Pyöreä kuin pallo

Lupailin teille kirppariraporttia, mutta tuolla ne ostokset vielä kökkii kassissaan. Kamera on vieressä mutta kuvatuksi en ole saanut.

Sen sijaan saatte harvinaista kuvamateriaalia osa. 2.-postauksen.

Mieluummin esittelen niitä kirpparijuttuja kuin itsenäni, mutta tässä sitä itseään nyt tulee.

Eli tässä olen minä:

Hiukset laitettu kerrankin kampaajalla (eivät näy eteen), vielä ilman meikkiä ja juhlavaatetus jo päällä. Juhlien pukeutumiskoodi oli vapaa ja rento ja sitä noudatin.

Paita ja pellavacaprit ovat molemmat Tallinnasta M&S:tä. Äiti esitteli ensin paitaa minulle ja sanoin: no en todellakaan tuota ota. Sai minut kuitenkin sovituskoppiin paidan kanssa ja sehän sopi täydellisesti. Väriinkin olen nyt tyytyväinen. Paidassa on etuosa kangasta ja tuo loppu trikoota vähän kuin valeena pikku takista.

Muutenkin tämä lomapäivä on mennyt ihan harakoille. En ole saanut mistään hommasta kiinni tai mitään tehdyksi.

Joskun perinteinen lorvailu on vaan parasta!

Sano se kukkasin

Äitini juhlat on vietetty.

Arvilan talo oli täynnä väkeä, lapset mukaan laskien liki 50 henkeä.

Hyvin mahduimme,

naisväki vietti juhlia lähinnä sisällä ja miehet saunatuvan jääkaappia vartioiden.

Sunnuntaina oli vielä rääppiäisten muodossa nuorimman ja vanhimman pojan syntymäpäiväjuhlintaa.

Autotallista löytynyt liikennemerkki ohjasi vieraat oikeaan pihaan.

 Sisätilojen kaikki kukka-asetelmat olivat oransseja ruusuja yhdistettynä pihapiiristä haettuun vihreään. Ruusut ja mustikavarvut oli nätti pari.

 Pelkillä heinillä saa ruusuihin eloa.

Juhlista ei sen enempää. Nyt on muutaman päivän kesäloma ja sen aloitin koluamalla hyvän ystävän kanssa Lahden kirpputoreja läpi. Löydöistä lupaan kuvia huomenna. Tämä ilta taitaa mennä vielä levon piikkiin kun rupesin lauantaina ihan ryypyn puolelle ja join puolikkaan siiderin!

Sehän se nyt väsyttää eikä ikä!

Reipasta viikkoa!

Äidin oma kuhmuotsa

Aamulla kuopus heräsi ja sanoi heti ensimmäiseksi: Hei, mä olen nyt viisivuotta. Nyt mä olen iso poika ja pystyn kaikkeen eikä mikään satu mua! Äitiänsä pikkasen nauratti, mutta totesi sitten että hyvä on itsetunto pojalla.

Äidistä ei kyllä tunnu yhtään samalta, kun nuorin ja se viimeinen lapsi täyttää viisi vuotta. Apua, viisi vuotta eteenpäin ja se poika on sitten jo 10 vuotta! Kymmenen vuoden päästä 15 vuotta! Apua toisenkin kerran! Miehisestä uhosta huolimatta kuopus tulee vielä syliin, antaa äidin halata ja helliä. Nukkuisi vieressäkin mutta sitä äiti ei jaksa, tarvitsee itsekin unta.

Kuhmujen määrä taitaa olla tuon ikäisellä pojalla vakio. Yksi kun paranee, niin hetkessä on saatu aikaan uusi. Viimeisin tuli kun poika kaatui pyörän päälle, ei siis pyörällä vaan pyörän päälle. Sinnitteli ilman itkua kun paikalla oli tyttöväkeä, vaikka varmasti sattui. Ja vaikka varmasti tietää että itkeäkin voi.

Tämä meidän kuopus on ollut melkoinen Persoona jo pienestä pitäen. Ihan erilainen kuin muut sisaruksensa. Oikeastaan jaksan vieläkin ihmetellä miten voi syntyä samoista vanhemmista niin monta erilaista lasta. Jokaisella oma luonteensa ja tapansa.

Sairaalassa vielä hämäsi ja antoi vanhempiensa luulla jotain hyvästä nukkujasta.

 Tutti oli tiettyyn aikaan paras kaveri. Parhaimmillaan niitä piti olla kolme yhtäaikaa suussa.

 Ulkoilu on ollut lempipuuhaa aina.

 Eläimet on rakkaita. Perjantaisin osaa odottaa iskää töistä kun tietää että Kaapo-koira on iskän kyydissä.

 Ja tässä äidin kuhmuotsa tänään. Kuvia tästä velmukkeesta ei enää oikein meinaa saada. Alkaa heti hirveä nauru ja naaman vääntö.

Tänään juhlistetaan syntymäpäiviä kerhokavereiden voimin, lauantaina ja sunnuntaina juhlat jatkuu!

Blogi hiljeneekin loppuviikoksi. Lauantaina meille on tulossa äitini valmistujais- ja syntymäpäiväjuhliin liki 50 henkeä vieraaksi.

Nyt alkaa ihan hirveä paikkojen putsaus ja puunaus.

Mukavaa ja aurinkoista viikkoa!

Kiinalaiskortteli

Mies taas kerran osoitti, että ideat pitää jättää hautumaan ja malttia pitää olla. Minä olen tunnetusti huono molemmissa. Jo viime kesänä informoin miestä, että uuden kasvihuoneen edessä olisi kiva joku sellainen porttimainen sisäänkäynti. Mies taisi sanoa aha, ja asia jäi siihen. Keväällä puhuin siitä portista uudestaan.

Sitten eräs päivä mies saapuu töistä auto täynnä petsattua puutavaraa. Oli jäänyt työmaalla ylimääräiseksi kun arkkitehti ei kelpuuttanut epäkuranttia petsausjäkeä. Meidän onni, sillä minun puutarhaan kelpasi. Mies pisti puut samoin tein lihoiksi ja kasvimaan kupeeseen syntyi jotain hyvin kiinalaismaista. Ihan siitä vaan ja ilman sen suurempia ohjeita mies sai aikaan jotain minun mieleeni täydellistä. Kiinalaiskorttelin.

 Vadelmien vieressä kasvanut humala siirrettiin portin pieleen kasvattamaan lonkeroitaan sen poikkipuille. Toivottavasti ei ottanut siirrosta nokkiinsa ja jaksaisi kasvaa jo tänä kesänä. Toiselle puolelle joutuu hankkimaan uuden humalan kun en raaskinut jakaa tätä kahtia.

 Komea se on. Sai kyllä mies taas täydet pisteet taidoistaan. Miten hoksasikin puut sieltä työmaan jätekasasta ja muisti vaimonsa toivoneen porttia puutarhaan. Täysi kymppi mieheksi.

Tähän hintaanhan sitä rakentaisi vaikka mitä!

Herkkuvälipala

Joskus voi vähän herkutella ja syödä välipalalla suklaavanukasta. Lasten mielestä ihan parasta on äidin tekemä. Ja on se äidistäkin parasta, ainakin siitä syystä että siitä ei löydy ihan hevillä lisäaineita. Luomunakin saisi tehtyä jos budjetti sallisi.

 Vanukkaan ohjeita olen bongaillut muista blogeistakin, mutta tässä on oma versioni. Ohje on n. 15 vuotta takaa. Mittaa kattilaan 6dl maitoa (ei mitään rasvatonta litkua), 1dl sokeria, n. 1dl tummaa kaakaota ja kuumenna kiehuvaksi. Sekoita keskenään 1,5dl maitoa ja 1dl maissitärkkelystä (esim. maizena). Kaada seos melkein kiehuvaan kaakaohässäkkään ja anna kiehua muutama minuutti. Kaada kulhoon tai annosmaljoihin, tai kuten minä, muumimukeihin. Ripottele päälle ripaus sokeria kuoren estämiseksi. Voit koristella mm. mariannerouheella tai kuten kuvissa, wienernougatrouheella. Jääkaapissa voivat olla vaikka yön yli, mutta meillä säilyvät puolisen tuntia. Yleensä pitääkin tehdä tuplaohjeella jos haluaa itsekin syödä.

 Herkullista sanon minä!

Mukavaa viikonloppua!

Vauvakuume

Ensimmäisen lapsen syntyessä olin 22-vuotias. Lapsi oli toivottu, ja jo jonkin aikaa yritetty. Kun tyttäremme sitten näki päivänvalon, ei toisella lapsella ollut kiirettä. Mietimme jopa lapsiluvun jättämistä siihen yhteen. Mieli kuitenkin muuttui, ja pojista vanhin syntyi reilu neljä vuotta myöhemmin.

Ero yhden ja kahden lapsen välillä oli mullistava. Ajattelin että ei enää koskaan! Kolmas veisi takuulla vaativuudellaan ennenaikaiseen hautaan. Sitten miehellä alkoi jonkinsortin vauvakuume. Kolmas lapsi pitäisi saada, ehdottomasti. No mitäpä siihen vaimo sanomaan muuta kuin että sopiihan se. Kolmas lapsi saatiin reilut viisi vuotta toisen jälkeen. Ja samalla hetkellä tiedettiin, että neljäskin halutaan, aika veikeä tunne synnytyssaliin.

Kolmas lapsi, toinen poikamme oli siihen astisista helpoin. Hänen erityispiirteensä alkoi kuitenkin olla meille vanhemmille aika selvät jo ihan vauva-aikana. Piti harkita miten oma jaksamisemme olisi erityislapsen kanssa ja mahdollisen seuraavan lapsen kanssa, helppous tuskin olisi pysyvää. Ikää alkoi olla jo vähän enemmän, piti harkita tarkemmin mutta ei liian pitkään.

Neljäs lapsi, kolmas poika syntyi vajaa kolme vuotta kolmannen lapsen jälkeen. Ennen neljättä raskautta kuvittelin että vauvakuume jatkuu aina vaan. Neljäs raskaus oli aika väsyttävä ja oli syy sitten siinä tai muussa, niin tiesin heti että tämä on viimeinen kerta. Mies oli samaa mieltä, lapsiluku oli täynnä. Ja täytyy sanoa että oikea päätös oli. En jaksaisi enää vauvaa, en henkisesti enkä fyysisesti. Kuopus alkaa lähestyä viidenvuoden ikää enkä kaipaa lasten vauva-aikoja enää tippaakaan takaisin. Ikä on tainnut tehdä tehtävänsä.

Mutta jonkinsortin vauvakuume minua vaivaa. Se vaivasi jo viime syksynä ja vaivaa taas. Se on sellaienn kissakuume. Tahdon meille kolmennen kissan. Muita vaatimuksia ei ole kuin että kissalla on pitkä turkki. Rotua ei tarvitse olla, kumpi tahansa sukupuoli käy vaikka kokemusta ei ole kuin uroskissoista. Kuvittelen jotenkin sellaisen helpommaksi.

Omilla kylillä ei taida olla pitkäkarvaisia kissoja. Täytyy laajentaa hakua. Myös lukijoiden vinkit mahdollisesta uudesta perheenjäsenestä otetaan huomioon. Kissan ei tarvitse olla ilmainen, mutta rotukissan hintaa en halua maksaa kun tavallinen maatiainenkin pitkillä karvoilla käy.

Paremmille myyräapajille siirtynyt Sulomme poseeraa lavuaarissa. Sulo oli niitä kissoja jotka rakastivat lavuaarissa nukkumista. Oli Sulolla muitakin erityispiirteitä, mutta oli silti kissoista maailman Suloisin. Ikävä on vieläkin joskus herkällä hetkellä.

Joten pidemmittä puheitta, kuume ei laske ilman lääkettä ja tällä kertaa se lääke on yksi pieni tuuheaturkkinen kissanpentu.

Oma maa mansikka, muu maa mustikka.

Sananlaskusta huolimatta, kiitos näitä lisää lähimetsän katveisiin.

 Vanhassa sahtikuurnassa loistaa tänä vuonna orvokit. Pihakukkien kesän väri on valkoinen ja oranssi.

 Kevätpikkusydän taitaa olla puutarhan ensimmäisiä kukkijoita, tykkään.

 Tykkään näistäkin, kaikessa yksinkertaisuudessaan. Bellikset saa vallata enemmänkin tilaa itselleen, sekä kukkapenkissä, että kokeiluna kesäkukkaistutuksissa.

Ulkona sataa vettä.

Luonto kiittää, sekä puutarhurin kädet ja selkä. Ei letkun kanssa ravaamista.

Ulkomaalaus

Siinäpä se tämän kesän työleiri lyhyesti sanottuna. Tarkoitus ei ole ehtiä putsata ja maalata kaikkia ulkoseiniä. Tärkein on laajennusosan seinäpaneelit, kunhan ne saa maalattua tämän kesän aikana. Siinä sivussa raapataan talon itäseinustaa puhtaaksi ja maalataan sekin jos ehditään. Mitään stressiä ei asiasta oteta. Eikä siitä että eteisen remppa saattaa siirtyä ensi vuodelle.

Siinä se itäinen seinusta on, koivikosta ja tieltä päin kuvattuna. Laajennusosa sulautuu aika mukavasti paikoilleen. Vielä kun sen saa samaan maaliin kuin koko talon, ja listat paikoilleen, niin luulen sen näyttävän siltä kuin olisi ollut siinä aina. Sivukuistihan siinä olikin, nykyistä jatketta pienempi vain.

 Työtä riittää. Lateksi on paikoitellen muka kovinkin kovaa kiinni. Yläosasta se ei irtoa ollenkaan, joten siltäosin harkitaan lateksin jättämistä öljymaalin alle. Tästä alaosasta on pakko poistaa kaikki jottei ala ampumaan sitä öljymaalia myöhemmin pois. Kuvatsa näkyy talon perustuksetkin kaikessa yksinkertaisuudessaan. Isot lohkareet on ladottu vierekkäin kallion päälle ja tuettu kiilakivin. Sen päälle on sitten tehty hirsikehikko. Eipä paljon parempaa perustusta voisi olla.

 Kaikki listat on heikossa hapessa ja samoin koko alakierto. On vaan niin jykevää puutavaraa, alakierronkin paksuus liki 5cm, ettei meinaa valmiina löytyä juuri oikeanlaista. Ensin harkitsimme tilalle kyllästepuuta, mutta sitten järki voitti. Jos tuossa kestää tavallinen puutavara liki 90 vuotta niin kestää se jatkossakin, vaikka olisi ihan sitä nykyaikaista tehokasvatettua broileripuuta.

 Tästä talon eteläseinustasta meneekin myös paneelit uusiksi lähes puoleenväliin saakka. Niitä ei kannata rapsutella, senkun napsii pois ja uutta tilalle. Uutta samanlaista teetettiin jo laajennusosaan ja niistä yli jääneet käy paikkapaloiksi muualle. Tulevat värisävyt näkyykin sitten olevan siinä, ne on taidettu esitellä ennekin. Harmaata ja kuvasta poiketen astetta vaalempaa ja harmaampaa listoihin. Sitä ihan samaa sävyä jota löytyy tuon lateksin ja sen alla olevan vihreän öljymaalin alta.

Lopuksi pakko sanoa, että onhan mukava kun tämä bloggaus taas toimii! Hermoja raastavat pari päivää kun ei päässyt edes omaan blogiinsa :DD

Kesän työleiri

 Voisi kuvitella että tämän ja muiden kesien työleiri on nimenomaan tämä kasvimaa. Enempää ei voisi väärässä olla. Kohopenkit on helpot hoitaa, välit voi harata alkuun parin päivän välein ja lopuksi kerran viikossa. Oikein laiska levittää väleihin sanomalehteä ja päälle olkea. Varsinaiset istutusalueet vaatii ekoina vuosina vähän enemmän vaivaa, mutta jossain kohtaa helpottaa. Rikkaa kasvaa enää siellä sun täällä. Vielä tosin ei kasva mitään, siemenet on maassa, mutta yleisilme on vielä kovin multaisa.

Äitienpäivä oli ja meni, tosiäiti osti itselleen äitienpäiväkukaksi kasvihuonekurkun amppelissa. Onhan siinäkin kukkia, mutta on kurkkujakin! Nämä saa varmaan sitten syödä vain äiti. Ei ainakaan tekisi linjoilleen pahaa olla kurkkudietillä. En aio olla, etenkään kun ekaluokkalainen kirjoitti kortissaan, että äiti on kiva kun äiti on pehmeä. Luulen että siinä kohtaa tarkoitettiin fyysistä pehmeyttä, se saa siis olla jatkossakin.

Siinä olis sitten se yrttimaa. Mahtaa tulla väkevää kasvustoa, sillä kissat käyvät joka yö pissalla yhdessä laarissa. Kaksi muuta ei kiinnosta, ilmeisesti kiitos valkosipulin. Luulivat kisuraukat että nythän se emäntä komean pissalatikon teki! Ja kerrankin riittävän suuren!

Kesävesi kasvimaalle on asennettu. Nyt vain pitäisi saada taivaalta vettä. Kesävesi sataa ensin navetan katolle. Sieltä se siirtyy isoon vihreään tynnyriin, ja sieltä letkulla kasvimaan hanalle. Oikein kuivina kausina tynnyri täytetään kaivovedellä, tuhlausta sanon minä, mutta säästää monta selkää ja polvea. Ja turvallisuudesta on huolehdittu. Tynnyrin päällä on tukeva metalliverkko lasten takia. Eivät mene läpi sillä verkko on hyvin kiinnitetty sillä harmaalla kaiken kiinni pitävällä yleisteipillä. Kuvassa näkyvän vanhan ammeen kohdalla sulkekaa silmänne.

Istutukset on nyt hoidettu. Löytyy porkkanaa, sipulia, lanttua ja naurista. Yksi rivi on vielä vapaana hulluille ideoille ja niille epäonnistumaan tuomituille kaalikokeiluille. Tai jos kokeilisi tänä vuonna maissia avomaalla. Kasvihuone tullaan täyttämään tomaatilla ja kurkulla.

Ja lohdutukseksi, kyllä se työleiri löytyy. Siitä kuvia tuonnempana. Taisi eteisremppa siirtyä.

Marja-ja hedelmätarha

Yksi osa pihapiiriämme on nimeltään marja- ja hedelmätarha. Nimensä mukaisesti sieltä löytyy pihan marjapuskat ja hedelmäpuut. Viikonloppuna siellä tapahtui pienimuotoinen mullistus. Kolme ikivanhaa mustaviinimarjapensasta oli aivan keltaisen vadelman valtaamia. Vadelmarivistöjä laajennettiin tuo valtaus mielessä pitäen. Mustaviinimarjat luovuttivat ilomielin kaikki vadelmat uusiin rivistöihin.

 Itse marjapuskat saivat vihdoin ja viimein kunnon tuennat. En tiedä mitä lajiketta tuo mustaviinimarja on, mutta sillä on inhottava taipumus kasvaa maata pitkin. Nyt sidoin kaikki oksat kiinni pensaan keskellä olevaan tukeen. Juurelle tulee vielä sanomalehti- ja kuorikate kerros estämään vadelman takaisinkasvua.

 Punaista vadelmaa pihassa ei ollutkaan, ei ainakaan kunnollista. Tämän kuvan multakohdassa kasvoi sellaista epämääräistä vatturämettä. Se kaivettiin kaikki pois ja tehtiin 4 riviä kunnon puutarhavadelmaa varten. Ystäväni lupasi taimet omista vadelmistaan kunhan päästään niitä hakemaan. Tuo vadelmarivien ulkopuolinen multa laitettiin kasvamaan nurmikkoa. Likakaivojen reunukset jäi vielä siistimättä sillä savipitoinen maamme on muuttunut kuivuuden takia kivikovaksi. Pitää ensin sataa ja vasta sitten voi kaivaa. Likakaivoista huolimatta nyt näyttää puutarhassa siistiltä.

 Tässä vielä kuvaa alapihalta päin. Iso urakka tehtiin sillä kaikki kaivettiin käsin. Muutama hikipisara siinä meni, mutta lopputulos palkitsee. Tämän homman jälkeen on marja- ja hedelmätarha valmis. Tai no, sitten kun ne punaiset vadelmat on istutettu, mutta siinä ei kauaa mene.

 Kasvimaakuvia  huomenna.

Saliin

Perjantaina oli talossa rauha ja hiljaisuus. Minulla vapaapäivä, mies töissä, isommat lapset koulussa ja kuopus oli kerhossa. Sen kunniaksi päätin huristella ompelukoneella. Valmista tuli ja sohva näyttää nyt tältä:

 Mummon pitsiliinat uusiokäytössä.

 Vaaleanpunaiset neilikat heitin jo kompostiin ja hain tilalle omasta pihasta narsisseja.

 Narsissit pitää kaivaa ylös viimeistään ensi viikon aikana joten pihassa nämä eivät ehtisi kukkia. Nyt ilahduttavat silmää salissa.

Puutarhassa on möyritty koko päivä. Huomenna näytän mitä saatiin aikaiseksi.

Äideille

Lasten Mami ja Mamma (mummot) tykkäävät aina saada äitienpäivälahjaksi jotain lasten tekemää. Tänä vuonna sain hyvän vinkin lahjasta eräältä toiselta perhepäivähoitajalta. Sopii myös isäihmisille, mutta tänä vuonna nämä tehtiin äideille.

Helppoa ja yksinkertaista. Tarvikkeina yksivärisiä tiskirättejä, kangastussit ja silitystarvikkeet.

Ja näin hienoja pojat piirsivät.

 Kuopuksen yksityiskohdassa kukka, äiti ja kana.

Itselleni toivon äitienpäiväksi rentoa menoa, valmista ruokaa ja ehkä pienen suklaan. Suukkoja perheen miespuoliselta väeltä ja ehkä jonkun kukankin voin vastaanottaa. Todennäköisesti tuosta toteutuu rento meno ja sekin kasvimaan kimpussa!

Tunnistatko kasvin?

Sain naapurista muutaman taimen. Naapuri ei tiennyt perennan nimeä, kasvaa kuulemma aika korkeaksi ja kukkii ilmeisesti sinisenä. Tunnistaako kukaan kuvasta mikä kasvi on kyseessä?

Taustalla oleva on ukonhattua, yhtä lempiperennaani. Lynttäsin nämä uudet taimet siihen eteen kun ei parempaakaan paikkaa ollut. Ja tyhjää siinä olikin, sillä arovuokon taimet oli salaperäisesti kadonneet talven aikana.

Kasvimaalla jatkuu operaatio yrttimaa hyvään malliin.

Kuorikate loppui vaan tietysti kesken.

Pitää hakea katetta peräkärryllinen niin riittää tuleville vadelmillekin.

Uutta kasvimaalle

Olisi ihan mieletön into päästä istuttelemaan kaikenlaista kasvimaalle. En kuitenkaan jaksa kääntää sitä ihan omin kätösin lapiolla, joten joudun odottelemaan sitä hetkeä kun mies ehtii hoitaa homman koneellisesti. Odotellaan rauhassa, yöpakkasiakin on ollut vielä lähes joka yö.

Kasvihuoneen etualan kukkapenkkien reunoille sain laitettua tiilet. Jos rakas mieheni jotain inhoaa, niin sitä ettei ruohonleikkurilla pääse siistimään myös reunoja. Nyt onnistuu tiilien avulla.

 Samaa tiilireunusta löytyy aiemmista kukkapenkeistä. Mies inhoaa noita kiviä ja minä rakastan. Ilman tiilireunusta olisi hoito aika mahdotonta. Lisäksi tuhti kerros sanomalehteä tiilien alle, estää turhien rikkojen kasvua ja pitää tiilirivit siistinä.

 Kasvihuoneen sivulle aloin tehdä yrttimaata. Sen kääntämiseen lapiolla voimani riittivät. Ihan hirveetä hommaa silti, just semmoista mitä olisi parhainta tehdä kiukuspäissään.

 Kiukkua tai ei, niin melkein valmista tuli. Tulevan yrttimaan kehikko on vanhan kasvihuoneen alaosa. Se jäi vielä vähän vinoon, mutta korjaan paremmalla ajalla suoraksi. Sitten taas tuhti kerros sanomalehteä koko systeemin alle ja sisäsivuille ja multaa kehikkoon. Sen jälkeen istutellaan valkosipulia, basilikaa, erilaisia salaatteja, salviaa ja muita herkkuja. Ja toivotaan että jotakin syötävää niistä saisi.

 Tälle yrttimaan ja kasvihuoneen väliin jäävälle kaistaleelle täytyy tehdä jotain samassa rytäkässä. Siinä on kesäisin kasvimaan kesävesi ja lisäksi se toimii yhtenä kulkuväylänä kasvihuoneelle. Ne toiminnot pitää löytyä jatkossakin. Joten jäi sitä hommaa huomisellekin.

Työajoissani tapahtunut muutos lyhensi iltojani huomattavasti. Ennen työt loppui kolmen aikaan ja nyt vasta viideltä. Ihan selkeä ero siinä miten pitkältä ilta tuntuu. Nykyisellä työajalla se ilta tuntuu loppuvan kesken joka päivä. Vastineeksi saankin sitten olla vapaalla yhden päivän viikossa normaalin viikonlopun lisäksi, ainakin pääosin. Korvaa  ihan mukavasti noita lyhyitä iltoja.

Tuvan lattiasta vadelmille

Kierrätys kannattaa! Koskee niin jätteitä kuin lattiaeristeitäkin. Meillä on hyötykäytetty kaikki lattioista poistetut eristeet puutarhassa. Viimeisimpänä olen kuskannut tuvan lattiapehkuja vadelmarivistön laajennukseen.

Tässä pehkut vielä tuvan lattiassa. Voin kertoa ettei enää tätä pölisevämpää hiekkaa voi olla.

Ja siellä se oli lattialankkujen alla ilman mitään välissä olevia papereita.

 Seuraavaksi pehku siirtyi imuauton avustuksella kauniiksi ja kutsuvaksi keoksi pihan sisääntulon lähettyville. Sopii hyvin rappioromanttisten maitokärryjen ja -tonkkien seuraksi. Oljet päällimmäisenä saa kasan näyttämään ihan navettajätteeltä. Suorastaan huutaa, Tervetuloa meille!

 Ja sitten osa kasasta onkin siirtynyt jo tulevien vadelmien kasvualustaksi. Vadelman laajennus alkoi jo pari vuotta sitten levittämällä musta muovi maan päälle. Sillä keinolla saatiin tapettua vähällä vaivalla rikkaruohot. Nyt laajennus odottaa enää puutarhajyrsimen käsittelyä jotta pehkut saadaan sekoitettua alla olevan multaan.

Sitten pääsen laittamaan vadelman taimet paikoilleen. Tai no, pitää ne juurakot ensin kaivaa esiin tuolta mustaviinimarjojen seasta.

 Ja sitten tämä operaatio kukkapenkki. Tylsää kuin mikä. Nyt pitää odotella sateita jotta nähdään vieläkö tässä on kotiloita. Kolme elävää yksilöä jo löytyi ja sen jälkeen levitin siihen etanamyrkyt. Nyt toivotaan myrkyn auttavan. Jos ei auta, valelen koko penkin kiehuvalla mäntysuopavedellä. Sen käsittelyn jälkeen siinä ei pitäisi elää yhdenkään limanuljaskan. Kukat siinä tosin menetetään, mutta tässä ei kasva enää mitään mitä ei kasvaisi muuallakin pihassa. Joten taimista viis, kunhan päästään kotiloista eroon.

Että semmoinen vappu täällä. Mies tekee kolmatta viikkoa putkeen 12 tunnin työpäiviä ilman vapaapäiviä.

Ei kivaa meille kotona olevillekaan, mutta sellaista se joskus on.

Mukavaa tulevaa työviikkoa kaikille!