Tunnistatko lasitavaran?

Isäni siivoili tässä taannoin kesämökkiä ja laittoi sieltä kirpparille muutaman kipon ja lasin. Nyt olen viemässä niitä kirpparille, mutta onpas vaikea hinnoitella ne kun ei tunnista niitä.

Kysynkin teiltä lukijat, tunnistatko ovatko kuvien lasitavara jotain "merkkiä", vai vain ihan tavallista markettilasia? Kaikki ovat myytävänä, joten jos kiinnostuit ja suostut maksamaan postikulut, niin osta pois. Juomalaseja on 5 kappaletta, noita pieniä lasikippoja vain kaksi. Yhteyden saa helpoiten laittamalla sähköpostia sivupalkissa näkyvään osoitteeseen. Hinnat voidaan sopia sitä kautta.

Maanantaina vein ekan erän tavaraa myyntiin, ja siinä taas näki heti mikä menee kaupaksi. Poikien hyväkuntoiset vaatteet. Esim. Popin vaatteet vietiin jo lähes käsistä vaikka osa oli jo aika pestyjä ja käytettyjä. Hinta oli kyllä sitten edullinen. Itsestäni tuntuu ihan mahdottomalta löytää siistikuntoista ja kohtuuhintaista käytettyä vaatetta omille pojille. Kateellisen vain luen kun jossain blogeissa tehdään löytöjä nimenomaan tuommoisille yli 5v. pojille. Taitavat täällä päin hävitä jo kavereille tai sitten ne ostetaan jo kirpparien parkkipaikoilla kun ei minun kohdalle koskaan satu. Tänään kun menen siivoamaan pöytää, toivon tietysti että kaikki muukin tavara on jo myyty, lisää on, ja jos sisältä loppuu, niin joku voisi siivota seuraavaksi navetan yliset ja myydä tarpeettomat pois. Pihakirppiksen järjestämistäkin olen suunnitellut. Ehkä kuitenkin vasta ensi kesänä!

Jatkoaikaa arvonnalle

Pakko siirtää arvonnan hetkeä hieman eteenpäin. Uusi arvonta-aika on perjantai-ilta, siihen asti siis voi osallistua täällä. Tämä viikko on taas niitä elämän ruuhkaviikkoja. Pitkät työpäivät, juuri alkanut kahden viikon kirpparirumba, tänään kahden kissan lääkärit ja kaikki muu tälle viikolle mahdutettu vie kaiken ajan eikä oikein meinaa edes vuorokausi riittää.

Kaksi vanhinta kissaa sentään älysi sairastua samaan aikaan. Ensin toiselle tuli patti vatsaan ja nyt toisella on korvatulehdus luokkaa mega. Illalla lekuria ja todennäköisesti hevoskuuri, ainakin siihen korvaan. Molemmat kissat on teljettyinä sisälle jotta eivät lähde karkuun kun pitäisi mennä kuljetuslaatikkoon. Voitte arvata ettei enemmän ulkona viihtyvät katit ole mielissään, naukuminen ovien takana on aika pahaa kuunneltavaa kun sitä kestää puoli päivää.

Iinestä ei voisi vähempää kiinnostaa, etenkään kun voi jäädä kotiin ja ottaa rennosti.

Lasikuisti remontii tymähti nyt paikoilleen. On siihen muukin syy kuin sää. En taas muistanut, että saan pienen tilin kun ei heinäkuussa kertynyt kulukorvauksia ja kunta ei vielä maksanut minulle elokuusta kolmen lapsen palkkaa vaikka suurimman osan kuusta on ollut kolme lasta hoidossa. Kun netto on vain reilu 700e elokuulta, ei sillä kovin juhlita. Lapset tarvitsee vaatetta ja muutkin laskut maksua. Lasikuisti jää nyt suosiolla syrjään, kyllä se pärjää vaikka talvenkin yli jos niikseen tulee. Syyskuussa onkin sitten luvassa reilu tili, mutta sieppaa se silti että tulot eivät voi tulla tasaisemmin.

Mies taas muuten toteaa, että ammatinvalintakysymys :D

Loviisa vai lasikuisti?

Mieheni kyllä tuntee vaimonsa. Kysyi minulta aamulla, lähdetäänkö katsomaan Loviisan taloja, vai laitetaanko lasikuisti lähes atomeiksi? En edes miettinyt kun vastasin, että lasikuistin kimppuun vain! Loviisassa ollaan yleensä käyty joka toinen vuosi ja nyt olisi taas ollut se vuosi. Tiesin että miestä ajatus sinne lähdöstä ei kovin houkuttanut, mutta suunnitelmissa se oli silti. Tähän aamuun asti.

Huitaistiin nopeasti aamupalat naamaan ja sitten kuistin kimppuun. Alku menikin nopeasti. Paneelin irrotus on nopeaa kuin mikä, ja sitten näytti tältä:

 Ainoastaan alaosan paneelit oli heikossa hapessa ja uusittavassa kunnossa. Yläosalle riittää raappaus ja uutta maalia pintaan. Nyt on jo opittu, että mitään ylimääräistä ei pureta ja monen osan voi kunnostaa pienellä vaivalla kotitarpein, eikä aina rautakaupan kautta.

Lasikuisti on jo tässä kuvassa pönkätty oikeaan korkeuteensa ja suoruuteensa, mutta yksi ihme tässä on. Tuon keskiosan aukon yläpuolella näkyy lasikuistin lattialankut. Ne on alunperinkin ilmeisesti tehty ulko-oveen päin viettäviksi ja noin vinoon. Minkä ihmeen takia?? Vastaus ei meille vielä selvinnyt.

 Kaljulta se vielä näyttää. Alaosaan tulee uusi helmiponttipaneeli, mutta sitä ei ehditty vielä alkaa laittamaan paikoilleen. Miehellä meni koko päivä kammetessa lasikuistin perustusta paikoilleen. Hieno siitä tulikin! En vain ehtinyt ottaa ennen kuvia joten täytyy kaivella löytyykö koneelta, ja jos löytyy laitan teillekin. Uskomaton juttu miten tuollainen iso perustuskivi liikkuu parin rautakangen ja lihasten avulla. Kivien siirrossa ei käytetty yhtään konevoimaa.

 Sitten tässä kuvassa toinen ihmetystä aiheuttanut ratkaisu. Punaisella ympäröidyssä kohdassa on kuistin lattialankkujen päät. Se ihmetyttää, miksi ne on tehty tuonne rakenteiden väliin? Onko ne jäykistyttämässä koko kuistia vai jostain muusta syystä? Yksi tuollainen lankku pitäisi nimittäin vaihtaa toisesta reunasta lahon takia uuteen, mutta onhan homma kun se on kolmelta sivulta rakenteissa kiinni. Toinen vaihtoehto on jättää se paikoilleen ja vain kuoria laho alapinnasta pois, koko kuistia ei pureta yhden lankun takia. Sama ratkaisu löytyy muuten aitasta ja sen lattialankuista.

Eipä ole huomiseksi tekemisen puutetta kun homma jatkuu ainakin ikkunoiden parissa.

Legot on kehittävä lelu.

Kaikki lukijat olette varmaan kuulleet Legojen kehittävyydestä, siitä miten mielikuvitus rikastuu ja ainut raja niiden rakentamisessa on se mielikuvitus. Kehittävät sorminäppäryyttä ja hahmotuskykyä.

Ihan tätä rikastumista ja näppäryyttä en olisi osannut odottaa, mutta tulihan koettua.

Eilen kuopus 5v. rakenteli jokapäiväiseen tapaansa legoilla. Pyysi välillä saksia ja taas meno jatkui. Meillähän sakset saa aina kun niitä tarvitsee. Ennen olivat kuopuksen ulottuvilla ihan vapaasti, mutta hoitolasten takia nostettiin ylemmäksi. Siinä poika aikansa työskenteli ja sitten äiti pääsi katsomaan lopputulosta.

Ja kappas, tässä se on:

 Poika oli näppärästi väsännyt pätkä lankaa ja sakset apunaan legoista rosvoille hirsipuun. Osasipa tehdä vielä solmutkin ryökäleiden kaulaan, tuskin jäi henkiin kumpikaan.

Ei meillä ihan aina ole näin rajut jutut. Kuopus vaan tietää jo elämästä kaikenlaista kun on elänyt kahden veljen ja yhden siskon alaisuudessa. Ja on erittäin kiinnostunut merirosvoista ja heidän tavoistaan. Tai siitä miten rosvoja ennen kohdeltiin. Minä olen ollut aina sitä meiltä, että lapsille kerrotaan totuus. Ei nyt ehkä niitä inhempia yksityiskohtia, mutta pääosin ollaan rehellisiä lapsen ikä muistaen. Ei lapset siitä rikki mene.
Joten meillä 5-vuotias osaa tehdä hirsipuun. Ja kuuntelee tällä hetkellä iltasadukseen tarinaa Ali Babasta ja 40 ryöväristä. On poikien toivesatu aina vain uudestaan julmuudestaan huolimatta. Vetoaa ehkä testosteroneihin enemmän kuin Prinsessa Ruusunen.

p.s. Muistakaahan arvonta tuossa alempana!

Arvonta vilukissoille

Talvi ja kylmät säät tulee, haluaa tai ei. Täällä Arvilassa villasukat on ihan ehdottomat talviaikaan lankkulattioilla köpöttelyyn. Oman perheen varastot alkaa olla kunnossa, joten laitetaan kaksi pari ylimääräisiä sukkia kiertoon. Sukat ovat siis uusia, tänä kesänä neulomiani.

Arvonnan säännöt on helpot. Kaikki tähän postaukseen kommentin jättäneet osallistuvat, anonymit myös kunhan keksivät itselleen tunnistettavan nimimerkin. Kaikille on tasapuolisesti yksi arpa joko lasten sukkien tai aikuisten sukkien arvontaan. Molempiin ei voi osallistua. Ei edes kahdella nimimerkillä. Jätä kommenttiin maininta osallistutko aikuisten vai lasten sukkien arvontaan.

Lasten sukkien arvonnan voittaja saa valita sukat kolmesta vaihtoehdosta. Vihreät ovat n. kokoa 26-27, jalkaterän pituus n. 18cm, punaiset sukat on n. kokoa 32, jalkaterän pituus n. 19cm. Siniset sukat on n. kokoa 33-34, jalkaterän pituus n.  20cm. Kaikki sukat ovat kuvassa kapeannäköisiä, käytössä venyvät koska jalkaterä on tehty osin joustoneuleella. On napakkana mukavampi jalassa ja kengässä.

Aikuisten sukissa on vain yksi vaihtoehto, keltaiset. Sukat on n. kokoa 37-38, jalkaterän pituus n. 23cm. Tässä sama joustoneule jalkaterässä.

Lankana Novitan Kukkaketo, pieni muisto kauniista kesästä talven pimeisiin päiviin.

Kaikkien sukkien väri on kirkkaampi kuin kuvissa. Tällainen harmaa sadepäivä kun tuntuu syövän kaikki kirkkaudet.

Tunnustuksiakin on sadellut parin kappalein. Pyydän nöyrimmin anteeksi, että ne ovat jääneet postaamatta ja kysymyksiin vastaamatta. Ei vain ole riittänyt energiaa enää niihin.

Jatkossa täytyy tsempata jos sellaisia vielä tähän blogiin suodaan.

Ja se tärkein!

Arvonta päättyy 31.8.2011 klo 18:00.

Väsy

Vaikka tykkään, kun alkoi taas arki ja rutiinit, niin täytyy myöntää, että tämä viikko on vienyt minusta mehut aika täydellisesti. Kahdella lapsella alkoi koulu taksisotkuineneen, ja ne sotkut ei jääneet siihen mistä kerroin. Yksi päivä 7v. tulee tulee koulusta ja reissarissa lukee, että taksi tulee ehkä 7:20 kun silloin menee joidenkin muidenkin taksi. No se ehkä oli kyllä täysin väärä aika, mutta ei siitä enempää. Kuopuksella alkoi kerho ja esikoisella opiskelut. Tietokoneensa on rikki, joten se oli tietenkin äiti joka sitten selvitteli mistä ostetaan mitäkin oppikirjaa ja millä hinnalla. Onneksi osaa tehdä hankintansa itse kunhan äiti ne rahoittaa.

Oma työni lähti isolla pyörällä käyntiin. Yksi uusi hoitolapsi ja samaan aikaan kaksi  vierasta varalasta oli aika raskas yhdistelmä. Ei paljoa pidetty taukoja kun eka heräsi päiväunilta kun vikat nukahtivat. Paperi yms. työt ovat lisääntyneet valtavasti työaikalain myötä. Tällä viikolla täytin päivittäin seitsemää erilaista kaavaketta. Lisäksi työaikani ei ole ollut yhtenäkään päivänä työvuorolistan mukainen, ja sekin pitäisi ilmoittaa toimistolle päivittäin. Siis siinä lastenhoidon lomassa. Kyllä se siitä kun päästään rutiineihin. Koko viikon kyllä kiittelin pitkää uraa päiväkodissa. On se päivän runko ja vaativistakin tilanteista selviäminen niin selkäytimessä että se helpotti hommaa aika paljonkin.

Viikonloppuna olen sitten hinnoitellut kirpparitavaroita. Ihan valtava urakka! Otin pöydän kahdeksi viikoksi ajatuksella kaikki nurkat puhtaiksi ja ylimääräinen pois. Jotenkin olen alkanut haaveilemaan vähemmästä materiasta. Huomaan kyllä luopumisen olevan vaikeaa. Nyt on puoli huushollia täynnä hinnoiteltua kassia, pussia ja laatikkoa. Ja mitään en kyllä tuo takasinpäin! Ja lisää myytävää aion kaivaa kaapeista esiin menttaliteetilla, mitä ei ole vuosiin tarvittu, ei tarvita jatkossakaan.

Ja on tässä yksi muukin projekti menossa. Kun se on tietyssä kohtaa, niin kerron teille lisää. Projekti vaatii kyllä ihan oman aikansa ja energiansa, sen olen huomannut.

Onneksi oma harrastus, entisöinti ei ole vielä alkanut. Alkaa vasta syyskuussa ja nyt pitäisi pähkäillä mitä otan sinne mukaan. Lasikuistin ikkunat ovat varteenotettava vaihtoehto sillä ensi kesä on kuistin korjausta. Viikonloppuna kuistia muuten nostettiin lisää ja nyt alkaa näyttää hyvältä kun etureuna on noussut liki 10cm!!
Toinen työ minkä varmasti otan kurssille mukaan, on pieni punainen aitta. Siitäkin lisää kun vain muistaisin sen kuvata. Oikeasti söpöys on lintulauta, mutta olen miettinyt sille jo muutakin käyttöä...

Energistä työviikkoa niin kotona oleville kuin töihin matkaaville! Koska kuvaton postaus, ja etenkin kuvaton valitusvirsi on tylsä, laitan kuviksi kuvasarjan Oton ja Iineksen orastavasta ystävyydestä.

Mun mussukat <3

Sään mukaan

Taloa on saatu maalatuksi vaikka todella hitaasti. Nyt taktiikka menee niin, että mies raappaa ensin ja maalaa samantien rapatun alueen. Tämän kesän loppukiri on maalata loput koristeet ja laajennusosan pääty valmiiksi. Loput talosta, eli aika tarkalleen puolet jää suosiolla ensi kesään. Silloin tavoite on vieläkin korkeammalla. Ajattelimme että pinnistämme, ja maalaamme talon lisäksi myös katon. Ja jos vielä jää energiaa, niin samaan syssyyn korjataan lasikuisti. Ja ihan syystä että:

nyt lasikuisti näyttää entistä rujommalta kun ympärillä olevat seinät on kunnossa.

Lasikuistin kuvassa näkyvää puolta on alettu jo kiilaamaan oikeaan asentoon, kuisti kun on ihan vino repsahtaneiden perustuskivien takia.

Ikkunoita ajattelin ottaa urakaksi taas kohta alkavalle entisöintikurssille. Inhoan niiden kunnostamista, mutta ei minulla ole varaa maksaa siitä työstä kenellekään. Tavoite on kaksi ikkunaa vuodessa, eli viiden vuoden päästä on valmista. Järkeä vai ei?

 Olen hykerrellyt tyytyväisyydestä kun syreenipuskien poiston myötä perustusta tuli 15-20cm lisää näkyviin. Kun meillä yksi talon ostokriteeri oli luonnonkivisokkeli rossipohjalla. Nyt se unelma on täytetty.

 Vähän heikosti näkyy kuvassa, mutta nyt on makuuhuoneemme ikkunan aluset korjattu ja seinään on lyöty uusi paneeli. Sen kanssa kävi tuuri. Teetimme kolme vuotta sitten paneelia vanhan paneelin mukaiseksi laajennusosaa varten. Mies oli fiksu, ja tilasi paneelia reilusti yli silloisen tarpeen. Nyt sitä riitti tuon seinän paikkaukseen ja jäi vähän ylikin eteläpäätyä varten. Jos hyvin käy niin riittää täysin siihenkin. Jotain höyläämöä joudumme kuitenkin kiusaamaan tuon alakierron takia. Laajennusosaan mies teki ne itse, mutta koko varsinaiseen taloon ajattelimme teettää ne valmiina. Oli niissä turhan kova urakka ja kone tekee ne yhdessä hetkessä.

Kuvien myötä, viikonlopuksi toiveissa maalaussäätä!

Mies keskittykööt siihen, ja minä aion myllätä salin jotta saan vihreän puusohvan paikoilleen.

Taas kartanolla

Asikkalan Urajärven kartanolla järjestettiin toistamiseen avoimet ovet. Itse kartanohan on toistaiseksi suljettu yleisöltä kunnostus- ja entisöintitöiden ajaksi, eli vuosiksi. Tällä hetkellä on suunnitelmissa avata kartano vuonna 2013.
Avoimet ovet veti ilmeisesti taas paljon väkeä ja piipahdin siellä minäkin heti kun työt tiistaina loppuivat. Täytyy sanoa, että kannatti käydä. Kartanossa pääsi tällä kertaa sellasiin tiloihin, joihin museon aikana ei päässyt, eli keittiöön ja toiseen päätyyn. Lisäksi näin sivurakennuksen takan kunnostettuna. Urajärvihän on siitä ainutlaatuinen kohde, että se on museoitu heti kartanoelämän loppumisen jälkeen kartano-omistajien kuoltua ja testamentattua kartanon museoksi. Kaikki esineet, huonekalut ja tavarat ovat alkuperäisiä, kartanolla jo olleita ja siitäkin syystä mittaamattoman arvokkaita sinä ympäristössä.
Tässäpä pientä kuva-antia tiistai-illastani:

 Kuvan uuni on rapsutettu kahden kesän aikana puhtaaksi valkoisesta maalikerroksesta. Välineenä kirurginveitsi.

 Piharakennus sai tänä kesänä uuden pärekaton.

 Tapettikopiota joita on tehty pienenpienen eteisen seinästä löytyneen palan perusteella.

 Tuolit eivät olleet kunnostuksen vaan tutkimuksen alla. Selvityksessä mm. ikä ja maalikerrokset. Huoneen upeat tummuneet hirsiseinät ovat ilmeisesti nokea. Lattialankut oli pökerryttää leveydellään.

 Kartanon keittiö on siirretty nykyiselle sijalleen 100 vuotta sitten tehdyssä remontissa. Nyt se oli vain huone vailla kalustusta, mutta uuni/hellasysteemistä nappasin kuvan. Vielä kun siihen sai mukaan tuon jättimäisen astiahyllyn.

Tässä muutama linkki Urajärven kartanoon. Käykäähän tutustumassa jos ette päässet paikan päälle.
http://www.nba.fi/fi/urajarven_kartanomuseo
http://urajarvenkulttuuripuisto.fi/

Ei yksikään vuosi

toimi tässä kunnassa lasten taksikyydit.

Tämä on kuudes vuosi kun lapset käy täällä koulua, ja joka vuosi takseissa tai aikatauluissa on ongelmia koulujen alkaessa.

Onneksi olen ollut kotona ja olen tälläkin hetkellä.

Onneksi mies oli tänä aamuna kotona kun taksin piti tulla.

Ei näkynyt taksia. Kymmenisen minuuttia odotin ja sitten yritin soittaa ensin kuntaan henkilölle joka järjestää kyydit. Ihan vain kysyäkseni minkä firman taksilla lapsen piti mennä. Jotta sitten tiedän soitella niihin firmoihin, että missä taksi.

En tavoittanut.

Soitan taksikeskukseen, lasta ei löydy heidän listoillaan. Ok.

Soitan yksityiseen firmaan josko olisi heidän listoillaan tuo meidän poika.

Ei löydy, mutta kuljettaja tietää kertoa että pojan piti mennä yläkoululaisen kanssa samalla kolmannen firman taksilla kello 8:00.

No mutta sehän kiva, yläkoululainen lähti ja meni jo, kuten se taksikin.

Koulusta kun ilmoitettiin tämän toisen koululaisen taksin ajaksi 8:25.

Siinä nopeasti mies pukee, ja hyppää autoon viemään poikaa kouluun.

Ehtivät ajoissa.

Eikä tämä sotku edes riittänyt. Eilen tuli vanhempi poika koulusta ja kertoi, että loppuviikon takseista ei tullut koulusta mitään tietoa. No sehän nappaa, kun juuri edellisenä päivänä soitin kuntaan kysyäkseni ekan aamun kyydit, niin sanoivat, että koulusta informoidaan loppu viikon kyydit. No onko sillä informoinnilla niin väliä, jos menee noin väärin.

Soitin sitten aamulla kyydinneelle taksiyrittäjälle ja häneltä sain tiedon, että kuljettaa pojan koko loppuviikon.

Voi helpotus!

Vieläkö olette kärryillä?

Ai ette, ei se mitään, en ole aina minäkään.

Kuvitelkaa tilannetta jos olisimme molemmat vanhemmat kodin ulkopuolella töissä. Ja vieläpä niin, ettei meitä tavoittaisi työpäivän aikana, tai vasta myöhemmin.

Mitä tekisi poika silloin? Jäisi kotiin, panikoisi ehkä?

Soittaisi itse taksin? Siis lähes lukutaidoton erityislapsi.

Tähän kohtaan vielä maininta ettei kunta tarjoa aamupäivähoitoa lainkaan.

Heitteillejättö se olisi minun mielestä ja onneksi siinä tilanteessa ei olla.

Hoitolasten kanssa en pysty poikaa kouluun kuskaamaan, koska emme mahdu koko porukka autoon, mutta voin ainakin soittaa uuden taksin ja laittaa kuntaan laskun jos taksista peritään maksu.

Ja vaikka tässä jurputan, niin tiedän toki, ettei niiden listojen laatiminen ole herkkua. Kuljetettavat ja kuljettajat (firmat) ja reitit vaihtuvat joka vuosi. Soppaa sotkee lisää yläkoulu jossa opiskellaan jaksoissa. Joka jakso muuttaa aikatauluja. Lisäksi pitää saada pysymään jokaisen lapsen koulumatkaan käytetty aika kohtuullisen pituisena. Ja meillä vielä sotkee kuviota se, että erityislapsi haetaan pihasta silloin kun ei mene taksiin yhdessä veljen kanssa.

Mutta että joka vuosi sama juttu?

Olisiko kohtuullista toivoa edes yhtä vuotta täysin onnistuneesti?

Vaikka ensi syksyä, kun niitä kuljetettavia on meidän perheestä kolme.

Kolme lasta kolmeen eri kouluun, voin vain kuvitella mikä soppa sitten on edessä.

p.s. Kuvissa ottaa rennosti pieni Iines.

Kuinka monta puusohvaa ihminen (nainen) tarvitsee?

Mielestäni ei kovin montaa. Yksikin on hyvä, kaksi luksusta ja kolme jo ihan mieletöntä. Neljännestä ei parane edes haaveilla. Sitä unelmieni uusrenesanssisohvaa koukeroineen ja tappeineen en ole saanut, mutta nyt omistan kolme puusovaa.

Se ensimmäinen, Arvilan oma sohva on päivittäisessä käytössä tuvassa. Tässä kuvassa sohva siinä kuosissa missä se oli tänne jäänyt. Rumista maaleista huolimatta otettiin heti käyttöön.

 Tuvan remontin yhteydessä sohva sai värikseen suklaan ruskean. Miellyttää silmää edelleen ja hyvin tuossa ruoka maittaa.

 Toinen sohva on tämä kaksi vuotta sitten meille ostettu oranssi hirvitys. Kunnostaminen on ollut työn alla jo pitkään. Viime vuonna sain sentään entisöintikurssilla hiottua tuon yläkoristeen puhtaaksi. Kesän aikan piti putsata loppuosa sohvasta mutta niin se vain jäi. Ehkä sitten ensi kesänä ne loput jos aikaa on.

 Kolmannen sohvan sain ystävältä tällä viikolla. Tämä ei kuulemma mahdu hänen taloonsa joten se tarvitsi uuden paikan. Kysyi huolinko minä, ja enhän minä osannut sanoa ei. Niin vihreä kaunotar muutti toistaiseksi navetan ylisille. Sohvaan on olemassa  levityspala, mutta ei kansilevyä. Vihreä maali on alkuperäinen ja täysin kunnossa, sohva ei kaipaa kuin kunnon pesua oltuaan vuosikymmenet vanhan talon vintillä.

 Olemukseltaan vihreä sohva muistuttaa tuvan ruskeaa sohvaa, todennäköisesti ovat samoilta ajoilta kotoisin. Tätä vihreää himoitsen saada saliin koska oranssi ei ole kunnossa. Sille olisi jopa tilaakin pienellä nojatuolin paikan muutoksella. Vihreä väri ei tosin ihan käy salin väreihin, mutta alkuperäiskuntoista sohvaa ei käynee maalaaminen. Etenkään kun maali on vielä ihan kaunis ja kunnossa.

Samaiselta ystävältä tuli lahjaksi eräs toinenkin huonekalu, sen sai kummipoikansa ihan ikiomaksi. Siitä kerron kunhan saadaan apumieheksi pari riuskaa miestä kantamaan möhkäle sisään taloon. Paikka on jo olemassa.

---

Ensi viikko tulee olemaan työntäyteinen. Maanantaina alkaa kuopuksen päiväkerho, tiistaina peruskoululaisten koulut. Myös vanhin pojista alkaa kulkea taksilla yläkouluun menon takia, sinne kun on matkaa n. 20 kilometriä, voi sitä aikataulujen määrää jääkaapin kyljessä. Ja ensimmäistä kertaa täällä kylällä asuessamme, perheestämme ei ole yhtään lasta kyläkoulussa. Ihan outoa. Ja jotta viikko ei ihan helpolla sujuisi, on minulla luvassa 11 tunnin työpäiviä koko viikon. Ne kyllä jaksaa kun tietää että niin pitkillä päivillä on ansaittu johonkin kohtaan kaksi vapaapäivää. Jospa saisi vähän lomaa syyslomaviikolle. Turvallista koulutietä kaikille ensi viikolla koulunsa aloittaville!

Toimistokatti

Iines rakastaa paperitöitä. Uskollisesti jaksaa tulla töihin lempipaikalleen, ja juuri niiden papereiden päälle joita kulloinkin tarvitaan.

 Kovin on vain väsyttäviä nämä toimistokatin työt. Siis todella uuvuttavaa hommaa.

 Eipä siinä sitten auta muu kuin käydä nukkumaan kesken töiden.

Kauniita unia kaikille!

Korjaa kori

Olen vähän semmoinen kori-ihminen. Eli suomeksi heikkoina kaikenlaisiin koreihin. Eikä riitä, että aina haalii uusia, vaan vanhojakaan en raaski heittää tai oikeammin polttaa pois. Gerbiilien tavaroilta jäi ylimääräiseksi muuten hyvä kori, mutta sanka oli mennyt ajan kanssa rikki. Päätin korjata korin ja samalla hiukan kaunistaa sitä.

Tarvikkeet: Risa kori, ilmastointiteippiä, suikale kangasta ja ompelukone.

 Kankaasta ommellaan reilun pituinen juuri sankaa leveämpi putkilo joka pujotetaan ompelun ja hikisen kääntöurakan jälkeen risaan sankaan.

 Sen jälkeen otetaan reilusti kiinni ihmeteipistä ja kieputetaan sitä sankojen ympärille samalla yhdistäen sangat. Ihan reunoille ei kannata teippiä viedä ettei vilku kankaan alta.

 Sitten vain vedetään putkilo koko sangan yli ja korjaus on valmis. Ja kukaanhan ei arvaa että kankaan alla on roudarinteipillä korjattu sanka.

 Valmiille korille löytyi heti käyttöä. Ompelin leikkihuoneeseen lapsille lattiatyynyt. Tämän hoitopaikan tämän vuoden teema on kirjat, sadut ja lukeminen. Pieniä lukuhetkiä varten tarvittiin pienet tyynyt pienten takamusten alle. Ikeasta löytyi sopivat pienet tyynyt naurettavan edullisesti (0,75e/kpl) ja omasta kaapista sopivaa kangasta. Tietenkin sinistä kun kerran ollaan talon sinisessä huoneessa.

 Kuopus halusi heti testata tyynyt samalla kun nakerteli porkkanaansa. Kuulemma hyvät tuli. Kuopus on kunnostautunut porkkanan syömisessä. Tai on tuo aina tykännyt raaoista porkkanoista, mutta tänä vuonna porkkanasadon ollessa erinomainen, on poika vilahtanut tuon tuostakin hakemaan tuoretta tavaraa kasvimaalta. Ja mikäpä niitä on syödessä kun ovat maultaan luokkaa AAA+.

Täytyy vielä mainita näin julkisestikin erityiskiitokset Lissulle jonka kauniista kodista hain tänään syöttötuolin. Ne nukkekotisi ovat aivan uskomattomat, kiitos että sain ne nähdä!!

Sama viltti, kaksi eri puolta.

Isännänhuoneen "uusi" sohvakalusto on aina jonkun suojapeitteen alla. Ihan siitä syystä, että en tahtoisi verhoiluttaa niitä ihan heti uudestaan, on se kuitenkin sen verta hinnakasta lystiä. Sohvalla oli neiti Iineksen tuloon asti valkoinen kirpparilta ostettu viltti joka nukkasi ihan älyttömän paljon. Enpä ihmettele miksi oli myyntiin tuotu ja joku pöhkö sen vielä osti kun halvalla sai. Iines sitten lirautti viltille ja heitin viltin tapauksen jälkeen hyvällä omallatunnolla pois. Kirppareilta ei viime kuukausina ole pahemmin kohtuuhintaisia vilttejä vastaan kävellyt, joten piti mennä omalle kaapille penkomaan. Ehkä ihan hyvä.

Löytyi nimittäin kaapin kätköistä aika aarre. Oikeasti tämä on pussilakana. Silloin 70-luvulla oltiin köyhiä ja säästettiin kaikki. Tai ainakin mummo teki niin ja sehän on monta kertaa tullut todettua onnenkantamoiseksi.
Ei nämä PMK:n näytepalat enää muuten olisi tallessa.

 Ja koska peite on pussilakana, on siinä kaksi eri puolta. Tässä toinen puoli salamalla kuvattuna jossa näkyy tilkkujen oikea kirkkaus. Peitto ei lähes lainkaan haalistunut. Pari pientä reikää siitä löytyy, mutta ne saavat ollakin. Mielessä kävi jo pussilakanan avaamien ja ompelu yhdeksi suureksi peitoksi. Maltoin mieleni ja enemmän peitolle on tarvetta näin, sohvaa suojaamassa.

 Onhan se nätti, liki satavuotias tyylisohva ja siinä päällä kaikki 60-70-luvun kirjavat värit räikeine kuoseineen. Omaan silmään sopii yhteen yllättävän hyvin. Huone oikein hehkuu peitteen asiosta.

Arvontaa joudutte odottelemaan vielä hetken, palkinto ei ole ihan valmis eikä taida olla ainakaan tämän viikon aikana. Mutta hyväähän kannattaa aina odottaa!

Ostetaan matkasänky ja syöttötuoli

Vauhtia riittää tälle viikolle vaikka olenkin pari päivää sairauslomalla.

Torstaina aloittaa hoidossa uusi pieni lapsi ja hänelle tarvitsen matkasängyn ja syöttötuolin.

Tarjoa rohkeasti suurin piirtein Päijät-Hämeen alueelta.

Nouto onnistuu.

Vaan hulinasta viis, kolmas hoitolapsi tietää runsasta korotusta kuukausipalkkaan.

Voi, mihin joudunkaan kaiken sen rahan kanssa????

p.s. Arvonta tulossa

Korjaus, on tässä nyt joku kuva oltava.
Länttää tähän sen mikä ensiksi tuli mieleen ja se on kuva korjatusta ulkoseinästä.
Kuvan oton jälkeen tuohon on tullut vielä tuulensuojalevy ja paperi päälle.
Vuorilaudat puuttuu vaan on niitäkin jo aloiteltu.

Lisäksi tarkat huomasivat kuvasta maalauksen edistyneen.
Ikkunalistat päätettiin maalata kuvan mukaisesti.
Ai että mä tykkään!

Eräiden patjojen tarina

Voi elämä että voi olla yhdet patjat työn ja tuskan takana. Tai niin ainakin luulin.

 Kaikkihan lähti siitä, että leikkihuoneeseen tuli kerrossänky hoitolapsia varten. Siihen taas tarvittiin uudet patjat ja minä sain päähänpinttymäksi hankkia ne Ikeasta. Tiesin, että ensimmäisen työviikon perjantai on tasoitusvapaa ja silloin hankittaisiin ne patjat, sieltä Ikeasta. Koko alkuviikon kävin puljun nettisivuilla ja aina näytti että Vysna Slummer -patjoja on, riittävän monta, siis kymmeniä. Tai olisi Tampereen Ikeassa, mutta ei sekään olisi ongelma. Samaan reissuun voidaan yhdistää Ikea ja Särkänniemi. Siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

 Särkänniemi oli mennä karille jo siinä, ettei vanhimman pojan paras ystävä päässyt mukana toisen reissunsa takia. Tyttärelle ja kaverilleen kävi ja pienet pojat pääsisivät tietenkin mukaan. Torstaina päätin sitten vielä tarkistaa patjatilanteen Ikean nettisivuilta ja miten kävikään. Teet oli tyrskähtää näppäimistölle kun ei koko patjaa löytynyt heidän nettisivuiltaan. Oli kyllä 10 euroa kalliimpaa uutuuspatjaa, mutta EI Tampereen Ikeassa ja Vantaallakin vasta lauantaina, ehkä. Otin pikaisen puhelun Tampereen Ikeaan ja kysyin miten on mahdollista että keskiviikkona on monta kymmentä patjaa ja torstaiaamuna koko tuote on hävinnyt. Selvisi että patja on poistuva tuote ja kuulemma myyty loppuun. Kas kun joku asiakas voi ostaa vaikka 20 patjaa. Siinä vähän manasin päiväkoteja, mutta ei se mitään. Perjantaina Särkänniemeen ja lauantaina hautajaisten jälkeen Vantaalle Ikeaan JOS patjoja on tullut. Siinä suunnitelma B.

Perjantaina lähdettiin kuitenkin reissuun ja alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. Ensin Ikeaan ja sitten huvipuistoon. Ikeassa kävi tuuri ja pojat mahtuivat vahvasti pissalle tuoksuvaan leikkipaikkaan. Minä juoksemaan osastoja läpi muistini varassa kun ostoslista jäi tietenkin kotiin. Lastenosastolla kohtasin suuren ihmeen. Niitä Slummer patjoja onkin ja kaiken lisäksi alessa, vain 19,95e kappale! En vielä kuitenkaan uskaltanut toivoa liikoja, sillä patjat olisivat itsepalveluvarastossa. Kieli vyön alla sinne varastolle ja ah, niitä löytyy. Kaksi piti ostaa, mutta otin samantein neljä, sillä rahalla kun olisin saanut sitä Slummerin tilalle tullutta patjaa vaivaiset kaksi kappaletta. Nyt tulee tulevaan vuodelaatikkoonkin kunnon patja ja sisko saa yhden.

Ja mitä tästä kaikesta opin. Älä luota Ikean varastotilanteeseen vaan mene itse paikalle, saatat yllättyä positiivisesti. Ainakin sain 70x160x9cm patjat edullisesti. Taatusti edullisemmin kuin mistään muualta ja vielä vetoketjutetulla päällisellä. Pieni piru mielessäni kyllä huutaa, että niillä Särkänniemen 130e:n rannekkeilla olisin saanut tästä ihan läheltä jo aika monta patjaa ja mittojen mukaan, mutta hautaan sen pirun äänen aina lasten riemun ja Särkänniemen muistojen alle. Kaikkea ei voi mitata rahassa.

Kuten ei sitä, että mieheni menetti kesällä äkillisesti enonsa. Tänään jätettiin enolle ne viimeiset jäähyväiset.

Rankka päivä.

Pitäkää huolta toisistanne!