Suvena

 Sanasta suvi minulle tulee aina mieleen kesäkuu, alkava kesä. Suvi on yhtä kuin hennon vihreä, vielä näkyvissä oleva multatila, nuppuiset kasvit, se hetki kesässä kun mukana on vielä odotusta. Ja sitä kaikkeahan kesäkuu on. Kesäkuuhun on aikaa vielä neljä kuukautta mutta jos ne menevät yhtä nopeasti kuin edelliset neljä kuukautta niin voi sanoa suven olevan nurkan takana.

Tulppaanit kuuluvat myös kesäkuuhun. Nämä tummat ovat lemppareitani. Lajike on 'Queen of  Night'.

Syksyllä 2019 ostin kokeeksi alennusmyynnistä -70% alennuksella kaksi alppiruusua. Toinen niistä oli alppiruusu 'Tiuku'. Se kukki näin hienosti ensimmäisenä keväänä. Tämä oli viimeinen niitti alppiruusumetsikön perustamiselle. Jos näin herkkä kaunotar selviää ilman varjostuksia ja suojauksia, niin varmasti selviävät muutkin alppiruusut. Metsikkö on suojainen paikka jossa ikivihreät katajat varjostavat aluetta ympäri vuoden. Katajia istutin aukkokohtiin vaikka pieniähän ne vielä ovat, taimet kun kaivoin ojasta.

Kasvihuone sai tomaattinsa. Tuli keskinkertainen tomaattivuosi runkotomaattien suhteen, vain pari lajiketta saa jatkoa. Tälle kesälle tein aika metsästyksen ennen kuin onnistuin löytämään luumutomaatti 'Mandat H' siemeniä, nyt on tehty tilaus Ruotsiin ja toivottavasti se tulee perille. Pensastomaattien suhteen kesä oli parempi, ne tekivät huiman sadon joten samoja lajikkeita tulee tänä vuonna.

Yksi asia mihin rakastuin tässä pihapiirissä olivat syreenit. Rakastan niitä edelleen. Nämä syreenit pidetään puumaisina ja alusta ilmavana. Latvustoa saavat kasvattaa ihan rauhassa.

Viime kesänä laukat kukkivat pitkästä aikaa komeasti. Silti ne eivät ole minun juttu. Tai tämän puutarhan juttu. Eivät ne viihdy tiukassa savimaassa. 

Vuorijumaltenkukka yllätti ja kesti lumettoman talven. Kukki runsaasti ja pitkään sekä osoitti olevansa hyvä ystävä viereisen kuolanpionin kanssa joka kukki ensimmäistä kertaa. Nämä tulivat ihan sattumalta vierekkäin, en nimittäin tiennyt yhtään minkä pionin tuohon istutin. Vuorijumaltenkukan pitäisi kai levitä siemenestä. En kerännyt siemeniä talteen mutta varistelin kaikki tuohon alkuperäisen kasvin viereen sillä ajatuksella, että poikasia voisi tulla.

Keväällä 2019 aloitettu pionien siemenkasvatus ylitti kaikki odotukseni. Sain niistä lopulta täydet kymmenen taimea jotka siirsin kesäkuussa purkkeihin kasvamaan, ja tietysti varjoon. Syksyllä siirsin taimet purkeista maahan, nyt jännittää nouseeko niistä keväällä mitään.

Kesäkuun lopulla ruohosipuli kasvaa tuuheana kasvustona, ei edellisen kesän veroisesti mutta kuitenkin hyvin. Tein jakamista mutta ei sitä mistään huomaa, ruohosipulin kasvuvoima on valtava. Äidilläni tämä oli talvehtinut parvekkeella pienessä ruukussa. Ruohosipulin alkuperäinen kanta on tästä pihalta löytynyt pieni ruohosipulitupas.

Kesäkuussa sää oli ilmeisen loistava ja lämmin koska Alma köllötteli illalla betoniportaalla. Kaverina on ruukussa kasvava kärhö 'Princess Kate' ja käenkaalit. Prinsessa päätyi syksyllä maahan, en olisi onnistunut pitämään sitä hengissä sisätiloissa talven yli. Taustalla näkyy talon toisen puolen kivijalka. Sen edessä oleva istutus on ikuinen murheenkryyni enkä ole keksinyt mitä siihen voisi istuttaa. Maa on kovaa savea, joko märkä tai rutikuiva. Katolta tippuu sekä vedet että lumet. Korte kasvaa valtoimenaan ja aurinkoa on niukasti.

Oranssi ei ole missään kohtaa lempivärejäni, ei edes puutarhassa. Silti jostain syystä tykkään tästä pihan alkuperäisestä idänunikosta ihan hulluna. Se on kukkiessaan epäsiisti lurjake mutta silti niin kaunis. Kukinnot viistävät maata tai sitten ovat taivasta kohden, koskaan ei voi tietää mihin päin sohottavat. Lisäämiseen on hyvä vinkki. Kaiva juurta, leikkaa kasvi pois ja laita juuri maahan, muutaman sentin pätkä riittää. Sieltä se seuraavana vuonna ponnistaa ylös. Tämä ei siis tee itävää siementä joten juuren avulla lisääminen on ainut konsti. Meillä ei tarvitse kuin jäädä pieni pätkä juurta maahan niin siirtyy mullan mukana seuraavaan paikkaan.

Kylvin kaikkien salaatin siementen jämät isoon kattilaan, tähän asti olen kasvattanut salaatin maassa. Kokeilu oli onnistunut vaikka totesin ettei ehjä kattila ole paras, sadevedet piti muistaa kipata pois kun eivät poistuneet pohjasta puuttuvien reikien takia. Tämä kokeilu saa varmasti jatkoa tulevana kesänä. Mietin jo, että esikasvatuksen voi aloittaa hyvissä ajoin lasikuistilla ja sitten kun sää lämpenee, siirtää vain kattilan puutarhaan.

Viime vuoden suvikuuta eli kesäkuuta ei voi mainita ilman tätä kasvia. Ystävältä saatu valkoisen varjoliljan sipuli viihtyy rosarion lämmössä. Ei se silti ole kukkinut koskaan ennen näin komeasti. 

Suurin tapahtuma kesäkuussa taisi kuitenkin olla käyntiin ponnahtanut operaatio uusi kasvihuone. Perustukset päätettiin tehdä toisin aiemmista suunnitelmista poiketen. Harkkojen alle haettiin vielä betonilaatat ja siitä se sitten lähti. Valmista pitäisi tulla tulevana kesänä.

Oman maan mansikkasato oli ennätyssuuri. Mansikkaa syötiin tuoreena valtavat määrät mutta silti sain mansikkaa myös pakastimeen. Juuri keitin lastenlasten perheelle mansikkahilloa omista mansikoista. Voin sanoa, että on maailman parasta.

Tämän vuoden kesäkuussa jos kaikki menee hyvin, vietetään perheessämme nuorimman lapsen rippijuhlat. Aiempien rippijuhlien ajankohdista poiketen jo kesäkuussa. Hetken mietin asiaa puutarhan kannalta, kukkiiko täällä mitään. Vaan kun katselin näitä kuvia, niin totean kesäkuun olevan oiva kuukausi juhlille. 

Toukokuu kuin unelma

 Kävin läpi vuoden 2020 toukokuun kuvia. Voi miten kesäisiä ne ovat, aurinkoisen utuisia, toisaalta kirkkaan valoisia. Kukkien ja pienten vihreiden lehtien juhlaa. Eiköhän katsota muutama kuva yhdessä.

Lumikki on osoittanut viihtyvyytensä ja kestävyytensä. Ihan vähän mietin uskaltaisinko jo jakaa tätä. 

Kasvihuoneeseen tuli koristeita, vanha puuhella ja siihen sopivaa rekvisiittaa. Kattilassa on tuoksuherneitä odottamassa ulos istuttamista.

Risuaidan tolpat uusittiin ja koko aita korjattiin, lisättiin risuja kuten pitäisi tehdä joka vuosi. Luumulehdon uusi kivireunustus on valmis ja hiekkakäytävillä on uusi kivituhka. Maasta ponnistaa kaiken sorttista vihreää kiihtyvään tahtiin.

Narsisseja kukki puutarhassa paljon. Tämä  narsissi on ihme sillä se kukki jo toista kevättä. Yleensä narsissini kukkivat yhden kevään ja sen jälkeen ei kukkaa näy.

Keltainen on kaunista keväisessä puutarhassa. Viime toukokuussa jaoin ja siirsin paljon kevätesikoita. Mukava kasvi joka ei ole meillä levinnyt riesaksi saakka. Aika paljon leikkaan sen siemenkotia pois, sekin vaikuttaa.

Sinikämmen kasvaa ihan liian kuivassa paikassa. On juurtunut hyvin mutta kovin tuuheaksi se ei kasva. 

Oi tätä kevään aikaa. Hiirenkorvat, lemmikit, valoisuus, heräävän luonnon tuoksut ja multa jossa möyriä.

Ei toukokuuta ilman tulppaaneja.

Talvi 2019-2020 oli hyvin lauha. Ehkäpä sen takia, ruusuherukka kukki ennätyksellisen runsaasti. Tässä se vasta aloittelee kukintaansa. Jos kukinta oli runsas niin se oli myös pitkä, kuvia ruusuherukan kukinnasta on pitkälle kesäkuulle saakka.

Olen katsellut Yle areenasta norjalaista puutarhaohjelmaa, Minun puutarhani. 

Tein hauskan huomion. Jokaisen jakson puutarhurilla oli kissa. Ehkäpä kissat kuuluvat puutarhaan tai sitten meissä puutarhaihmisissä on keskimääräistä enemmän kissaihmisiä.

Puutarhanäkymiä

Kottikärryn kääntöpiiri-blogista lähti kiertoon Päivin haaste kertoa oman puutarhan puutarhanäkymistä. Päätin tarttua haasteeseen ihan omin päin. Vaikeudeksi osoittautui viime vuoden kuvat, olen ottanut aivan liian vähän kuvia yleisnäkymistä. Virhe on korjattava kesällä ja muistettava kuvata laajemmalla kuvakulmalla enemmän.

Päätin kuitenkin etten valitse tähän vanhoja kuvia, vaan juuri niitä viime vuonna otettuja. Yllä on arboretumin näkymää tervaleppäaidanteelta istutuksiin päin alkukesän säntillisyydessä. Taustan mäntyjen ja muiden havupuiden siimekseen on muodostumassa alppiruusumetsikkö. Etualan istutus on arboretumin ensimmäinen ja tykkään siitä aina vaan enemmän kun puut ja pensaat ovat lähteneet kasvuun.

Arboretumin kakkososa avautuu kivipuron ja ruusukaaren takaa. Ensi kesänä saan toivottavasti taustan kivikasan pois eli muotoiltua kivistä loput puuttuvasta kiviaidasta. Sen jälkeen näkymä on vielä parempi.

Arboretumista voidaan siirtyä alapihalle. Kivimuurin takaa avautuu kaunis maisema jota ryhdistää aitta. Kuvan vasemmalle puolelle tulee uusi kasvihuone ja oikealle puolelle jää luumulehto. Nykyisen kasvihuoneen kattoa pilkistää ihan vähän karhunvatukan lehden takaa. Aitan takana taasen näkyy pilkahdus talosta. Alapiha on loivaa rinnettä, mielestäni juuri sopivan loivaa.

Kuvat eivät suostuneet tulemaan haluttuun järjestykseen enkä jaksanut ladata niitä uudestaan joten poukkaistaan takaisin yläpihalle johon muodostui viime kesänä iso uusi istutusalue jatkoksi vanhaan alueeseen. Taustan metsikkö tulee olemaan osa alppiruusumetsikköä joten oikeassa yläkulmassa häämöttää arboretum. Tätä istutusaluetta on tarkoitus laajentaa parina seuraavana vuonna.

 Tässä seison navetan kulmalla ja katselen kameralla alas alapihalle. Ensin on kasvimaa, sen jälkeen luumulehto ja sen jälkeen rosario. Alkukesän kuvassa ei vielä näy tuleva uusi kasvihuone aitan oikealla puolella. Kasvimaa uudistuu ensi kesänä ja sinne tulee muutama lavakaulus. Kasvihuoneen ja kompostialueen välissä oleva lavakaulus on jo purettu ja valkosipulit siirretty uuteen.

Yläpihan äskeinen istutusalue toisesta suunnasta katsottuna.

Ja lopuksi vielä helteistä kuvaa loppukesän arboretumista. Tämä näkymä valikoitui siksi, että tämä näkyy ensiksi pihaan tultaessa. Se on yksi syy miksi tykkään pitää arboretumin muita alueita siistimpänä, se on puutarhan käyntikortti jota jokainen ohikulkija voi katsella. Alapiha jää niin suojaan, että alapihan nähdäkseen sinne on mentävä itse.

Kiitos Päivi haasteesta, tämä oli kivaja pitää nyt vain muistaa ottaa tänä vuonna paremmat kuvat.

Uusi matto

 Huutokaupasta huudettu matto on nyt lattialla. Suojasään takia en päässyt tekemään matolle lumipesua mutta hyvä imurointi ajoi asiansa. Maton paikkaa piti hiukan hakea, eteiseen olin sitä suunnitellut mutta paikka vaihtuikin ison maton tilalle. Naulakon alle jäi siellä aina ollut räsymatto. 

Vähän turhan pieni mutta käytetyissä matoissa ei ole aina valikoimaa koon suhteen. Ehkä siirrän tämän naulakon alle jos tähän löytyy suht samoissa sävyissä suurempi matto.

Maton kuviointi on hieno ja runsas.

Salista päin näkymä on tämä.

Matto ei ole ihan suora reunoiltaan mutta minua se ei haittaa, aidosti vanha matto saa virheitä anteeksi. Seuraavaksi on työn alla löytää isännänhuoneeseen uudet matot, punaiset mutta niissä ei saa olla sinistä sillä huoneesta tulee remontin jälkeen punavihreä. Eteisessä olleen maton siirsin jo isännänhuoneeseen ja siellä ollut vihreä huonokuntoinen matto lähti autotalliin. Se oli plyyssimatto eikä sillä ole mitään arvoa jos joku nyt kauhistui, että autotalliin menee aito matto. Ei mennyt.

Lunta ja kylvöjä, tai ainakin aikomuksia

Lauantain suunnitelma oli aloittaa kylvöt. Ihan vaan koska löysin viime kesänä ostetut jouluruusun ja esikoiden siemenet. Jostain syystä mieleeni ei pälkähtänyt, että navetassa oleva kylvömultapussi saattaisi olla umpijäässä. Nyt sulattelen multaa lattialämmityksen päällä ja huomenna toivottavasti pääsen tekemään siemenien kanssa hankikylvöt nyt kun hankea on. Viime vuonna ei onnistunut puuttuvan lumen takia. 

Lumet tippuivat kauniisti ja itsestään kasvihuoneen päältä. Hieman pelotti miten käy, mutta hyvin kävi. Uuden kasvihuoneen kanssa pitääkin olla tarkempi, siihen ei tule näin jyrkkää kattokaltevuutta joten lumet tuskin tippuvat näin näppärästi itsestään sen katolta.

Pieniä jänisvaurioita havaittu. Hortensioiden, ruusujen ja happomarjojen versojen kärjet ovat maistuneet. Kaikki onneksi sellaisia kasveja jotka kestävät jänisten vierailut.

Myös jalavan alaoksia oli nakerrettu. Sen kanssa tärkeintä on, että runko on rauhassa. Alaoksat ovat lähdössä pois seuraavassa leikkauksessa.

Kahlasin umpihangessa tarkastamaan rosarion tilanteen. Verkot olivat hyvin paikoillaan ja kaikki ruusut lumen suojassa.

Jalo on tehnyt oman reittinsä aitalle vaikka inhoaa umpihangessa kulkemista.

Pyllerö pallero on enemmän sohvaperuna kuin ulkoileva kissa. Tilanne muuttuu heti kun kevät koittaa. Ihan hyvä, herra on kasvattanut tukevan talviolemuksen eikä se johdu vain hyvästä talvikarvasta.

Huomenna sitten kylvöjen pariin.

Salin päivitys

Joulun jälkeen päätin vaihtaa salissa järjestystä jotta pietarilainen kalusto mahtuu paremmin paikoilleen. Ensin heivattiin joulukuusi pihalle, imuroitiin kilo neulasia ja sitten vähän tuumattiin. Kaappi jota aloin entisöidä syksyllä, ei ole vielä valmis joten sen sijaintia ei tarvitse miettiä. Niinpä päädyttiin vaihtamaan senkin ja puusohvan paikkaa.

Takaseinän tunnelma on nyt oikeanlainen. Oikealla puolella voi kahvitella ja vasemmalla voi ottaa päiväunet.

Senkin mukana siirtyivät taulut. Minulla on koko ajan hakusessa uusi tai uusia tauluja tuohon joukon jatkoksi. Vielä ei ole tullut mieluisia vastaan.

Puusohvan mukana siirtyivät sen yllä olevat taulut. Ne on laitettu vanhoihin nauloihin, harkitsen vielä teenkö uudet reiät seinään ja ripustan taulun ja opetuskuvan ryhdikkäämmin.

Peräkammarin ovi on aina vaan vaihtamatta peilioveksi. Ehkä tänä vuonna...

Salin punainen matto, Itäsaksan ihme, on lempimattojani. Huomenna saan kotiin uusimman matto-ostoksen, saapa nähdä onko se sitä mitä ajattelin sillä olen ostanut maton vain muutaman kuvan perusteella huutokaupasta.

Televisio on salissa nykyisin ihan turha, en edes muista milloin viimeksi sitä on katsottu. Saa olla paikoillaan siihen saakka kun teen superlöydön ja saan telkkarin tilalle taulun. Voi olla ettei sellaista riittävän suurta superia tule koskaan vastaan.

Jalo ja Iines ovat tyytyväisiä, vanha Singeri jäi paikoilleen. Sen päältä kun on kaikkein paras tarkkailla pihasyreeniin lennähteleviä tirppoja.

Kummasti piristi kun sai vähän tanssia mööpelivalssia.

Työntäyteinen huhtikuu

Selatessani viime vuoden huhtikuun kuvia huomasin miten paljon sainkaan aikaiseksi puutarhassa. Oma vaikutuksensa oli hyvällä säällä, toinen koronalla joka sai pysymään vapaa-ajalla kotona tavallista enemmän. 

Navetan ikkunat eivät varsinaisesti liity puutarhaan mutta kertoo paljon huhtikuun säästä. Oli niin lämmin, että sain maalattua ikkunat ulkona.

 

Sisällä talossa esikasvatukset olivat hyvällä mallilla. Tuoksuherneet itivät niin hyvin, että minulla oli taimia jaettavaksi asti.

Kevättähdet kukkivat kaikkialla puutarhassa. En tiedä pitäisikö näitä jakaa vai antaa olla? Pikkuhiljaa ovat runsastuneet ja tuntuvat kasvavan meillä paremmin kuin scillat.

Hankin toiselta puutarhaharrastajalta ison nipun sinivuokon taimia, isoja ja pieniä. Istutin kaikki arboretumissa olevan tammen alle. Kaveriksi laitoin valkoisia scilloja jotka oli siirrettävä parempaan paikkaan luumulehdon märkyydestä. Tämä kevät näyttää miten taimille kävi. Pelkään paikan olevan ihan liian kuiva mutta toisaalta tuossa ei talvella seiso vesi niin kuin monessa muussa kohdassa puutarhassa tekee.

Alppikärhössä oli huhtikuussa suuret silmut.

Tilasin ensimmäistä kertaa pihaan toimitettuna suursäkeissä multaa ja kivituhkaa. Multaa tuli kaksi säkkiä ja kivituhkaa yksi. Olen niin tyytyväinen toimitukseen, sekä multaan, että kivituhkaan, että saatan uusia tilauksen tänä vuonna. Haavenani on ollut omavaraisuus mullan suhteen mutta ei se ole realistista näin suuressa puutarhassa. Joten mieluummin uutta multaa suursäkissä kuin pikkusäkeissä muutama kerrallaan omalla autolla tuoden. Multaa riitti kaikkien istutusalueiden multaamiseen ja paljon muuhunkin. Kuvassa arboretumin siistittyjä istutuksia.

Oman puutarhan vanhat sinivuokkoistutukset ilahduttivat runsaalla kukinnalla. Viihtyessään sinivuokko taitaa olla kestävä kasvi. Toivottavasti saan sen ajan kanssa lisääntymään omista siemenistä.

Huhtikuun suurin työ oli luumulehdon hiekkakäytävien kivetysten uudistaminen. Alunperin reunoissa olivat tiilet mutta niistä osa hajosi talven kosteassa ja pakkasissa. Niinpä käytin hyväkseni kivikuormassa tulleet sopivan kokoiset kivet ja reunustin käytävät niillä. Onnistunut uudistus johon olen edelleen tyytyväinen.

Huhtikuun kuukauden kukka oli pystykiurunkannus 'Beth Evans'. Syksyllä istuttelin pussillisen niiden mukuloita ympäri puutarhaan ja osa oli selvinnyt hengissä talven yli. Ihastuin tähän heti ja niinpä syksyllä laitoin taas lisää mukuloita maan uumeniin. Kaunis kukka joka häviää kesän myötä eikä jätä mitään rumaa lakastumaan maan pinnalle. 

Tämän vuoden huhtikuusta en uskalla odottaa yhtä hyvää, lämmintä ja puutarhapitoista. Esikasvatukset ovat toivottavasti hyvällä mallilla ja ehkä jotain pääsee tekemään, yleensä se on perennapenkkien siivousta ja kanttausta.