Türin retki ja omaa puutarhaa

 Lauantaina jo ennen kukonlaulua soitti herätyskello. Türin kukkamarkkinat kutsuivat vuosien tauon jälkeen. Reissuun lähdettiin kahdestaan miehen kanssa. Türiin on erittäin helppo ajaa, Tallinnasta tulee matkaa n. 100 kilometriä. Tie oli uusi ja hyvässä kunnossa. 

Perillä odotti parkkipaikan etsiminen ja infernaalinen tungos. Olen käynyt kukkamarkkinoilla monen monta kertaa mutta ikinä ennen ihmisiä ei ole ollut niin paljon kuin lauantaina oli. parin vuoden koronan aiheuttama tako näkyi selkeästi. Tungoksesta johtuen jäi hankinnat kovin vähäiseksi. En jaksanut ängetä aina katsomaan mitä oli myynnissä vaan menin massan mukana ohi. Tungoksesta johtuen en ottanut markkinoilta ainuttakaan kuvaa. Mutta tuliaisista on kuvia.

Himalajan jalkalehti on ollut ostoslistalla. Näin komea taimi maksoi seitsemän euroa. Kukan väri on vaaleanpunainen.

Pari jouluruusua, kokeilen taas vaalean väristä. Yksi punahattu, vaaleanpunainen iiris ja syyskimikki matkasi kotiin.

Ja samoin pari esikkoa. Oikeanpuoleista minulla taitaa jo olla mutta eipä se haittaa.

Kärhö Viorna oli löytö. Seuraavaksi pitää selvittää mihin syvyyteen tämä pitää istuttaa. Kesän saa asustaa ruukussa ja maahan laitan sen vasta syksymmällä.

Puutarhassa tapahtui reissun aikana paljon. Lämpö sai monen kasvin heräämään. Hurtanheiteen oli tullut ensimmäiset kukat. Aarre on hankittu vuosia sitten Mustilan Arboretumista ja vihdoinkin se kukkii. Kukinto on ihana, kuin hortensialla.

Olen listinyt ahkerasti liljakukkoja, teen kierroksen joka päivä 1-2 kertaa. Kirjopikarililjat tuntuvat maistuvan. Tämä suurin kasvusto on säilynyt syönniltä aika hyvin tai sitten olen saanut kukot ajoissa kiinni.

Vuosia sitten istutetut 'Woodstock' hyasintit kukkivat tänä vuonna todella hyvin. Kukinnot ovat suurimmat sitten ensimmäisen kukinnan. Muutoinkin hyasintit tuntuvat olevan voimissaan, niille viime talvi ei ollut kärsimystä. 

Monelle muulle talvi oli paha. Minulla ovat kadonneet kaikki ruusunätkelmät ja salkoruusut. Kurjenpolvi 'Patricia' on hävinnyt ja 'Wargrave Pink' on henkitoreissaan, 99% kasvustosta on kuollutta. Jouluruusuja meni kaksi kappaletta. Ihana pinkki salvia on hävinnyt, onneksi siementaimia on hengissä. Kaikki himalajanesikot kuolivat. Onneksi on myös paljon selvinneitä ja niitä jotka eivät ole kärsineet. Joten ei muuta kuin uutta yritystä ja lisää taimihankintoja.

Melkein lomalla

Vielä kaksi työaamua ja sitten alkaa kesäloma. Ja loman tarpeessa tässä jo on. Vuosi on ollut rankka. Nuorimman lapsen vaikeudet ovat kuluttaneet voimavaroja runsaasti. Lisäksi aloitin viime elokuussa kahdessa uudessa työssä, uuden opettelua on riittänyt molemmissa työtehtävissä sen lisäksi, että on pitänyt opetella tekemään puoli viikkoa yhtä työtä ja puoli viikkoa toista. En valita, tämä oli oma, vapaaehtoinen valinta, tykkään molemmista mutta eipä sitä voi kieltää, että joskus on ollut rankkaa.

 Puutarha on minulle suuri voimavara ja akkujen lataamo. Sen avulla jaksan eikä mikään homma siellä tunnu ylivoimaiselta. Lomalle en ole suunnitellut mitään muuta kuin rippijuhlien järjestämisen, muuten vain ollaan ja tehdään sitä mitä juuri sinä aamuna herätessä huvittaa.

 Ruusuista en osaa sanoa pidänkö enemmän nupuista vai auenneista kukista. Tämä Arvilan oma löytöruusu oli ensimmäiset vuodet hiljainen leviäjä mutta tänä vuonna se on hämmästyttänyt puutarhuria tekemällä juurivesoja nurmikolle jopa metrin päähän. Nyt harkitsen ruusun siirtoa sellaiseen paikkaan missä olisi vapaammin tilaa levitä.

 Jasmike kukkii luumulehdon nurkalla. Sen ympärillä on huumaavan hyvä tuoksu, raskaan imelä mutta minä tykkään pieninä annoksina.

 Ilmasipulia kasvatan vain kaunistukseksi. Sen omituiset, kiemuraiset uudet kasvut varren kärjessä ovat mielenkiintoisia. Kahta samanlaista kiemuraa ei ole. Tänä vuonna näyttää tulevan pikkusipuleita todella paljon.

 Arboretumin perenna-alue menee ensin kesänä uusiksi. Tai jo tänä kesänä jos niin huvittaa. Osa kasveista saa siirtyä muualle ja osa saa enemmän sijaa. Iirikset kuuluvat jälkimmäisiin. Tämän kaunottaren nimestä en ole varma, se on hankittu Türista muutama vuosi sitten ja nimet menivät minulla sekaisin.

 Tämä valkoinen on myös tuotu Türista, se taitaa olla Iris sibirica 'White Swan'.

Perennapenkissä asuu myös tummalehtinen pensaskärhö. Kärhö kukkii runsaasti mutta lehdissä on käynyt kato, ne on syöty viimeistä myöten. Ensin ihmettelin miksi kärhö näyttää niin oudolta ja sitten tajusin, että siitä puuttuu lehdet. Kuiva kesä on ollut jossain määrin ötököiden juhlaa.

Huomiseksi on luvattu kunnon hellettä, minulla luvassa suuri kitkentäilta kivipuron parissa.

Liljoja, vuokkoja ja laukkoja

Parhaillaan pihalla sataa kaatamalla vettä, salamat valaiset taivaan sekunniksi ja sen jälkeen jyrähtää ukkonen. Näin voimakasta ukonilmaa meillä ei ole hetkeen koettu, en muista oliko viime kesänä yhtään. Ja tänä kesänä on ensimmäinen. Mutta ei haittaa, minä tykkään ukonilmasta, pihalla olin niin pitkään kun pystyin, sateeksi oli tultava sisälle.

 Kivimuurin "Elodie" liljat ovat auenneet. Tätä on istutettu jo aiemmin arboretumiin mutta koska tykkään tästä liljasta todella paljon ja löysin sitä keväällä taas Lidlistä niin istutin samalla lisää kivimuurillekin.

 Samasta kaupasta ostettu oranssi lilja "Cocktail Twins" ei ole ihan lempparivärejäni. Mitä lie ajattelin sitä ostaessani. Kaunis väri mutta en oikein osaa yhdistää oranssia muihin väreihin.

 Jos oranssi on vaikea väri niin vielä vaikeampi on kirkkaankeltainen. Todellinen huomioväri joka ei jää huomaamatta missään. Olen kyllä sitä mieltä että loppukesän syvän vihreän sävyinen luonto kaipaa seurakseen voimakkaita värejä, alkukesä raikas vihreys on parempi pari hennoille sävyille.

 Lisää voimakasta väriä löytyy talon edustalta. Punainen tiikerililja on ilmiselvästi tehnyt sivusipuleita sillä kukkavarsien määrä on lisääntynyt. Tai sitten yhdestä sipulista kasvaa useampi varsi. Lilja on tuotu Türista ja harmikseni sitä ei ole näkynyt siellä ostovuoden jälkeen myynnissä. Ostaisin heti lisää, tämän rubiininpunainen väri on upea.

 Tässä samainen tiikerilija mustilanhortensian kanssa. Suorastaan täydellinen pari toisilleen.

 Lisää täydellistä löytyi aiemmin viikolla lautaselta. Tein vanhimman pojan nimipäivän ja mummin kirppusen 3kk päivän kunniaksi kolmenmarjankakun. Työpäivän jälkeen en jaksanut alkaa leipoa, ostin valmiin torttupohjan, sen päälle purkki vispikermaa ja sitruunarahkaa sekoitettuna. Vielä iso kasa marjoja ja lopuksi valkosuklaakoristelu. Kakku hupeni melkoisen nopeasti.  Minulle valmiit torttupohjat on nostalgiaa lapsuudesta. Tätini asuu Saksassa ja hän toi torttupohjia sieltä silloin kun niitä ei vielä Suomesta saanut. Ja aina niihin tehtiin mökillä mansikkakakku. Nyt jatkan perinnettä omille lapsille ja heidän lapsille.

 Rakas syysvuokkoni on aukaissut ensimmäiset kukkansa. Sekin muuten kasvaa saman mustilanhortensian kupeessa kuin punainen tiikerilija. Ja on myös toisiinsa sopiva pari. Vuokossa on joka vuosi enemmän kukkia, tänä vuonna jo kymmeniä. Ja niiden koko on kasvanut, ehkä sen teki riittävä taivaalta tullut vesi.

Pallerolaukkoja kasvaa vähän siellä ja täällä. Haen niille parhaita mahdollista paikkaa. Tässä rusokirsikan juurella tuntuvat viihtyvän. Kuvaan jouduin ottamaan kirsikan ruman tukikepin mutta älkää antako sen häiritä.

Nyt sopii sataa vaikka koko yön. Toiveissa sateen jälkeen aurinkoista, puutarhassa puuhaa riittää.

Sateen loppumista odotellessa

Sateet ovat haitanneet koko viikonlopun puutarhatöitä. Eikä kymmenen päivän sääennuste lupaa sen parempaa. On ainakin ollut aikaa lukea kirjoja, notkua tietokoneella ja siivota taloa.

 Nimetön tädyke on vallannut elintilaa navetan kivimuurilta. Tämä saakin levitä ihan rauhassa, jotain voisi laittaa pariksi, ehkä vaaleanpunaista.

 Kasvimaalla on rehevää. Eturivin kehäkukat ovat täydessä kukassa ihan kohta, seuraavissa riveissä on porkkanaa, pieniä vielä mutta on niitä maisteltu jo. Herneitä kerätään urakalla, tuntuvat kypsyvän kaikki yhtäaikaa.

 Kirjoapteekkarinruusu "Rosa" "Mundi" on kestänyt sateet todella hyvin. Ja huomasin että nuppuja onkin vielä kolme lisää. Tekee tänä vuonna yhteensä kuusi kukkaa, ei ollenkaan paha vuosi sitten istutetulta ruusulta.

 Ilmasipulia riittää jaettavaksi tai uuteen paikkaan istutettavaksi. Näitä emme ole syöneet, kasvimaa tuottaa riittävästi sipulia.

 Mehitähdet kukkivat joka kesä parilla kukalla. Kukan tehnyt yksittäinen mehitähti kuolee, sen takia en toivo runsasta kukintaa vaikka pienten mehitähtivauvojen tuotanto onkin aina runsasta.

Tämän maksaruohon hankin keväällä pihakirppikseltä. Nimen unohdin, toivottavasti osaatte auttaa. Istutin puolet taimesta rinnepuutarhaan pesäkuusen ja kellukan väliin. Puolet pääsi navetan kivimuurin punalehtiruusun alle. Sinnikkäitä taimia, molemmat ovat hengissä ja kukkivat.

 Punalatva on hankittu tänä keväänä Türista. Se on jäämässä köynnöspinaatin ja pioniunikoiden varjoon, kumpaakin on syytä kitkeä reilulla kädellä jotta punalatva saa kasvurauhan. Kukintaa odotan ja erityisesti haluan nähdä onko tämä niin pölyttäjien suosiossa kun on kehuttu.

Syysleimusta pölyttäjät ovat tykänneet. Perhosista en osaa sanoa, tänä vuonna perhoset ovat olleet todella harvinainen näky. Nokkosperhosen toukkia näin mutta itse nokkosperhosesta minulla ei ole kuin yksi havainto tältä kesältä. Toivon todella että elokuu olisi alkuaan lämpimämpi ja kauniimpi, ihan luonnon selviytymisen takia.

Multatehdas

Tänä kesänä en ole ostanut yhtään säkkiä puutarhamultaa. On pärjätty koko kesä oman pihan mullalla koska mitään suurempaa istutusprojektia ei ole menossa. Tai on rinnepuutarha mutta sitä multaan pikkuhiljaa. Enkä edes oikein pidä pussimullan laadusta, parempaa multaa saa omasta maasta.

Vedenkeruusysteemin vieressä on ollut ärsyttävä joutomaa jossa kasvaa pujoa, nokkosta ja vuohenputkea. Joutomaan multa vain on maailman parasta joten olen välillä ottanut sitä talteen. Syötävillä kasveilla en tätä multaa käytä koska siihen on kaadettu tuhka karjakeittiön tulisijasta ja epäilen että siinä on poltettu jos jotakin roskaa.

 Jotta joutomaa jalostaa tällaiseksi mullaksi pitää perustaa yhden naisen multatehdas.

 Tarvitaan lapio, kahdet kottikärryt ja jokin sihti. Minä käytän ikivanhaa talosta löytynyttä kehystettyä verkkoa sihtinä. Isompiin kärryihin sihtaan mullan ja pienempään siirrän sihtiin jäljelle jääneen roskamaan.

 Puolisen metriä joutomaata on tuhottu ja nyt minulla on säkeissä kaksi isoa kottikärryllistä maailman parasta multaa odottamassa jatkokäyttöä. Suunnitelmissa on tasata tuosta maa sopivaan kohtaan, laittaa muovi päälle pariksi vuodeksi ja istuttaa sen jälkeen rikkojen tilalle maanpeitekasvia, tuoksukurjenpolvea todennäköisesti, se viihtyy karuissakin oloissa.

 Kahden kottikärryllisen jälkeen paistoi aurinko niin lämpimästi multatehtaaseni että piti siirtyä muihin puuhiin. Parhaimmalta tuntui puutarhassa kiertely ja kukkivien kasvien ihmettely. Pionien pääkukinta kurkistaa nurkan takana. Luumulehdossa kukkii kaikki nuput. Kaunis nimetön Viron tuliainen.

Ja tämän Türin penkin pionin epäilen olevan samaa lajia kuin edellisen kuvan luumulehdon pionin. Ne on tuotu Türista eri reissuilla mutta kukat ovat hyvin saman näköiset. Lajiketta en tunnista. Kukka on todella pinkki avautuessaan, kukan vanhetessa sisemmät terälehdet vaalenevat huomattavasti.

Sääennuste lupaili huomiselle vieläkin lämpimämpää säätä. Ai että minä nautin!

Puutarhaa parhaimmillaan

Juhannus meni puutarhatöissä. Se on juhannus minun mieleeni, suuremmat juhlinnat jätän muille. Tänään tosin tuli hommiin katkos kun kotoa muuttaneet lapset tulivat syömään. Mummin kirppunen ja mussukka veivät voiton ja työhanskat lensivät samantien nurkkaan. Sen lisäksi ensimmäistä kertaa elämässäni polveni on kipeä. En oikein edes osaa sanoa mistä se on kipeytynyt, kipu säteilee jopa pakaraan saakka. Ja pahin on kun lähden kävelemään. Kun kävelen hetken vertyy jalka mutta ei ole täysin kunnossa. Seurataan mitä tuleman pitää. Ei sentään niin kipeä polvi että kuvaaminen olisi jäänyt väliin.

 Puutarhan rehevyys alkaa olla huipussaan. Tiilireunuksen vieressä kasvavat ilmasipulit ovat levinneet kivasti. Ilmasipuli kasvaa perennapenkissä jossa se on minusta kauneimmillaan.

 Jos tulppaanit olivat kevään ja alkukesän kuvatuimpia kukkia niin nyt saman sijan saa akileijat, nuo jokaisen pihan herkät prinsessamekkoset.

 Arboretumissa kanadanvuokko ja vuorikaunokki "Amethyst in Snow" kilpailevat samasta reviiristä. Ja näkyy siellä olevan yksi illakkokin. Vuorikaunokin siedän mutta kanadanvuokon kanssa olen kahden vaiheilla vaikka tämä lajike ei ole todella ärhäkkä leviäjä.

 Rosario pitää kiertää monta kertaa päivässä läpi. Jokaisessa ruusussa on nuppuja paitsi japanilaisessa metsäruusussa rosa maretii.

 Jopa kirjoapteekkarinruusussa Rosa Mundi on nuppu. Kunhan kukka avautuu selviää onko tämä ruusu sitä mitä piti, sillä jostain luin että kukinta tapahtuu vanhoista versoista ja tämähän menetti talven aikana lähes maata myöten versonsa.

 Viime vuonna siirretty tuoksukurjenpolvi luumulehdon istutusalueen reunassa. Nyt näyttää että tämä kurjenpolvi oli oikea valinta. Tiheä, riittävän matala ja nopeakasvuinen. Ja helppo kitkeä pois tai harventaa jos tilanne sitä vaatii. Reunasta poistettua rohtoraunioyrttiä ei ole yhtään ikävä.

 Ja taas sarjassamme mysteerikasvi. Huomasin Türin penkissä tällaisen vaaleanpunaisen kukkavanan. Ensin ajattelin sitä vaaleanpunaiseksi kieloksi mutta lehdet eivät ole kielon. Tunnistatko kasvin?

Tässä näkyy paremmin kasvin lehdet, nuo kapeahkot liuskat. Veikkaan että Türista tämä on ostettu mutta pää lyö ihan tyhjää kasvin nimen kohdalla. Toivottavasti teistä lukijoista on apua. Istutuspaikka pitää myös miettiä uusiksi tai ainakin karsia akileijoja ympäriltä. Nyt kasvaa liikaa muiden kasvien varjossa.

Türi 40. Lillelaat

Viron Türissa oli tänä vuonna 40. kukkamarkkinat. Minulle nämä olivat viidennet. Tälläkin kertaa olimme liikkeellä omalla autolla ja perille päästiin parin mutkan kautta. Päädyimme ajamaan eri reittiä kuin viime vuonna ja näimmekin ihan eri maisemat, paikallisia pieniä kaupunkeja. Paikan päällä pääsimme siitä johtuen parempaan paikkaan parkkiin.

 Ajoittain käytävillä oli jopa väljää, iltapäivää kohti väki väheni. Sää on ollut joka vuosi lämmin kuten eilenkin oli. Aurinkorasva oli mukana mutta se ei oikein auta kassissa. Nyt punoittaa niska.

 Pieni auto täynnä kasveja sisältäviä pusseja ja nyssyköitä.

 Lähes ensimmäinen vai peräti ensimmäinen ostos oli herkän kaunis kaunotar, vuokkoängelmä. Kukat kuin valkovuokolla ja lehdet ängelmältä.

 Yhtään esikkoa ei pitänyt ostaa mutta ihan kannatuksen vuoksi ostin paikalliselta mummelilta tämän eurolla. Samalta myyjältä ostin kaksi nippua karhunlaukkaa, nekin euron nippu. Johonkin minun karhunlaukat häviää puutarhasta. Ehkä tällä kertaa onnistaa.

Tavoitteena oli ostaa puutarhaan uusi syreeni ja hortensia. Molemmat löytyi. Mutta hortensian nimikyltin kanssa kävi köpelösti, sen kuvaa ei ollutkaan kännykässä. No, se on nyt nimetön vaaleanpunainen.

Muita ostoksia oli kärhö, havu jonka kyltistä ei myöskään ole kuvaa, siperiankurjenmiekka "Fishersman's Morning" ja "Kita-No-Seiza" sekä purppurapunalatva. Ja koska joka vuosi olen tuonut pionin oli sellainen ostettava nytkin, lajikkeen nimi on "Kelway's Glorius".

Nyt taitaa olla vuorossa istuttamista. Ystävän matkakertomuksen voit lukea täältä. Ja minun aiemmat tunnisteen Türin kukkamarkkinat alta.

Geranium Plenum

Toukokuu, Türin kukkamarkkinat, hieman jo ähkyä kaikeasta nähdystä. Budjetin takaraja häämöttää, väsyttää ja ruokakin maistuisi. Ystävän kanssa kuitenkin kierretään vielä yksi nurkka, ehkä sillä jo käytiin mutta mennään uudestaan. Ja mitä sieltä osuukaan silmään, suttuinen kuva kerrotusta kurjenpolvesta, kuvassa nimi Geranium Plenum. Kumpikaan ei jaksa googletella vaan ostamme taimet ajatuksella on mitä on.

 Ja tässä se sitten on kotona, saman vuoden syyskuussa. Talon edustan penkissä, kerrottu idänkurjenpolvi, Geranium Plenum.

 Hauskaa tässä oli se, että en enää muistanut mihin länttäsin keväällä kaunottaren kasvamaan. Vielä nupuistakaan en osannut päätellä että juuri tämä on Plenum. Vasta kun ensimmäinen kukka avautui niin tajusin että siinähän tuo keväinen ostokseni on. Lajiketta sanotaan kestäväksi joten on toivoa että Plenum kasvaa tässä ensikin kesänä.

Viron taimissa, ja erityisesti yksityisiltä ostetuissa kotipihan taimissa on voimaa, se on tullut havaittua nyt useamman kerran. Ja se näkyy tämän monsterinikin kohdalla. Tämän jätin nimeä kerran kysyin teiltä lukijoilta. Arvelitte että se on tulikukka. Todennäköisesti onkin mutta koko on aivan hervoton. Pisimmät lehdet ovat melkein puoli metrisiä! Tämä alkoi kasvaa piskuisen pinkin syyshortensian alla jonka toin keväällä samoilta Türin markkinoilta kuin idänkurjenpolven. Nyt tarvitaan kaikki onni ja hyvät sattumat jotta tämä talvehtisi puutarhassani ja tekisi ensi kesänä kukan. Paikan pitäisi olla suotuisa, kivimuuri suojaa pohjoisen tuulilta eikä sijainti ole liian alavalla maalla.