Kukkaisaa

 Lämpö ja aurinko on saanut monet kasvi kukkimaan etuajassa. Tänään huomasin ensimmäisen kukan akileijassa, pioneissa on suuret nuput, syreenit kukkivat ja lemmikit ovat jo melkein kukkineet.

Kaikki puuvartiset pensaat kärsivät viime talvesta. Hortensioissa on todella paljon kuivia oksia, happomarjat jouduin leikkaamaan alas, samoin lähes kaikki ruusut. Atsaleoissa on hädin tuskin lehtiä, joihinkin tulee tasan yksi kukka. On kuitenkin yksi joka loistaa, se on kuvan kevätatsalea. Mikään atsaleoistani ei ole kukkinut koskaan näin komeasti.

Laukat kestivät talven hyvin, ei taida olla mitään menetyksiä laukkojen rintamalla. Näiden lajiketta en muista, hyvin ovat viihtyneet kasvihuoneen edustalla.

Kaikki pionit ovat hengissä, kukkanuppuja on osassa vähemmän kuin ennen, osassa enemmän. Bartzellassa on useita nuppuja, myös siinä joka ei ole vielä koskaan kukkinut. Kuvan kartanopioni teki valtavasti kukkia, nyt niistä jo varisee terälehdet.

Nämä tulppaanit istutin viime syksynä. Ei tainnut olla lajiketta 'Hilde' kuten muistelin tyttärelleni joka ihmetteli miten kukka voi olla kuin suoraan satukirjasta.

Patjarikko 'Flamingo' on itse siemenestä kasvatettu. Tykkään sen kukista todella paljon. Valkoista minulla oli jo ennestään.

Pallolaukan siemenjälkeläisiä kukassa. Minulla alkuperäiset pallolaukat häviävät muutamassa vuodessa, mutta siementaimet jatkavat elämää. Siementaimetkin ovat kaksivärisiä kuten emonsa, valkoisia ja punertavia.

Loppuviikon urakkana on kitkeä ja kantata kasvihuoneen viereiset perenna-alueet. Kanttaaminen on tosin jätettävä siihen, että olisi satanut edes vähän. Tänään saatiin kolme tippaa vettä eli ei yhtään mitään. Meillä ei ole satanut tippoja enempää kertaakaan lumien sulamisen jälkeen. Osa kasveista alkaa olla pulassa. Kasvimaata on kasteltu mutta ei muuta, ei riitä aika kaikkeen. Viikonlopulle on onneksi ennustettu sadetta, toivottavasti se toteutuu.

Kohti keskikesää

Kohti keskikesää mennään kovalla vauhdilla. Voisin maksaa siitä, että tässä vaiheessa kesää saisi vetää hätäjarrusta ja pysäyttää ajan. Tai jos ei pysäyttäminen onnistu, niin edes hidastaa. Ei tahdo pysyä kaiken perässä. Olin ajatellut tehdä suuren iirispostauksen mutta jätän sen tuonnemmaksi, on niin paljon muutakin mistä kertoa. 

Kylvin vuosi sitten keväällä salkoruusun siemeniä lajikkeesta 'Nigra'. Oli työ ja tuska saada siemenet itämään, vaativat esimerkiksi kaksi kylmäkäsittelyä ennen kuin itivät. Yksikään taimi ei kukkinut viime kesänä ja olin ihan varma, että kaikki kuolevat talven aikana pois. Osa selvisi tai jopa kaikki, en muista mihin kaikkialle näitä istutin. Talikko antaa osviittaa Nigran koosta. Tuossa on muistaakseni kolme taimea yhdessä mutta koko on silti luokkaa jätti. Tänä kesänä uskallan odottaa kukintaa.

Koristeraparperi heräilee hitaasti keväisin. Niin hitaasti, että parahdan ääneen sen surkeutta. Lopulta siitä kasvaa ihan kunnon raparperi joka myös kukkii.

Kukat ovat paljon vaisummat kuin syötävällä raparperilla mutta tässä tapauksesa väri korvaa koon. Ihanaa purppuraista syheröä.

Koiranheidestä on kasvanut niin kookas pensas, että sitä on vaikea kuvata. Vedimme pensaan matalaksi heti ensimmäisenä vuotena kun muutimme tänne. Onneksi pensas ei kuollut moiseen rääkkäykseen vaan tuuheutui ja sai uutta virtaa. Tänä vuonna ei kärsitä heisinälvikkäistä. Kuvan alaosassa kukkii puutarhaystävältä saatu keltakurjenmiekka. Kasvimaan verkot kuuluvat kaaleille.

Harakankello on vallannut arboretumista aimo palan itselleen. Toki on myönnettävä, että valtaus on tapahtunut puutarhurin luvalla. Tykkään harakankellosta todella paljon. Se on helppo kitkeä pois jos sen ei halua antaa jatkaa valloitusta, nyppäisee taimen pois ennen kuin se ehtii siementää.

Alppiruusumetsikösä ei ole tänä vuonna kovin paljon mainittavaa. Kukinnassa on selvästi välivuosi. Ainut kukkuva alppiruusu on kuvan 'Hellikki', muut ovat keskittyneet koon kasvattamisen ja uusia versoja onkin runsaasti. En pidä sitä pahana asiana, mieluummin kasvavat ja kukkivat sitten joskus. Näin kestävät kuivuuttakin paremmin.

Sinnikkäästi hankin välillä uuden atsalean vaikka ne eivät meillä viihdy. Viime syksynä ostin viime hetken alennusmyynneistä 'Nabucco' puistoatsalean. Se teki muutaman kukan. Väri on todella intensiivinen punainen, tykkään sillä tämä näkyy kauas. Muista atsaleoista totean, että sinnittelevät hengissä.

Nyt painun helteeseen, tänään tulee puutarhaan vierailijaryhmä ja pitää saattaa muutama asia loppuun ennen sitä. 

Puutarha pukeutuu punaiseen

Ruskan värit saapuivat puutarhaan. Tänä vuonna on paljon keltaista, mutta punaistakin löytyy. 

Hurtanheisi kasvaa hitaasti mutta varmasti. Soisin sen kasvavan nopeammin sillä hurtanheiden syysväri on joka vuosi yhtä upea.

Hurtanheisi on tässä kuvassa kuusen alaosan kohdalla. Loistaa punaisuudellaan kauas. Koivut tiputtelevat ahkerasti lehtiään joten kohta pääsen haravoimaan.

Taustalla koivuangervot, etualalla oman puutarhan angervojen siementaimi. Olen kovasti tykästynyt koivuangervoon. Se kasvaa kauniin muotoiseksi, kestää kaikenlaista kasvupaikkaa ja on syksyllä upean värinen.

Ja rivi siemenestä kasvaneita angervoja. Jokaisessa on omanlaisensa syysväri. Ruusuomena on ihanan oranssi.

Myös villaheisi saa syksyisin punaisen värin. Tämä kasvoi ennen arboretumissa mutta siirsin sen kivimuurin viereen, tässä on paremmin tilaa kasvaa.

Pensasmustikoiden upeaa punaa hetkeä ennen verkkojen asentamista. Löysin mustikoiden juurelle pitkään etsimiäni mesimarjan taimia puoleen hintaan. Ostin kaikki viisi mitä myymälässä oli. Kaikissa oli kahta eri taimea joten uskallan odottaa satoa.

Raparperia tulee niin paljon, että joka vuosi jää osa syömättä. Sehän ei haittaa kun lehtiin tulee upea puna.

Vasemmalla happomarja jonka lajiketta en tähän hätään muista. Oikealla atsalea 'Illusia'. 

Seljapihlaja ja puutarhan ainoat pihlajanmarjat. Tänä vuonna pihlajoissa onkin hieno väritys, voikohan johtua siitä, ettei niissä ole marjoja.

Ensi yöksi on luvattu pakkasta. Tyhjensin kasvihuoneesta viisi litraa tomaatteja, saavat olla kauden viimeiset. Verkotin kasveja ja se puuha jatkuu edelleen.

Taimia paikoilleen

 Tämän viikon sateet antoivat sysäyksen jatkaa uusien taimien istuttamista. Tällä kertaa taimettui uuden hortensiapuutarhan suurin alue. Alueelle ei ole tulossa näyttäviä ja loistavia perennoja. Kasveissa pääroolissa ovat lehdet, väri tai vaatimaton kukinta. Hortensiat saavat kukkia loisteliaasti, samoin muut pensaat.

Kasveja oli paljon mutta lisääkin mahtuu. Keskellä kasvaa kartiovalkokuusi, sen takana jalokuunliljaa 'Fragnant Blue', edessä valkoista varjorikkoa, syyshortensia 'Prim White' ja muualta puutarhasta siirretty  harsojaloangervo 'Chokolate Shogun'. Kartiovalkokuusesta vasemmalle kasvaa syyshortensia 'Fraise Melba' ja sen edessä vuoriarho.

Toisen koivunrungon eteen, tai taakse riippuen mistä kulmasta runkoa katsoo, tuli rivi hopeatäpläimikkää, jakotaimia omasta puutarhasta. Oikealla on kalvevarjohiippaa, japaninvaahtera, nimetön pieni atsalea, nietospensas 'Strawberry Fields' ja amurinpioni. Vasemmalla päin on himalajan jalkalehti ja keskellä kasvi jonka nimen jo hukkasin. 

Puuvartisille laitoin oksasilppua katteeksi, muille on tulossa istutuskatetta jota jäi muutama säkki ylimääräistä Avoimista Puutarhoista. 

Tuossa keskellä on laaja tyhjä alue. Siihen mahtuu pensas tai perennoja. Oikealla kasvaa kesähortensia 'Bougie'. Mustalla muovilla peitetyn kannon vieressä on virginianpihta ja sen edessä uusi rotkolemmikki 'Silver Heart'. 

Oli vähän turhan hinnakas ostos, mutta kaunis lehti sai ostamaan. Viime talvi vei toisen puutarhan vanhoista rotkolemmikeistä, toinen säilyi hengissä. Toivottavasti tällä on parempi menestys.

Toisen suuren koivunrungon eteen, tai taakse, mistä suunnasta taas katsookaan, tuli ensin lumipalloheisi. Kaipaan mielipidettänne olisiko se syytä leikata matalaksi koska on ihan kalju. Oksat eivät ole kuolleet, kirvat söivät siitä lehdet. Lumipalloheiden taakse jää valkoinen lännenkonnanmarja, hortensia 'Pinky Winky, safiirihortensia ja jalohortensia 'Bloom Star'. Sen juurelle laitan Kukkaiselämää Satun vinkin mukaan ruosteista rautaa jotta hortensia kukkisi sinisenä. Löysin rautaa juuri sopivasti silloin kun kaivoin navetan välikköä puhtaaksi maa-aineksesta. Sellaista pientä hitusta joka hajoaa heti kun siihen koskee.

Vielä on istuttamatta kirjovaahtera, peikonkello ja kupariheisiangervo. Syyssipuleista laitan ainakin lumikelloja. Ja jostain voisi kaivaa alueelle sini- ja valkovuokkoa.

Ruusuorapihlaja ja muita herkkuja

Vielä pari viikkoa kesälomaan. Ja kyllä, vaikka työstäni pidän niin lasken päiviä kesälomaan. Talvi oli raskas, koronan mukanaan tuoma väsymys vaikuttaa vieläkin muiden vaivojen lisäksi. Tällä viikolla kuvattiin kädet joissa epäillään nivelrikkoa ja samalla katsastettiin jo puoli vuotta nilkassa sinnitellyt akillesjänteen tulehdus. Kunhan pääsen lääkärin vastaanotolle niin kuulen asioista lisää. 

Ruusuorapihlaja on tänä vuonna vähän hankala kuvattava, kaikki kukat ovat puun yläosissa.

Kukat ovat jokainen kuin pieni ruusunkukka. Tämä puu kasvaa arboretumissa, kivipolun mutkan nurkassa mutta jos joskus tulee puutarhamyymälässä edullinen toinen yksilö vastaan niin saatanpa hankkia sen jonnekin muualle puutarhassa. Tai helmiorapihlajan sen viime talveen kuukahtaneen tilalle.

Lumipalloheisi ei ole ihan täynnä valkoisia palloja mutta on niitä silti paljon. Iines oli mukana ihastelemassa. Taivaan tummuus hämää, yhtään vettä ei illalla satanut vaikka synkkää oli ajoittain. Tänään on sitten kai oikeasti luvassa sateita taas. Otin jo pakastimesta marjoja sulamaan mehunkeittoa varten. Mukavaa sadepäivän puuhaa.

Silonietospensaani kukkii ensimmäistä kertaa. Heräsi kyllä epäilys onko tämä silonietospensas? En ole nähnyt sitä kukkivana kuin kuvissa joten en voi olla varma. Kaunis se on kuitenkin vaikka kasvaa täysin kärhöjen katveessa.

'Mai Fleuri' pionilla ei ole tänä vuonna juhlavuosi. Se taisi vähän kärsiä talvesta vaikka kasvaa kohopenkissä. Muutama kukka on kuitenkin parempi kuin ei yhtään. Ja onhan tässä myös kauniit lehdet. Rakastan tuota kukan terälehtien silkkipaperimaisuutta.

Atsalea on ostettu nimilapulla 'Tarleena' mutta eipä taida olla se, pitäisi kai olla ruusunpunaisemmat kukat. Toisaalta tämän värinen sopii paremmin taustan pinkkiin tarhapioniin. Olen hankkinut pionin nimettömänä yllätyksenä Lahden Kotiniemen siirtolapuutarhan taimimyynnistä. Tai oikeastaan tuossa on kaksi taimea, molemmat samaa pionia. Oli ihan kiva yllätys sillä tätä pionia minulla ei ollut aiemmin.

Kurjenpolvi 'Ballerina' on jäänyt pahasti kuolanpionin alle. Toisaalta en viitsisi millään siirtää sitä sillä on meillä talvenarka, yhdestä paikasta se jo kerran kuoli. Ballerinan yläpuolella näkyy vuorijumaltenkukka joka on kokenut saman kohtalon, kukat näkyvät heikosti pionin lehtien alta. Vaan sama juttu, vaikea lähteä siirtämään kun kasvi viihtyy tuossa. Valkoinen vuorijumaltenkukka on hengissä mutta se ei kuki.

Loppuun vielä yksi kuva 'Mai Tai' kellukasta ja sen upeasta kukinnasta. Olen istuttanut tämän vasta pari vuotta sitten ja siihen nähden kukinta on uskomattoman runsas. Taisin vielä tapojeni mukaan jakaa taimet useaan osaan. Eipä ihme miksi kellukoista on on tullut puutarhan herkkuja ja yksi lempilajeistani.

Kevyemmällä otteella

Vaikka sunnuntai painaa päälle, aion ottaa puutarhassa kevyemmällä otteella. Ei stressiä, teen sen minkä ehdin ja taas kerran kipeytynyt käsi antaa myöten.

Varjosiipan kukinta ehti melkein mennä ohi vaikka kävelen viereistä polkua pitkin joka päivä. Paikka kasvilla on varjoinen mutta tosi kuiva. Silti on viihtynyt hyvin vaikka keväällä pelkäsin toista, koska varjosiippa heräili hitaasti maan uumenista.

Atsalea 'Tarleena' on ensimmäinen hankkimani atsalea. Kukkii hillitysti ja minusta niin kauniin sävyisin kukin.

Korallikeijunkukka on itse siemenestä kasvatettu, siten sillä on erityinen paikka puutarhurin kasvisydämessä. Jouduin siirtämään tämän ettei jää tähtiputkien jalkoihin mutta eipä tuo ollut moksiskaan siirrosta. Taustalla näkyy koristeraparperi jonka hankin viime kesänä.

En ole ennen huomannut miten kauniit nuput kirahvinkukalla on. Melkeinpä kauniimmat kuin itse kukat.

Vieno-myrsky heitti ihanat kirjolupiinini maahan mutta onneksi ehdin kuvata ne ennen myrskyä.

Vuonna 2017 istutetut kuuset satavuotiaalle Suomelle voivat hyvin. Toisessa niissä on aivan mieletön vuosikasvu. Olen leikannut kuusia säännöllisesti jotta niistä kasvaisi kauniin muotoiset. Nyt näkee, että leikkaus tuottaa tulosta. Jotain puita tai pensaita haluaisin istuttaa kuusien väliin mutta en vielä tiedä mitä. Kuuset kasvavat ajan kanssa ja mitään liian suurta väliin ei saa tulla. Ehkä tyydyn siirtämään syreenin taimia ja se on siinä.

 

Pieni pihakierros

Kovin on harmaita päiviä. Harmaudesta huolimatta tein tänään pienen kierroksen puutarhassa.

Toisessa näsiässä on isot ja pulleat silmut. Toivottavasti nämä ovat kukkia. Jos ovat, kukkii näsiäni ensimmäistä kertaa.

Vanha betonirengas on saanut mukavasti sammalta pintaansa. Renkaalle olen suunnitellut muuta käyttöä kuin tyhjän panttina seisominen. Se saa siirtyä uuden kasvihuoneen luokse kunhan kasvihuone valmistuu.

Kamerani vetelee viimeisiään, samoin puhelimeni. Kumpikaan ei suostunut makrokuvauksen joten tänään, 22.12. kukkiva esikko on hiukan tärähtänyt eikä vain sen takia, että kukkii jouluna.

Ruusuherukassa on vielä vihreitä lehtiä. Se ei tunnu välittävät pienistä pakkasista. Isommissa versojen kärjet paleltuvat ja lehdet ovat mennyttä mutta riemuitaan nyt näistä jotka loistavat jouluista vihreyttään.

Itseni ei vihreä joulu haittaa, oikeastaan tykkään tästä todella paljon vaikka sateesta ja märästä en pidäkään.

'Illusia' atsalea aikoo sekin juhlistaa tulevaa kevättä isoilla silmuilla ja kukilla. Jotenkin näistä pullistuneista silmuista tuli ihan mieletön kevätfiilis. Talvipäivänseisaus on ohitettu ja kunhan joulut on juhlittu alkaa lyhyt laskeutuminen kevääseen. Lomaa on säästössä alkavaan puutarhakauteen.

 Oikeastaan kausi alkoi tänään sillä löysin marketista jouluruusuja puoleen hintaan. Vitonen Ellenistä ei ollut paha hinta joten otin useamman ja kävin istuttamassa jouluruusut maahan otsalampun valossa. Maa oli aivan sula, enkun tökkäsi lapion maahan ja istutuskuoppa oli valmis.

Enää kaksi yötä jouluun.

 

Syystöitä

 Vihdoin ja viimein minulla oli aikaa puutarhalle töiden jälkeen. Ohjelmassa oli istuttamista odottavien taimien saaminen maahan. Suunnitelma oli ilmeisen hyvä sillä sain kaikki istutettua ja ehdin vielä laittaa jänisverkkoja osalle taimia.

Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate' pääsi jättikiven eteen vaikka ensin olin suunnitellut sitä yläpihalle. Yläpihan paikka on liian varjoisa ja tämän kaunottaren haluan kasvavan auringossa. Kasvatin kärhöä keväästä saakka ruukussa, sillä olikin komeat juuret jotka täyttivät lähes koko ruukun. Kaikki edellytykset on juurtumiselle kunhan vain talvi ei ole liian raju.

Tässä koko alue mihin kärhö pääsi jatkamaan kasvuaan. Olen hyvin tyytyväinen alueen kasveihin, kivipolun reunassa kasvavat keijunkukat oli hyvä päätös vaikka vähän jännitän miten käy tulevana talvena joka on keijunkukkien ensimmäinen. Kaikki taimet on tänä kesänä istutettuja joten näkymä ei ole vielä ihan valmis.

Viiniköynnös 'Mars' meni vanhaan kasvihuoneeseen valeistutukseen. En uskaltanut laittaa sitä taivasalle tulevaan kasvihuoneeseen, istutan sitten ensi keväänä oikeaan paikkaan kunhan kasvihuone on vähän valmiimpi.

'Illusia' atsaleassa on huikean punainen syysväri. Muissa atsaleoissa on vielä lehdet vihreinä, tokkopa edes ehtivät punertua.

Ostin naapurikylästä loppukesästä muutaman kirahvinkukan taimen kun kaikki aikaisemmat kuolivat viime talveen. Taimet ovat ottaneet mielettömän kasvuspurtin, ostaessa olivat n. 5cm korkeita. Taimia kasvaa nyt useammassa paikassa puutarhassa, jospa edes yksi selviäisi jatkoon.

Yksi pihan nimeltään kauneimmista kasveista on kukkavuorenpihlaja, Sorbus pohuashanensis. Ja on siinä kauniin nimen lisäksi myös kaunis syysväri.

Kukkavuorenpihlajan vieressä kasvaa punatammi. Siinä on muutama lehti saanut syysvärin. Lehti on muodoltaan erilainen kun tavallisessa tammessa, syysväri on punainen. Toivon joskus näkeväni koko puun punaisena.

Hortensia 'Wims Red' iloitsee sekin syksyn väreissä. Tämä on ollut hortensioiden vuosi, jokaisessa pensaassa on runsaasti kukkia.

Jossain kohtaa harmittelin kun toinen puutarhan hevoskastanjoista kasvaa pensasmaisesti. Leikkasin siitä jokunen viikko sitten kaikki alaoksat pois ja jo vain parani puun ulkonäkö. Nyt pensasmaisuus on vain etu ja puu näyttääkin ihan kivalta. Pysykööt vain pensasmaisena, ei haittaa enää. Kuvan oikeassa reunassa on tähtimagnolia, sekin on verkotettavien listalla. Seuraava urakka puutarhassa onkin verkkojen paikoilleen laitto, sitä ei ihan yhdessä illassa tehdä. Verkkoja pitää tehdä lisää, löysin alennusmyynnistä 180cm korkeaa verkkoa ja se pitäisi vielä pilkkoa sopiviksi verkoiksi. Ja olisihan tuolla tulppani ja narsissit jotka pitää laittaa maahan mutta niiden kanssa ei ole kiirettä kun sää on näin lämmin.