Jäähyväiset kesälomalle

Joka vuosi kesäloma on liian lyhyt, neljä viikkoa ei riitä sitten millään. Viisi tai kuusi viikkoa olisi paljon parempi. Huomenna työt kutsuu, ja se tarkoittaa tietysti vähemmän puutarhalle annettavaa aikaa. Tänään kiertelin kuvaamassa puutarhassa ja samalla tuli katsottua kuinka pahoja tuhoja kuivuus on tehnyt.

 Jalokärhö clematis 'Margaret Hunt' jaksaa ilahduttaa kasvuvoimallaan joka päivä. Tämä on vasta viime kesänä istutettu. Jalokärhöjä olen kastellut säännöllisesti, näitä en halua menettää. Lannoittamisen kanssa olen ollut epävarma, olen antanut nestemäistä tomaattilannoitetta yhden kerran kasteluveden mukana. Pitäisikö lannoittaa vielä toistamiseen?

 Köynnöstuki ei ole yhtään liian korkea kärhölle vaikka ensin ajattelin sen sitä olevan.

 Kahden euron heräteostoksena hankittu kärhöni clematis 'Taiga' on sekin alkanut kukkimaan. Kukat avautuvat hauskasti pikkuhiljaa keskeltä ulospäin kuoriutuen. Terälehtien kärjet jäävät kauniisti kaksivärisiksi. Kuvassa ei näy mutta kukkien liila on kuin pehmeää samettia. Kukkia on avautumassa kolme kappaletta, ei ihan yhtä monta kun edellisien kuvien kärhöllä.

 Lilja 'Arbatax' ei tykännyt viime kesän märkyydestä. Pelkäsin jo menettäväni sen mutta onneksi niin ei käynyt. Väri on tänä vuonna todella haalistunut, aurinko on tainnut sen tehdä, tämä on ollut muina vuosina paljon, paljon pinkimpi.

Sama värien haaleus vaivaa muitakin liljoja. Tämäkin lilja on ollut muina vuosina tummempi. Helle saa liljojen kukinnan lakastumaan hetkessä, erittäin harmillista sillä tykkään liljoista.

Kuivaa on puutarhassa, tällä viikolla perennatkin ovat saaneet kasteluvettä. Lähinnä pelkään miten niiden talvehtimisen käy tällaisen kuivuuden jälkeen. Joitain menetyksiä on ja joitain menestyksiä. Niin erilaisia on vuodet keskenään.

Räjäytys

Ikkunatyömaa etenee hitaasti, enin aika kuluu maalin tai kitin kuivumista odotellessa. Huomenna joudun kurvaamaan heti aamusta maalikauppaan sillä maali loppui tänään. Mies teki puukorjauksia vajan oveen ja minä päätin sillä välin räjäyttää karjakeittiön uuteen uskoon. Eli suomeksi sanottuna siivota sen.

 Tästä näkymästä lähdin. Ei tuonne huvittanut mennä, tuntui ettei mitään löydä kun tavarat olivat hujan hajan. Kalkkisäkkejä ei normaalisti ole enää tähän aikaan vuodesta mutta nyt kävi oharit sateiden suhteen, saimme ostettua kalkin vasta toukokuussa ja sen jälkeen ei ole satanut niin paljoa, että jauhemaisen kalkin voisi levittää. Koitetaan syksyllä seuraavan kerran, siihen asti säkit saavat olla keskellä huonetta.

 Tyhjensin koko huoneen ja samalla lajittelin tavarat karjakeittiöön kuuluviin ja muualle muuttaviin. Pienesti ihmettelin miten tuo kaikki oli huoneeseen mahtunut. Uskomatonta.

 Illalla näytti tältä. Toin peräseinälle kaksi kaappia jotka olen saanut ystävältäni. Laitoin jalattoman kaapin jalallisen päälle avohyllyiksi. Kaappiin sain kaikenlaista tärkeää puutarhatilpehööriä.

 Ikkunaseinälle toin maitohuoneesta ison vanhan puulaatikon johon sain kaikki laatikot siististi järjestykseen. Sininen matala jakkara on menossa kasvihuoneeseen sitten joskus.

 Vasemmassa reunassa pilkottaa kaappi joka on laitettu vanhaan oviaukkoon, se otettiin pois, oviaukko tuettiin vahvasti uudelleen ja kaappi laitettiin pienin korjauksin takaisin. Nyt on tilaa ja tavarat järjestyksessä.

Yllätyksiäkin tuli. Mies päätti että rouvansa on aika saada karjakeittiöön sähkö ja sen myötä valaistus. Sähkövetoja varten piti kaivella karjakeittiön yläpuolella olevia mujua. Ja kappas, sieltä löytyi ikivanha kenkäkaupan pussi ja pussista kolme pulloa. Kaksi pulloista oli Lahden Sininen- olutta. Molemmat avaamattomia. Toisen korkin oli joku eläin syönyt reiälle ja sisältö oli hukassa mutta toinen on täysin ehjä, tuo kuvassa oleva. Ihme miten onkin säilynyt kaikki vuodet ja vuodenajat särkymättä lämmittämättömässä tilassa. Olisi kiva tietää minä vuosina kyseinen etiketti on ollut tuotannossa. Mikään tuore juoma ei kyseessä ole pelkästään korkin perusteella. Muistan tuollaiset korkit lapsuuteni limupulloista.

Lemppari

Sain Vaalean Vihreää-blogista haasteen kertoa lempikukastani. Todellinen haaste tämä onkin sillä lempikukkia on niin paljon. Heinäkuun lempikukka on ihan eri kuin toukokuun lempikukka. Siispä otin asialle pienen aikalisän miettimistä varten ja samalla otin uudet neljä ikkunapokaa navetan seinältä kunnostukseen. Joo, ihan hullu olen, seisoin täydessä auringossa kun poistin kitit ja lasit ja nautin. Vaan kaikki kannatti, lempikukka kirkastui, ehkä se oli auringonpistos.

 Lempivärini puutarhassa on vaaleanpunainen, kukan olisi siis ehdottomasti oltava sen värinen. Valinta olisi saattanut osua pinkkiin hyasinttiin, vaaleanpunaiseen neilikkaruusuun tai vaikkapa 'Arbatax' liljaan joka on pinkkiäkin pinkempi väriltään.

 Valinta kallistui kuitenkin pioniin. Olen ostanut puutarhaani kaksi kertaa tummanpunaisen pionin, kummallakaan kerralla en saanut tummanpunaista. Ensimmäinen huti oli tämä vuoripioni, Paeonia officinalis jonka valitsin lempikukakseni. Tässä on jotain herkkää, vaatimatonta ja nöyrää kauneutta. Ei övereitä missään suhteessa vaan kestävyyttä ja yksinkertaisuutta.

Tämä pioni on kuin satujen vaatimaton paimentyttö joka osoittautuukin prinsessaksi. Olen onnellinen kun sain tämän enkä tummanpunaista, se olisi kuitenkin ollut yltiöpäinen ruhtinatar liialla ylpeydellä.

Kittauksen kuivuessa

Kittauksen kuivumista odotellessa voi käydä uimassa, voi etsiä yhden kaupungin kaikista alan liikkeistä ruosteenestoon spraymaalia sitä löytämättä. Voi hakea serkkupojan omalle lapselle kaveriksi. Voi innostua ikkunaremontista ja ottaa navetan seinältä neljä uutta ikkunapokaa käsittelyyn. Hups vaan, kaikkea se helle teettää.

 Edellisten ikkunoiden kitti saa kuivua pari viikkoa, mitäpä sitä muutakaan silloin tekisi kun kerran välineet on esillä. Otetaan lisää ikkunoita käsittelyyn. Valitsimme neljä ikkunaa jotka ovat pokiltaan ehjiä, tässä niistä kaksi. Sain taas kaikki nuo ihanat vääristävät lasit ehjinä irti, 16 ruudusta kolme oli valmiiksi rikki mutta onneksi on varalaseja vieläkin.

 Tänään rapsuteltiin karmit puhtaiksi ja myös ikkunat. Huomenna on vuorossa kaikkien pohjamaalaus plus päädyn ikkuna- ja ovikarmien uudelleen maalaus. Onneksi tätä voi tehdä aina varjon puolella olevalla navetan seinällä.

 Päädyn ikkunat on kitattu maanantaina eli eilen. Niiden pitää antaa kuivua rauhassa 1-2 viikkoa riippuen kuivumisnopeudesta. Kiirehtiä ei kannata tai kitti alkaa rypistymään maalin alla.

 Ei nyt mitkään ammattilaisen ikkunakitit mutta minä olen tyytyväinen. Helteellä kitin käsittely on erilaista kuin sisälämpötilassa jossa tätä olen ennen tehnyt. Lasin likaisuudesta ei kannata välittää, ne pestään vasta juuri ennen kuin pokat laitetaan paikoilleen.

Uudet neljä pokaa olivat ehjät mutta pientä paikattavaa löytyi kulmarautojen alta mikä on se tavallisin lahopaikka. Tässäkin kohtaa kulmaraudat olivat hajonneet murusiksi. Vain muutama rauta todettiin käyttökelpoiseksi. Onneksi niitäkin on varastossa omasta takaa mutta näihin ikkunoihin loppuvat. Pitää olla talvella kirpparikierroksilla tarkkana jos sattuisi joku myymään vanhoja rautoja vaikka saahan niitä toki uutena. Mutta mieluummin maksaisin käytetyn hinnan kuin uuden kun käytettykin kelpaa mainiosti.

Vaan mitähän sitä sitten keksii kun pitää odotella näiden ikkunoiden kittien kuivumista?

Sillä välin puutarhassa

Ikunoiden kunnostaminen ja helle on vienyt voimat puutarhatöiltä. En ole hoitanut muuta kuin pakolliset kastelut ja sadonkorjuun. Muu aika on mennyt joko järvessä uimapatjalla löhöillen tai ikkunoita hiljalleen tehden. Eilinen sunnuntain meni kummitytön rippijuhlissa. Aamuviideltä lähdettiin ja illalla seitsemältä oltiin takaisin kotona.

 Vaan eipä puutarhassa ole paljoa tekemistä. Rikat viettävät matalaa profiilia, se hyöty kuivuudesta on ollut. Mitään kasveja en uskalla siirtää tai istuttaa sillä en halua viettää puolta päivää niitä kastellen. Kuvassa on pari vuotta sitten Lidlistä ostetut oranssit liljat. Itse asiassa väri on kiva juuri tuossa keltajapaninangervon ja tummalehtisen kupariheisiangervon lähellä.

 Lilja 'Elodie' on kivimuurilla puolikerrottu. Tänä vuonna liljassa on erittäin runsaasti kukkia. Taitaa olla niitä kasveja jotka tykkäävät lämmöstä.

 Jalokärhö clematis 'Margaret Hunt' kukki jo viime vuonna, istutuskesänään runsaasti. Tänään avautui kaksi ensimmäistä kukkaa ja nuppuja on vielä runsaasti jäljellä. Olen tämän kasvatuksen onnistumisesta todella onnellinen.

 Löysin keväällä kasvimaalta sinne talven yli jääneen porkkanan joka kasvatti vartta. Lykkäsin porkkanan kasvamaan yrttipenkkiin ja nyt se kukkii. Avoimissa Puutarhoissa minulla kävi vähän varttuneempi vieras joka kertoi että hänen lapsuudessa porkkanaa kukitettiin vuorovuosina naapurin kanssa ja siten saatiin uudet siemenet. Taidan kokeilla onnistuisiko sama ja saisiko tuosta siemeniä talteen.

 Pihan kolmesta tavallisesta syyskimikistä vain yksi kukkii. Toinen heitti henkensä ja kolmannen siirsin. Täytyy olla tyytyväinen tämän yhdenkin kukintaan.

 Syysvuokko on kukkinut jo muutaman päivän. pensas selvästi kärsi viime kesän ja syksyn märkyydestä mutta ei sentään kuollut. Kukkia vain on vähemmän kuin edellisinä vuosina.

Tiikerililja, se perinteinen mummon pihan kukka on yksi lemppareitani. Ja siitä muistui mieleeni, että sain haasteen kertoa lempikukkani. Postaus siitä on tulossa, pitää vielä pohtia sillä vaihtoehtoja on liian monta.

Uusi avokuisti

Nyt se on valmis, uusi avokuisti  josta kuljetaan kodinhoitohuoneeseen. Kuisti tehtiin ensin väliaikaisratkaisuna ajatuksella, että myöhemmin tehdään se oikea.

 Kuvia selatessani tajusin ettei kuistista otettu yhtään ennen kuvaa. Yllä oleva on paras mitä löysin. Kamala, tilapäiseksi tarkoitettu lautahirvitys, ei todellakaan mikään pihan kaunistus.

 Tänään näyttää tältä. 

 Ja vähän kauempaa tältä. Portaista tuli niin onnistuneet, että ne näyttää kuin olisivat olleet aina osa taloa.

 Koko seinän leveydelle emme halunneet kuistia levittää, tästä kun vain kuljetaan sisään ja ulos ja joskus tuuletellaan petivaatteita. Portaat ja kuistin lattia vaatii vielä kolmannen öljykerroksen, samoin maalaan muut puusosat kolmanteen kertaan pellavaöljymaalilla. Tulee varmemmin säätä kestävä.

 Jotenkin niin vaan tykkään tästä näystä. Yksityiskohtia, puurakenteita, vanhoja ikkunoita ja taustalla punamultainen navetta.

Myös navetan ikkunoiden kunnostus on edennyt. Molemmat pokat on lasitettu ja nyt saavat kuivua muutaman päivän ennen kuin teen päällikittauksen.

Iloinen yllätys

Osallistuin Kukkia ja koukeroita-blogin Tuulikin  ideoimaan siemenkirjeeseen keväällä kun kirje kiersi ensimmäistä kertaa. Jatkoin mukaan tokalle kierrokselle ja alkuviikosta sain yllätyspostia, siemenkirjeen. Tai oikeasti se oli jo paketti.

 Ladoin kaikki pussit tuvan pöydälle ja ei muuta kuin availemaan ja ihastelemaan mitä kaikkea pusseista löytyykään. Omat varastot täydentyivät muun muassa punatähkän, valkoisen iisopin, törmäkukan, tomaatin ja salkoruusun siemenillä. Kiitos kaikille osallistuneille, todella kivoja kasveja oli mukana. Paketti on laitettu eteenpäin ja toivottavasti on jo perillä seuraavalla vastaanottajalla.

 Laatikko sisälsi muutakin kuin siemenet. Between blogista Rikkaruohoelämää oli kutonut minulle sukat. Luin kortin ajatuksella ja en voinut muuta kuin tirauttaa muutaman kyyneleen. Kiitos Between, kun käytän sukkia (jotka ovat täydellisesti sopivat) muistan aina kauniit sanasi. En voi muuta kuin hämmästellä miten mahtavia ihmisiä puutarhurit ovat, ystävällisiä, toisiaan ajattelevia, iloisia ja auttavaisia.

 Keltaiset vadelmat ovat hidastaneet navetan päädyn korjausta. Näitä olen kerännyt joka päivä vähintään kaksi litraa. Keltaisten vadelmien kasvupaikka on pohjamaaltaan tiukkaa savea mutta nyt kun olen saanut vadelmista kohopenkit niin savi on vain hyväksi. Näistä ei pahemmin huomaa kuivuuden vaikutusta vaikka vadelma on kasvi joka tarvitsee runsaasti vettä.

 Kirsikoita on syöty runsaasti, tässä yhden päivän annos. Jotain olen saanut pakastimeenkin talven mehunkeittoja varten.

 Pihan yksi erikoisimmista kasveista on allium 'Pskemense' joka leviää hitaasti mutta varmasti. Joka vuosi kukkia on 1-2 lisää. Kasvilla on lähes puhtaan valkoiset kukat ja hauskat, putken malliset lehdet.

Samassa penkissä kasvaa hutiostos Virosta. Nimetön lilja ei oikein ole väriltä mieleeni, myyntikuvassa on pinkimpi. Mutta kyllähän tuo pihaan mahtuu, siirsin sen jo kerran parempaan paikkaan ja nyt taidan olla tyytyväinen erikoiseen väriinsä. Muuten nyt vasta huomasin koivun pähkylät yhdellä liljan terälehdellä. Koivut ovat siementäneet karmivia määriä, meillä on osassa pihaa nurmikko keltaisenaan koivun siemeniä. Yhtenä päivänä katsoin, että sataa vettä vaikka taivas on pilvetön. No, todella satoi mutta veden sijaan koivun siemeniä.

Polttoroviolle

Niin kuin hehkutin jo navetan sikalan ikkunoiden hyvää kuntoa. Voitte arvata miten kävi, kummatkin pokat olivat niin lahot ettei niitä kannata kunnostaa. Uutta puuosaa tulisi enemmän kuin vanhaa ja siinä menee minun raja.

 Ei muuta kuin polttoroviolle, kulmaraudat saa mennä mukana, ne ovat puhkiruostuneet eikä niitä kannata säästää. Jotain hyvää jos hakee, niin sain kaikki ikkunaruudut ehjänä irti. Seuraava työ oli marssia omaan varaosapankkiin katsomaan löytyisikö jemmasta pokia joista saisi vielä ehjät. Löysin juuri tarvittavat kaksi vaikka työtä oli niissäkin. Innostuin niin lasien irrottamisesta, että pelastin 20 ruutua lahoista pokista pois. Nyt on riittävä määrä varalaseja kaikkiin navetan ikkunoihin.

 Puhdistin molemmat pokat maaleista ja kiteistä. Mies auttoi ja poisti kulmaraudat ja sormihaat. Niistäkin osa hylättiin liian huonokuntoisina mutta kaikki hyvät säästin. Ensin poistan hyvistä metalliosista maalin liottamalla niitä viemärinpuhdistusaineessa ja ruosteet poistan liottamalla sitruunahapossa. Molemmat ovat erittäin toimivia konsteja.

 Tänään aamulla pohjamaalasin pokat. Seuraavaksi on vuorossa kittaus, sitä aloittelen huomenna, perjantaina voi olla, että pääsen jo laseja kiinnittelemään. Joku voi ihmetellä miksi teen kittauksen pohjamaalin päälle enkä sen alle. Opin tämän tavan entisöintikurssilla, vanha kuiva puu imee kitistä öljyn ja kitti kuivuu liikaa. Mutta kun sen laittaa pohjamaalin päälle niin liiallista kuivumista ei tapahdu.

 Kaksi korjattavaa ovea ovat nekin vaiheessa. Tästä sikalan puolen ovesta poistin huonokuntoiset paneelit. Seuraavaksi on vuorossa oven putsaus ja maalaus ja rautaosien käsittely. Karmit maalasin jo aamulla valkoiseksi mutta siitä ei ole kuvaa.

 Karjakeittiön puoleinen ovi vaatii miehen apua voimaa vähän enemmän. Se on kiero ja toinen sarana on irti. Yritetään suoristaa ovea ja sitten ovi kiinnitetään niin ettei sitä avata. Kuten kuvasta näkyy, ei tarvetta ovelle ole sillä karjakeittiöön on aikoinaan tehty hylly oviaukkoon. Me jätämme hyllyn paikoilleen. Kulku karjakeittiöön tapahtuu toisesta ovesta.

Hyllyn ja oven välissä oli aimo kerros muovia ja pahvia ja jotain ohutta viilua. Poistin kaikki niin hyvin kun sain ja vein kierrätettäviin jätteisiin.

Huomenna työt jatkuu, mitään aikataulua en tälle urakalle ottanut. Tänäänkin käytiin uimassa pariin kertaan ja kaupassa. Etenkin näin helteellä pitää muistaa ettei rehki liikaa.

Maalla ja vedessä

Mistä tietää kesän olevan lämmin? No siitä kun Katja käy uimassa. Tänään, puhdistettuani ikkunapokat ja irroitettuani parikymmentä ikkunalasia liian lahoista pokista koin oloni sellaiseksi, että nyt on pakko päästä uimaan ja heittämään talviturkki. Ja niin sitä lähdettiin nuorimman pojan kanssa kylän uimarannalle, lilluttiin ja uitiin vedessä hyvä tovi. Helpotti kummasti kesän kuumimpana päivänä.

 Viime syksynä istutetut jaloangervot tuntuvat nauttivan auringosta ja lämmöstä. Pihinä ostin vain pari taimea ja kotona jaoin taimet. Kaikki lähtivät kasvuun ja kukkivat nyt hienosti. Lajikkeen nimi vain on hukassa, ei ole ensimmäinen kerta kun niin tapahtuu.

 Luumulehtoa risuaidalle päin. Täällä kärsitään lämmöstä ja kuivuudesta mutta en ole silti kastellut jotta kasvit oppisivat selviytymään itse.

 Arvilan alkuperäinen maksaruoho on suorastaan villiintynyt. Pörriäiset taas tuntuvat villiintyvän maksaruohosta ja sen ympärillä käykin kova kuhina.

 Siirsin reilu viikko sitten iisopit luumulehdon kulmausten etualalle. Kastelin istuttaessa reilusti ja sen jälkeen olen antanut olla. Iisoppi juurtui kai heti kun kehitti kukkiakin. Vieressä kasvava nukkapähkämö hävisi tappotalvena, tai niin luulin. Yksi pieni alku säästyi ja se on kahdessa vuodessa levinnyt kivasti. Myös nukkapähkämö tuntuu olevan pölyttäjien mieleen.

 Yksinkertainen vaaleanpunainen rohtosuopayrtti on myös pihan alkuperäisiä kasveja. Tykkään siitä tosi paljon mutta sen kanssa saa olla tarkkana, kukkineet versot on leikattava heti kukinnan jälkeen jotta siemenet eivät leviäisi, itävät tosi hanakasti ihan missä vaan.

 Tässä vielä kuva koko kasvustosta joka on mansikkamaan päädyssä.

Jos on nautittu vedessä, niin on nautittu maallakin. Keltaisia vadelmia, kirsikoita, mansikoita, valkoisia mansikoita, viinimarjoja ja herneitä on popsittu suurella ilolla.