Puolivalmista eteistä

Eteisen remontti, sitä on jankattu näillä sivuilla heinäkuusta saakka. Eikä vieläkään ole täysin valmista, mutta lupaan (eniten itselleni), että syyskuun aikana on. Ei oikeastaan puutu kuin listat, niiden ja lattian maalaus. Ja huonekalujen kanto sisään eteiseen. Huonekalujen ja muun irtosisustuksen osalta eteinen kokeekin täydellisen muutoksen. Kaikki menee uusiksi, tai oikeammin vanhaksi, mutta meille uudeksi.

Palataan kuitenkin eteisen pintoihin. Aloitetaan ovista. Lasikuistilta eteiseen vie pariovet jotka olivat ennen ruskeaksi petsatut ja lakatut. Kauniit ovet, ja menty moisella käsittelyllä rumentamaan. Mies otti urakakseen ovien hionnan, ja minä valitsin maalauksen. Maalina toimi tuttuun tapaan Uulatuotteen  mainio ovi- ja ikkunamaali, luottomaalini jolla saa aina hyvää jälkeä aikaiseksi. Ja pinta on juuri toivotunlainen, vanhaan sopiva, mutta kestävä ja pestävä jotka on tärkeitä ominaisuuksia tahmatassuille alttiilla pinnoilla. Sävyksi valitsimme suoraan Uulan värikartalta vaaleanharmaan sävyn kaste. Sävy on sama kuin talon ulkomaalissa. Ennen:

jälkeen:

 Miten voi muutama desi maalia tehdä ihmeitä! Petsin takia ovet hiottiin täysin puupuhtaiksi, joten vaativat kolme kerrosta ovi- ja ikkunamaalia. Mutta se kannatti, ero toisen ja kolmannen maalikerroksen välillä on huomattava. Nyt ovet ovat täydelliset. Ikkunat kirkastuivat sillä, että fuskaavista lämpölasielementeistä otettiin toinen lasi pois, ja oveen tulevat lasit pestiin.

 Olen niin tyytyväinen Uulan maaliin ja oviin, että käyn ihastelemassa niitä päivittäin. Enkä malta odottaa, että ovet saa ottaa käyttöön ja niiden kautta voi kulkea sisään ja ulos.

 Samaisella Uulan ovi- ja ikkunamaalilla maalasimme vintin portaat ja komeron kätkevän pömpelin. Johan kirkastui senkin ilme. Vasta maalatessa näki, miten paneleiden pinta oli oikeasti kaivannut uusimista. Portaiden näkyvä osuus (kuvassa vihreät) maalataan lattiamaalilla.

Seinäpaneeleille riitti kaksi kerrosta maalia. Hiomisessa oli työ ja tuska, mutta oli kaiken vaivan arvoista. Oikeastaan on sääli, että osa paneeleista peittyy jatkossa väkisin huonekalujen taakse.

 1980-luvun tammiviiluovet näyttävät uusittujen pintojen loisteessa kuin väärään paikkaan eksyneiltä. Siinäkin syy miksi laitoin peiliovien kunnostamiseen vauhtia. En halua katsella näitä ovenrumiluksi enää yhtään.

 Tulevan Vaatekaapin paikka. Kunhan näette kaapin, ymmärrätte miksi kirjoitan sen isolla alkukirjaimella.

 Ja vielä kerran ne ovet. Seinät olen maalannut eilen toista kertaa pellavaöljymaalilla, siksi ne kiiltävät ikäänkuin märkinä. Nyt odotellaan maalin kuivumista ennen seuraavaa vaihetta.

*postaus on tehty yhteistyössä Uulatuotteen kanssa*