Häkilä

Postaukset pyörii nyt näiden vintin aarteiden ympärillä, mutta ei täällä muuten tapahdu mitään. Ikeassa pyörähdin torstaina, ja tänään palailin vierailulta siskon lihapatojen ääreltä. Kiitos sisko, ruoka oli taasen aivan mahtavaa ja napa on killillään vieläkin.

Omituisen piikkiesineen nimi ja käyttötarkoitus löytyi pienen googlettelun jälkeen hyvin helposti koska arvelimme heti esineen liittyvän pellavaan ja sen käsittelyyn. Arvilan häkilä oli vintiltä löytyessään melko suttuinen.

 Pikaisen kylvetyksen jälkeen kuvasin häkilän varpaideni kanssa jotta osaatte hahmottaa esineen koon.

 Pellavaa on vedetty näiden piikkien läpi. Tiheämmällä puolella on tehty hienompaa pellavaa, aivinaa. Harvempi puoli antoi karkeaa ja arkisempaa rohdinpellavaa. Piikit on muuten edelleen neulanterävät.

 Vanhat tarve-esineet ovat jotenkin ainutlaatuisia. Tämäkin, kovaan käyttöön ja kulutukseen tehty esine on koristeltu yksinkertaisesti. Tekijänsä on tarkoituksella tehnyt kauniit lovet laudan kavennuksen kohdalle. Uskoisin, että kauniilla esineellä työ on sujunut edes hivenen iloisemmin.

 Häkilän toinen puoli on kauniisti patinoitunut ja osin silkkisen hienoksi kulunut. Toinen pää on joskus haljennut enkä usko että puuttuvaa palaa enää vintiltä löytyy.

 Häkilän ikää emme tiedä, mutta arvelen sen olevan 1800-luvun loppuvuosilta tai 1900-luvun alusta. Täytyy kysellä kyläläisiltä milloin täällä on vielä kasvatettu itse pellavat.

Seuraava puuha on keksiä häkilälle hyvä paikka seinältä. Eteisessä on vanhoja työkaluja yhdellä seinällä, se saattaisi olla häkilällekin hyvä paikka. Kun ei tässä pellavaakaan kasvatella kuin koristeeksi.

Hilman käsilaukku

Muistatteko käsilaukun reuhkan jonka löysin tässä taannoin vintiltä? Ripsin rievuksi kuluneesta laukusta pois kauniin nimikoinnin ja ristipistotyön ajatuksena kehystää ne joskus seinillemme. Ensimmäiset kehykset oli kirpparilta tehty halpa ja huono löytö. Ja oli ne kehykset liian pienetkin. Jo silloin ajattelin, että Hilman käsityö ansaitsee jotain parempaa.

Eilen vapaapäivänäni hain pois kehystysliikkeestä Hilman käsilaukun riekaleet joita ei enää voinut sanoa riekaleiksi. Vähän jännitti millainen tilauksestani tuli, ja olinko osannut valita oikeat paperit kangasriepujen alle ja ympärille. Täytyy sanoa, että lopputulokseen olen vain ja ainoastaan tyytyväinen.

Kullankimallus ja ehkä hivenen mahtipontiset kehykset sopii yllättävän hyvin yksinkertaisen ja kömpelönkin käsityön yhteyteen.

 Valon heijastumia en saanut vältellyksi työtä kuvatessani, mutta kyllä tästä idea näkyy. Käsilaukussahan oli toisella kyljellä nuo nimikirjaimet H L, ja toisella puolella ruusu. Musta lanka on osa paikkausta jota laukulle oli tehty useaan kertaan. Säkkikangas, jolle kirjonta on tehty murenee käsiin pienestäkin kosketuksesta. Tästä syystä koko laukun säästäminen ei ollut mahdollista. Tai on ne loppupalat säästössä, mutta kirjekuoreen tiiviisti säilöttynä.

 Taulu pääsi salin seinälle tuonne pönttöuunin viereen. Alapuolella on toinen käsityö, joskus kirpparilta löytynyt pieni ryijy. Samaiseen käsityösarjaan sopii pellinnarujen peittona oleva ristipistoruusutyö. Varsin ruusuinen seinämä siis. Kuvasta huomaan, että salin huonekalumäärää voisi pikkasen rajoittaa.

 Kehystys ei ollut mikään muutaman euron juttu, mutta olen niin tyytyväinen että sen tein. Taulusta tuli jopa parempi kuin uskalsin odottaa. Ottamani kuvat ei tee sille ollenkaan oikeutta.

Hilma, tuo käsilaukun oletettu tekijä, oli syntynyt v. 1886 ja tuli vaimoksi Anselmille joka taasen on Arvilan tähän nykyiselle paikalle siirtänyt talonpoika. Käsityöllä joka on Hilman tekemä, on minulle jonkinlainen henkilökohtainenkin merkitys yhteisen syntymäpäivämme takia. Olkoot taulu syntymäpäivälahja meille molemmille, vaikka näin puoli vuotta etukäteen.

Päivä elämästäni

6:50 Kännykkä herättää. Tänään ei auta painaa torkkunappia, on naputeltava heti taksiin viesti, että pojat ei tule aamusta kyytiin.
7:10 Pakko herätä, tuvasta tulee jo kahvin tuoksu. Mies kuuluu herättelevän poikia.
7:15 Pannu kuumenee poikkeuksellisesti sähköliedellä. Voita perään ja kaksi munaa paistumaan. Ennen syömistä menee napaan kolme d-vitamiinipilleriä, yksi b12-pilleri ja hörppy rautalitkua. Päälle iso muki vettä. Joku on unohtanut ottaa illalla pakastimesta mustikoita jogurtin sekaan. No, tyydytään omatekoiseen mustikkahilloon, hyvää sekin.
7:45 Aamiainen syöty, lehti luettu, hipsin kaivamaan kaapista pojille vaatetta. Pitkät kalsarit taidan unohtaa vaikka mittarissa vilahti lukemat -20. Iltapäivästä kuitenkin plussaa.
8:10 Patistan kaikki kolme poikaa pihalle. Talossa on ihmeen hiljaista. Melkein tekisi mieli mennä takaisin nukkumaan, mutta ei auta. Vaatteet päälle. Pinkka on jo lipaston päällä valmiina.

 8:25 Hetki vessassa ja hiukset on jotenkuten kiinni. Naama meikitön niin kuin aina. Aurinkolasit muistin laittaa päälaelle keikkumaan. Uusittu silmä tuntuu olevan vähän valonarka.

 8:30 Eteisestä kimpsut ja kampsut mukaan ja menoksi. Kaupunki kutsuu.

8:47 Kirkonkylä häämöttää ja siellä ensimmäiset asiat.
8:49 Tipautan kuukausilistat kunnantalon postilaatikkoon. Työasioita vapaa-ajallakin.
8:52 Olen terveyskeskuksen pihalla ja noudan työterveydestä vanhoja labratuloksia. Haluan ne kaikki itselle myös kirjallisena. Samalla varmistan, että uusi lähete on sisällä.
8:55 Nokka kohti Lahtea.

 9:20 Auto parkkiin Trioon ja kopiointipalveluja tarjoavan yrityksen ovesta sisään. Kolme kopiota, hinta reilu 8 euroa. Ei paha, ja juuri niin hyviä kuin uskalsin odottaa.
9:35 Matkaan kehystysliikeeseen. Noudan valmiin työn, ja jätän työn alle kaksi lisää. Kehystäjän kanssa keskustelen maaliskuun säästä. Kylmää on, nyt ja edellisinä vuosina.

 10:05 Olen Kärkkäisen pihassa. Tankki täyteen bensaa ja sitten ostoksille. Star Wars-kinderit on loppu. Äh, ikinä en tajua ostaa ekalla kerralla riittävästi. Yläkerrasta löydän tarvikkeet siskon synttärilahjaan. Mukaan lähtee myös höyheniä, pääsiäisaskartelut on tehtävä tulevaisuudessakin. Ja puoleen hintaan on kiva ostaa tarvikkeet.

 10:45 Saavun Lanttila-kirpparille. Jospa tänään tekisi hyvä löytöjä. Totuus toinen, ostin 0,30 eurolla purkin ruuveja. Niitä vanhanaikaisia. Löytö sekin.
11:30 Poikkean vielä kierrätyskeskukseen. Jippii, halpoja ja vanhahkoja valokuvakehyksiä. Ja vitosella portaat kerrossänkyyn.
11:50 Hups, aika lähteä noutamaan eskarilainen eskarista.

 12:35 Olemme eskarilaisen kanssa tokaluokkalaisen koululla. Molemmilla pojilla hammastarkastus.
12:50 Taas terveyskeskuksen pihassa. Poikia vähän jännittää.
13:25 Homma ohi, eskarilaisella kaikki ok, koululaisella pientä paikattavaa. Seuraavaksi ruokakauppaan.

 14:25 Lisääntyneet kimpsut  ja kampsut on taas eteisen lattialla. Mieletön nälkä, mutta ensin ostokset jääkaappiin ja muutkin tavarat paikoilleen.

13:05 Ruokaa! Onneksi jääkaapissa on eilisen keiton loput ja kaveriksi löytyy omatekoista näkkäriä. 

13:25 Teevettä kiehumaan ja sillä aikaa pariin uuniin tulet. Aurinkokin jo lämmittää, mutta ei riittävästi. Etenkään kun napsautin jo osan pattereista pois päältä.

13:45 Hetki ihan itselle. Teetä ja suklaata. Sähköpostien lukemista ja blogien selausta.

15:50 Mies tulee töistä juuri kun kannan imuria saliin. Nakitan miehen heti avuksi. Seinäkoristeet ja taiteet uusiksi, pari vanhaa naulaa pois, ja uutta tilalle. Hyvältä näyttää. 

17:35 Mies lähtee noutamaan vanhinta poikaa mopokoulusta. Minä työstän siskon synttärilahjaa ja jatkan puuhia salissa. Kuopus leikkii legoilla ja keskimmäinen poika katselee dvd:ltä Olipa keran avaruutta.

19:00 Pojille iltapalaa, pyjamat päälle.

20:00 Pienin väki nukkumaan ja äidille taas kuppi teetä. Teen kanssa pari näkkäriä, päälle reilusti voita, juustoa ja suippopaprikaa. Jälkiruuaksi hippunen suklaata. Takkatuli on poikaa.

 20:30 Poikien huoneessa hiljenee. Blogiin uusin päivitys ja samalla Iineksen ja pentujen seurailua. Pieni perhe asustelee tuossa ihan vieressä, sohvan takana.

21:12 Blogipäivitys valmis

Haaste yhdestä päivästä on nappaistu Jovelan talopäiväkirja-blogista.

Aitalla

Kävin pitkästä pitkästä aikaa aitassamme. Yleensä tulee poikettua vain alakerran mattoaittaan tuodessa tai viedessä mattoja. Yläkerta aitasta saakin elää ihan omassa rauhassaan. Vaan olihan hyvä, että kävin, sillä en muistanut, että alkuperäinen lasikuistin oven yläikkuna on tallessa. Kesällä pitää mallata sopiiko tuo ruskea ikkuna vielä paikoilleen. Jos sopii, kunnostan sen ja vaihdetaan ikkuna kamalan 1980-luvun virityksen paikalle.

 Aitassa majailee myös sänky. Tämä on yksi niistä kolmesta talosta löytyneestä sängystä. Kuvan sänky lienee niistä vanhin, ja luultavammin sitä ei tulla ottamaan koskaan käyttöön. Ei tuohon nykyajan ihminen mahdu, joten sänky olkoot ansaitulla eläkkeellä.

 Aitan ovissa on tallessa komeat lukot. Joskus pitäisi kuvata ne kaikki, osa on vieläpä toimivia. Vaateaitan lukko on ruostunut kiinni, mutta periaatteessa se olisi niin halutessa kunnostettavissa.

 Ovissa on järeiden lukkojen lisäksi järeät saranat kuten aittojen tyyliin kuuluu. Eikä mitkään tehdastekoiset.

 Vaateaitan orsille on mahtunut paita ja hame poikineen roikkumaan. Tappeja on koko huoneen leveydeltä. Aitan siirrosta kertoo seinässä oleva kaunis kaunokirjoitusteksti: peräseinä.

 Aittakierros on päättynyt, näpit alkaa jäätyä. Vielä pitää kavuta portaat alas, tai paras tapa laskeutua nämä rappuset on peruuttaa ihan suosiolla. Toivottavasti askelmat saadaan säästettyä sitten joskus kun on aitan kunnostamisen vuoro.

 Mutta viimeiseksi on pakko laittaa kuva tutkimusapulaisestani. Otto-katti kiehnäsi koko ajan jaloissa, puski ja kehräsi huomiota. Kuulemma kissavauvat vie kaiken huomion eikä kukaan enää rapsuta Ottoa. Siinä sitten vietettiin hellä rapsutteluhetki aitan portailla.

Viikon viimeinen työpäivä ja sitten 1,5 viikkoa vapaata, jee!

(kevätsiivousta)

Vintiltä

Blogissa ei ole tainnut koskaan olla kuvaa talon avovintistä. Laitetaan tähän yksi kuva jossa näkyy talon etelänpuoleinen hormi. Se yhdistää talon kolmen pönttöuunin hormit yhteen ja vie savut taivaalle. Tuolla vintin lattiana olevan eristeen seassa ja päällä on kaikki se tavara mitä vintiltä edelleen löytyy. Eristettä kun pöyhii hitusenkin, nousee ilmaan sankka pöly. Kauaa tuolla ei voi olla ilman kunnon suojaimia.

 Tällä kertaa toin alas kaikenlaista lasipullosta omituiseen piikkiesineeseen. Piikkilaudasta lisää myöhemmin, sen nimi ja käyttötarkoituskin selvisi.

 Paperitavara odottaa vielä putsausta, mutta tässä kuvassa kaikki mikä kesti vesipesua.

 Pulloja oli hius-ja suuvedestä myrkkytölkkeihin. Lähes kaikissa etiketit tallessa ja käsivoiteessa osa sisältöäkin pullon pohjalla kiinni ruostuneen korkin suojaamana. Myrkkytölkeistä olisi mielenkiintoista tietää mitä ja  mihin käyttötarkoitukseen sisältö on ollut.

 Itse en tiennyt mikä tuo puinen esine on, mutta mies tiesi sen olevan sahtiastian korkki. Keskellä on reikä josta astiaa on ilmattu. Messinkinen verhotangon nuppi on tarpeellinen. Meidän makuuhuoneeseen on haussa messinkitangot, ja helpompaa ne on löytää jos voin kasata tangot osista. Pieni pyöreä metallirasia on sisältänyt jotain lääkettä.

 Ja edelleen olen täysin varma että jokin voima tai taho liikuttelee vintillä olevia esineitä. Voin vannoa etten ole ennen nähnyt noita keritsimiä, ja nyt ne oli suoraan siinä eristeen päällä yhden seinähirren vieressä. Ja paikka oli sellainen jota olen katsonut ennenkin. Keritsimet ovat tehdasvalmisteiset ja ne pääsevät alakuvan keritsimien kaveriksi.

 Nämä keritsimet eivät ole Arvilan alkuperäistä esineistöä vaan olen saanut ne lahjaksi. Tuohon kohtaan tupaan vaan ei mahdu kolmansia keritsimiä, joten uusi paikka on mietinnässä.

Taas tuli muutama esine lisää arkkuun joka sisältää ison osan vintiltä löytyneistä aarteista. Parhaita on tietenkin ne löydöt jotka voi ottaa käyttöön, kuten verhotangon nupin. 

Päivänpesän ruokakorivertailu

Aihe josta olen pyöritelly näppäimistöllä jo pitkään saamatta mitään aikaiseksi. Nyt innostuin, ja tässä se on, meidän perheen ruokakorivertailu, osa 1. Ostospaikkoina Lidl ja S-market.

Vertailu on osin haastavaa, esim. Lidlissä ei ole 10% kermarahkaa, vaan rahka on 4,4%, ja taas S-marketissa ei ole kermarahkan lisäksi kuin rasvatonta, no molemmat ovat silti vertailussa koska molempia käytän. Otinkin tähän mukaan sen tuotteen, jonka olisin ostanut jos valinta olisi ollut kyseisen kaupan valikoimista. Joskus vaikuttaa hinta, joskus tuoteseloste. Ja tämä postaus on siis osa yksi, koska tällä kertaa mukaan lähti kovin vähän vihannespuolta. Täytyy syödä ensin jo jääkaapissa olevat pois. Lisäksi valitsin tähän meidän perheen perustuotteita, niitä joita kuluu joka viikko.

Aloitetaan:
Lidl:                                                  S-market
-kevytmaito 0,75                               -rainbow 0,79, (valio 0,95)
-kevytmaitojuoma laktoositon 1,39    - rainbow 1,39
-täysmaitojuoma laktoositon 1,39       - valio 1,99 (muuta ei ollut)
-naudan jauheliha 3,19                       - naudan jauheliha 3,55
-mascarpone-juusto 1,99                   -mascarpone-juusto 2,35
-rahka 4,4% 0,59                              -kermarahka 10% 0,79
-laktoositon kuohukerma 0,89           -laktoositon kuohukerma 1,25
-broilerin rintafile 8,90/kg 1kg            - broilerin rintafile 13,99/kg 1kg
yhteensä 19,09 euroa                                 yhteensä  26,10 euroa

 Lidl:                                                                   S-market
-vehnäjauho 0,79                                                -vehnäjauho rainbow 1,19
-Nesquik-kaakao 4,15                                       - Nesquik-kaakao 4,85
- kotimaiset tomaatit rasia 2,99                           -kotimaiset tomaatit rasia 3,25
-banaani 1,19/kg                                                -banaani 1,25/kg
-ketsuppi 2,49                                                    -ketsuppi 2,89
-74% suklaa 0,99                                               - 70% suklaa (Marabou) 1,99
yhteensä 12,60 euroa                                          yhteensä 15,42 euroa

Yhteensä Lidl 31,69 euroja, S-market 41,52 euroa. Yhden kauppareissun ero siis miltei kymppi, eikä tuossa ole kuin yhdet maidot, ja yhdet paketit lihaa. Todellisuudessa ostin jauhelihaa kolme pakettia ja broileria neljä. Maitoa ostin 7 litraa. Eli ero on todellisuudessa kymppejä Lidlin hyväksi.

Yleensä teenkin ruokaostokseni niin, että ensin käyn Lidlissä, ja mitä en löydä sieltä, haen S-marketista. Lidlissä on nykyään ihan hyvä valikoima kotimaisia kasviksia ja lihaa. Ja tässä vaiheessa vuotta on jokainen liike siinä tilanteessa, että vihannespuolella kotimainen tuote on häviävä luonnonvara.

 Tällä hetkellä kuukauden ruokalaskumme on keskimäärin noin 750e, voi olla ettei edes riitä arvonlisäveron nousun jälkeen. Palkan saan 2,5 hoitolapsesta, joten siitä voi päätellä montako täällä lounastaa minun lisäksi. Muu perhe syö lounaansa muualla. Kesällä lasku nousee jopa 250e kuukaudessa kun pojat on lomalla ja syö kaiki ateriansa kotona. Näin kävi ainakin viime kesänä. Lisäksi silloin ostetaan enemmän juomia ja jäätelöä kesän takia. Ruokamme on aika perusruokaa, alusta alkaen itse tehtyä. Leipää leivon edelleen noin kerran viikossa, kananmunat ei maksa meille mitään. Syödään meillä joskus valmistakin, eilen perheen miesväki "joutui" syömään kaupan metripizzan. Minun kasvissosekeitto ei kelvannut.

Miltäpä vertailu kuulostaa? Millainen olisi omasi?
Haastan muut bloggarit tekemään oman vertailunsa!

Päiväkodin tädin kissanpennut

Terveiset täältä isännänhuoneen sohvan takaa. Näin hienosti on opittu lastenlaulu piiri pieni pyörii ja sen leikki. Tehkääpä sama perässä.

 Kahden viikon iän kunniaksi saimme uuden pesälaatikon ja pehmusteet. Oli tuo meitä hoitava ihminen sitä mieltä, että isommalle laatikolle on tarvetta. Mutta ollaan me vielä pieniä.

 Etujalat kantaa jo vähän, ja siksipä on kiva seurata sisarusten leikkejä näin pystyasennostakin.

 Minä olen se pentueen toiseksi pienin. Rauhallinen, suurisilmäinen tyttö. Ihmislapset kutsuu nimellä Piki.

 Eniten me tykätään leikkiä silloin kun Iines-emo on seuraamassa. Välillä se urahtelee meille jotain, mutta ei me kuunnella, mennään vain ympäri pesää.

 Sopuli, pienin pentu olen minä. Ihmiset antoivat tuollaisen nimen värini takia. Hassua, sopulihan on ruokaa!

 Mutta ei tässä kauaa ehdi poseerata, sisko tuli mukaan leikkeihin. Ylävitonen ja sitten vähän tassutaistoharjoituksia päälle.

 Tiikeripennulle paras paikka on äidin turkissa. Kainaloon oisin tykännyt mennä, mutta tuntuivat olevan kaikki varattuina. Tulee se uni tässäkin, vaikka paras uni tulee kun nukahtaa nisä suussa.

Seuraava raporttimme sohvan takaa kunhan jalat kantaa ja pääsemme pesästä pakoon.

Silkkaa rahastusta

Vanhin pojista on mopokortti-iässä. Sen hankkimisesta ei ole taloudessamme sen enempää keskusteltu, sitä on pidetty itsestäänselvyytenä. Suorittihan isosiskokin sen aikoinaan, 4 vuotta sitten.

Ajat on muuttuneet siskon mopokortista, ja kortti suoritetaan nyt ihan eri tavoin. Vanhempien kohdalla asiassa näyttelee pääroolissa lompakko, ja suoraan sanoen sen paksuus. Hinta on pakollisten oppi- ja ajotuntien jälkeen silkkaa rahastusta.

Autokoulu ottaa tuon 480 euroa, päälle tutkintomaksu, mopokortin hinta ja passikuvat. Todellinen hinta lienee lähempänä kuuttasataa euroa. En nyt vain mahda sille mitään, mutta minusta 480e kolmesta illasta autokoululla (1,5h x3) ja kolmesta ajotunnista on hippasen ylikanttiin hinnoiteltua toimintaa, vaikkakin täysin laillista. Eikä meillä mopokoululaisen vanhemmilla ole muuta konstia kuin maksaa.

Tässä kohtaa sitä taas miettii, että suvussa saisi olla vähintään yksi lääkäri, juristi, autokoulu, pitopalvelu, putkifirma ja kuljetusyhtiö. Jos hintakehitys on tuollaista, niin tässähän saa ihan oikeasti miettiä uutta uravalintaa omalla kohdalla. Ei riitä että pitää työstään, kyllä sillä pitää myös elää.

Miniviljelmä

Tänä keväänä esikasvatustaimisto on kolmennes viime vuotisesta. Oliskohan kerrankin kohtuullisesti? Ainakaan yhtään koristekasvia ei ole, lajeina vain yrttejä ja tomaattia. Vähän myöhemmin keväällä tulee vielä kasvihuonekurkkua ja kesäkurpitsaa. Kunhan tulee taas uusi nouseva kuu, tai sitä seuraava.

Ensimmäistä kertaa noudatin ohjetta laittaa siemenet multiin nousevan kuun aikana ja aamupäivällä. Katsotaan onko itävyydessä ja taimien tuuheudessa mitään eroa ihan miten sattuu kylvettyihin siemeniin.

 Mummolta saatu vanha Singer on verhottu kivalla muovilla, mutta en nyt viitsi ostaa kaunista kerniä tätä tarkoitusta varten. Pääasia, että Singer on suojassa. Ikkunasta näkyy miten täällä on vielä täysi talvi.

 Tarkimmat huomasivat, että onhan  siellä kylvöjen seassa koristekasveja, pieniä pelakuun taimia. Kyseessä on näiden kahden jälkeläisiä. Ensimmäistä kertaa elämässäni sain pidettyä pelargonit näin hyvin hengissä. Tosin yhden menetin. Mutta kaksi komeaa voi hyvin.

 Ja suurin on jopa aloittelemassa kukintaa. Uskaltaakohan sille vaihtaa mullat?

Mitään syytä en keksi pelargonioitten säilymiseen. Ehkä ne tykkäsivät olla Singerin päällä kunnes taimet tulivat siihen, tai sitten saivat vahingossa vettä oikeassa suhteessa. Mutta en valita, sama tuuri voisi olla ensi talvenakin.