaisiin ja viinimarjoihin on iskenyt karviaispistiäisen toukat. Näistä en ole jaksanut välittää, syökööt toukat itsensä hengiltä. Ja kuitenkin näyttää siltä, ettei marjasatoa ole menetetty. Siis vielä, rastaat voivat tuhota sen yhdessä yössä.

Illan päätteksi löysin ruususta sinänsä kauniin mutta ei toivotun näyn. Joku äkämäpistiäinen on tehnyt munansa Torniolaaksonruusuun. Olisihan tuo kaunis säästää mutta taidan kuitenkin käydä nippaisemassa pois vaikka olisi kuinka harmiton. Tässä ei nyt kaivata yhtään eläininvaasiota lisää.