Taistelua tylsyyttä vastaan

 Kovat pakkaset, ikuinen lämmittäminen, puutarha täynnä lunta ja niin edelleen, kyllä te tiedätte. Se kaikki tekee elämästä tylsää. Olen lukenut kirjoja useamman joka viikko, katsonut Areenasta sarjoja, leikkinyt Oivan kanssa, tehnyt käsitöitä ja vain ollut. Silti elämäni on tylsää kun ei ole puutarhaa eikä saa multaa kynsiensä alle.

Sen lisäksi ne harvat talviset puutarhatyöt jotka on tehtävä, ovat tylsyyden huippu.

Tänään kiersin koko puutarhan ja tarkistin kaikki verkot. Kuvan verkko on niitä joita jouduin kiskomaan ylöspäin jotta jänikset eivät pääse puun kimppuun. Samalla talloin lumikerrosta matalammaksi verkon ympäriltä. Olin hiki päässä jo parin verkon jälkeen. Puutarhan lumi on polveen asti, sellaista kevyttä pakkaslunta joka antaa periksi jalan alla. Siinhän kahlasin ja puhkuin.

Kovat pakkaset saa mielen huolestumaan arkojen kasvien takia. Kaikki austinit ovat verkkojen alla ja lumen suojassa, mutta riittääkö se? En tiedä. Magnoliat on peitetty lumella yhtä lukuunottamatta, se kun on liian hankalasti saavutettavissa. Pieni pensaskirsikka on haudattu lumeen, samoin muutkin arat kasvit.

Lunta riittää ja tänään satoi pari senttiä lisää. Onneksi puutarha on tuulinen ja tuuli oli vienyt ylimääräiset lumet puiden ja pensaiden oksilta. Suuria havupuita kuten tuijia ei ole, joten niiltä ei tarvitse pudottaa lumikuormaa pois.

Ladolle päin on aurattu traktorilla väylää, näin pääsen kahlaamatta rosarioon asti. Tosin rosariossa kahlaus alkaa, tai väylän ulkopuolella. Tänään tutkailtiin tarvitseeko kasvihuoneen katolta pudottaa lumia. Päätimme jäädä seuraamaan tilannetta. Lunta on, mutta se on vielä kevyttä. 

Kävin myös puutarhan ulkopuolella. Kuvassa näkyy neljä mäntyä. Olen istuttanut ne pieninä, noin 20 cm taimina vuosia sitten. Tänään havahduin siihen, kuinka suuriksi ne ovat kasvaneet. Minun puolesta saavat kasvaa lisää ja niiden ympäristöön voisin istuttaa lisää mäntyjä aina kun niitä putkahtelee kukkapenkkeihin.

Olin ajatellut kylvää viikonloppuna kelloköynnökset, mutta siirsin suunnitelmaa suosiolla viikon päähän. Meillä oli kummipoika ja nuorempi lapsenlapsi yökylässä joten en malttanut alkaa tekemään kylvöjä. Ehtiihän ne viikonkin päästä.

Syksyistä

On taas sellainen oman elämän ruuhkakuukausi, että oksat pois. Ei tahdo pysyä ajan kulumisen perässä. Viikonloppuna ajattelin ehtiä puutarhatöiden pariin, toivottavasti ei sada, tai ainakin olisi taukoja sateessa. Ilokseni katselin, että haravointia ei voi vielä aloittaa, lehdet ovat pääosin tiukasti kiinni puissa meillä olleista myrskyistä huolimatta. Haravointia kun voi tehdä ennen lumien tuloa kauniina pakkaspäivinä.

Tämä taitaa olla viimeinen kuva 'Vanilla Fraise' hortensiasta ennen kuin kunnon pakkasyö rusketti sen kukat. Pensas kasvaa omana mieleni hivenen liian harottavasti, olen yrittänyt leikkaamalla ohjata sen kasvua.

Vaikka 'Grandiflora' hortensian runko on vino, olen onnistunut kasvattamaan siitä kivan yksirunkoisen pensaan. Taustalla näkyy pieni punerrus rusokirsikassa, tänä vuonna ruska ei ole meillä kovin kummoinen edes näissä ruskan luottokasveissa.

Äitini laittoi kuvan kelloköynnöksen siemenkodista. Niitä tuli hänellä peräti 33 kappaletta. Kasvatin hänelle kaksi valkoista kellököynnöstä, ne tekivät valtavasti kukkia ja myös nuo siemenkodat. Instassa kyselin ohjetta näiden kuivaamiseen ja ilmeisesti kannattaa kuivattaa siemenkodat näin ja ottaa siemenet talteen kuivumisen jälkeen.

Lämmin syksy saa osan kasveista sekaisin. 'Omoshiro' kärhö teki uuden verson ja siihen nupun. Valitettavasti ensipakkanen ehti tulla ja palelluttaa nupun. Normisti 'Omoshiro' kukkii alkukesästä eikä tee enää uusintakukintaa.

Kuten jo sanoin, tänä vuonna ei hehku kummoisesti ruskan värejä. Elokuussa hankittu Tuurenpihlaja näyttää heti mihin pystyy. En malta odottaa, että puu on suuri ja noin kauniin punainen. Siitä tulee vielä arboretumin syksyinen katseenvangitsija. Puiden ja pensaiden verkottamien on loppusuoralla, enää uupuu muutama verkko.

Kaikki kolme syyskimikkiä ehti kukkaan vaikka pelkoni sen suhteen oli suuri. Eivät onneksi hätkähdä ensimmäisiä kylmiä ilmoja. Jokunen harmaakäenkukka kukkii kimikin seurana. Taustalla näkyy mongolianvaahtera, sekin on ruskan huippuvuosina paljon punaisempi. Pienempi keltainen puu kauempana on visakoivu, se on ymmärtänyt kellastuttaa lehtensä, vaan muista koivuista osa miettii vielä.

Seuraavaksi hyppään hetkeksi puutarhaan ennen kuin haen lapsenlapset yökyläilemään.

Istuttamisesta karkkikauppaan

 Viimeisen viikon aikana olen päässyt elvyttämään kadonnutta puutarhaintoa. On ollut sateettomia päiviä ja iltaisin aikaa remontoinnin ohessa. Viikonloppuna sain istutettua kaikki Mustilan ostokset sekä kesäkukkina olleet ruusun ja kärhön. Tämän vuoden taimihankinnat olivat siinä, ellei sitten jostain alesta tule jotain todella tarpeellista vastaan.

Tuurenpihlaja pääsi arboretumiin. Tuossa kohtaa kasvoi aiemminkin pihlaja, mutta se on ollut vuosia pensaan kokoinen. Pensaana kasvava pihlaja pääsi toisaalle ja puuna kasvava Tuurenpihlaja sai hyvän paikan.

Austin-ruusu The Pilgrim sai paikan talon edustan penkistä josta siirsin jo aiemmin jaloangervon pois. Pensas näyttää hassulta kun se on upotettu maahan todella syvään, yli puolet kasvustosta hautautui multaan.

Ruukussa kesän kasvanut tarhaviinikärhö 'Rubra' sai vakituisen paikan hortensiapuutarhasta. Nyt kärhöllä on vielä tuki, mutta jatkossa se saisi kasvaa koivun runko pitkin.

Tänään kävin karkkikaupassa, puutarhureiden irtokarkkiostoksilla. Lahden Sporttikoneeseen löytyy mahtava määrä erilaisia kukkasipuleita. Ja niitä saa valita kuin irkokarkkeja kaupassa. Valikoimaa riitti.

Sain hyvin käytettyä lahjakorttini ja vähän ylikin, eipä tarvitse muualta hakea sipuleita. Tai no ehkä vähän Lidlistä jonne kukkasipulit tulevat torstaina.

Kreetantulppaani 'Hilde' ihastutti keväällä blogien kuvissa. Toivottavasti viihtyy ja leviää.

Tämä vaikutti mielenkiintoiselta, olihan sitä ostettava kokeiluun. Nimi on ainakin hauska, 'Honky Tonk'.

Sain keväällä vihdoin ja viimein yhden keisarinpikarilijoistani kukkimaan joten uskalsin hankkia lisää niiden sipuleita. Otin varmuudeksi kaksi kumpaakin.

Tämä ei ollut maksettu mainos, myymälää jossa saa hyvää palvelua ja laadukkaita kukkasipuleita on aina kiva mainostaa ilman yhteistyötäkin.

Mustilan taimipäivä 2023

Lauantaina lähdin aamuvarhain Mustilan taimipäivään. Olin perillä kympin aikoihin eli silloin kun paikka aukeaa, sieltä jo ensimmäiset taimihaukat tulivat autoilleen kassit täynnä taimia. Tässä kohtaa iskee vuosittainen paniikki, riittääkö minulle mitään. Kyllä riittää, se on havaittu joka vuosi. Parkkiin ajaessa kävi vielä niin hauskasti, että ajoimme Versoja Vaahteramäeltä Riinan kanssa vierekkäin parkkiin.

Ensin suuntasin Mustilan taimimyymälään, joka oli ilmoittanut hyvistä alennuksista kauden viimeisen aukioloviikon kunniaksi. 

Myymälästä ostin erittäin kookkaan tuurenpihlajan -70% alennuksella. Tämä tulee arboretumiin, ehkä yhden jo siellä kasvavan pihlajan tilalle tai sitten kivimuurille, pitää pohtia asiaa tarkemmin kunhan pääsen tänään puutarhaan.

Myymälän rääpepöydältä pelastin eurolla maksaruohon ja jouluruusun. Luotan niiden virkistymiseen kunhan pääsevät maahan.

Alma tutkii innokkaana ostoksiani, sopivia vieraita hajuja ilmeisesti. Tässä ovat ostokseni Mustilan arboretumin myymälästä. Harvinaisen vähän, mutta menin sinne viimeisenä ja oli jo ehkä pientä väsymistä havaittavissa, ja kiire kotiin viemään lapsi töihin. Siinä on pieni vuorijalavan taimi kasvamaan nopeasti suureksi näkösuojaksi pellon laitaan. Toinen on lyhtysorvarinpensas, pieni taimi sekin, mutta jospa sopeutuisi silloin paremmin meille.

Virolaiselta saniaismyyjältä löytyi muitakin aarteita. Valkoisen konnanmarjan hankin jo viime vuonna, mutta se ei ole viihtynyt kovin hyvin, elossa on vaan kovin on kitulias. Uusi taimi lähti niin edullisesti, että mielelläni kokeilen toiseen kohtaan. Marjat tulivat mukana ja niitä putoili ruukkuihin. Oikeanpuoleinen taimi on valkoisena kukkiva näsiä, niitä haaveitani jotka ovat saaneet odotella toteutumista vuosia. Olen saamassa valkoisen näsiän siemeniäkin, mutta eipä ole haitaksi ostaa valmis taimi.  Hintaa taimella oli kahdeksan euroa. 

Uusien kaveriksi jotain vanhaa. En raaski jakaa unkarinsinivuokkoa joten ostin uuden taimen. Alppikello hävisi kuivuuteen alppiruusumetsiköstä joten uusi kokeilu hortensiapuutarhaan joka on kosteampi.

Taimiharrastajilta kivan värinen keijunkukan siementaimi. Ja toki lisää brunneroita eli rotkolemmikkejä. Tuossa on kaksi taimea, kirjavalehtinen ja vähemmän kirjava. Molemmat tulevat hortensiapuutarhaan jossa nämä ilmeisesti viihtyvät.

Vasemmalla virolaiselta myyjältä ihana enkeliperhoangervo vaaleanpunaisilla kukilla. Toiselta epimedium x youngianum eli valkovarjohiippa. Sellainen minulta vielä puuttui. Oikealla on Tommolan tilan valikoimista kerrottu kaukasianpitkäpalko. Tavallisen yksinkertaisen ostin heiltä keväällä.

Valitettavasti en jaksanut mennä kuin yhdelle opastetulle kierrokselle, mutta kyllä kannatti. Tuomas Haltia kertoi aprikooseista ja persikoista Suomessa. Lähinnä aprikooseista sillä niistä hänellä on pitkä kokemus ja hänen ansiostaan minullakin on kolme aprikoosin taimea Haapastensyrjän jo lopetetulta koealueelta.

Osa kokeen siementaimista on istutettu Mustilaan, hyvään eteläänpäin antavaan rinteeseen. Sain vahvistusta sille, että voisin istuttaa omat aprikoosit maahan enkä kasvihuoneeseen kuten olen suunnitellut. Toistaiseksi aprikoosini ovat ruukuissa ja saavat olla niissä ainakin ensi kevääseen. Mietin asiaa sitten uudemman kerran.

Antoisa ja mielenkiintoinen päivä. Taimia kohtuudella, enemmänkin olisin voinut hankkia, puutarhassa on tilaa. 

Puutarha pukeutuu punaiseen

Ruskan värit saapuivat puutarhaan. Tänä vuonna on paljon keltaista, mutta punaistakin löytyy. 

Hurtanheisi kasvaa hitaasti mutta varmasti. Soisin sen kasvavan nopeammin sillä hurtanheiden syysväri on joka vuosi yhtä upea.

Hurtanheisi on tässä kuvassa kuusen alaosan kohdalla. Loistaa punaisuudellaan kauas. Koivut tiputtelevat ahkerasti lehtiään joten kohta pääsen haravoimaan.

Taustalla koivuangervot, etualalla oman puutarhan angervojen siementaimi. Olen kovasti tykästynyt koivuangervoon. Se kasvaa kauniin muotoiseksi, kestää kaikenlaista kasvupaikkaa ja on syksyllä upean värinen.

Ja rivi siemenestä kasvaneita angervoja. Jokaisessa on omanlaisensa syysväri. Ruusuomena on ihanan oranssi.

Myös villaheisi saa syksyisin punaisen värin. Tämä kasvoi ennen arboretumissa mutta siirsin sen kivimuurin viereen, tässä on paremmin tilaa kasvaa.

Pensasmustikoiden upeaa punaa hetkeä ennen verkkojen asentamista. Löysin mustikoiden juurelle pitkään etsimiäni mesimarjan taimia puoleen hintaan. Ostin kaikki viisi mitä myymälässä oli. Kaikissa oli kahta eri taimea joten uskallan odottaa satoa.

Raparperia tulee niin paljon, että joka vuosi jää osa syömättä. Sehän ei haittaa kun lehtiin tulee upea puna.

Vasemmalla happomarja jonka lajiketta en tähän hätään muista. Oikealla atsalea 'Illusia'. 

Seljapihlaja ja puutarhan ainoat pihlajanmarjat. Tänä vuonna pihlajoissa onkin hieno väritys, voikohan johtua siitä, ettei niissä ole marjoja.

Ensi yöksi on luvattu pakkasta. Tyhjensin kasvihuoneesta viisi litraa tomaatteja, saavat olla kauden viimeiset. Verkotin kasveja ja se puuha jatkuu edelleen.

Räiskyvää

Hieman on vähälle jäänyt blogit, aloitin yhden uuden projektin toisella elämän rintamalla ja se vie nyt aikaa. Kerron lisää jos saan asian päätökseen tässä lokakuun aikana. Lapsenlapset olivat koko viikonlopun yökylässä ja se tarkoitti hieman erilaista puutarhaviikonloppua kuin ilman heitä. Retkelläkin käytiin, katsastettiin Askolan hiidenkirnut.

Puutarhan värit olivat hienot tähän päivään saakka kunnes tuli tuuli ja vei puista ja pensaista lehdet.

Edustuspenkin rusokirsikka on ensimmäistä kertaa näin punainen. Aivan mahtava väri ja kiitin itseäni, että kerrankin mietin paikan oikein. Puu loistaa suoraan salin ikkunoihin eikä taloon tule kukaan näkemättä puuta. Toivon upean ruskan lupailevan ensi keväänä ensimmäistä kukintaa, se on vielä näkemättä.

Aboretumissa on myös syksyn värejä vaikka ei ihan yhtä loisteliasta punaa. Punaa olisi, mutta mongolianvaahtera jää juuri tässä kuvakulmassa keltakoivun taakse. Tänään tuuli vei lähes kaikista arboretumin puista lehdet.

Japaninhappomarja 'Aurea' on punastunut. Kesällä tämä on upea limenvihreä. Sopii hyvin yllä kasvavan koristeomenapuun väreihin.

Rosarion ja luumulehdon erottavaan kivimuuriin jäi hassu mutka jonka kasvittamista mietin pitkään. Viime vuonna laitoin siihen koivuangervoja enkä ole katunut. Syysväri on hieno. Seassa näkyy kasvavan vihreä luumupuun juurivesa. Jätän vesan kasvamaan ja yritän saada ehjänä pois ensi keväänä. Luumu 'Laatokan Helmi' on omajuurinen joten tuo juurivesa on samaa lajiketta.

Pihlajissa on hienoja värejä vaikka niitä joutuukin ihastelemaan verkon takaa. Tämä ei ole Tuurenpihlaja sorbus 'Dodong' mutta jotain läheistä sukua sille, nimilapun mukaan on sorbus ex. Dodong.

Mummin parhaat puutarha-apulaiset kasasivat ison kasan vaahteran lehtiä ja sitten hyppelivät kasaan. Hauskaa oli.

Tein joku viikko sitten vanhasta radiosta kissoille pesän. Vähän pieni siitä tuli mutta ajattelin, että josko tytöille kelpaa. Kelpasikin ensin Jalolle joka seitsemän kiloa täyttä tavaraa. Vähän ahdasta mutta jalkoja asettamalla mahtui ottamaan pienet päiväunet.

Seuraavaksi radion valtasi Alma. Nukkua ei kauheasti malttanut mutta olihan tuo hyvä paikka myös tarkkailuun.

Lokakuu alkoi mukavan aurinkoisena, toivottavasti hyvä sää jatkuu.

Vielä kukkii

 Vähän jännittää säästymmekö sunnuntain ja maanantain välisenä yönä hallalta ja pakkaselta. Edellinen yö säästyttiin, tomaatit ovat hengissä ja jopa kesäkurpitsat kasvimaalla. Myöskään missään perennojen kukissa ei ollut vaurioita. Itse olin koko viikonlopun pois kotoa, mutta sunnuntaina ehdin pariksi tunniksi puutarhatöiden pariin.

Sain Saaripalstan Sailalta ihanan pinkin ruusunätkelmän siemeniä. Pari taimea sain kasvatettua puutarhaan saakka ja nyt niissä on ensimmäiset kukat. Kunpa kestäisi talven, edellinen pinkki minkä ostin puutarhaliikkestä, ei ollut talvenkestävä.

Ruusunätkelmä yhdessä salkoruusun ja punalatvan kanssa. Punalatvoissa oli tänään hyvinkin hidasliikkeisiä kimalaisia. Taitaa olla niilläkin kausi ohi.

Viinikärhöstä olen laittanut jo monta kuvaa mutta saatte luvan kestää vielä ainakin yhden. 'Purpurea Plena Elegans' on sen ansainnut mahtavalla kukinnallaan.

Monsterisyysvuokon lisäksi minulla on kaksi muuta syysvuokkoa. Toinen niistä ei kuki, taitaa olla liian varjossa mutta 'Wild Swan' teki ensimmäisen kukkansa ja nupuista päätellen lisää on tulossa. Tässä on ihana, lähes valkoinen väri. Kuvan taustalla näkyvät punaiset pallot ovat äitienpäiväruusujen kukkia.

Yksi suosikkisalkoruusuistani on tämä hento puuterin värinen yksilö. Osan salkoruusuista olen leikannut poikki hyvissä ajoin heti kukinnan jälkeen. Sen pitäisi auttaa talvehtimista ja sitä, että kasvi kukkisi ensi vuonna.

Helmipihlajassa on kauniit marjat. Tämä kasvaa harmikseni enemmän pensaana kuin puuna. Onko kukaan yrittänyt saada kasvatettua pensasta puuksi oksia karsimalla? Vai intoutuuko tekemään vain lisää pensasvesoja.

Hävitin tien varresta yhden kesäkukkaistutuksen joka oli vanhassa sahtikuurnassa. Kuurna oli lahonnut puhki ja koin sen muutenkin vaikeaksi hoitaa ja kastella. En raaskinut laittaa kukkivaa krassia kompostiin vaikka sen tumman oranssit kukat eivät suosikkejani olekaan, tämän värisen siemeniä en hankkinut. Siirsin krassin kannon koloon ja saa olla siinä talveen saakka. Ensi kesänä siihen pääsee sitten jotain muuta.

Seuraavan kerran kuvia kasvihuoneelta, olen alkanut laittaa molempia talvikuntoon.