Onnellinen perhetapahtuma

Torstai-iltana se alkoi, naukuminen ja pesässä pyöriminen. Hetken päästä alkoivat näkyvät supistukset, kipeää teki. Nopeasti oltiin kolmannessa vaiheessa ja ensimmäinen pentu valkoisine nenänpäineen maailmassa. Iines hoiti homman kuin vanha tekijä vaikka ensikertalainen onkin, ja sai ensimmäisen pennun putsattua ennen oranssin syntymää. Kolmas, kilpikonnakuvioinen pentu syntyi yhtä nopeaan tahtiin, kaikki ohi puolessa reilussa puolessa tunnissa. Auttamaan en päässyt/joutunut yhtään.

Puoli yhteen asti valvoin ja odottelin vieläkö pentuja syntyy. Uskalsin kuitenkin mennä nukkumaan, sillä aamulla oli herätys 5:30 viimeiseen työpäivään. Herättyäni pesässä olikin vielä yksi pentu lisää, ensimmäisen värinen tumma, mutta ilman valkoista laikkua nenän päällä.

Pennut voivat hyvin, juuri äsken punnitsin kaikki ja jokainen oli jo nostanut syntymäpainoaan n. 10g vaikka ikää ei ole vielä vuorokauttakaan. Tai sen neljännen pennun syntymäpainoahan en tiedä koska syntyi nukkuessani. Ei kuitenkaan ole pentueen pienin.

Kuvat on huonoja, pesä on ahtaassa ja hämärässä paikassa seinän ja sohvan välissä. Toistaiseksi en ole könynnyt sinne seuraksi vaan pennut on nostettu vaakaan selkänojan yli. Kunhan lomani alkaa, tehdään sohvan takusesta väljempi paikka. Nyt tärkeämpää on penturauha kuin paremmat kuvat.

Nyt mietityttää miten toteutetaan kahden muun kissamme tutustuminen pentuihin. Ovat leikattuja kolleja, mutta silti olen vähän epävarma voiko niitä laskea pentujen lähelle lainkaan. Osaisiko joku neuvoa miten toimia? Toistaiseksi herrat Aatu ja Otto ovat ulkoruokinnassa ja porttikiellossa sisälle.