Blogi 2v, arvonta sen kunniaksi!

Kaksi vuotta sitten se alkoi. Oman elämän, kodin ja perheen julkinen esittely.

Enkä ikikuunaan olisi osannut arvata miten mukaansa tempaava ja hauska harrastus tästä tulee.

Olen saanut tutustua upeisiin ihmisiin, livenä ei olla välttämättä tavattu, mutta onneksi edes näin verkon kautta.

Blogien maailma on antanut itselle paljon, jos ei muuta niin muutaman vietävän hyvän reseptin.

Sirkun mutakakku saa erityismaininnan.

Ja kuten otsikossa jo lupasin, niin kiitokseksi lukijoideni vastavuoroisuudesta pidän arvonnan.

Helpolla en teitä kuitenkaan päästä, joudutte kertomaan mielipiteenne.

Tiedän että joukossanne on mahtavia ideoita omaavia persoonia.

Nyt kaipaan yhtä vinkkiä ylitse muiden tähän torsoon liittyen:

  Mitä tehdä vanhasta pulpetin raadosta?

Idea saa olla miten hurja tahansa, kunhan ei sentään polttopuiksi laitto. Ideassa pulpetin saa halkaista, sahata, maalata, tuhota tai tehdä mitä haluaa, kunhan keksii sille jonkin käytön.

Minua eniten miellyttävän idean tulen toteuttamaan tämän vuoden aikana.

Yksi palkinto siis arvotaan näiden ideoiden kesken.

 Lohdutukseksi idean puutteessa kärventyville, kaikki kommentin jättävät ( + ideat) osallistuvat toisen palkinnon arvontaan.

Riittää kun kerrot tässä postauksessa halustasi osallistua.

Molemmissa on palkintona yksi kassi täältä.

Tässä kuva yhdestä vaihtoehdosta.

Itselleni ostin koirakuvaisen kassin pari vuotta sitten Ruotsista. On ollut ihan paras kauppakassi. Mahtuu pieneen tilaan ja kestää ohuesta materiaalista huolimatta.

Kuoseja on valittavana vaikka millä mitalla joten kaikille löytyy varmana  mieleinen.

Arvonta päättyy sunnuntaina 6.3 klo 18:00.

Eikä muuta kuin ideat suhisemaan ja onnea arvontaan!

Uhkailu, kiristys ja lahjonta

Siinäpä ne keinot joihin tämäkin täydellinen äiti välillä tukeutuu.

Jos et kulje kiltisti kärryjen vieressä, et pääse...

Nyt on parempi totella tai...

Jos siivoat lelut, saat ...

Yksi keino on ollut ylitse muiden meidän lapsilla.

Tarrat + palkinto.

Ne otettiin tällä viikolla taas pitkästä aikaa käyttöön menestyksekkäästi.

Pojat kyllä menivät hyvin nukkumaan, mutta se aika sängyissä ennen nukahtamista on mennyt tässä talven mittaan ihan hulinaksi. Milloin hypitään veljen sängyssä, milloin käydään kokeilemassa viisi kertaa äidin sängyssä nukkumista, milloin pitää hakea unohtunut tavara olohuoneesta, ja milloin mitäkin oheistoimintaa.

Peli vihellettiin poikki, ja nyt saa taulukkoon yhden tarran hyvin sujuneesta nukahtamisesta.

Palkaksi saa pienen suklaan kun taulukkoon on saanut kerätyksi kolme tarraa.

Meidän periaatteiden mukaan kerättävä aika pitää olla lyhyt, maksimissaan kolme tarraa. Palkinto sellainen jonka eteen lapset haluaa tehdä töitä, meillä se on karkki vaikka jotkut ovatkin vastaan karkilla palkitsemista.

Toimii meillä.

 Vielä kun tarrat saisi toimimaan teinien kanssa...

Lauantaina kävin tekemässä Prismassa viikon ruokaostokset. Kärryt ei minusta olleet edes kovin täynnä, mutta siinä pihalla sain kapakkaruusun oloiselta naisihmiseltä päivittelyn ostamastani ruokamäärästä.

En kuitenkaan katsonut asiakseni kertoa montako suuta sillä määrällä ruokitaan ja etenkin monellako aterialla näin talvilomaviikolla. Ruusun ostoskorin epäilen sisältäneen enemmän nestemäistä kuin kiinteää ravintoa vaikka en sitä päässytkään näkemään.

No, tuo oli vain mielenkiintoinen sivujuonne ostosreissuuni.

Toinen yllätys tuli vastaan aiemmin siinä käytävällä.

 Ekaluokkaiselle uusi kevättakki. Merkki on joku aivan täysin unknown, mutta ei se mitään. Hintalapussa luki 10e, löytyi säädettävää helmaa ja hihansuuta. On huppu ja kangas minkä voisin kuvitella sietävän vähän kosteuttakin. Eikä silläkään niin väliä, pihatouhuihin on se rymyyn sopiva Popin takki ja tämä saa olla kauppatakkina. Jos ei muuta, niin oli ainakin naurettavan halpa.

Tytöille oli oma mallinsa, takki + housut 10e! Ainut miinus oli, että ne housut olivat valkoiset. Kummitytölle mietin, mutta jätin sitten ostamatta kun kangas oli laaduttomampaa kuin tässä takissa.

Tykkäsi mallikin kun univaatteiden päälle soviteltiin uutta takkia.

Pojilla oli tänään pyjamapäivä. Ulkonakin oltiin niin, että ulkovaatteiden alla oli vain univaatteet.

Hauskaa oli ja vähän erilaista.

Mukavaa lomaviikkoa ensi viikolla lomaileville!

Minä paahdan töitä.

Keskeneräisiä

Taidan olla ihan tyypillinen käsitöiden tekijä.

Tulosta ja valmista syntyy, mutta sitten on niitä ihmeellisiä oikkuja, töitä jotka jäävät kesken.

Viime vuoden puolella kaivoin yhden pinon kesken olevia töitä esiin ajatellen että nyt ne tulee tehdyksi.

Ei ole tullut.

Pinosta löytyy mm.

kassi (aloitettu 2004),

 tilkkupeitto vauvalle ja

 pino Göteborgista pari vuotta sitten ostettuja kankaita joista on tulossa torkkupeitto.

 Lankakopasta löytyy viime talvena aloitettu sukan korjaus. Ihmettelen vaan kuka valitsi lankoihin noin kamalat värit. Eihän tuota siedä loppuun asti tehdä, mutta en ole saanut puretuksikaan.

 Lisäksi olen ihan varma, että jonkun kaapin kätköissä on se 10 vuotta sitten aloitettu ristipistotyö joka on edelleen kesken. Tällä hetkellä tuntuu, että perikunta saa sitten joskus miettiä mitä sille pitää tehdä.

Joskus nuo keskeneräiset ärsyttää, joskus huvittaa.

Hiukan lohduttaa ajatus, että niitä taitaa olla liki jokaisen käsityöimmeisen kaapeissa.

Vai löytyykö?

Tässä kohtaa kiitän ja niian syvästi blogien Elämää kriisiperheessä ja Unelma vanhasta talosta puoleen.

Olen saanut heiltä molemmilta tämän tunnustuksen:

Tunnustuksen mukana tuli muutama kysymys.

1. Milloin aloitit blogisi?

Aloitin tasan kaksi vuotta sitten.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Blogini kertoo perheemme elämästä, minun näkökulmastani. Löytyy enitea arkea, pikkasen juhlaa, joskus surua. Remontit on tietenkin yhdessä pääroolissa kun vanhassa talossa asutaan.

3. Mikä tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Onko tähän muita vastauksia kuin se, että blogi kertoo juuri meidän elämästä. Ei ole toista samanlaista perhettä ja taloa. Ja minähän olen tietysti persoonana ainutlaatuinen!

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Se ei ollut hetken mielijohde, mietin asiaa jopa ihan pari viikkoa mikä on hyvin epätyypillistä minulle.

Saatoin jopa ajatella että minulla on joskus jotain asiaa.

Ainakin tämä on ollut kivaa!!

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

En yhtikäs mitään! Jos haluan, niin muutan sen heti sen enempää miettimättä.

Seuraavaksi on vuorossa kuten ennenkin tunnustuksen jako eteenpäin.

Tuntuu kuitenkin, että tämä on kiertänyt jo kaikki lukemani blogit läpi.

Niin moni tämän kuitenkin ansaitsisi olemalla ainutlaatuinen blogi.

Ja kuten mainittu, juhlii blogini tässä ihan just 2v synttäreitään.

Siitä aiheesta lisää kunhan teen pienen vaelluksen navetan sisuksiin.

Pientä pintaremppaa kodinhoitohuoneessa.

Ihan pientä, ei tarvinnut koskea edes pensseliin ja maalisutiin.

Tarvittiin vain vahvat kädet, muutama ruuvin poraus ja uudistus oli siinä.
Tästä lähdettiin:

Tuo ikivanha ja huonokuntoinen korkea kaappi sai lähteä kokonaan pois. Epäkäytännöllinen harmaa vessapaperikori sai saman kohtalon. Ystävältä saatu pyykkilauta sai ehdottomasti jäädä.

Muutosten jälkeen näyttää tältä:

 Pyykkilauta käännettiin suoraan. Seinälle laitettin jo pitkään kaapissa lojunut oskarinoksa ja samalla sain ruhtinaallisesti lisätilaa pyykin kuivatukselle. Turkoosi vintiltä löytynyt porrasjakkara pääsi myös uudelle paikalle. Puhtaan pyykin korin paikka saa olla nyt toistaiseksi jakkaran päällä ja vessapapereille löysin samanlaisen valkoisen korin kuin muutkin kodinhoitohuoneen korit ovat.
Ruudullinen villaviltti on tämän viikon löytö kirpparilta. Se pääsee kuivuttuaan isännänhuoneeseen uusien sohvien suojaksi.

 Ja jos joku ihmettelee miksi katkaisijat ovat kuin keskellä seinää, niin selitys on hyvin yksinkertainen. Niitä ei saanut oven viereen koska siinä kohtaa on hirsineinässä nurkka. Vanhoissa taloissa pitää aina tehdä joitain uudistuksia kompromisseilla. Kuten tuo pöntön paikkakin. Nyt sen takana seinän toisella puolella on kylppärin pönttö. Näin saatiin kaikki vesijohdot samalle seinälle ja vedet talon sisäseinille pakkasilta suojaan. Toisen erillisen wc:n rakentaminen taas olisi ollut ihan mahdoton ratkaisu vaikka en tykkääkään pöntöstä kodinhoitohuoneessa. Kaikkea ei saa, mutta nyt talossa on kaksi paikkaa joissa käydä hädän hetkellä.

Lopuksi vielä kuva koko seinustasta. Kuivausrumpu ei enää toimi, mutta sitä en antanut viedä pois vielä. Toimii tasona silitettävälle pyykille eikä näytä pyykinpesukone niin yksinäiseltä. Allasnurkka on aina täynnä kenkää ja vaatetta, päätin olla stailaamatta nurkkaa ja näyttää sen ihan semmoisena kun se on joka päivä.

Ja nyt varmaan heräsi kysymys, mitä siellä se korkea kaappi sisälsi ja mihin se sisältö joutui.
No, kaapissa oli tasan muutama pesuainepullo ja siivousliinat ja paketti talouspaperia.
Kaikille järjestyi uusi paikka vastakkaisen seinän kaapeista.
Siksipä tuo kaappi saikin lähteä, oli ihan turha.
Nyt tuo pieni seinän pätkä on paljon käytännöllisempi.

Värikäs löytö kirpparilta, tai oikeastaan sen parkkipaikalta.

Ensin täytyy kuitenkin ihmetellä näin ääneenkin, miten kiireistä voi olla yllättävillä vapaapäivillä.

Sain yhtäkkiä tämän viikon maanantain-keskiviikon vapaaksi ja kiirettä on riittänyt.

Olen saanut hoidettua lähes kaikki rästiasiat. On ollut lapsilla parturia, olen soitetellut sinne, tänne ja tonne ja saanut kaikki roikkuvat paperit Kelaan.

Lapsenkin asia etenee niin, että nyt valmistellaan asian viemistä seuraavalle viranomaiselle käsiteltäväksi.

Siinä kaikessa tekemisen puuskassa on sitten blogi jäänyt vähemmälle huomioimiselle.

Nyt tulee asiaan korjaus, ja esittelen uuden kaverini jonka ostin suoraan takakontista kirpparin parkkipaikalta.

Harvoin sitä tulee tehtyä niin äkillistä ostopäätöstä kuin tämän kanssa.

 Nuori mies oli juuri tuomassa tätä myyntiin ja kaiveli vielä muuta takakontista kun kävelin oman auton pysäköityäni ohi. Tälläisen tavaraharakan silmäthän iski heti kiinni oivaan saaliiseen ja silmiä kutkuttaviin kippurajalkoihin. Etenkin kun huono näköni onnistui rekisteröimään pieneen lappuseen kirjoitetun hinnan, 7e.

 Nuori mies kehui tätä vieläpä entisöidyksi. Siitä saatan olla hiukan eri mieltä ja tehdä uudelle ompelulaatikostolleni hiukan muutoksia. Väri olisi ihana palauttaa pähkinän sävyiseksi petsatuksi ja lakka päälle. Ruuvit pitää ihan ehdottomasti palauttaa vanhan näköisiksi.

Ja nuo vetimet, ne on aika, no, ei ne ihan sovi tyyliin.

Kodinhoitohuoneen fiksaa ja korjaa osio ei ole edennyt mihinkään. Odottelee edelleen hommiin miestä ja akkuporakonetta joka ei tunnu löytävän tietään kotiin sitten millään.

 (siis se porakone ei löydä tietä kotiin)

Enkä ole unohtanut saamiani tunnustuksia. Niihin lupaan palata tämän viikon aikana!

Pihalla

on vähemmän lunta kuin viime talvena.

Sen sijaan pakkasta on enemmän. Muutaman aamun ihan tavallinen lukeman on ollut mittarissa -30 astetta.

Ulkoilua on ollut luvattoman vähäistä auringosta huolimatta.
Bloggeri ilmoittaa kuvatilan olevan täynnä.
Parilla deletellä ja jipolla sain näille kuville tilaa. Tulevien kuvien tilasta pitää maksaa dollareilla.

Pihatie on talvisin erityisen kaunis. Vasemmalla oleva pieni metsikkö on täynnä eläinten jälkiä,
männikössä käy vipinä ympäri vuoden.

 En tiedä olenko koskaan maininnut meidän kuusiaitaa. Sen vanhimmat kuuset on luultavammin istutettu n. 90 vuotta sitten ja on puut ovat saaneet kasvaa sen jälkeen ihan vapaasti. Kuusiaidalla on ihan oma tarkoituksensa. Se pitää pahimmat pohjoisen puolen pelloilta tulevat tuulet ja lumet pois pihasta. Lisäksi se on lintujen ja oravien mieleen ja sillä käy ainainen kuhina ja kahina.

 Talo paistattelee päivää tiukasti paikoillaan. Sokkelista ei ole näkyvissä yhtään. Sitä mitä katolta putoava lumi ei ole peittänyt, on mies peittänyt lumella. Lunta on huhkittu kivien päälle parissakin erässä. Tämän talon kaltainen saumaamaton kivisokkeli ei ole ikinä täysin tiivis. Niinpä se on talvisin kylmä ja ainut keino saada talon alapohjasta veto pois, on kasata lumet kivien yläreunaan asti. Joidenkin mielestä suuri riski rakenteille, mutta oikein tehtynä meidän mielestä ei.

Nämä löysät sunnuntait kera sisustusohjelmien on aina yhtä pahoja.
Piti laittaa vähän tuulemaan kodinhoitohuoneessa.
Siitä myöhemmin kunhan mies saa käytettyä akkuporakonettaan.
Minähän en miesten koneisiin koske!



19 427

Siinäpä se on, meidän vuoden 2010 sähkönkulutus.

Nousua edellisestä vuodesta n. 2 200kWh. Pienenpuoleinen nousu kun muistelee viime talvea ja vasta äskettäin ollutta joulukuuta. Meille se oli kylmin talvi ja joulukuu ikinä tässä talossa. Viime joulukuussa meni meillä sähköä 3009 kwh. Tammikuussa varmaan meni yhtä paljon mutta sitä en tullut tarkistaneeksi.

Kulutus on mielestäni aika kohtuullinen siihen nähden, että tämä on vanha hirsitalo. Kahden ison huonetilan ja eteisen lattiat ovat vielä avaamatta ja eristämättä uudelleen. Huonekorkeus on yli 3 metriä ja talossa pinta-alaa ulkoseinistä laskettuna n. 235 neliötä. Seinissä ei ole muuta lisäeristettä kuin 1,2 cm paksu huokolevy. Toki kaikki nurkat on paperoitu sen levyn alla ja veto estetty. Ikkunat on uusittu joskus 70-80-luvulla ja ne on aika tiiviit. Yläpohjalle emme ole tehneet mitään, siellä on edelleen samat eristeet kuin mitä sinne on taloa rakennettaessa laitettu. Talossa asui tammikuuhun saakka kuusi henkeä joista yksi suihkussa aikaansa viettävä teini. Vaatepyykkiäkin oli silloin huomattavasti enemmän huomaan nyt.

Tälle vuodelle on tavoitteena pitää kulutus samassa. Sen onnistuminen riippuu säästä, säästä ja säästä.

 Uuneissa yritetään pitää tulet joka päivä. Aina se ei onnistu tahi ehtii laittaa tulet vain muutamaan uuniin. Tulisijojahan on talossa sisällä 3 pönttöuunia, yksi kakluuni, avotakka, leivinuuni ja puuhella. Tänään on ollut kaikissa tulet paitsi leivinuunissa joka lämpeni eilen. Aamun -37 asteen pakkanen olisi vaatinut uudet tulet mutta mies ei ehtinyt hakea leivinuunipuita ja minun piti tehdä töitä. Puita meillä kuluukin useampi kymmenen mottia vuodessa. Suuri puusyöppö on saunan kiuas ja pata. Sauna lämpenee yleensä joka toinen päivä, nyt näin kovilla pakkasilla joka kolmas päivä. Kesäisin jopa joka päivä ja silloin tykkään hipsiä aamuisinkin saunalle pesulle. Siinä vasta on tunnelmaa!
Lisään vielä, että joka huoneessa on sähköpatteri ikkunan alla paitsi tuvassa ja isännänhuoneessa. Ne ovat vain puulämmityksen varassa. Sähköpatterien termostaatit on säädetty poikien makuuhuoneissa n. 20 asteeseen, meidän makuuhuoneessa ja salissa n. 15 asteeseen. Uunit hoitaa lämmittämisestä loput.
Eteinen lämpenee leivinuunin päältä tuulettimella siirretyllä lämpimällä ilmalla.

 Sisälämpötilojamme jaoin teille jo edellisessä postauksessa. Vieraampia vieraita muistutan aina laittamaan meille villasukat jalkaan, lattiat on viileät. Hirsitaloa ei varmaan koskaan saa eristettyä täysin tiiviiksi enkä edes tiedä onko se tarkoituksenmukaista. Meille riittää näin. Koneellista ilmanvaihtoa meillä ei ole. Painovoimainen toimii erinomaisesti kun uunit ovat jatkuvassa käytössä. Kodinhoitohuoneessa on pieni sähkökäyttöinen tuuletin seinässä ja sitä käytän jos pyykkiä on enemmän kuivumassa. Lattialämmitys löytyy kylpyhuoneesta ja kodinhoitohuoneesta ja molemmat toimivat sähköllä. Niitä en kyllä vaihtaisi pois.

Astianpesukone pyörii meillä nykyisin kaksi kertaa päivässä, pyykkikone nyt jo harvemmin, mutta silti saatan pestä yhtenä päivänä kolme koneellista. Sitten tosin voi olla yksi päivä etten pese pyykkiä lainkaan. Kuivausrumpua ei toistaiseksi ole, mutta sitä käytin lähinnä lakanoiden ja pyyhkeiden kuivaamiseen. Kesällä kaikki pyykki kuivuu ulkona.

Viime vuonna teimme uuden sähkösopimuksen ja samalla vaihdoimme yö- ja päiväsähkön yleissähköön. Laskimme että yösähkön liki 30 euron kuukausimaksulla maksaa sähköä aika paljon. Samalla saimme sen edun, että koneita voi käyttää silloin kun itselle sopii, eikä aina tarvitse laskea yökäytön varaan. Samaan aikaan vakuutusyhtiöstä tullut tarkennus koneiden käyttämisestä ilman valvontaa vahvisti päätöstä. Nyt on helppoa laittaa tiskikone päälle heti kun se on täynnä.

Valoja yritän pitää nuukasti, tosin osa jouluvaloista on edelleen käytössä pimeän ajan valoina. Tietokoneet on päällä ihan liikaa, mutta läppärit nyt ei ihan kauheasti vie sähköä pöytäkoneisiin verrattuna. Pihavalot on päällä vain jos joku on pimeällä ulkona, ei yleensä koskaan vain ohikulkijoiden iloksi. Vesijohdon lämmityskaapelia joutui pitämään päällä viime vuonna 4 kuukautta, tänä vuonna sama jos joulukuu tulee olemaan kylmä. Kuten alimmasta kuvasta näkyy, sisällä vesiputket menee noi kauniisti pinnassa. Eivätpähän ainakaan jäädy :D

Vesikaivon pumppu oli kesällä koetuksella kun puutarhaa jouduttiin kastelemaan helteiden takia. Vuonna 2006 koko piha kuivui pahasti ja saman toistuminen haluttiin nyt estää. Vesi ei meillä kaivosta laskemalla lopu, se on ainakin todettu. Ja kun ei se vesi maksa muuta kuin pumpun vaatiman sähkön, niin sitä tulee lotrattuakin tuonne puutarhaan. Saunalla sitten säästämme vettä kun käytössä ei ole suihkua vaan peseydymme perinteisesti pesuvadista.

Nyt olisikin kiva kuulla mitä muilla kuluu sähköä. Tietäisi sitten onko tuo meidän sähkön vuosikulutus oikeasti vähäistä, keskimääräistä vai jopa hirvittävän paljon.

Rohkeasti vain kertomaan!

Ruuanlaittoa ilman sähköä

Liinan toivomuksesta postaus puulieden käytöstä.

Kuten olen kertonut, laitan suurimman osan meidän ruuista puuliedellä. Uudella sähköliedellä en ole laittanut vielä yhtään kokonaista ateriaa.

Aamulla kun herään laitan lähes ekana puuhellaan tulet. Sisällä on aina pieniä hellapuita ja sytykkeitä joten se homma hoituu nopeasti. Meidän puuhella on kuitenkin niin massiivinen, että kovempi lämpiäminen vie tovin. Puuro valmistuu miedolla lämmöllä, mutta esim. lihan paistaminen vaatii enemmän lämpöä.

Hellan uuniosa ei ole käytössä uunin rautaosan puhkikulumisen takia. Toistaiseksi se on ladottu täyteen tiiliä ja toimii lämpöä varaavana elementtinä. Jos haluan käyttää uunia puulämmitteisesti, teen ruuan leivinuunissa. Sitä tulee taas tehtyä ihan liian harvoin. Leivinuuni on hervottoman kokoinen. Paistotilan syvyys yli metrin ja leveys metrin luokkaa. Lämmittäminen kestää aikansa ja ruuan valmistamiseen uunissa on aikaa oikeastaan vain viikonloppuisin. Leivinuunissa on kuitenkin tulet joka toinen päivä koska tuvassa ei ole tällä hetkellä muuta lämmitystä kuin puuliesi ja leivinuuni.

Lämpöä on tuvassa aamuisin n. 17-18 astetta ja iltaisin 19-20 astetta riippuen onko ollut lämmityspäivä. Tuvassa on neliöitä muistaakseni n. 35 ja huonekorkeutta yli 3 metriä. Lämmitettäviä kuutioita on siten paljon. Lisäksi leivinuunin päällä on ihan tavistuuletin puhaltamassa lämmintä ilmaa eteiseen.

Oikeasti aika ihmeellistä että näin on pärjätty koko tämä kylmä talvi. Kertaakaan emme ole palelleet puuttuvien pattereiden takia. Alhaiseen sisälämpötilaan tottuu nopeasti ja kuten Liinakin kirjoitti, meitä ahdistaa monen kerrostaloasunnon "liika" lämpö.

Oman kokemuksen mukaan puuliedellä voi laittaa ihan samat ruuat kuin sähköversiollakin. Tietysti enemmän tarkkana pitää olla lämpötilan kanssa, ei ole nappulaa jolla säätää isommalle ja pienemmälle nopeasti. Hellaa kun käyttää, niin oppii tietämään miten puuta pitää lisätä minkäkin ruuan kanssa ja milloin voi lopettaa kokonaan. Hiukan enemmän tarvitaan aikaa kunnes hella on lämmin, tässä kohtaa pisteet saa sähköliesi. Pieni puuliesi tietysti lämpenee nopeammin. Lämmön tasaisena pitäminen on aika haaste, jokainen liesi on oma persoona ja tarvitsee oman määrän puuta tai ilmaa puun polttamiseen. Vain kokeilemalla oppii.

Mielestäni puuhellalla tehty ruoka on maukkaampaa, jopa mehu mehustuu paremmin kuin sähköhellalla.

Ei ainakaan tule mieleen yhtään ruokaa mitä siinä ei voisi tehdä. Ja ihan ykkösetu on, että siihen mahtuu monta kattilaa ja pannua kerrallaan ja sähköä säästyy!

Pitäisikin kaivaa jostain esiin tietoa miten sähköliesi kuluttaa energiaa.

Kuvassa näkyvä musta iso emalikattila on aina puuliedellä vedellä täyteen täytettynä. Se tasaa lieden lämpöä ja toimii myös lämpöä varaavana kun ruuan laitto on jo loppu, mutta hella on vielä lämmin.  Saisihan sillä tiskivedenkin lämmitettyä, mutta minä nautin tiskikoneen tiskaamista tiskeistä.

Jos kotoasi löytyy toimiva puuliesi, niin käytä sitä!

Saat maukasta ruokaa, pienemmän sähkölaskun ja mukavan tunnelman keittiöön.

En ole kertaakaan katunut että opettelin käyttämään omaani.

Melkein kuin kaksi marjaa

Kaikenlaisia välähdyksiä sitä saa muutaman sisäpäivän jälkeen.

Pienet asiat tuntuvat suurilta.

Kuten lähes samanlainen vedin ja Brion puujuna.

Tiedän että vetimistä on olemassa ihan pyöreäkin versio, meiltä en löytänyt.

Täällä pukkaa arkea ihan täysillä. Sitä niin rakasta ja raskasta.

Ruokaa, siivousta, lasten touhuja, läksyjä, pelejä, nahistelua, äidin ja isän sängyssä nukkumista, kissan ja koiran karvaa, halauksia ja suukkoja. 

                                                        

Lapsilla on lauantaina koulupäivä. Pakkasherralta toivoisin armoa edes sen päivän suhteen koulujen ulkoilupäivän takia, tyttären Lapin matka taitaa mennä  mönkään näiden säiden kanssa, pakkasta on ihan liikaa hänen kylmänsietokyvylleen.

On tähän viikkoon mahtunut eräs muukin hetki. Uskalsin taas kokeilla kutomista tuolla kädellä johon iski viime vuoden puolella raju jännetupentulehdus. Ja jippii! Käsi ei ole kipeytynyt. Maltillisesti olen kuitenkin kutomista aloitellut varmuuden vuoksi. Kohta on kevät ja puutarha-aika ja sitten saa luvan olla käsi kunnossa mullassa möyrimiseen.

Aurinkoista viikkoa!

Tänään

Hyvää Ystävänpäivää!

Niin blogini lukijoille, blogiystäville kuin ystäville tosielämässä!

Olette aina tarpeellisia!

Kortit näin virtuaalisesti ihan jokaiselle!



Eteisen opetukset

Olen tässä viikonlopun siivousten lomassa pohtinut tuon eteisen remppaa vähän lisää.

Tällä hetkellä kyrsii muuten ihan kybällä se, että tää remontointi etenee niiiiin hitaalla tahdilla.

Jos tässä mennään edelleen vuosi per huone tahtia, niin talo on sisältä valmis kolmen vuoden päästä, ja hei, sitten voikin aloittaa jo alusta ja käydä salin kimppuun tapettien ja maalien kanssa.

Samaan aikaan tosin pitäisi tehdä jotain ulkovuoraukselle, aitalle, liiterille ja saunalle.

Kunpa olisi rahaa ja aikaa niin saisi vipinää tähänkin.

Vaikka sen tässä on jo oppinut, että parempaa jälkeä saa aikaan harkinnalla ja ajan kanssa tekemisellä ja kunhan malttaa pohtia mitä tekee. Eikä se rahakaan aina tuo onnea siinä remontissa.

Joten näillä eväillä jatketaan kohtaloon tyytyen.

Samoilla pohdinnoilla sain laitettua yhden opetustaulun eteisen komeron oveen pois jaloista pyörimästä.

 Taulu on 1960-luvulta ja on vieläkin aika paikkansa pitävä sen suhteen mitä jätepaperiin saa laittaa ja mitä ei.

Komero olisikin hyvä kierrätyskaapiksi mutta on hankala käyttää. Salin toinen ovi on normaalisti siinä edessä ja vielä puupulikalla paikoilleen kiilattuna jotta lämpö menee eteiseen asti. Remontissa oven voisi kääntää aukeamaan toisin päin.

 Vastapäätä komeroa on sellainen miljoonakaappi. Kaapissa ja sen päällä säilötään kaikki jolle ei ole muuta paikkaa. Positiivisesti kun ajattelee, niin ovet sentään saa lähes kiinni ja romut piiloon.

 Kaappi on ostettu 2005 Vääksyssä olleesta antiikkiliikkeestä nimenomaan tänne Arvilaan joko tuvan tai eteisen kaapiksi. Sisältä kaappi on täysin alkuperäisessä kunnossa, jos sitä nyt tuon roinan alta näkee. Harmaata ulkokuorta ja täysin tyyliin sopimattomia jalkoja epäilen myyntiliikken töiksi. Tykkään kaapista silti ja haluaisin sen olevan eteisessä remontin jälkeenkin.

 Kaapissa on neljä pientä ja somaa laatikkoa. Osassa on vielä tilanjakajat tallessa. Olisi hauska tietää mitä nippeleitä näissä on alunperin säilytetty. Nyt sieltä löytyy kaikenlaista sekalaista roinaa. Yleensä jos jokin onkin hukassa niin ensin kannattaa käydä läpi tämä kaappi laatikoineen.

Ja kuten kuvista huomasi, eteistä en enää jaksanut siivota.

Eikä oikein edes kannata jos se pääsee remppakohteeksi vielä tänä keväänä.

Olkoot romuineen, nih!

Mitä enemmän sekaisin, sen parempaa.

Pitää paikkansa ainakin kotitekoisen mehun suhteen.

Kotitalousguruni (siskon) ohjeen mukana keitetystä mehusta ei voi saada muuta kuin hyvää.

 Tähän erään tuli

punaherukkaa peruspohjaksi

mansikkaa makeudeksi

puolukkaa kirpeydeksi

karviaisia kun sattui olemaan

mustaherukoita tummuudeksi ja terveydeksi

omenaa vaaleudeksi

raparperia raikkaudeksi

Näin kun tekee, saa kaupan päälle joka kerta hiukan eri makuista mehua riippuen marjojen suhteesta.

Tästä linkistä voit lukea lisää marjamehujen hyvistä vaikutuksista kunhan maltat kelata riittävän alas.

Tämä viikonloppu on täällä sellainen tylsä vähän paremman siivouksen viikonloppu.

Tänään olen tehnyt mehunkeiton lisäksi niinkin tylsiä juttuja kun vaihtanut lakanoita, tuuletellut petivaatteita, hinkannut kalkkisaostumia suihkukaapista, liotellut samaista saostumaa suihkusuuttimesta, silittänyt pinon liinavaatteita ja pessyt lattioita ja pyykkiä.

Huomenna homma jatkuu.

Salin matot ja sohvatyynyt on pakko saada pihalle pitkästä aikaa.

Mukavaa viikonloppua!

Jakkara

Taas olis tämmönen tosi entisöijän mallinäyte!

Vähän joskun hävettää viedä näitä yksinkertaisia töitä sinne kurssille, mutta se on ainut paikka jossa pääsen maalaamaan talviaikaan.

Näitä sinisiä jakkaroita meiltä löytyy muutama. Ne tulivat mukaani lapsuudenkodista ja joukon neljäs tuli mummon perintönä kun pelastin sen roskistuomiolta.

Jakkaroiden väri on alunperin ollut punavalkoinen, uusi sinivalkoinen väri tuli kymmenisen vuotta sitten.

Nyt sekin alkaa olla jo aika kulunut ja uusintamaalaus on taas paikoillaan.

Ennen.

 Jälkeen.

Eka jakkara maalattu!

Tavoitteeksi voisin ottaa kunnostaa yhden vuodessa.

Tappinaulakko pääsi työn alle kun odottelin jakkaran maalin kuivumista.

Nyt on maalit poistettu ja seuraavaksi on vuorossa hionta.

Tosin niiden tappien hionnan voisin antaa hyvin mielelläni jonkun muun tehtäväksi :D

Lyhyesti

Hyvä mieli antoi minulle tunnustuksen:

Kiitos!

Jotain paljastuksia tähän piti vielä liittää. Kovasti mietin mitä uutta keksisin, mutta pää lyö aika tyhjää.

Tässä muutama juttu:

1. Pienenä en tykännyt nimestäni.

2. Olisin halunnut olla Mari.

3. Nyt olen tyytyväinen Katjaan.

4. Sukunimestäkään en aina tykännyt

5. Sen vaihdoin kun menin naimisiin.

6. Toivon, ettei se nimi enää vaihdu.

Tunnustuksen laitan eteenpäin pariin blogiin, jos olet tämän jos saanut, voit jättää huomioimatta.

sekasortoa

ihana talo, hyviä ideoita ja oivalluksia sisustuksen saralla

savon syvämmestä

savvoo, savvoo

37 tuntia vuorokaudessa

sanan säilä hallussa

Eilen sain jotain jo kotiin entisöintikurssilta. Tuntuu että olen koko kauden kantanut tavaraa sinnepäin, mutta mitään ei ole palannut kotiin.

Kuvia luvassa.

Hengissä

Mun hortonomin taidot ovat kehittyneet. Viime talvena sain ihan helposti pari kolme pelargoniaa hengiltä, mutta tänä talvena en. Tai onhan tässä vielä talvea, lopputulos ehtii olla edellisen kaltainen.

Nyt olin fiksu(!) ja siirsin arvoisat kukkani heti syksyllä sisätiloihin.

Ensimmäinen sijoituspaikka oli vanhempien valtakunta joka ei toiminut.

Sitten siirsin koko satsin tupaan,

ja sain aikaan honteloita lehtiä kuihtuneiden lisäksi.

Diagnostisoin ongelmaksi liian vähäisen valon.

 Eilen päätin toimia taimia kohtaan raa´alla tavalla ja leikkasin ne nysiksi. Muutamalle hongankolistajlle annoin armoa jotta olisi edes joku pilkahdus siitä niin odotetusta keväästä. Samalla kaltoinkohdellut alkuni siirtyivät paremman valon perässä talon ainoalle etelänpuolen ikkunalle.

Kai nämä tästä selviää ja kasvaa??

Hyvä Mieli antoi minulle tunnustuksen tässä menneellä viikolla. En ole sitä unohtanut vaan palaan siihen vielä myöhemmin.

Sirkku taas lähetti minulle postissa mukavan kokoisen paketin kukkien ja vihannesten siemeniä. Omaan tarpeeseen niitä on liikaa, joten nyt olen lajitellut niitä nippuihin ja myöhemmin aion ilahduttaa niillä muutamaa ystävää ja tuttavaa.

Kiitos Sirkku vielä kerran! Olet ihana <3

Muuten täällä onkin mieli vähän musta. Perheemme on joutunut tutustumaan elämän nurjiin puoliin.

Tietynlainen turvallisuuden tunne on menetetty, jollei iäksi, niin ainakin joksikin aikaa.

Asian käsittely on kesken, joten tarkemmin en siitä voi vielä kertoa.

Palaan myöhemmin kertomaan millaista tietoa olen joutunut etsimään tämän asian tiimoilta.

Kastiaiset

Tuosta kastelapsen isoveljen tokaisusta taisi jäädä käyttöön oiva uusi sana.

Ristiäiset vietettiin launataina ja minä tosiaan ajoin osan perheestä kotiin illalla. Tuntuu että palautuminen kestää vieläkin (tervetuloa keski-ikä). Onneksi lapset ovat tottuneet tuohon pitkään matkaan, ja sekä meno että paluu sujui rauhallisissa merkeissä ilman isompia riitoja siitä kuka saa katsoa kenenkin ikkunasta maisemia.

Äitini on perinteisesti pukenut kaikki lapsenlapsensa kastemekkoon kuten lauantainakin.

Juhlan kohde oli hyvin nauravaisella tuulella.

Varsinaisen kastemekon jälkeen pidettäväksi oli äitini ommellut pienen suloisen mekon kokoa nukke.

Minulta tietenkin loppui kamerasta akku enkä saanut vauvasta yhtään kuvaa tämä mekko päällä.

 12-vuotiaan juhla-asun alaosasta sain yhden kuvan. Ihan turha on yrittää muita kuin farkkuja ja tennareita päälle. Siistihän ne nämäkin oli, mutta kun. Äidin toiveet ei aina toteudu.

Kaksi nuorinta sentään pukee vielä päälleen mitä äiti eteen laittaa.

Voi sitä päivää kun se ei enää käy!

Ja voittaja on...

....anonyymi nimimerkillä MALTZE.

Maltze sanoi...

Heips, sulla on vallan ihana blogi - ja mitä mainioin ylläriarvonta!
Elämää ja sisustelua seuraillaan tarkasti myös täältä eteläsavolaisen entisen kyläkoulun puolikkaasta.
Jos ei rouva fortuna ole suosiollinen, on nuo upeat kilvet ihan pakko tilata valmistajalta. Tommosia meidän satavuotias pytinki on just kaivannutkin... :)

Arvonta suoritettiin hyvin yksinkertaisesti. Mies valitsi numeron väliltä 1-120,

ja valinta kohdistui kommentoijaan numero 67.

Onnea voittajalle!

Laita yhteystietosi sähköpostiini katjuskaisen (at)gmail.com, niin saan laittaa tiedot eteenpäin.

Arvontaan oli ihan hurja määrä osallistujia, peräti 118 kommentoijaa.

Kiitos kaikille, olette aivan ihania <3

Ja uusia lukijoitakin on pompsahdellut, tervetuloa!

Ja minulle uusia blogejakin on löytynyt, niitä selaan vielä läpi.

Ja Jasupo, joka on pohtinut jo pari vuotta meilin laittamista,

laita pois rohkeasti, päästät yhden uteliaan piinasta pois :)

Ja koska tämähän oli myös kaupallista viihdettä, niin arvontavoitto tuli täältä:

http://www.emalikyltit.com/

Rauhallista sunnuntai-iltaa!

Arvonta päättyy klo 18.00

Väliin ihan pikaiset terveiset ristiäismatkalta.

(tai kastiaisista kuten kastelapsen isoveli sanoi)

Lähdimme reissuun eilen aamulla klo 10, ajettiin 300km,

juhlittiin ristiäiset ja lähdimme kotimatkalle.

Perillä kotona klo 23.00.

Kuvia luvassa myöhemmin.

Arvonta päättyy klo 18.

Nyt vain löhöillään!

Toivepostaus: seinät

Lukijan toiveesta tein Arvilan seinistä ihan oman postauksen.

Talomme on siis hirsitalo, rakennettu alunperin 1892 ja siirretty tähän kalliolle 1920 uusjaon yhteydessä.

Talon seinien materiaalit ulkoa sisällepäin on

-maali

-paneeliverhous

-hirsi (n. 15cm paksu)

-huokolevy (1,2 cm paksu)

-vehnäjauholiisteri

-paperitapetti

Remontoimattomissa seinissä tuo ei vielä ihan päde, mutta kaikki uusitut ja pinnoitetut hirsiseinät on toteutettu tuon mukaan. Seiniä ei ole millään tavoin oikaistu. Huokolevy on napsittu kiinni suoraan hirteen seinän muotoja noudattaen. Salin yksi nurkka on kaikkein vinkuroin, mutta ei sekään mikään paha kuten kuvasta näkee. Salin kaikki seinät on tapetoitu yhtä lukuunottamatta, sisäseinä jätettiin hirrelle.

 Talossa on alunperin ollut kaksi salia ja kaksi kammaria. Molemmat kammarit on jo remontoitu ja niissä on huokolevy + tapetti kaikissa seinissä. Tapetit ovat kaikki Tapettitalon Pilhgren&Ritolan mallistosta. Sali on tapetoitu ostoliisterillä (muovittomalla), muut itse keitetyllä vehnäjauholiisterillä suoraan huokolevyyn. Hyvin on pysyneet vehnäjauhot seinissä.

 Kylpyhuoneessa ja kodinhoitohuoneessa on seinien sisäpinnassa paneeli. Kylppärissä helmiponttia ja kodinhoitohuoneessa ihan tavallista paneelia. Kumpikin on maalattu Uulan pellavaöljymaalilla pariin kertaan.

Tupa on viimeisin remonttikohde. Sinne laitettiin alkuperäisen mukaisesti alaosaan rintapaneeli ja yläosaan tapetti. Tapettia tosin laitettiin vain ulkoseinälle ja kaikki sisäseinät jäi hirrelle. Allaskompleksin takana paneeli laitettiin jatkumaan kattoon asti ja se maalattiin samalla maalilla (Betolux) kuin lattia. Tuvan paneeli on tavallista talouslaatua leveämpää ja paksumpaa, mutta silti puutavaraliikkeen vakiotavaraa.

 Tuvan hirsiseinä oli näkyvissä jo kun ostimme Arvilan. Hirsipinnalle ei ole tehty muuta kuin hirsien väleistä on poistettu irtonainen täyte. Seinät pidän puhtaina imuroimalla ne pari kertaa vuodessa. Ja kuten kuvasta näkyy, on hirsiä jatkettu suoraan ilman sen kummempia liitoksia.

Isännänhuone odottaa remonttia. Sinne tehtiin kuitenkin pieni ehostus seinille vaikka olenkin periaatteessa sellaisia vastaan. Tässä ei kuitenkaan menetetty mitään, sillä vanhat tapetit oli maalattu lateksilla piiloon jo ennen meitä. Uusi kerros maalia ei haitannut vaan peitti näppärästi nikotiinin kellastuttamat seinät. Sähkömiehelle(ni)kin riittää töitä :D

(ovesta pääsee kylppäriin)

 Laajennusosan kammarin seinät on myös huokolevytetty ja tapetoitu. Tännekin laitettiin tapetit omatekoisella liisterillä sillä seinistä haluttiin hengittävät. Höyrynsulkua ei seinissä ole.

 Vanhempien valtakunnassa on seinissä 70-luvun tapetti. Kulunut ja haalistunut, mutta kelpaa vielä ihan hyvin. Huone on tapetoinnin yhteydessä huokolevytetty ja levyn alle on jätetty vanha pinkopahvi tapettikerroksineen. Tässä huoneessa yritetään jättää kaikki tuo paikoilleen sillä muualla se ei onnistunut seinien pieleen laitettujen koolauksien tai vinyylitapettien takia.

 Ja sitten sokerina pohjalla, meidän eteinen. Se seuraava remppakohde.

Huoneessa on vanha pinkopahvi jossa muutama kerros tapetteja. Tämäkin olisi mukava jättää paikoilleen ja tapetoida tuohon päälle tai sitten teemme niin, että laitamme huokolevyn vanhan pinkopahvin päälle ja sitten vasta tapetti. Kuva kertoo millaista meidän eteisessä yleensä on. En siivonnut sitä kuvan ottoa varten lainkaan. Tuohon suuremman vaateröykkiön tilalle on tulossa se tappinaulakko, ja tuon punaista takkia pitelevän naulakon tilalle on tulossa kiinteät komerot. Ovi jää paikoillen ja siitä pääsee vanhempien valtakuntaan joka on entinen talon parempi sali.

Semmoiset seinät meillä. Saapi kysyä jos unohdin kertoa jotain.