Yhden kesän tulos

Luumulehdossa tapahtui tänä kesänä paljon. Kaikki istutusalueet saivat lopullisen muotonsa, taimia pääsi maahan lukematon määrä ja kaksi luumupuuta aloitti luumujen tarinan. Toukokuussa kun työtä jatkettiin viime kesän jäljiltä, oli vielä kovin avaraa, silkkaa tyhjää tilaa *kliks*.

Nyt syyskuussa, aika tasan neljä kuukautta myöhemmin on aivan eri näköistä.

 Keskiympyrä on kamalan suttuisen näköinen, mutta en ole ehtinyt kerätä akileijoista siemeniä ja siistiä niitä. Pioniunikko taasen kukkii niin sinnikkäästi, että senkin siemensatoa vasta odotellaan. Virosta tuodut pionit ovat toistaiseksi hengissä, talvi näyttänee kuinka niiden kanssa käy.

 Multa-alue on alkanut selkeästi jo pienentymään. Melkeinpä uskallan asettaa ensi kesän tavoitteeksi, että multa-alue saadaan kokonaan piiloon ja taimet on kaikki istutettu. Sitä en tiedä mistä ne kaikki taimet hankitaan...

 Etualalla kasvava Türista tuotu mysteerilaukka on edelleen mysteeri. Se teki yhden kitukasvuisen kukan, mutta kukinnon perusteella en osannut sanoa lajiaan. Kovasti on kasvustonsa vankentunut, ehkä ensi kesänä kukkii sitten jo paremmin.

 Puna-ailakin toin siskon mailta Savosta. Silloin en vielä tätä tunnistanut, ja nyt vasta tajusin, että miksi en. Meilläpäin ei kasva missään tätä vaikka luonnonkasvi onkin. Siksi oli minulle ihan vieras. Mutta niin kaunis (pinkki!) ja pitkään kukkiva on, että saa ilomielin jäädä perennapenkkiini kunhan ei röyhäännny liikaa.

 Alma-apulainen on uutterasti mukana puutarhatöissä. Jokainen perhonen, kärpänen ja ötökkä pitää yrittää saada kiinni. Katse on tarkkana milloin seuraava saalis ilmaantuu näköpiiriin. Viikon päästä kissaneitosella on ikää 4 kuukautta. Iines on nyt aloittanut selkeästi viimeisen vieroittamisen. Nisälle Alma ei pääse enää lainkaan, eikä aina edes viereen nukkumaan. Vähän käy pientä sääliksi, mutta noinhan sen kuuluu mennä. Onneksi meidän ihmisten kainaloon pääsee aina.

Alman kanssa samassa kuvassa on yksi Arvilan alkuperäisiä perennoja, maksaruoho. Löysin sitä aikoinaan yhden piskuisen taimen syreenin juurelta, ja nyt sitä kasvaa puutarhassa jo kolmessa paikassa. Ja lisää haluan, tämä on yksi pölyttäjien lempikasveista ja jaksaa kukkia koko kesän. Ehdottomia lemppareitani.