En käsitä. Olen kykkinyt koko viikon mustikkametsässä, parhaimpina päivinä kahteen otteeseen muutaman tunnin verran. Tänään en mennyt metsään vaan puutarhaan ja laitoin kasvimaan kuntoon parin viikon lepsuilun jälkeen. Nyt sitten huutaa lonkat tuskaa, takareidet kiristää ja pakarat yrittää muuten vaan pysyä menossa mukana vienosti kipuillen. Miten ihmeessä voi vielä löytyä uusia lihaksia sen mustikkakykinnän jälkeen?? Kun ihan samaa kykkimistä tuli harrastettua muunmuassa porkkanaa kitkien ja harventaen.
Ennätyssateiden jälkeen puutarha on silkkaa rehevyyttä. Etenkin osiossa rikkaruohot ja -kasvit.
Kasvimaalla kaikki muu voi olosuhteisiin nähden hyvin, mutta ensimmäistä kertaa herne ei onnistunut. Olen istuttanut ne kahteen kertaan, molemmilla kerroilla suurin osa herneistä ehti mädäntyä maahan ennen itämistä. Muutama kasvaa ja on tehnyt ensimmäiset palot, ehkä niitä päästään siten edes maistamaan.
Porkkana voi erinomaisen hyvin. Sadosta on tulossa hyvä ja ennätys suuri. Porkkanaa laitoin kuusi riviä tavallista punaista ja yhden keltaista. Keltaista odotellaan maisteltavaksi erityisellä innolla. Vielä menee hetken aikaa, sillä kuten muistatte, myös porkkana on kylvetty kahteen kertaan. Myöhään meni kylvö, joten satokin on myöhässä. Normaalisti tähän aikaan jo napsitaan oman maan porkkanaa.
Kasvihuoneen viereiseen vannaan laitoin tänä vuonna herneitä. Niiden seasta on lähtenyt kasvuun muutama itsestään kylväytynyt kehä- ja ruiskukka. Sopivat hyvin herneen sekaan ja toimivat sille tukena.
Kuopuksen oma kasvimaa on täynnä salaattia ja avomaan kurkkua. Toisessa reunassa on pari ruusupapua ja auringonkukkaa jotka kuopus on ihan itse kasvattanut siemenestä ja siirtänyt taimet tuohon täysin ilman apuja. Selvää puutarhurin(kin) vikaa on pojassa.
Sipulin kanssa olin jo heittää toivoni, mutta nyt kun on ollut pari päivää satamatta niin näyttää paremmalta. Kasvaa siellä muutakin kuin vartta, ekat on testattu grillissä ja maistuviksi todettu.
Ystävältä saadut keltaisen kesäkurpitsan taimet voi hyvin ja kasvavat kohisten, satoa on kohta syötävissä. Ja tässä kehtaan tunnustaa etten ole ikinä ennen syönyt keltaista kesäkurpitsaa. Siksikin sato on erittäin odotettu. Itse laitoin maahan kymmenen kesäkurpitsan siementä joista kolme iti, kaikki vihreitä. Laiska olin enkä jaksanut esikasvattaa, ensi keväänä aion olla viisaaampi.
Puutarhassa kaikki hyvin, ehkä ne lonkatkin toipuvat, huomenna kun ajattelin taas kykkiä metsässä. Tekee mieli kokeilla mustikkahillon keittämistä.