Hukutaan

Toiset ovat hukkuneet tänä syksynä omenasatoonsa, mutta täällä Arvilassa taidetaan hukkua tomaatteihin. Onnistuin vieläpä pitämään taimet ja raakileet kynttilöiden avulla hengissä parista pakkasyöstä. Tuloksena se, että sisällä punertaa ja vihertää kulhossa jos toisessa, mutta niin tekee vielä kasvihuoneessakin.

 Taimet on kyllä latvottu nyt täysin, kaikki ihan pienet raakileet, kukat ja lehdet katkaistu pois. Jäljellä on vain runko ja tomaatteja kasvattavat oksat. Eikä näköjään tarvitse kummoisesti auringon paistaa kun vihreän ohessa alkaa näkyä punaista.

 Tästä kuvasta on jo muutama päivä, mutta tänään nuo ihan vihreät punertavat jo nekin. Kerrankin on tomaattisato kohdillaan, riittää omaan suuhun ja reilusti jaettavaksi.

Luulen, että viikonlopun juhliin on leivottava suolaiseksi herkuksi jotain mihin uppoaa runsaasti tomaattia. Nyt niitä on.

Suutarin lapsella ei ole kenkiä!

Taas se iski, yksi lempisanonnoistani. On tehty tilkkupeittoja milloin mihinkin taloon uuden perheenjäsenen syntymän johdosta, mutta oma lapsenlapsi, se ensimmäinen ja ainoa on ollut ilman, ja täyttää ensi viikolla jo 10 kuukautta. Asia oli pakko korjata nyt ja heti, sillä jonossa on jo peitto pienelle tytölle. Ja arvatkaa himoittaako sen ompelu, sillä viimeiset vuodet kaikki peitot ovat menneet pojille. Pääsen pitkästä aikaa sukeltamaan pinkkiin ja liilaan kangasmaailmaan. Oi ja voi.

Tytär valitsi kankaat varastoistani jo monta kuukautta sitten. Erittäin hyvin valittu, musta, harmaa ja turkoosi sopii hyvin yhteen. Lomassa on värikästä muumia, niin ei käy liian yksitotiseksi. Tausta ja ulommainen reunus on yhtä ja samaa kangasta, eli lakanaa. Joskus tulee edullisemmaksi ostaa lakana kuin metritavaraa kangaskaupasta. Vuorina on puuvillaflanelli.

 Harmaa ja kirjava muumi on samaa kangasta, mutta värien takia sitä ei ihan heti huomaa.

 On niissä muissakin tekemissäni peitoissa rakkautta mukana joka saumassa, mutta tässä on jotain ihan erityistä. Onhan se tehty oman jälkeläisen jälkeläiselle.

 Ja tässä se jälkeläisen jälkeläinen. Ihana töyhtöhöttiäinen oli täällä viime yön hoidossa. Aamupalaksi tarjoiltiin paistettu kananmuna jonka vilpertti yritti syödä näppärästi ilman käsiä. Ei siistit lapset katsokaas käsiään likaa. Mummi tuli kuitenkin hätiin ja syötti paistetun kanamunan pienelle pieninä palasina suoraan suuhun. Joku on kietonut mummin jo pikkusormensa ympärille.

Nyt on suutarin lapsella kengät, eli tilkkuilijan tyttärenpojalla tilkkupeitto.

Paras mutakakku

Joka muillakin alkaa tunkea korvista omenapiirakat ja -paistokset? Minulla alkaa, ja siksi olen nyt pari kertaa leiponut jotain ihan muuta. Asiaan kannusti myös se, että Lidliin on tullut uutta tuorejuustoa. Joko suklaan tai karamellin makuista. Molempia piti ostaa kokeiluun ja samalla kokeilin päivittää mutakakun ohjetta. Ohjeen löydät tästä *klik*.

 Tein mutakakun ihan perusohjeen mukaan ja lisäsin taikinaan purkillisen tuorejuustoa nokareina. Paistoin ja sitten maistettiin. Perheen miesväestä koostuneen makuraadin mukaan, tästä tuli parasta mutakakkua ikinä. Olin ihan samaa mieltä, mehevää ja tahmeaa niinkuin mutakakun pitää olla ja jokaisessa palassa karamellin makuisia sattumia.

 Sentään ehdin laittaa kakun tarjolle tarjoiluastiaan, mutta siitä suklaaherkku hävisi hetkessä. Viikon päästä juhlitaan keskimmäisen pojan synttäreitä, ja siihen lupasin leipoa lisää mutakakkua. Toisen suklaisen tuorejuuston kanssa, ja toisen karamellijuuston kanssa.

Huomenna olen luvannut leipoa perheelle kinuskisen päärynäpiirakan. Ei hajuakaan miten sellaisen teen, tai millaisella ohjeella, mutta kokeillaan. Päärynät ovat nyt kaupoissa niin edullisia, että olen ostanut niitä useamman kilon. Osasta keitän taas vaniljaista päärynähilloa josta tuli omassa ja tyttären perheessä oikea hitti. Sitä ja mustikoita maustamattoman jogurtin sekaan, niin makuelämys on täydellinen.

Iines ja sukkapuku

Rakas Iines-kissa alkoi eilen vuotaa verta. Vointi oli kuitenkin hyvä, seurataan tilannetta oli ajatukseni. Mitä myöhemmäksi meni ilta, sitä kovempaa vuoto oli ja Iines piti itseään kippurassa, kuin kivusta kärsien. Tänä aamuna soitin eläinlääkäriin ja saatiin aika jo parin tunnin päähän.

Kyseessä oli ilmeisimmin alkutiineyden keskenmeno. Se olisi saattanut hoitua itsestäänkin, mutta Iineksen takia pidin parempana, että poistetaan kohtu varmuuden vuoksi. Neljä pentuetta on yhdelle kissalle ihan riittävästi. Ja kun viime pentueesta jäi meille Alma, oli oma pennuntarve jo tyydytetty.

 Leikkauksen jälkeen Iines puettiin lääkärissä päheään kokovartalosukkaan. Muodikasta ja niin linjakasta sekä toimivaa. Haava pysyy nuolemattomana ja suojaava harsolappu paikoillaan. Sukan lisäksi pussillinen kipulääkettä ja antibioottia. Kunnon dropit jotta saadaan kehrääjä kuntoon.

Hiukan tässä kuitenkin huomaan tekeväni surutyötä siitä ettei meillä enää nähdä Iineksen pentuja. Oli se joka kerta niin sykähdyttävää nähdä syntymän ihme, nauttia pienistä vilistäjistä ja kasvattaa kunnon pentuja. Mutta hyvä näinkin, pääasia on, että Iines on kunnossa.

Barokin tyyliin

Eteisestä on pikkuhiljaa tulossa talon barokkihuone, kylläkin ihan sattuman oikusta. Vaatekaapin barokkityyliin sopivan peilin myynti-ilmoitus löytyi kun etsin eteiseen vanhaa peiliä jossa on tummat puukehykset. Tässä on tummat, barokkityyliset ja vaatimukset täyttävät kehykset. Vähän pidempi olisi ollut vielä enemmän mieleen, mutta tämä peili löytyi läheltä ja kohtuuhintaan, joten en enää miettinyt vaan ostin peilin pois. Mikään oikeasti vanha se ei ole, mutta oikein kelpo peili meille. Puuta ja taitavasti tehty.

 Yhteensopivuus 100%.

 Peilin kanssa yhtäaikaa etsin eteiseen valaisinta. Joko pöytä- tai jalkalamppua tai lampettia seinälle. Tori.fi on pullollaan valaisimia, mutta aina oli jotain mikä ei kelvannut minulle (kuten pitkä matka tai suuri hinta), tai sitten valaisin meni nenän edestä kaupaksi. Lauantaisella kirpparireissulla sitten kävi tuuri, ja eteiseen löytyi barokkityyliä oleva valaisin vaikka sellaista en edes hakenut. Hintaa oli 6 euroa, siis hyvin edullinen. Varjostin valaisimesta tosin puuttui, mutta sitä on onneksi säilönyt omiin nurkkiin kaikenlaista jos joskus tarvitsee roinaa, kuten pieniä varjostimia.

 Vielä yksi pistorasia sähkäriltä niin saan valaisimen toimimaan. Lampetti on vanha, ei mitään antiikkia, mutta veikkaan että kuitenkin jostain 1950-1960-luvulta. Johdot on vanhat, mutta sentään toimivat.

 Sisustuksesta ei enää puutu kuin matto ja peiliä vastapäätä olevalle seinälle kaappi. Kaappi on minulla työn alla entisöintikurssilla, mutta se vaatii todella paljon työtä. Kotiin saan ehkä vasta kevätpuolella. Matto löytyy toivottavasti käytettynä pikaisesti.

Eteinen on tällä hetkellä sisustettu sataprosenttisesti käytetyillä esineillä. Yhtään uutena hankittua ei löydy. Yleensäkin olen sitä mieltä, enkä pelkästään oman kodin kohdalla, että jos vanha talo pidetään vanhana, sopii sinne kaikkein parhaiten kirpputoreilta tai vastaavista paikoista hankittu sisustus. Eikä tyylien tarvitse aina olla täydellisen yhteensopivaa. Pieni ajan kerrostuminen tuo vain sopivaa särmää. Joten ehkä barokkityyli on nyt sitten tässä.

Kaappi ja sen tarina

Eilen se saapui, neljän miehen kantamana, liinoilla kuten ruumisarkku. Hiki oli pinnassa kaikilla, niin kantajilla kuin allekirjoittaneella. Mutta hyvin piti liinat ja ote, kaappi saatiin ehjänä paikoilleen. Enkä oikein tiedä millä ylisanoilla kaappia ylistäisin, sanat kaunis, hieno, tai upea tuntuvat kovin latteilta.

Kaappi oli upea jo ennen maalia, odottaessaan kiltisti ylisillä pääsyä eteiseen. Tarkkasilmäiset voi huomata kuvasta, että muistin ottaa kuvan vasta maalausurakan aloitettuani.

 Vaan nyt maalattuna, kaappi on täydellinen! Ja kuin tehty tuohon eteisen seinustalle. Maalasin kaapin ovi- ja ikkunamaalilla, sävy on ihan oma harmaa, hiukan vaaleampi kuin lattia, mutta tummempi kuin seinät.

 Tästä kuvasta näkee hyvin, miten hyvin massiivisetkin huonekalut mahtuvat tilaan kuin tilaan kun huonekorkeutta on riittävästi. Eteisen huonekorkeus on reilun 3 metriä. Kaappi on parimetrinen ja silti sen päälle jää hulppeasti tilaa. Minulla on jemmassa iso kannellinen pärearkku jonka taidan laittaa kaapin päälle. Pohdin vain, jätänkö sen luonnonväriseksi vai maalaanko eteisen sävyihin sopivaksi.

 Tässä kuvassa eteinen on keskipäivän luonnonvalossa. Kahdella parioven ikkunalla on valoisuuden kannalta mieletön merkitys. Kyllä kannatti vaihtaa sumeat lämpölasit tavallisiksi laseiksi. Emme edes ymmärrä miksi tuohon on pitänyt laittaa lämpölasit kun ei ovetkaan ola lämpöovia vaan yksinkertaiset puuovet. Eteisen valaisimesta emme ole päässeet vielä yksimielisyyteen. Miehen mielestä kuvan kristallikruunu pitää jättää, ja minun mielestä eteiseen pitää laittaa miehen mieletön kirpparilöytö, Paavo Tynelin kirkkolamppu. Katsotaan nyt kumman mielipide voittaa.

 Naulakko alkaa täyttyä rouvan vaatetuksella. Pitsikassi sopii tuohon niin hyvin, mutta en käytä sitä kuin kesäisin. Talveksi vaihtuu mustaa tai ruskeaa.

Ja mikä sitten on kaapin tarina? Se on tullut taloon pienen mutkan kautta. Ystävä teki muuttoa isosta omakotitalosta kerrostaloon ja toi navettamme ylisille osan omaisuudesta säilöön. Sitten ystävä löysi etsimänsä mummonmökin, mutta kaappi ei mahtunutkaan pieneen taloon. Ystävämme teki päätöksen, ja antoi kaapin lahjaksi pojallemme jonka kummi on. Nyt täytyy toivoa, että poika ei muuta hetkeen pois kotoa ja vie kaappia mukanaan. On se niin ihana.

Tapettikerrostumia

Eteisen seinien suhteen oli haaveena jättää vanhat pinkopahvit uusien pintojen alle. Kuitenkin pahvit osoittautuivat niin kosteudesta aikoinaan kärsineiksi, ettei niitä voinut millään säästää. Otettiin vain palat talteen ennen pahvien polttamista.

Ennen remppaa luulimme tätä portaikon ruskeaa kukkatapettia alimmaksi kerrokseksi. Luulo ei ollut tiedon väärti, ja alta paljastuikin paljon enemmän kerroksia kuin luulisi.

 Itse portaikosta tätä vanhaa ruskeaa tapettia kukkaboordeineen ei poistettu. Se on mukava muisto menneistä ajoista ja saa jäädä paikoilleen tulevienkin polvien ihastukseksi.

 Mutta mitä siellä alla sitten oli. Ihan ensimmäisenä oli pinkopahvi joka oli maalattu ihan hennon vaaleanpunaiseksi. Maalaus on todennäköisemmin tehty itsevalmistetulla liitumaalilla (liitu + maito) jossa on pigmenttinä hitunen punamultaa. Maali liitusi voimakkaasti kun siihen koski ja oli pääosin irronnut täysin alustastaan (ilmeisesti kiinnittävän ainesosan vuoksi). Tämä oli se vesivahinkoa saanut kerros. Mielenkiintoinen se on myös siksi, että pohdimme missä vaiheessa vesivahinko on voinut tulla koska hirsissä ei ole pienintäkään merkkiä vedestä tai kosteudesta.
Sitten päättelimme, että pinkopahvi on siirretty kun talokin on siirretty ja käytetty uudestaan. Vesi on voinut lirutella esim. siinä vaiheessa kun taloa on purettu siirtämistä varten, tai jo aiemmin. Jokatapauksessa oikeaa tietoa meillä ei ole, vain näitä arvailuja.

Tuon pinkopahvin päälle oli joskus vedetty uusi pinkopahvi ja sen alimmainen tapettikerros on tässä. Sininen ruusu on pala boordista ja sen alla pieni pala tapettia jossa sinisen sävyjä  ruskealla pohjalla.

 Pinkopahvin uusiokäytöstä voisi kieliä tämä sanomalehden palanen joka on liisteröity pinkopahviin. Talo on siirretty 1920 ja on hyvin mahdollista että ensimmäiset tapetit eteiseen ovat tulleet 1922 jolta vuodelta lehdet ovat. Sanomalehdillä tehtyjä paikkauksia ja saumaliisteröintejä löytyi useampia.

 Tässä vielä yksi välikerros joka on siis tuon ruskean tapetin päällä ennen viimeistä kerrosta joka sekin on jo kymmeniä vuosia vanhaa. Tämän epäilisin olevan 1930-1940-luvuilta.

Kunpa joskus saisi väläyksen noista ajoista, miltä täällä näytti vaikka juuri tuolloin huhtikuussa 1922 jolloin seinään liisteröity sanomalehti on ilmestynyt.

Eteinen yhtä listaa vaille valmis!

Siinä se on sanottu jo otsikossa tämän viikon ja päivän tärkein asia. Eteinen on käytännössä valmis. Sisustus ei sitä toki ole, tuskin on valmis koskaan, mutta enää ei maalata, kitata tai muuta sellaista. Noh, se yksi pieni lista, mutta se on niin pieni ettei puututa pilkkuihin.

Sisustamaan pääsin tänään vapaapäivänä. Naulakko ruuvattiin seinään, pöytä ja tuolit ovat taas paikoillaan. Voi tätä valoisuutta ja avaruutta vanhan tunkkaisuuden jälkeen. Sipulikorissa on muuten ihan tarkoitus tuolla nurkassa, se estää ovea paukkaamasta päin naulakkoa.

 Kunnostamastani naulakon alkuperästä on juttu täällä. Uusia tappeja ei koskaan saatu puusepältä, mutta ei hätää. Naulakkoa jouduttiin lyhentämään, ja pois otetusta pätkästä otettiin tapit puuttuvien tilalle.

 Miten ihana olisikaan pitää eteinen tällaisenään, mutta on se vain otettava käyttöön. Kylmempää säätä on luvassa, on viimein aika kaivaa takit ja huivit kesäsäilöstä pois. Kunhan eteisen kaappi saadaan kannettua paikoilleen (vaatii vähintään neljä miestä paikalle), niin rymsteeraan kunnolla talon kaikki takkeja sisältävät kaapit läpi. Siitä eteenpäin takkeja on vain eteisessä.

 Kaunis lattia on sääli peittää matoilla, mutta minkäs teet. Kuraiset kengät on äkkiä pilanneet lattian jos mitään suojaa ei ole. Pienen maton, talon alkuperäisen, mutta minun kanttaaman laitoin jo naulakon alle odottamaan kenkiä. Varsinaista eteisen mattoa ei vielä ole, haaveilen löytäväni edullisen ja riittävän pitkän itämaisen villamaton eteisen matoksi. Sellaisen oikein koristeellisen ja tummanpunaisen.

 Toisen pikkumaton laitoin pöydän ja tuolien eteen, ja nostinpa tuolille kauppakorin joka on ollut vähän tiellä tuvassa. Tästä se lähtee, tavaran kertyminen eteiseen.

Lattiamaalia on ihan pakko mainostaa, eikä vain sen takia, että eteisen maalien kanssa tein yhteistyötä Uulan kanssa. Heidän valikoimiinsa tuli tänä vuonna puolikiiltävä lattiamaali jota kokeiltiin meillä eteiseen. Maali on juuri sopivan kiiltävä, ei läheskään niin peilikiiltävä kuin esim. Betolux, mutta ei liian himmeäkään. Kolme maalauskertaa tehtiin koska eteisen lattia on kovalla kulutuksella. Ja kestävä tuntuu olevan jo nyt vaikka lattia ei vielä ole lopullisessa kovuudessaan. Siirtelin sabloonamaalausten kanssa eteisessä tikkaita kymmeniä kertoja, eikä lattiassa ole niistä mitään jälkeä. En voi muuta kuin kehua. Tässä vielä linkki Uulan lattiamaaliin.http://www.uula.fi/fi/maalit/sisamaalit/95-puulattiamaali.

Yhden kesän tulos

Luumulehdossa tapahtui tänä kesänä paljon. Kaikki istutusalueet saivat lopullisen muotonsa, taimia pääsi maahan lukematon määrä ja kaksi luumupuuta aloitti luumujen tarinan. Toukokuussa kun työtä jatkettiin viime kesän jäljiltä, oli vielä kovin avaraa, silkkaa tyhjää tilaa *kliks*.

Nyt syyskuussa, aika tasan neljä kuukautta myöhemmin on aivan eri näköistä.

 Keskiympyrä on kamalan suttuisen näköinen, mutta en ole ehtinyt kerätä akileijoista siemeniä ja siistiä niitä. Pioniunikko taasen kukkii niin sinnikkäästi, että senkin siemensatoa vasta odotellaan. Virosta tuodut pionit ovat toistaiseksi hengissä, talvi näyttänee kuinka niiden kanssa käy.

 Multa-alue on alkanut selkeästi jo pienentymään. Melkeinpä uskallan asettaa ensi kesän tavoitteeksi, että multa-alue saadaan kokonaan piiloon ja taimet on kaikki istutettu. Sitä en tiedä mistä ne kaikki taimet hankitaan...

 Etualalla kasvava Türista tuotu mysteerilaukka on edelleen mysteeri. Se teki yhden kitukasvuisen kukan, mutta kukinnon perusteella en osannut sanoa lajiaan. Kovasti on kasvustonsa vankentunut, ehkä ensi kesänä kukkii sitten jo paremmin.

 Puna-ailakin toin siskon mailta Savosta. Silloin en vielä tätä tunnistanut, ja nyt vasta tajusin, että miksi en. Meilläpäin ei kasva missään tätä vaikka luonnonkasvi onkin. Siksi oli minulle ihan vieras. Mutta niin kaunis (pinkki!) ja pitkään kukkiva on, että saa ilomielin jäädä perennapenkkiini kunhan ei röyhäännny liikaa.

 Alma-apulainen on uutterasti mukana puutarhatöissä. Jokainen perhonen, kärpänen ja ötökkä pitää yrittää saada kiinni. Katse on tarkkana milloin seuraava saalis ilmaantuu näköpiiriin. Viikon päästä kissaneitosella on ikää 4 kuukautta. Iines on nyt aloittanut selkeästi viimeisen vieroittamisen. Nisälle Alma ei pääse enää lainkaan, eikä aina edes viereen nukkumaan. Vähän käy pientä sääliksi, mutta noinhan sen kuuluu mennä. Onneksi meidän ihmisten kainaloon pääsee aina.

Alman kanssa samassa kuvassa on yksi Arvilan alkuperäisiä perennoja, maksaruoho. Löysin sitä aikoinaan yhden piskuisen taimen syreenin juurelta, ja nyt sitä kasvaa puutarhassa jo kolmessa paikassa. Ja lisää haluan, tämä on yksi pölyttäjien lempikasveista ja jaksaa kukkia koko kesän. Ehdottomia lemppareitani.

Eteisen seinät (kun mieli muuttuu)

Muistatte varmaan kun vielä jokunen aika sitten huhuilin täällä blogissakin tapettia eteiseen. Kun tapetteja ei löytynyt keneltäkään ylimääräisenä, enkä pihinä halunnut maksaa niistä yli 250 euroa, muutin mieltäni. Eteisen seiniä ei tapetoida, vaan maalataan. Seinät huokolevytettiin normaalisti, mutta sitten kokeiltiin jotain ihan uutta. Teimme itse keitetyn vehnäjauholiisterin jolla tapetoimme seinään maalausalustaksi tavallista rakennussuojapaperia. Muovitonta ja kotimaista. Hintaa paperille tuli 8 euroa ja sitä jäikin 30m2 rullasta. Paperin paino oli liki sama kuin makulatuuripaperilla, mutta hinta oli paljon edullisempi. Toistaiseksi on pysynyt hyvin seinässä ja oli helposti maalattavissa.

Liisteröinnin kuivuttua seinä maalattiin kahteen kertaan pellavaöljymaalilla joka sekoitettiin omista maalinjämistä. Sävy valittiin ihan vaan toteamalla, että nyt näyttää hyvälle. Tässä kohtaa en enää harmitellut etten saanut eteiseen tapettia. Maalatut seinät näytti äärettömän hyvältä ja eteisen tunnelma oli jotain ihan ainutlaatuisen seesteistä, avaraa ja valoisaa.

 Jotain pientä vielä kuitenkin haluttiin eteistä kaunistamaan. Löysin netistä firman nimeltä kaavain.fi , ja tiesin heti, että tätä haluan kokeilla. Eteiseen maalataan sabloonan avulla koristeet. Sabloonaksi valittiin kreikka-sarja pitkän pohdinnan jälkeen. Netissä oleva valikoima on valtava, on modernia, jugendia, lasten aiheita ja vaikka mitä, pikkasen oli valinnan vaikeutta mikä sabloona valitaan. Laitoin sabloonan tilaukseen aamupäivästä, ja mies nouti sen iltapäivästä. Nopeaa toimintaa ja siinä edesauttoi, että yrityksellä on toimipaikka Lahdessa.

 Sitten hankittiin lisää välineitä. Sprayliimaa sekä akryylimaaleja mustaa ja valkoista josta sekoitettiin sopiva harmaan sävy. Töpöttimen tein itse superlonista ja palasesta vanhaa froteepyyhettä.  Ensin testasin kuviota paperiin jonka jälkeen uskaltauduin koristelemaan seiniä. Sprayliimaa sabloonaan, sekä maalarin teippiä. Ehdottomasti suosittelen tuota suihkutettavaa liimaa jos teet tätä korkealla katonrajassa. Silloin jää molemmat kädet työskentelyyn eikä tarvitse pitää sabloonaa kiinni. Ja töpöttimeen maalia niin vähän kuin ikinä saa niin tulee siistein jälki.

 Kuvioita yhdistävää viivaa varten tein itse sabloonan tukevasta kartongista. Sen maalaus oli oikeastaan se haastavin. Kaavain.fi sabloonoilla oli paljon helpompaa maalata, ja ne liimaantuivat kartonkia paremmin seinään. Siistiä tuli silti ja olen viivaankin tyytyväinen.

 Nyt en enää vaihtaisi maalattuja seiniä tapettiin. Tuon koristekuvion tekeminen oli kuin piste i:n päälle. Ja onneksi sen tein, vaikka jossain vaiheessa iski rimakauhu etten minä osaa enkä saa kuitenkaan aikaan siistiä jälkeä. Sabloonaa oli ihan äärettömän helppo käyttää vaikka roikuinkin tikkailla kolmessa metrissä töpöttäen. Yläkuvin tekemisen jälkeen päätettiin jättää sarjan suurin sabloona käyttämättä vaikka ensin suunnittelimme tehdä sillä kuviot seinien keskiosaan. Tuntui että niin seinistä olisi tullut levottomat ja parempi on näin.

*postaus on tehty yhteistyössä kaavain.fi kanssa*

Tehopäivä

Tehty 4 purkkia maailman parasta päärynähilloa, keitetty maijallinen mehua, tehty päivän ruoka, viety yksi ja sama lapsi kaksi kertaa kaverisynttäreille. On rapsuteltu yksi kynnys maaleista, hiottu ja maalattu. On ihasteltu legorakennelmia, pesty koneellinen pyykkiä, käyty kaupassa ja tankkaamassa, tyhjennetty ja täytetty tiskikone ja taas vähän maalattu.  No mitä se mies sitten teki? Kiinnitti kattolistat paikoilleen, töpötteli vaimon sotkemat seinämaalit piiloon, irroitti yhden oven karmeineen, ja laittoi toisen oven tilalle. Sovitteli karmilistat vanhoista listoista ja teki muutaman paikkapalan kapeamman oven takia. Varsinainen tehopäivä molemmilla.

Huomenna jatketaan. On luvassa ainakin yhdet synttärit (lahja on vielä ostamatta), maalausta, listojen paikoilleen sovittelua ja vielä vähän maalausta. Siis kaikkea mukavaa.

*testing*

Loppui maltti, kannoin muutaman eteiseen tulevan huonekalun kokeiluun, näyttääkö siltä kuin mielessäni ajattelin. Kyllä näyttää, ja vielä vähän paremmalta.

Tuolien ja komuutin alkuperäisen asun näet tästä.

---

Viikonloppuna luvassa hurjaa viimeistelyä ja maalisudin heiluntaa. Tahtoo päästä kalustamaan!