Malttamaton mieli

 Olen täällä päässyt puutarhatöiden makuun pienen suvantovaiheen jälkeen. Arboretum on siistitty, samoin yläpihan alueet. Seuraavaksi on vuorossa kasvimaa ja uuden kasvihuoneen alueet. Luumulehto saa jäädä siistimättä koska se on menossa uusiksi.

Yläpihan hortensiapuutarha on aikamoinen sillisalaatti. No ne suuret yhtenäiset kasvialueet eivät ole muutenkaan minun juttuni, maailma on täynnä ihanuuksia joita on kokeiltava ja hankittava vain yksin kappalein.

Keväällä tehty ja peitelty jatkopala on selvästi muhinut riittävän kauan. Kasa oli painunut joten arvelin kaiken kasvimateriaalin kuolleen. Ei muuta kuin peitteet pois ja maa esiin.

Ensimmäiset istutuksetkin on tehty. Sain siirrettyä matalia iiriksiä etureunaan. Lisää maksaruohoa puutarhamatkalta ja siirrettyjä pioneja omasta puutarhasta. Kastella on saanut, mutta siihenkin tuli helpotusta taivaalta.

Toisesta suunnasta. Etureinassa näkyy sanomalehteä, se on nurmikon peitteenä ja saa maatua omia aikojaan. Tuohon kohtaan on tuotava maata lisää jotta sanomalehdet peittyvät.

Arboretumissa oli tehtävä sama juttu. Uusi kaistale tuli rajaamaan arboretumia autotallin tiealueesta. Jo alussa huomasimme, että pieni kulkuväylä tai oikotie olisi hyvä olla. Kulkemisen perusteella lohkaisin oikotien aika keskelle kaistaletta. 

Muutama kivi ja betonikivi saavat toimia polkuna.

Tämäkin kaistale on saanut jo uusia istutuksia. Osa siirtoja omasta puutarhasta, osa kesän retkiltä hankittuja. Niistä sitten myöhemmin lisää. Kastella on tätäkin saanut, onneksi tälläkin puolella navettaa kertään sadevettä talteen. Ei ole pitkä matka kantaa. 

Kaistale on jatkoa ennestään olevalle navetan kivimuurille. Kivimuurin muut istutukset kokevat suuren muutoksen ensi kaudella. Hävitän siitä pensasruusut, vain punalehtiruusu saa jäädä. Ruusujen alue peitetään vuorostaan ja sitten joskus saan laittaa tilalle uudet istutukset. Kun on tälläinen malttamaton, niin veikkaan, että ei siinä kauaa mene. Nytkin piti olla kaistele ja jatkopala peitossa ensi vuoteen, mutta en malttanut osottaa siihen saakka. Kitkemistä se tietää, mutta enköhän kestä sen.

#suuntanaomavaraisuus, kesäkuu 2024, omavaraisuus remonteissa

 Jo pidempään blogiani seuranneet tietävät, että meillä tehdään kaikki kunnostukset ja remontit pienellä budjetilla. Talon ja ulkorakennusten korjaamiseen emme ole ottaneet lainaa, vaan ne on aina toteutettu olemassa olevien varojen ja säästöjen turvin. Suunnittelulla, kilpailuttamalla ja muutamalla onnenkantamoisella olemme päässeet kunnostuksissa hyvin vähäisillä kustannuksilla. Kolme muutakin syytä on.

1. Älä korjaa sellaista mikä ei korjausta kaipaa. Opettele tekemään itse.

2. Hyödynnä jo olemassa olevaa.

3. Käytä käytettyä (etenkin vanhoissa rakennuksissa).

Liiteri ostohetkellä aika tasan 19 vuotta sitten. Kaipasi melko nopeaa kunnostusta, tai rakennusta ei kohta enää olisi.

Kunnostuksen jälkeen. Vanha katto purettiin pois, muutama seinälauta uusittiin. Maalasimme liiterin ja lisäsimme päätyyn vanhan ikkunan. Liiteriä suoristettiin ja perustuskiviä uusittiinNäillä toimenpiteillä liiteri on edelleen käytössä. Ei kannattanut purkaa ja rakentaa kokonaan uutta.

Eteinen ennen sen kunnostusta.Halusimme ehdottomasti säilyttää vanhan katon ja seinän paneloinnin kuten myös lankkulattian. 

Niinpä mies putsasi katon, minä rapsutin paneeleista vanhat maalit sentti kerrallaan. Lattia nostettiin ylös eristeiden uusimista varten ja vanhat lankut kunnostettiin. Ovi haettiin Pertunmaalta, se kuuluisan epäonninen keikka missä myytiin vanhoja peilovia karmeineen. Perillä selvisi, että yksi ovi ja karmi täsmää toisiinsa. Se on nyt kuvassa.

Seinät on pahvitettu, mutta ei pinkopahvilla vaan halvalla rakennuspahvilla. Pahvin maalasin kaikista jämämaaleista yhteen sekoitetulla maalilla, tuli juuri hyvän sävyinen siniharmaa.

Olen opetellut kunnostamaan ikkunoita ja niitä on tullut kunnostettua kymmeniä pokia. Suurin urakka oli navetan ikkunoissa. Pohjoisen ikkunat olivat vielä kunnostettavissa, mutta etelän puoleiselle seinustalle mies opetteli tekemään uudet pokat itse. Puutavara löytyi omista varastoista, olimme saaneet ostaa vähän aikaisemmin erään huvilan työmaan ylijäämäpuutavaran. Sitä puutavaraa muuten riittää edelleen vaikka osa on käytetty myös pojan remonteissa. Säästimme pokien itse tekemisellä noin tuhat euroa.

Samainen ikkuna kunnostettuna ja samainen kunnostaja ikkunassa heijastumana. 

Meillä on onneksi ollut aikaa. Olemme asuneet tässä 19 vuotta eikä kaikki ole vieläkään valmista. Se on ollut myös hyvä asia, on ollut aikaa miettiä rauhassa, elää talossa ja tutustua sen ominaisuuksiin. Kiireellä tehdyillä remonteilla ei saa mitään hyvää aikaiseksi.

Kuvassa on isännänhuone joka kunnostettiin viime vuonna. Kuva on otettu remontin aloituspäivänä, kun sisään oli kannettu muuttolaatikot.

Isännänhuone tällä hetkellä. Tässäkin huoneessa tehtiin säästävä remontti, kuvassa näkyy takan edessä katossa erilainen paneeli. Siinä on vanhan vesivahingon jälki ja sen vahingon paikkaus menneiltä ajoilta. Meidän mielestä koko kattoa ei tarvitse vaihtaa sen takia, kun katto maalattiin, ei kohta kiinnitä mitään huomiota. Lattia avattiin, lankut kunnostettiin. Eristettä lisättiin, mutta pääosin vanha toimiva eriste jätettiin paikoilleen. Lisää remontista voi lukea isännänhuone- tunnisteen alta.

Tämän kesän urakka on suuren makuuhuoneen kunnostus, se onkin talon viimeinen kunnostamaton huone. Huoneen remontti tehdään edellisten tapaan, säästäen ja pienellä budjetilla. 

20 vuotta kunnostusta niin kierroksen voi aloittaa alusta. Osa lankkulattioista kaipaa uutta maalia, salin voisi tapetoida uudestaan, ulkomaalaukset huoltaa ja niin edelleen. Vanhassa talossa ja pihapiirissä asuminen tietää ikuista työtä. Se on toisaalta meidän oma valinta, tämä elämäntyyli sopii meille.

Postauksia luotsaavat tuttuun tyyliin Tsajut ja Korkeala. Alle päivitän linkit muiden postauksiin sunnuntain aikana. edit. Linkit lisätty.

Kasvuvyöhyke 1

Tillin tilan Anna https://www.tillintilananna.fi/projektia-toisen-peraan-eika-mitaan-valmista

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/kesakuu2024/

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/06/suuntana-omavaraisuus-kesakuu-2024.html

Urban farming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/06/suuntanaomavaraisuus-6-2024.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/06/muistelua-mokilla.html/

Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2024/06/kesakuu-2024-suuntanaomavaraisuus.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/06/etanaeste-siruetanoille-omavaraisuus.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-6/

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/rakennusprojekteja

Kasvuvyöhyke 6

Farm Escape https://farmescape.fi/helppo-ja-halpa-kasvihuone/

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/06/02/kesakuu-24-rakentaminen/

Pääsiäinen puutarhassa

 Pääsiäisen ohjelmaa ei ole tarvetta suunnitella. Viikko sitten kaadetut koivut pitää saada klapeiksi ja sään mukaan voi aloitella puutarhatöitä. Se riittää mämmin syönnin ja La Promesan katsomisen kaveriksi.

Kivijalan penkki on siivottu, lannoitettu ja mullattu. Toimenpiteiden jälkeen peitin koko komeuden harson alle jottei jänikset tuhoa nousevia tulppaaneja. Helmililjojen varsia oli jo harvennettu. Lankakorin sisällä kasvaa kitukasvuinen Flammentanz ruusu.

Kasvimaa on kohta vapaa lumesta. Kuvan alalaidan kukkapenkistä siivosin tänään puolet, pionien kohta jäi siivoamatta sillä pionien varret ja lehdet olivat jäätyneet maahan kiinni. Huomenna lannoitan ja multaan siivotun osuuden.

Sulamisvedet tulevat taas tielle sillä tien ali menevä putki on jäässä. Kivipuro ja sen loppuosan kivikaivanto hoitavat työnsä hyvin ja keräävät sulamisvedet itseensä. Jos niitä ei olisi, arboretumin toinen puoli lainehtisi vettä. 

Jalo välttelee kaikkea märkää. Siirtolohkareen päältä on hyvä katsella tassut kuivina mahdollisia myyriä. Oiva kävi kastraatiossa parisen viikkoa sitten. Operaatio ja toipuminen sujui hyvin. Nyt on lupa ulkoilla, mutta ulkomaailma tuntuu Oivasta kovin jännittävältä. Riittää kun pyrähtää terassilla ja tulee takaisin sisälle.

Tämän päivän tehtävä oli raivata tie navettaan ja erityisesti karjakeittiöön joka toimii puutarhavarastona. Ärsytti kulkea varastoon koko 30 metriä pitkän navetan läpi joka kerta kun tarvitsin varastosta jotakin pientä. Meni hyvää puutarha-aikaa hukkaan.

Ei siihen tarvittu montaa hetkeä kun reitti oli selvä ja ovi mahtui aukeamaan. Lumivallin yli kulkee kevyesti, pääasia oli mahtua ovesta sisään ja ulos mielellään tavaroiden kanssa.

Arboretumin lumet vajoavat silmissä. Pahimmillaan tuolla oli yli polven lunta, nyt ei ole kuin nilkkaan asti ja paikoin ei ollenkaan. Arboretumissa ensimmäiset krookukset ovat nupuillaan, muita kovin aikaisia kukkijoita täällä ei ole, ehkä pitäisi laittaa.

Hyvää pääsiäistä kaikille.

Valon viikonloppu

Harvoin tavattu herkku, viikko sadetta ja sateisen viikon päätteeksi koko viikonlopun aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Yläilmojen herra kuuli toiveet. Juuri tätä kaipasin. 

Loppukesästä 2017 toisen lapsenlapsen ristiäisissä istutimme kummallekin lapsenlapselle omat Suomi 100 vuotta kuuset. Kuuset ovat kasvaneet hienosti, kauniin tasaisiksi. Olen pari kertaa leikannut niitä, silläkin on luultavasti vaikutusta. Kuusien väliin istutin elokuussa 2021 pienen vaahteran taimen, taisi olla punavaahtera. Taimi on yhtä piskuinen kuin istuttaessa, siitä paleltui latva viime talvena. Kuusien välissä, aikalailla keskellä näkyy suojaverkkoa, vaahteran alku on sen verkon sisällä.

Matalalta paistava aurinko saa aikaan mahtavat varjot. Koivujen varjot tuntuivat täyttävän koko alapuutarhan. Syyskylvöjen vihertämä pelto on kaunis.

Yläpihan joutomaa piti hyödyntää puutarhaksi vasta hamassa tulevaisuudessa. Kun mies innostui mylläämään alueen jo tänä vuonna, innostuin minä tekemään sen loppuun samantein. Nyt olen siitä hyvin onnellinen, ensi vuonna kasvit ovat tätä vuotta suurempia ja pääsen heti keväällä nauttimaan sadoista alueelle istutetuista pikkusipuleista.

Ensi kesällä jäi vapaata tilaa mukavasti. Keskellä olevan polun molemmin puolin on istutusaluetta. Joitain kasveja siellä jo on, mutta lisääkin mahtuu. Kun tuolta takametsiköstä kaadettiin pihlajapusikot, avartui maisema huomattavan paljon. Se laajeni ja siistiytyi.

Olen koko viikonlopun lähinnä haahuillut puutarhassa. Haahuillessa tein löydön. Pieni sinivuokon siementaimi on lähtenyt hyvän kasvuun. Enpä tohdi siirtää, tuossa kannonkolossa saa kasvaa kun kerran itse valitsi paikkansa.

Punaimikän taimi on kasvanut pienestä taimesta kokonaiseksi pensaaksi. Se on tykännyt varjoisesta kasvupaikastaan, edellinen taimi kuihtui liian auringossa. Kohta pitää rajoittaa kasvua etteivät vieressä kasvavat pionit jää alle.

Seinusta jossa säilytän kesäisin suojaverkot on navetassa tyhjä. Pari verkon rimpulaa siinä on vielä hätävarana, pala kanaverkkoa ja pala lammasverkkoa. Kesällä seinusta on täynnä verkkoja. Onni on tällainen varastotila jota ei tarvita mihinkään muuhun. 

Lauantaina tarkistin kaikki puutarhan verkot ennen tuulen yltymistä. Paria verkkoa jouduin kiinnittämään paremmin maahan kiinni, suurin osa oli kunnossa. Mitään myrskyvaurioita ei tullut, sähköt vähän pätkivät mutta sekään ei muodostunut ongelmaksi.

Puutarhaisa viikonloppu

Säät suosivat puutarhassa puuhastelijaa. Ei tarvittu pipoa eikä villasukkia. Sunnuntaina olisi pärjännyt jopa shortseilla, mutta puutarhashortsit on jo pesty ja viikattu pois talvisäilöön. No mitä sain sitten aikaiseksi. Hieman lisää kasveja, lähinnä perennoja ja muutaman puun taimen istutettua. Tervalepät jäivät odottelemaan omaa vuoroaan, kaikkea ei vain ehtinyt hienosta säästä huolimatta.

Uusi hortensiapuutarha jatkuu hieman metsän puolelle. Istutin maassa pötköttävän kuusen rungon taakse osan vuosi siten Mustilasta hankituista virginianpihdoista. Taustalla olevan männyn juurella näkyy piskuinen köynnöshortensian taimi. Saattaa mennä aika monta vuotta ennen kuin se kiertää runkoa ympäri.

Luulin pitkälle kesään, että kaikki ruusunätkelmäni ovat menehtyneet. Eivätpä olleet vaan nousivat tosi myöhään. Ehdin istuttaa uusia, itse kasvatettuja taimia, valkoisia ja pinkkejä yhteen kohtaan. Nyt on runsaasti ruusunätkelmää kasvamassa. Valkoiset ovat oman ruusunätkelmän siemenistä, pinkit Saaripalstan Sailan siemenistä. Nyt onkin omat ruusunätkelmän siemenvarastot tyhjät ellen saa näistä uusia. Vanhat ruusunätkelmät eivät ehdi kukkia koska nousivat niin myöhään.

Kaivoin yhden kerrotun lumikellokasvuston pois ja siirsin sen hortensiapuutarhaan. Monta pientä sipulia löytyi, ihan en ole varma sainko kaikki siirrettyä mutta sehän ei haittaa, vanhassa paikassa voi kasvaa edelleen lumikelloja. Ja jos en halua niiden kasvavan, siirrän pois sitten kun lehdet näkyvät.

Maksaruohot kukkivat paitsi isomaksaruoho joka vielä miettii. Tällä hetkellä tykkään enemmän matalista maksaruohoista, viikonloppuna löytyi yksi uusi taimi lisää. Monet korkeat maksaruohot eivät pysy kunnolla pystyssä enkä tykkää retkottavista kasveista. Kuvan maksaruohot ovat mukavan säntillisiä.

Puutarhavieraat ovat kivoja, etenkin kaikki perhoset ja pörriäiset. Sunnuntaina onnistuin kuvaamaan uuden kiitäjän. Tämä on joko etelänpäiväkiitäjä tai isopäiväkiitäjä. Sain siitä myös hyvän videon jonka laitoin instaan. Olen nähnyt näitä parina päivänä aikaisemminkin tänä vuonna, mutta vasta sunnuntaina onnistuin kuvaamana kun oli puhelin mukana. Tuntui tykkäävän kovasti kiinanneilikan kukista.

Eipä ötökät siihen jääneet. Luumupuissa oli hurjat määrät leppäkerttuja, en ole koskaan nähnyt luumuissa niin paljon leppiksiä vaikka on meillä ennenkin ollut syksyisin paljon leppiksiä. On tainnut olla hyvä kirvavuosi. Luumut ehtivät kypsyä, vielä pitäisi ehtiä kerätä ne pois ja jatkojalostaa mm. hilloksi.

Jotain remonttiakin on tullut tehtyä, vaikka siihen ei ollut minulla osaa eikä arpaa. Olin lauantaina pienellä puutarharetkellä ja kotiin tullessa ammotti osa navetan seinustoista avattuna. Edellisten asukkaiden salaojien laitto ei ole mennyt oikein putkeen, meille jäi korjaaminen. Samalla laitettiin oma putki sadevesille ja johdatettiin ne pois rakennuksen seinustalta. Sama korjaustoimenpide on tarkoitus tehdä toiselle navetan pitkälle sivustalle. Etelän puoleinen sivusta ei kaipaa salaojia, siellä vesi valuu itsestään pois osin kallion kautta.

Tällä viikolla iltamenoja onkin sen verran paljon, että tuskin ehdin puutarhaan muuta kuin kastelemaan kasvihuoneen. 

Yksi päivä puutarhurin elämästä

Tänään alkaa puutarhan kitkemiskierros. Haen navetalta kottikärryt, haran, kitkentäraudan sekä ämpärin ja pakkaan ne kottikärryihin. Siinä pakatessa huomaan, että uutta kotia tai uutta paikkaa odottavat kasvit pitää kastella. Vieressä oleva kastelukannu onkin tyhjä joten kipaisen täyttämässä sen kasvihuoneella. Kasvihuoneella kaikki kastelukannut tönöttävät tyhjinä joten täytetään ne tässä samalla. Niin ja voisihan sitä jo avata kasvihuoneen oven.

Iris 'Red Masterpiece'

Reipas paluu kottikärryille ja taimien kastelu. Sitten kitkemään. Hetken kitkennän jälkeen iskee jano. Lähden sisälle hakemaan juotavaa. Pyykkikone onkin sopivasti pessyt pyykit, käyn viemässä ne ulos kuivumaan ja meinaan jo unohtaa janoni. Takaisin sisälle ja samalla toinen koneellinen pyykkiä pyörimään. Tulen juoman kanssa takaisin pihalle ja jatkan kitkentää. Kohta muistan, että uuden kasvihuoneen ovi on avaamatta ja lähden avaamaan oven.

Iiris jonka nimilappu hukkui.

Matkalla huomaan, että syyskimikki nuupottaa pahasti, se kasvaa aivan liian kuivassa paikalla. Nytpä kaivan sen ylös ja laitan ämpäriin veteen toipumaan ennen uuteen paikkaan istuttamista. Haen vain lapion navetalta. Kohta on kaivettu kimikki ylös ja avattu toisenkin kasvihuoneen ovi. Vien kimikin navetalle ämpäriin, mutta ensin kastelen matkan varrella silmään osuneet kesäkukat, ne ovat sopivasti jo varjossa eikä siinä mene kuin hetki.

Samettikukka 'Strawberry Blonde'

Sitten jatkuu taas kitkeminen mutta hyvä kun otin lapion mukaan. Kunnostan samalla kimikin uuden paikan. Tajuan, että siihen pitää hakea lisää multaa joten käyn tyhjentämässä kottikärryt kitkentäjätteestä ja lappaan multaa suursäkistä tyhjiin kottikärryihin. Pian on kimikin uusi paikka valmis. Istuttamisen maltan jättää myöhemmäksi.

Hajulaukka.

Kitkiessä tulee mieleen, että viereisen kivituhkaympyrän kivituhka olisi hyvä harata joten käyn hakemassa haran ja haravan jolla saa kivituhkan nätiksi haraamisen jälkeen. Nopeastihan se on tehty. Välineet takaisin navetalle ja jatkamaan kitkemistä vaikka onhan tässä jo saatu kottikärryjen pohja peittoon.

Ohotanlaukka, taustalla pitkät käärmeenlaukan kukkavarret.

Kuuma on, onneksi huudetaan syömään ja tulee pieni tauko kun on kitkenyt koko päivän. Syömisen jälkeen on aika ripustaa toiset pyykit. Ja sitten taas kitkentää. Löydän kotiloita hyasinttien lehdiltä joita peittää kellukan lehdet. Kerään kotilot pois ja lähden hakemaan kotilomyrkkyä. Levitän sitä vaikka en tiedä onko siitä mitään hyötyä helteellä kun kotilot eivät liiku. Onpahan laitettu. Kellukan kukinnot ovat jo ohi, taidan napsia samalla kukkavarret pois niin kasvusto siistiytyy. Haen vain ensin oksasakset navetalta.

Sitten mies huutaakin, että peräkärry on navetan solalla ja sitä pitäisi alkaa tyhjentämään. No, voihan sitä käydä välissä tekemässä sitäkin puuhaa, jatkan kitkentää kohta. Solassa onkin mukavan viileää, eikä yhtään ötökkää. Täytän peräkärryn kaksi kertaa ja sitten riitti lapioiminen. Palaan kitkemään. Ihan hirveästi mäkäräisiä. Käyn laittamassa jalkoihin hyttyskarkoitetta jonka pitäisi auttaa myös mäkäräisiin ja palaan töihin. Hetken päästä totean, että liikaa ötökäitä ja onhan se jo melkein ilta. Ja olen kuitenkin kitkenyt koko päivän joten voin jo lopettaa ja lähteä kastelemaan uuden kasvihuoneen kurkut ja tomaatit.

Milloin sitä oppisi tekemään puutarhassa vain yhtä työtä kerrallaan? Vai onko se edes tavoite? Toisaalta tykkään tälläisistä päivistä. Tuli vähän kitkettyä mutta samalla tein monta muuta asiaa valmiiksi. Kitkentä kun ei valmistu koskaan, viimeisen nurkan kun saa valmiiksi, voi aloittaa alusta.

 

Toipilashommia

 Kiitos kaikille kommenteistanne edelliseen postaukseen. Täällä kotona toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Pikku hiljaa ja vähitellen on ollut toipumisen teemana. Kävelymatka ulkona pitenee vähän joka päivä ja kotitöitä on tullut tehtyä pieniin osiin pilkottuna. Huimaus on vähentynyt mutta voimaton olo iskee todella helposti. Tänään tippui käsistä jauholaatikko tuvan lattialle, ei vaan pysynyt käsissä. Kertoo paljon siitä miten hitaasti mennään eteenpäin vaikka eteenpäin mennään. Mutta unohdetaan korona ja palataan puutarhaan.

Meillä on pieni ongelma kompostorin kanssa. Tyhjensin sen kuten joka syksy mutta kylmä ja pakkanen yllätti, kompostori jäätyi tavallista aikaisemmin. Ja se tarkoittaa sitä, ettei kompostoriin viety tavara maadu ja mene kasaan. Muutama viikko ja sitten kompostori on kantta myöten täynnä. Jäätyminen on niin syvällä ettei maksa vaivaa alkaa sulatella.

 Onneksi on kuitenkin toinen astia johon laitoin syksyllä vain rikkoja ja muuta vihreää puutarhasta. T Tarkastin astian, että siellä on tilaa muutaman viikon keittiöjätteille ja sitten ollaankin toivottavasti niin pitkällä keväässä, että kompostori sulaa ja hurahtaa käyntiin.

Navetan tiiliseinä sai pakkasten lauhduttua kauniin kuurakerroksen. Ajattelin olla keväällä rohkea ja poistaa ikkunoissa olevat lintuverkot. Ikkunakitti on saanut kuivua pari vuotta ja uskaltaisin jo luottaa siihen ettei sitä nokita pikkulintujen toimesta.

Puutarha on täynnä jänisten jälkiä. On tullut polkuja ja jopa valtateitä. Kunhan kunto kasvaa, on aika kiertää verkot läpi ja tarkistaa etteivät ole pois paikoiltaan. Lumikerros on vielä sen verran matala ettei ole pelkoa, että jänikset söisivät kasveja ainakaan korkeampien verkkojen yli. Joitain perennoja on myllätty ja kaivettu esiin, mutta se ei minua haittaa jos syövät talventörröttäjiä. Kuvan maa-artisokan kasvusto ei ole kelvannut. 

Tämän viikon pakkasissa tuli tarpeeseen talon kivijalan ympärille heitelty lumi. Vaikka lattioita on eristetty uudestaan ja tuulitiiviyttä parannettu, ovat lattiat silti talvisin vetoiset ja kylmät. Johtuu siitä, että kivijalka on saumaamaton ja vaikka kissanluukut sulkee on aina veto rossipohjan sisälle. Lumi eristää ja tiivistää ja lattioissa on heti ihan eri tuntu. Kosteusongelmia emme pelkää, pakkaslumi on kuivaa ja talon ja lumen väliin sulaa heti rako.

Huomiselle on luvattu lämpöasteita ja aurinkoa. Ihanaa!

Heinäkuun helmiä

 Viime vuonna sain pitää pitkän pitkän kesäloman, peräti kuusi viikkoa yhteen putkeen. Puutarhassa se tuli vietettyä, missäs muualla. Puutarharetkiä tuli tehtyä vähän, nopea piipahdus Tallinnaan ja siellä yhdelle taimitarhalle josta en löytänyt yhtään niistä kasveista joita etsin. Silti en palannut kotiin tyhjin käsin. Vaalean vihreää- blogin blogistin kanssa kävin Porkkalan kartanossa ja sen myymälässä. Eipä tarvinnut palata sieltäkään tyhjällä autolla kotipihaan.

Pioniunikot, puutarhan hempsankeikat kukkivat siellä missä lystäävät. Joskus kitken pois ja joskus en.

Kesähortensia 'Bougie' on kasvanut puutarhassa jo muutaman vuoden. Kituliaasti se on pysynyt hengissä mutta eipä ole juurikaan kasvattanut kokoa. Viime vuonna siihen tuli yksi kukka ja voi miten iloinen olinkaan siitä. Ja tästä muistui mieleeni, että 'Bougie' on mentävä peittämään varmuudeksi kokonaan lumen alle vaikka ei olekaan ihan kamalan herkkä.

Olin iloinen päätöksestä jättää niitty leikkaamatta ja antaa sen kasvaa vapaasti koko kesä. Normaalisti niitty leikataan ruohonleikkurilla jotta kotiloiden määrä alueella pysyisi kurissa.

Heinäkuun suurimpia saavutuksia oli navetan etelän puoleisen seinän ikkunoiden saaminen valmiiksi ja paikoilleen. Vielä puuttuu listoja ja yläkolmion kunnostus mutta tehdään niitä kun jaksellaan. Pääasia on ettei näistä ikkunoista enää sada sisään ja että ovet ovat ehjät.

Kasvihuoneessa alkoi satokausi. Kasvihuonekurkku 'Bella F1' osoittautui oivaksi valinnaksi. Sen siemeniä ostin tällekin vuodelle, vielä pitäisi löytää joku toinen hyvä lajike kaveriksi.

Heinäkuu 2020 oli tuoksuherneiden juhlaa. Sain siemeniä talteen ja kohta niitä pääsee esikasvattamaan. 

Kiurunkannus 'Graigton Blue' oli aluksi mysteerikasvi mutta kukinnan vaiheessa tästä ei voi erehtyä. Varjoisen paikan takia kukkii minulla todella myöhään.

Ostin syksyllä 2019 puutarhan jämälaarista nimettömän maksaruohon joka taitaa olla kaukasianmaksaruoho. Onneksi ostin, sillä yksi taimi on levinnyt nopeasti näin komeaksi kasvustoksi. Kukka on kaunis tumman pinkinpunainen. Tätä voi todennäköisesti jo ensi kesänä levittää muuallekin.

Liljaostokset eivät menneet ihan putkeen enkä saanut sitä mitä piti. Toisaalta eivät nämä pahoja värejä ole, eivät ollenkaan. Kaikki toki olisivat voineet olla samaa korkeutta.

Kasvimaalla kaikki kunnossa.

Ensi kaudeksi on suunnitteilla hiukan muutoksia sillä intoni kasvimaata kohtaan ei ole enää yhtä voimakas kuin ennen. Tiettyjä juttuja haluan silti kasvattaa mutta olen miettinyt alan pienentämistä esimerkiksi kasvulaatikoiden avulla. Lapsenlapsille kasvimaa on opettavainen paikka joten kokonaan siitä ei ole tarkoitus luopua. On mukava tulla yhdessä syömään herneitä tai katsoa joko porkkana on riittävän kokoista suoraan kasvimaalta naposteltavaksi.