Kuolleista herännyt

 Olen saanut tänä vuonna paljon puutarhavieraita, pari ryhmää ja myös yksittäisiä vieraita. Eilen tein puutarhakierroksen yhden vieraan kanssa. Uuden kasvihuoneen uumenissa tein kiljahduksen aiheuttavan löydön. Tässä kohtaa voi todella sanoa puutarhurin laiskuuden kääntyneen onneksi.

Olen ollut laiska enkä ole saanut kaivetuksi pois uuden kasvuhuoneen kuolleeksi julistettua 'Rusbol' viinirypälettä. Eipä tarvitse enää kaivaa, köynnös onkin hengissä. Tämä on suoranainen ihme. En ole edes kastellut köynnöstä kertaakaan, koska ajattelin sen olevan kuollut. Se on voinut olla myös hyvä juttu, köynnös on vienyt juurensa pohjamaahan asti. 

Ensi talveksi köynnös tullaan suojaamaan huolella, enää en uskalla ottaa riskiä sen paleltumisesta. Samoin aloitan ajoissa kastelun lämpimällä vedellä jotta köynnös sulaa ja saa otettua vettä kasvuunlähdön tukemiseksi.

Keväällä ajattelin molempien maariankämmeköiden olevan elossa. No, ne taimet mitä luulin kämmeköiksi oleivatkin jotain valkokukkaista tädykettä joka oli tullut kämmekän mukana. Toinen kämmekkä selvisi hengissä ja aloitti kukinnan. Kovin pieni ja hento se on, vaan eiköhän tuo tuosta vahvistu.

Lidlin vaaleanpunainen iiris ei ollutkaan vaaleanpunainen. Tai mikään niistä ei ollut vaaleanpunainen. Yksi oli tylsä tumman liila jota minulla oli jo ennestään, sen sain laitettua eteenpäin. Tähän sinivalkoiseen olen tyytyväinen. Kukka on suuri ja varteen on tulossa useampi kukka. Tämän tuoksu on uskomattoman hieno, mausteisen vahva. Tämän perusteella taidan ostaa myös ensi vuonna Lidlin iiriksiä ja katson mitä niistä tulee.

Laitoin aamulla instaan kuvan tämän viikon lempinäkymästäni. Kuvan alareunassa on vihreää. Siinä ovat tämän vuoden itsestään kylväytyneet jättiverbenan taimet. Olisikohan tämän jo neljäs kesä kun jättiverbena kasvaa meillä itsestään kylväytyneenä. Parhaiten se kylväytyy hiekkakäytäville mistä voi siirtää taimia kukkapenkkeihin.

Liila pehko on timjamia joka oli taas kerran täysin talvenkestävä, ei mitään vaurioita. Padan minttu nousee vasta nyt. Taustalla on väinönputki. Alhaalla näkyy itseltään hengen kukkiva maksaruoho. Enpä muista kesää jolloin maksaruohoissa olisi näin paljon kukkia. Sormustinkukat aloittivat aikaisin, niitäkin on mukavasti vaikka talvi vei osan.

Tässä vielä näkymää toiseen suuntaan.

Olen aloittanut luumulehdon uudistamisen. Näillä helteillä olen tehnyt tosin aika vähän, lähinnä jakanut taimia ilmaiseksi netissä eteenpäin. Nyt menee kaikki uusiksi, tuskin kesät ovat enää koskaan muuta kuin joko kuumaa tai kylmää, niinpä varaudun luumulehdossa tekemään kaikki istutukset kuivuutta kestäviksi.

Tekemistä on riittänyt

Olen yrittänyt olla kaiken liikenevän ajan puutarhassa. Olen kantannut, kitkenyt, kaivanut jakotaimia, leikannut kuivia oksia, kastellut, istuttanut ja taas kitkenyt. Tykkään siististä puutarhasta, mutta sen pitää olla siisti etenkin Avoimiin puutarhoihin sunnuntaina. Nyt puutarha on valmis, enää pitää leipoa kahvilaa varten. Siihen olen varannut lauantaina ja sunnuntaiaamun.

Postauksen aiheita olisi vaikka kuinka, jätetään niitä ensi viikolle kun aikaa on enemmän. Nyt sekalaisia kuvia sieltä täältä.

Ostin viime vuonna Mustilan taimipäivästä vaaleanpunaisena kukkivan enkelinperhoangervon. Se on ehkä hiukan ahtaassa kohdassa, siirretään myöhemmin toisaalle. Ihan vieressä kasvaa samaisena päivänä hankittu valkoinen näsiä, se saa jäädä mutta angervo siirtyy.

Väinönputken siemenkasvatukset selvisivät talvesta hienosti. Kaksi taimea kukkii parhaillaan tiilikasvihuoneen vieressä. Kolmas ei kuki, mutta on hengissä. Näistä pitää muistaa kerätä siemenet talteen jotta saan uusia taimia, väinönputki kun kuolee kukkimisen jälkeen. Sen siemenet ovat joidenkin pikkulintujen herkkua, viimeksi kun pensas kukki, linnut tyhjensivät kasvin siemenistä parissa päivässä.

Pioniaika on alkanut. Tässä kukkii 'Rasberry Sundae' ja nimetön tummempi punainen. Se sopii hyvin yhteen taustan punaisten kirjolupiinien kanssa. Joten vahingossa saatu väärä lajike ei ollut tässä kohtaa suuri tappio.

Vaihdoin lehtikompostin sisällön laatikosta toiseen. Samalla sain toisesta laatikosta kaavittua viimeiset lehtimullat käyttöön. Enimmillään lehdet maatuivat tuossa kolme vuotta. Seassa oli paljon vaahteran lehtiä jotka hidastavat prosessia. Hidas prosessi ei itseäni haittaa, minulla on aikaa odotella hyvää multaa.

Suoja-aidanteeksi istutetut saarnivaahterat kasvavat hitaasti. Näiden kanssa en malttaisi odottaa. Tuulensuojaa ja varjostusta tarvitaan mieluiten heti. Nyt huomasin uutta vuosikasvua tässä korkeimmassa saarnivaahterassa peräti 35cm. Uskalsin ottaa niiltä jänisverkot pois, ehkä tähän aikaan vuodesta jänikset eivät uskaltaudu pihapiiriin.

Sedum ochroleucum 'Red Wiggle' kasvaa kohisten. Siirsin sitä kokeeksi paikalle jossa kasvaa siirretty juhannusruusu. Tämä maksaruoho saisi peittää alan ennen kuin ruusu ehtii sen tehdä. Kuvassa näkyy parin vuoden kasvu ja olen tuohon istuttanut yhden taimen jonka jaoin kolmeen pieneen osaan. Olen joutunut kitkemäänkin pois sillä en halua, että se peittää liikaa hiekkakäytävää tai liljoja. Kotiloita maksaruoho ei ole kerännyt, se on siihen liian auringossa.

Mukavaa viikonloppua puutarhassa ja jos ehdit, poikkea kylään sunnuntaina.
 

Taimia ja muuta

Minulla on ollut kasvihuoneessa monenlaisia siemeniä kylmäkäsittelyssä ja itämässä. Itäminen on ollut kovin surkeaa. Eilen huomasin yhden suuren onnistumisen.

Punainen jättikarhunputki Angelica gigas on itänyt. Taimia on tulossa vieläpä useita. Kannatti olla sitkeä. Taimet saavat kasvaa purkissaan koulimiskokoon. Sitten saan toivottavasti useita uusia karhunputkia puutarhaani. 

Jättikarhunputki on yksi parhaista pölyttäjäkasveista. Se on jatkuvasti täynnä mehiläisiä. Tänä vuonna taitaa vain olla harmillisesti välivuosi, ei ole yhtään taimea kasvamassa, jättiputki kun kuolee kukinnan jälkeen. Sen takia olisi hyvä saada näistä pysyvä kierto. Syksyllä sain paljon siemeniä talteen, osan kylvin suoraan maahan, odotan josko edes muutama niistä itäisi.

Viime vuonna omista siemenistä kylvetyt väinönputket selvisivät talvesta ja uhmaavat rohkeasti tulevia kylmiä ilmoja. Tänä vuonna kylvin samoja siemeniä, ovat siis ylivuotisia. Tasan yksi taimi on itänyt. Sekin riittää, jotta saan näihin saman kierron kuin jättikarhunputkessa.

Lipstikassa on upea väri kun se nousee maasta. Sen tähden lipstikka pitää kuvata joka kevät. Kasvi on pysynyt hyvin kurissa kivikehässään. En anna sen siementää, sillä muuten tienoo olisi täynnä lipstikan siementaimia. Yksi puska riittää minulle.

Vaikka kasvihuoneessa kasvaa esikasvatuksessa lähinnä perennoja ja kylmää kestäviä tuoksuherneitä, peitin kaikki taimet tuplaharsolla. Sen verran on yöpakkasia luvassa ja kylmiä päivälämpötiloja, että parempi suojata taimet. Jos aurinko ei paista, ei kasvihuone lämpene päivin auringon voimasta eikä lämpöä varastoidu sen kivirakenteisiin.

Siskolta viety jouluruusu kukkii salaa, kaikki kukat ovat lehtien alla piilossa. 

Kaikissa muissa jouluruusuissa on niukasti lehtiä, tai vain kuolleita lehtiä. Tämä salakukkija sen sijaan tekee tuuhean lehdistön ja kukat lehdistön suojaan. Jouduin oikein kaivelemaan, että sain kukat kuvatuksi.

Tekee tuskaa puutarhan puolesta ensi yönä alkavat yöpakkaset ja takatalvi, joka kerta kun katson sääennustetta, on takapakki pidentynyt. No nyt saadaan painettua sitä kaipaamaani hätäjarrua. Kai se toukokuussa helpottaa.

Väinönputkesta vihanneksiin

 Ihastuin pari vuotta sitten Porkkalan kartanon puutarhassa väinönputkeen ja sen tuoksuun. Kartanon puutarhamyymälässä ei ollut sillä hetkellä väinönputkea myynnissä, joten jätin hankinnan tuonnemmaksi. Hyvä tuuri kävi ja sain taimen jo samana syksynä Mustilan arboretumin taimipäivästä.

Istutin väinönputken mansikkamaan viereen ja jäin odottamaan sen kasvua ja kukintaa.

Viime vuonna väinönputki ei vielä kukkinut mutta nytpä kukkii ja komeasti. Mitään ihanaa aniksen tai latritsin tuoksua en siinä tunne, mutta se voi johtua myös siitä, että haju- ja makuaistini on edelleen, puoli vuotta sairastamisen jälkeen, koronan vaurioittama. Taimi kärsii kuivuudesta sillä tuossa on en ole kastellut kuin mansikoita täsmäkasteluna laatikoihin.

Älkää välittäkö kuvan ruskeasta maanpeitekankaasta, se nostettiin tilapäisesti mansikoiden suojaksi ennen kuin pääsin ostamaan uutta mansikkaverkkoa hajonneiden vanhojen tilalle. Verkko oli parista paikasta jo loppu ja piti lähteä kaupunkiin asti verkkoa ostamaan. Kasvimaa on saanut vettä joka ilta ja siksi se voi hyvin. Sipuli ovat erityisen komeita ja kuvan oikeassa laidassa oleva ruusupapu kasvaa kohisten.

Saaripalstan Sailalta saadut tuoksuherneen simenet kukoistavat toista kauttaan. Keräsin viime vuonna siemeniä talteen ja nyt saan nauttia keräyksen tuloksesta. Värit ovat pysyneet ennallaan ja ovat yhtä huikean kauniita kuin viime vuonna.

Käärmeenlaukka kurottelee kohti taivasta. Kukintoja on niin paljon, että olen pulassa jos annan niiden kaikkien kypsyä ja levittää satonsa puutarhaan. Eri asia on, hennonko leikata kukinnot pois. Vaikka tykkään säntillisestä kasvimaasta on siellä kiva olla myös jotain luonnon muovaamaa ja villiä.

Kaalit ovat tiukasti verkoissaan. Taimia pystyy kastelemana verkkojen päältä, vain kitkennän ajaksi ne pitää ottaa pois tai siirtää syrjään. Tein juuri suuren kitkennän joten vähään aikaan ei tarvitse verkkoihin kajota. Etualan punakukkainen härkäpapu 'Crimson Frowered' on vähän kitukasvuinen, reunaa tulee kasteltua heikoiten. Tämän siementen suhteen olen ollut jo pari vuotta omavarainen, jätin osan siemeniä jemmaan jos vaikka tämän vuoden sato on heikko.

Kasvimaalta ja kasvihuoneesta saadaan pientä satoa. Salaattia on yli oman tarpeen, samoin kurkkua. Tomaatteja tulee hiljalleen kirsikkatomaateista. Runkotomaateista 'Sungold' ehti ensimmäisenä satoikään, siinä oli raakileet jo kun istutin taimet kasvihuoneeseen. Pensastomaateista 'Vilma' tekee jo satoa. Kurkuissa kaikki lajikkeet tekevät jo satoa. Yhden 2kg:n erän tein maustekurkuiksi ja lisää teen heti kun toisen kaksi kiloa on valmiina. Vähään aikaan ei tarvitse ostella kaupasta salaattia tai kurkkua eikä tomaattiakaan, kiva juttu sekin.

Esikkoriemua ja vähän muuta

 Talvi on ollut puutarhalle suosiollinen. Olen katsastanut viime vuonna istutettuja esikoita ja ilokseni olen löytänyt ne kaikki tai lähes kaikki hengissä, ihan kaikkia kun en välttämättä muista.

Tämä on hankittu elokuussa Mustilan taimipäivästä. Lajike on 'Victoriana Black Lace'. Ihana tummakukkainen kaunotar jota olen halunnut jo pitkään kokeilla.

Ensimmäiset esikot aloittelevat kukintaa. Tätä punaista ostin toiselta puutarhaharrastajalta ison läjän ja ripottelin taimet pitkin puutarhaa jotta näen missä viihtyisi parhaiten.

Tämän epäilen olevan yksi Mustilasta hankituista aarteista. Väinönputki oli ostoslistallani ja sehän löytyi heti ensimmäiseltä myyjältä jonka valikoimaa menin tutkimaan. Näin väinönputken ensi kertaa livenä viime kesänä Porkkalan kartanossa ja sen tuoksu hurmasi minut täysin. Jos väinönputki sinnittelee hengissä, niin kohta saan nauttia anismaisen lakritsaisesta tuoksusta myös omassa puutarhassa.

Rinnepuutarhan pääsen siivoamaan pääsiäisenä. 

Jättikiven penkki suli nopeasti, vielä pari päivää sitten se oli täysin lumen peitossa. Kaikki taimet on istutettu viime kesänä joten odotan innolla mitä kaikkea tästä nousee. Eniten jännittää onko kärhö 'Princess Kate' hengissä.

Mansikat eivät ole vuosiin talvehtineet näin onnistuneesti. Kaikki hengissä. Onneksi jätin rönsyjä leikkaamatta syksyllä sillä päätin laajentaa mansikoiden istutusalaa kahdella laatikolla.

Lasikuistilla kukkii. Kävin kukkakaupassa ja otin myös ruokakaupasta täydennystä. Kaikki sellaisia jotka voin istuttaa myöhemmin puutarhaan. Eli hyasintteja, esikoita ja helmililjoja.

Puutarhaisaa pääsiäistä kaikille.