Syökööt vaikka kaikki

 Eilen karsittiin pihan suurin omenapuu, koristeomenapuu jonka lajike on tuntematon. Puu on vanha, epäilen sitä lähes satavuotiaaksi. Sitä on aikoinaan leikattu väärin ja myös jätetty leikkaamatta. Meidän aikana puu on saanut kestää leikkaamista ja karsimista muutaman kerran.

 Onni on mies joka suostuu kiipeämään puuhun moottorisahan kanssa. Tällä kertaa kun piti poistaa pari isompaakin oksaa repeämisvaaran takia.

 Oksaa alkaa kertymään maahan. Minäkin kiipesin välillä tikkaille ja karsin oksasaksilla pahimpia tiheikköjä ja kuivia oksia pois. Pitkään varteen kiinnitetty oksasaha oli myös hyvä mutta sen kanssa väsyy kädet vähänkin pidempään sahatessa.

 Työ on tehty. Kuvissa ei näy mutta puusta tuli karsimisen jälkeen paljon ilmavampi ja tasapainoisemman muotoinen. Parille seuraavalle vuodelle jäi vielä karsittavaa, siihen tarvitaan A-tikkaita ja niille en enää suostunut kiipeämään, jalat oli jo muutenkin kipeinä tikkailla jännittäen seisomisesta. Eikä parane leikata liikaa yhtenä vuonna.

Viime vuonna puu kukki runsaasti, leikkaus oli hyvä tehdä välivuonna kun odotettavissa ei ole suurta kukintaa. Puu tekee vihreitä lehtiä, keltaisia pieniä omenoita ja vaaleanpunaisia kukkia joista tulee vanhetessaan valkoisia. Muutaman siementaimen olen ottanut tämän puun jälkeläisistä talteen ihan siksi että ne ovat emopuusta poiketen tummalehtisiä. Pieniä ovat vielä joten kukkien väriä tai omenoiden ulkonäköä ei tiedä toistaiseksi.
Toivottavasti puu ei ottanut liikaa nokkiinsa karsimisesta. Eiköhän sekin tykkää ilmavasta latvuksesta jossa tuholaiset ei niin viihdy. Muutakin toivottavaa on. Jätimme karsitut oksat maahan jänisten takia. Syökööt vaikka kaikki oksat, kunhan antavat olla elävien taimien rauhassa.

Aika loppuu kesken

Verhoilukurssia on jäljellä enää kaksi kertaa. Aika loppuu kesken, sille ei voi mitään. Viimeiset tuolit ovat työn alla, niitä jatketaan syksyllä jos mahdun mukaan kurssille. Täällä ei voi ilmoittautua kuin tiettynä päivänä ja jos silloin ei heti pääse ilmoittautumaan niin pois jää, suosituimmat kurssit täyttyvät parissa minuutissa.

 Kasasta meriheinää pitäisi saada muokattua kauniin muotoinen, tasainen istuin. Tässä vaiheessa näyttää mahdottomalta mutta voin kertoa, että tuo epämääräinen heinäkasa on valmis seuraavaan vaiheeseen, se on täydellinen.

 Heinäkasan päälle pingotetaan juuttikangas isoilla neuloilla. Välillä istutaan tuolilla ja taas kiristetään kangasta ja kiinnitetään neulat uudestaan kunnes ollaan tyytyväisiä. Ja pryylillä eli isolla lattapäisellä naulalla oiotaan heiniä parempaan asentoon juutin alta.

 Täytteeseen tyytyväinen voi siirtyä seuraavaan vaiheeseen jossa ommellaan kaksikärkineulalla ompeleet täytteiden ja kaikkien kangaskerrosten läpi. Tällä tavoin kiinnitetään täyte jotta se pysyy jatkossa aloillaan. Lankaa ei katkaista, vaan kun ompeleet on valmiit ne kiristetään niin tiukkaan kuin saa. Muuten mukava vaihe verhoilussa mutta kiristäminen ottaa joskus voimille. Tällä kertaa lanka vieläpä katkesi ja jouduin tekemään ompeleet uudestaan.

Ompeleiden kiristämisen jälkeen alkaa etureunan teko joka on minulle vaikeaa. Heinää lykätään jo olemassa olevien heinien alle kunnes etureuna on toivotun muotoinen. Ja muotoilu se haastavaa onkin, aina on toinen puoli kovempi tai reuna tulee liikaa ulospäin. Tähän jäin tiistaina. Ensi kerran tavoite on saada etureuna ja muut sivut valmiiksi, on tämä tuoli sitten toisen keskeneräisen kanssa samassa vaiheessa.

Arvonnan voittajat ja kevään tuloa

Lahden Pihapiiri-messujen liput on arvottu.  Kaksi kappaletta lippuja lähtee Maiju Eerolalle ja toiset kaksi Sarille Sari Ryytimaalla-blogiin. Onnittelut voittajille.

Kevät antaa odottaa itseään. Maanantaina kiiruhdin töiden jälkeen puutarhaan sillä viikonloppuna huomasin hälyttäviä merkkejä jänisten tuhoista. Ne omenapuut mitä ei oltu tuhottu oli syytä suojata paremmin. Samalla tuli leikattua kaikki muut hedelmäpuut paitsi iso koristeomenpuu.

 Rinnepuutarha sulaa joka kevät ensimmäisenä. Lumipeite on ohentunut mutta pälvikohtia ei ole.

 Kasvihuoneen pesulle ei ole kiire, voi mennä kesäkuun puolelle, että tuonne mitään istutellaan.

 Lunta, lunta ja lunta. Aina vaan lunta.

 Yksi täysin syöty omenapuu. Ei hirveästi harmita, tämä on syksyn alesta ostettu edullinen taimi. Ei siihen ehtinyt vielä kiintyä. Kesällä uusi puu ja ensi syksynä en pihtaa kunnon verkon hankinnan kanssa.

 Muiden puiden ympärille vedin kankaat. Ja kiinnitin verkkoihin rapisevaa ja ääntä pitävää nauhaa eli vanhaa purettua vhs-nauhaa tuuleen ääntelemään. Se on toiminut ennenkin.

Alma ei ole montaa kertaa ulkoillut tämän talven aikana. Mutta kun lähdin hedelmäpuiden pelastamiseen niin kissa lähti mukaani. Sisällä Almaa riivaa ihan selvästi virikkeiden puute ja ulkoilun vähyys. Pääsiäiskoristeet ovat olleet Alman spesiaali viimeisen viikon ajan. Kanoja ja tipuja kuljetellaan pitkin huushollia ja riuvataan muutenkin tavallista enemmän. Kissat odottavat sulaa maata ihan yhtä kovasti kuin minäkin.

Sunnuntainen tupa

Kaunis ilma ulkona mutta joskus se on pakko uhrata siivoamisen tieltä. Arki-iltoina ei aina ole halua tai aikaa tarttua moppiin ja imuriin joten puuha jää viikonloppuna tehtäväksi. Jos olisi oikein fiksu, niin tekisi kevätsiivouksen jo nyt kun puutarhatöihin ei vielä pääse. Mutta en taida olla niin fiksu, kevätsiivouksen takaraja on vasta heinäkuussa keskimmäisen pojan rippijuhliin.

 Joten vuorossa oli ihan normaali viikkosiivous. Eniten meni aikaa kaiken tavaran kuskaamiseen oikeille paikoilleen. Tuvan ainoat pääsiäiskoristeet on ruoho pöydällä ja pöydän yllä olevasta valaisimesta roikkuvat ompelemani tipunauhat.

 Isännänhuoneen ovelta kuvatessa tupa kylpee auringonvalossa. Se on tämä kevät aina pölyhiukkasten juhlaa vaikka mitä tekisi. Onneksi eivät näy kuvissa.

 Eteisen ovelta kuvattaessa joutuu kuvaamaan vastavaloon päin ja silloin tuvan tunnelma on paljon hämyisämpi. Tuvan kanssa on pärjätty taas yksi talvi ilman sähköpattereita vain leivinuunia ja puuhellaa lämmittäen. Puuhellalla valmistuu joka päivä ruoka, sähköhellaa on käytetty todella vähän. Leivinuunia on hyödynnetty lähinnä lämmittämiseen, ruuanlaitto siinä on viikonloppujen antia. Tällä hetkellä uunissa on hirvipaisti ja juustoiset kermaperunat sekä kasvisgratiini kypsymässä.

 Tupa remontoitiin kesällä 2010. Edelleen, kahdeksan vuotta myöhemmin olen tyytyväinen tehtyisiin ratkaisuihin. Tupa kalustettiin pääosin vanhoilla huonekaluilla ja varsinaisia keittiökaapistoja hankittiin vain nuo tammiset ovet runkoineen Ikeasta. Aluksi pelkäsin millaista on puhdistaa rihlatut ovet mutta pelko oli turha, aika vähän niitä on joutunut pesemään.

Keittiötä sanotaan kodin sydämeksi ja sitä on myös meidän tupa. Kirjaimellisesti sillä ruuanlaittokeskus on tasan talon keskellä. Neliöitä tuvassa on noin 35, ison osan siitä haukkaa leivinuuni ja puuhella mutta silti tilaa jää keskilattialle ruhtinaallisesti. Mikä on hyvä sillä tupa on myös läpikulkuhuone talon läpi. Eteisenkin kautta pääsee mutta tupa oikaisee. Mitään suurempaa stailausta en kuviin tehnyt, tältä meillä näyttää siivoamisen jälkeen.

Nyt taidan mennä kurkkimaan miltä päivän ruoka vaikuttaa, joko päästään syömään. Ei muuten mutta jälkiruuaksi leivottu vadelmapiirakka odottaa syöjäänsä.

Unohdetaan puutarhatyöt pääsiäisenä?

Nyt voi jo antaa periksi ja myöntää, että pääsiäisenä ei vielä pääse puutarhatöihin. Sääennusteet ennustavat kunnon yöpakkasia huhtikuun alkuun saakka. Vaikka päivällä olisi lämmin ja aurinkoista niin lumien sulaminen etenee yöpakkasten takia hitaammin.

 Omenapuut leikkaan pääsiäisenä, oli miten kylmä tahansa. Samoin yritän taas kerran tehdä jotain tien vieressä kasvavalle kuusiaidalle. Jopa niinkin radikaalia kuin kuusien latvojen pois leikkaamista. Haluttu korkeus on saavutettu. Vaikka ei saa käsiä multaan niin jotain tekemistä on valkoiseen vuodenaikaankin.

 Myös syreenit saavat osansa leikkaamisesta. Sillä tosin menetetään kukintaa mutta saadaan myöhemmin lisää tuuheutta. Ruusujakin on leikattava mutta se täytyy tehdä vasta kun lumet ovat sulaneet. Rosarion ruusut ovat kaikki lumen peitossa.

 Salissa pääsiäinen jo näkyy. Nuorin poika laittoi (äidin mielestä heitti) koristeet viikko sitten kylvettyihin ruohoihin. Huomenna odotellaan lapsenlapsia virpomaan, palkkapussit ovat jo valmiina.

Epähuomiossa olin ostanut rairuohoa ohraruohon sijaan. Jatkossa pitää olla tarkempi sillä ainakin omaa silmää ohran kasvutapa miellyttää enemmän. Kätköistä löytyi pari pussia vanhoja ohran siemeniä, hyvin itivät silti.

Ensi yönä alkaa kesäaika, voi kun säiden herrakin sen ymmärtäisi.

Arvonta, liput Lahden Pihapiiri- messuille 2018

Tuntuu tällä hetkellä siltä että kevättä ei pelasta mikään. Eilen satoi kymmenisen senttiä lisää lunta ja tälläkin hetkellä taivaalta leijailee hiljalleen isoja lumihiutaleita. Ei naurata, ei sitten tippaakaan.

Onneksi on messut, käynti tapahtumassa pelastaa ja piristää. Lahden Pihapiiri-messut ovat 27.-29.4.2018 Lahden messukeskuksessa. Messujen ohjelma löytyy tästä.
Sain blogiin arvottavaksi 2x2 lippua messuille. Voit osallistua arvontaan jättämällä kommentin tähän postaukseen. Kaikille on tasapuolisesti yksi arpa ja myös anonyymit voivat osallistua. Arvonta alkaa heti ja päättyy keskiviikkona 28.3.2018 klo 18. Kaikki sitä ennen jätetyt kommentit osallistuvat vaikka eivät näkyisikään heti julkaistuina. Roskapostin takia blogissani on käytössä osittainen kommenttien valvonta.

Olin messulla toissa keväänä ensimmäistä kertaa ja tykkäsin, paremmat nämä oli kuin Helsingin kevätmessut. Tavallisena kotipuutarhuria koin Pihapiirin enemmän puutarhurin messuiksi. Taimia oli tarjolla enemmän, toivottavasti on samoin tänä vuonna.

Messuilla tavataan!

Hyvin edistyy

Eilen koulin ensimmäiset tomaatin taimet. Aika paljon niitä on, mutta siitä huolimatta kylvin lisää viittä lajiketta, yhteensä 24 pottiin. Kun koulimatta on noin 20 taimea niin ikkunalta pitäisi löytyä parin viikon päästä tilaa vielä n. 40 taimelle. Tiukkaa tekee.

 Muoviset karkkilaatikot ovat juuri sopivia neljälle taimelle ja taimien altakastelu on helppo hoitaa kaatamalla kasteluvesi karkkilaatikon pohjalle. Luulin omistavani laatikoita tarpeeksi mutta näin ei ollutkaan, osa on tainnut lähteä salaa autotalliin. Myöhemmin siirrän taimet maitotölkkeihin, siinä vaiheessa tilaa ei tarvitse nykyistä enempää sillä tölkki on aikalailla saman kokoinen kuin tuo musta taimipotti.

 Karsintaan tuli tehtyä. Periaatteessa nämäkin olisivat olleet elinkelpoisia taimia, niille vain ei ole tilaa.

Lisävalo on selkeästi auttanut kasvatuksessa. Taimet ovat vankkoja ja hyvän värisiä, liian korkeaksi hujahtamista ei ole tapahtunut.

Perennojen siemenkasvatuksesta sisätiloissa minulla ei ole paljoa kokemusta. Pitäisikö nekin koulia ja missä vaiheessa?

Kevättä vaikka väkisin

Aamun ruokakauppaostoksilla haksahdin pahasti kevätkukkiin. Ihan tarkoituksella. Jos ei kevät tule ulkona niin tulkoot sisällä.

 Perunanarsisseja, helmililjoja ja tete-narsisseja. Niin olisin tykännyt laittaa kaikki salin sijasta lasikuistille mutta ei onnistu, kylmä lasikuisti on vielä liian kylmä. Viime yö oli jäätävä ja lasikuisti on suurimman osan ajasta pakkasen puolella auringon paistamisesta huolimatta. Napsautin ikkunan alla olevan patterin kuitenkin pois päältä jotta saisin pidemmän kukinnan.

 Alma, sertifioitu tavarantarkastaja tuli heti tarkistamaan kevätkukkijoiden laadun. Kuulemma kelpasi.

Nykyisin kulutan rikki kumisaappaat per vuosi puutarhatöissä. Kevätkaihossa nappasin kaupan hyllystä parin keltaisia kumisaappaita vaikka tiedän ettei ne ole keltaiset parin viikon käytön jälkeen. Nämä pääsevät ihan raakaan työhön eikä vain puutarhassa patsasteluun. Ja oikeasti toivoisin kestoksi edes kahta vuotta.
Viime kesänä tein salapoliisin työtä ja selvitin miksi kumisaappaani hajoavat. Syyksi paljastui jalan tempaisu lapion päälle maata kaivaessa. Saapas osuu aina samasta kohdasta lapion reunaan ja reuna kuluttaa saapasta. Vaan minkä sille mahtaa, en oikein muuta keksi miten lapion voisi muutoin polkaista maahan.

Samaa mieltä

Kissoista voi päätellä kevään olevan vasta edessä. Yksikään ei halua pihalle kuin pistäytymään, sisällä talosta haetaan lämpimintä paikkaa.

Alman uusin huvitus on maata sytytysjakkaralla suoraan avotakan edessä. Siinä on takuuvarmasti lämmintä. Olen Alman kanssa samaa mieltä, takan luona on paras paikka. Viime öinen pakkanen ja aamun hytisyttävä -15 astetta oli taas yhdenlainen takaisku keväälle.

Tomaattitilanne

Viikonloppuna ajattelin kylvää loputkin tomaatit, kylvämättä on pari viikkoa sitten Virosta tuodut lajikkeet. Ikkunan alle mahtuu, vaikka näyttää siltä että aiemmat kylvöt ovat toistaiseksi onnistuneet yli odotusten.

 Osa siemenistä oli jo niin vanhoja että kylvin yhteen pottiin varmuuden vuoksi useamman siemenen. Siemenetpä näyttivät voimansa ja itivät lähes sataprosenttisesti. Nyt pitäisi muka raaskia kitkeä osa pois.

 Itämättömiä potteja ei ole kuin muutama. Näistä on hyvä valita vahvimmat taimet jatkoon. Minulla ei ole varsinaista kasvilamppua mutta virittelimme valon tomaattien päälle josko sekin auttaisi taimien vahvistumisessa.

 Blogivoittoina tulleista perennan siemenistä on osa itänyt ja osa ei. Kovin suttuinen kuva mutta huono kamerani ei suostunut tarkentamaan pieniin taimenhitusiin. Nämä taitavat olla valkohanhikin alkuja. Toinen itänyt on tähtilija.

Iines oli kovasti apuna taimen kanssa touhutessa. Sitten alkoi kiinnostaa ikkunasta näkyvät tirppapaistit liikaa. Eipä kuitenkaan tohtinut hypätä taimipöydälle lintuja seuraamaan, sen verran monta kertaa olen puuhan estänyt.

Keväisen arvonnan voittajat

Pitipä suorittaa arvonta jo eilen, mutta sain jonkun huonon olon kohtauksen ja koko ilta meni sängyssä pötkötellessä ja vatsakivusta kärsiessä. Oli nopeasti ohimenevää sillä aamulla pääsin ihan normaalisti töihin.

Kiitos kaikille arvontaan osallistujille ja erityinen kiitos teille kaikille blogiin liittyvistä kommenteista. Piristivät kummasti mieltä ja tuntuivat hyviltä. Arvonnan suoritin hyvin yksinkertaisesti, nuorin poika sai valita kaksi numeroa jonka mukaan laskin voittaneen kommentin.

Kitkimen, tuoksuherneen siemeniä ja suklaata voitti Kruunu Vuokko. Ja lohdutussuklaan voitti nimimerkki AL. Yhteystiedot kun laitatte sivupalkin sähköpostiosoitteeseen niin saan palkinnot postiin.

 Alman kanssa olemme nillittäneet säästä pari päivää. Tänään on nimittäin kolmas päivä peräkkäin kun meillä sataa lunta. Ei tykkää Alma eikä minä. Jos olisi mahdollista niin iskisin Alman tavoin selkärankani sohvan nurkkaan ja olisin siinä huhtikuuhun saakka.

Aatu sen sijaan ei säästä nillitä. Kissaherra lähti pienellä ulkoilulle keskiviikkona ja suvaitsi tulla kotiin vasta tänä aamuna. Ehdittiin jo huhuilla sosiaalisessa mediassa onko kukaan nähnyt meidän vanhusta. Ihan hyvässä kunnossa kotiin tuli, mitä nyt vähän nälkä oli.

Olisi se jo kunnon kevään aika, vai mitä.

Kesän 2017 parhaita

Viikko on mennyt hujauksessa. Kun on joka ilta töiden jälkeen jotain menoa niin ei ole vapaa-ajan ongelmia. Vaan hyvä mennä nyt kun ei vielä pääse puutarhatöihin. Huhtikuulle olen buukannut viimeisen koulutuksen ennen kesää, ihan tarkoituksella jotta saan maksimoitua puutarhalle pyhitetyn ajan.

Mitään kuvia en ole ehtinyt ottaa joten päätin tehdä jutun viime kesän kuvista, niistä joista pidän syystä tai toisesta eniten.

 Paraatipenkin keväinen asu on mieluinen näky. Olen yrittänyt levittää kevätesikkoa mutta aika hitaasti tuntuu minulla leviävän. Kirjopikarililjojakin voisi lisätä.

 Tulppaanit taustallaan hiirenkorvaiset koivut ja talomme. Koko kesän ihanuus on vielä edessä.

 Sateellakin voi olla kaunista. Pihan ensimmäinen avautunut kurjenmiekka seuranaan sinisiä lemmikkejä.

 Suuremman kitkentäurakan jälkeen on vallan mahdottoman tyytyväinen olo. Kunnes menee pari viikkoa ja on kuin ei olisi koskaan kitketty. Kuviin tulee onneksi ikuistettua yleensä vain hetki heti kitkennän jälkeen.

 Yksi kauneimmista kuvista joita olen onnistunut ottamaan puutarhasta. Luumulehtoa ja kasvimaata. Keskikesän runsaus on ihan kohta edessä.

 Viime kesänä uskaltauduin kokeilemaan jalokärhöjä vuosien tauon jälkeen. Yksi pääsi pieneen rinteeseen kasvimaan yläpuolelle. Laitoin heti tuen paikoilleen vaikka ei ole tietoa selviääkö kärhö talvesta. Rinteen pitäisi olla riittäävän kuiva paikka.

 Kesällä 2017 sormustinkukat kukkivat runsaasti. Näiden juurakot siirsin talon kivijalan vierestä navetan kivimuurille. Kaikki selvisivät siirrosta hengissä.

 Kultakuoriaiset tuntuvat pitävät pionien lisäksi tähtiputkista. Niin pidän minäkin.

 Loppukesä ja maksaruohot. Niistä ei tarvitse sanoa sen enempää.

 Syysvuokko, mustilanhortensia ja rubiininpunainen lilja. Kolmikon yhdistelmä syntyi vahingossa paraatipenkkiin.

 Kesän sipulisadossa kottikärryt ovat oiva mitta sadon määrälle. Viime kesänä ihan sopiva sato, laatu tosin kärsi sateista. Tänä vuonna uutta satoa, vanha on jo syöty.

 Uuvahtanut kimalainen sinipiikkiputkella. Tässä vaiheessa puutarhakautta myös puutarhuri koki ajoittaista uupumusta.

 Suuri oli huoli kesän perhosista. Tulivat ihan loppukesästä muutamaksi päiväksi ja iloitsivat maksaruohoista.

Syksyn kaunotar oli autopaikan kivimuurin viereen kasvanut kärpässieni. Iso kuin ruokalautanen, juuri sellainen satukirjojen sieni.

Kuvia olisi ollut paljon enemmänkin mutta tässä yksi kuvamuistelo viime kesästä.