Maalla ja vedessä

Mistä tietää kesän olevan lämmin? No siitä kun Katja käy uimassa. Tänään, puhdistettuani ikkunapokat ja irroitettuani parikymmentä ikkunalasia liian lahoista pokista koin oloni sellaiseksi, että nyt on pakko päästä uimaan ja heittämään talviturkki. Ja niin sitä lähdettiin nuorimman pojan kanssa kylän uimarannalle, lilluttiin ja uitiin vedessä hyvä tovi. Helpotti kummasti kesän kuumimpana päivänä.

 Viime syksynä istutetut jaloangervot tuntuvat nauttivan auringosta ja lämmöstä. Pihinä ostin vain pari taimea ja kotona jaoin taimet. Kaikki lähtivät kasvuun ja kukkivat nyt hienosti. Lajikkeen nimi vain on hukassa, ei ole ensimmäinen kerta kun niin tapahtuu.

 Luumulehtoa risuaidalle päin. Täällä kärsitään lämmöstä ja kuivuudesta mutta en ole silti kastellut jotta kasvit oppisivat selviytymään itse.

 Arvilan alkuperäinen maksaruoho on suorastaan villiintynyt. Pörriäiset taas tuntuvat villiintyvän maksaruohosta ja sen ympärillä käykin kova kuhina.

 Siirsin reilu viikko sitten iisopit luumulehdon kulmausten etualalle. Kastelin istuttaessa reilusti ja sen jälkeen olen antanut olla. Iisoppi juurtui kai heti kun kehitti kukkiakin. Vieressä kasvava nukkapähkämö hävisi tappotalvena, tai niin luulin. Yksi pieni alku säästyi ja se on kahdessa vuodessa levinnyt kivasti. Myös nukkapähkämö tuntuu olevan pölyttäjien mieleen.

 Yksinkertainen vaaleanpunainen rohtosuopayrtti on myös pihan alkuperäisiä kasveja. Tykkään siitä tosi paljon mutta sen kanssa saa olla tarkkana, kukkineet versot on leikattava heti kukinnan jälkeen jotta siemenet eivät leviäisi, itävät tosi hanakasti ihan missä vaan.

 Tässä vielä kuva koko kasvustosta joka on mansikkamaan päädyssä.

Jos on nautittu vedessä, niin on nautittu maallakin. Keltaisia vadelmia, kirsikoita, mansikoita, valkoisia mansikoita, viinimarjoja ja herneitä on popsittu suurella ilolla.