Rinnepuutarhan suunnitelmia

Aamulla sää näytti siltä ettei puutarhaan ole tänään mitään asiaa. Pienten kellon siirrosta johtuvien tasauspäiväunien jälkeen oli aurinko tullut esiin, se oli sitten heti saappaat jalkaan ja talventörröttäjien siivoamista perennapenkeistä.

Samalla otin kuvia ilta-auringon valossa kylpevästä tulevasta rinnepuutarhasta.

 Jättimäisen terijoensalavan alaoksat on karsittu. Siihen ei mennyt pääsiäisenä kuin hetki.

 Näiden syreenien kohtaloa vähän mietin. Toistaiseksi syreenit saavat olla vaikka varjostavat rinnettä pahasti kun niissä on lehdet, eli rinteeseen pitää etsiä kuivan ja puolivarjon paikan kasveja.

 Rinnettä ison kuusen juurelta aitan suuntaan. Oksat maassa ovat salavasta karsittuja oksia, niiden takana näkyy miten paksu runko salavassa on. Olisi hauska tietää salavan ikä, se oli todella suuri jo silloin kun tähän muutimme.

 Otto tuli haistelemaan poistettavia vuorenkilpiä. Ehkä niissä oli myyrän hajua talven jäljiltä. Maa tässä rinteessä on kuivaa, oiva paikka sellaisille taimille jotka eivät siedä yhtään liikaa vettä. Ensin ajattelin haravoida risut ja lehdet jo tänään pois, mutta tulinkin toisiin aatoksiin. Olkoot maassa siihen saakka kun alan muokkamaan aluetta. Jos näin säästyisin edes muutaman rikan kitkennältä. Sammaloituneet kivet saa jäädä paikoilleen, niitä voisin laittaa muutaman lisääkin.

Kasveista en tee mitään suunnitelmaa. Mennään sen mukaan mitä toukokuussa löytyy edullisesti Türista ja kesän mittaan muista taimipaikoista. Ja tietysti käytän kaikki mahdolliset oman puutarhan taimet hyödyksi. Ja syksyllä paljon sipulikukkia, tuo saattaa olla erinomainen paikka tulppaaneille kesäkuivuuden takia.

Päivän muuttolintutilanne pitää päivittää. Lintulaudan alla toistakymmentä mustarastasta ja kevään ensimmäiset peipposet. Peipposten kanssa samaan aikaan saapuivat kurjet. Pellolta kuuluva kurkien huuto oli mahtavaa kun siellä huudettiin saapumisen riemua.

Rapakuntoisen päivän työ

Viime kesänä tehty luumulehdon ja pellon välinen risuaita oli talven aikana painunut puoleen alkuperäisestä korkeudestaan. Painumisen tapahtuminen oli tiedossa sillä en painanut risuja alunperin kovin tiiviisti niiden määrän takia. Tiesin, että tänäkin vuonna kaadetaan koivuja ja aita saa taas ilmaista täytettä sisuksiinsa.

 Kuormani niityltä risuaidalle oli kuin suoraan hauskoista kotivideoista. Onneksi kovin moni naapuri ei kulkenut ohitseni kun matkasin hitaasti kuormani kanssa maitokärryä kiskoen. Hitaus johtui talven aikana menetetyistä lihaksista, suoranaisesta rapakunnosta. Onneksi kesä korjaa tilanteen.

 Tein viisi tuntia töitä, ja nyt jos nousen tästä nojatuolistani ylös niin pakarat ja lonkat eivät suostu yhteistyöhön. Ne ovat täysin jumissa. Millainen lie mahtaa olla olo huomenna. Ehkä huomenna teen vain kevyitä töitä kuten ruusujen leikkaamista, sen mitä jäniksiltä jäi.
Kuvan kasoista vasemmanpuoleisen kuljetin kolmessa erässä tontin toiseen laitaan, risuaidalle. Toinen kasa on isoa koivunoksaa jotka mies pilkkoo myöhemmin hellapuiksi. Koivut olivat niityn iso ja mahtava koivurypäs joka oli vähän sääli kaataa. Mutta koivut olivat lahot ja niihin on iskenyt ukkonen jo pariin kertaan. Viime kesänä viimeksi meni yksi latva.

 Risuaita on taas alkuperäisen veroinen. Tukikepit on vielä sitomatta sillä saatan lisätä koivunoksia aitaan, oksia tulee viikonloppuna lisää. Osa oksista, ainakin männyt ja kuuset on tarkoitun murskata oksasilppurilla jos vain saamme sellaisen vuokraamosta vuokralle, omaa emme omista. Viime vuonna risuja poltettiin mutta se tuntuu haaskaamiselta. Oksasilpulle on aina käyttöä puutarhassa.

Lumitilanne alkaa olla jo melko hyvä eli suurin osa on sulanut pois. Pääsiäisenä saapui pelloille ekat joutsenet, tänään bongasin ensimmäisen töyhtöhyypän. Kevät etenee nyt hurjaa vauhtia ja toivottavasti myös minun kunto.

Nyt ei enää odotella

Päätin että tänään alkaa vuoden 2016 puutarhakausi. Pynttäsin yökylässä olevan mummin mussukan kaikkiin mahdollisiin kura-asusteisiin ja painuimme pihalle töihin. Ensimmäinen puuha oli karsia terijoensalavan alaoksat. Haravointia suunniteltiin mutta siihen ei päästä ihan vielä. Kun kuitenkin lumi on vetäytynyt jo aika monen perennan päältä piti tehdä kierros ja tarkistaa onko mitään elossa. Ja onhan siellä vaikka mitä.

 Pieni riemunkiljahdus pääsi kun huomasin tämän lunta uhmaavan alun paraatipenkissä. Sehän on viime kesänä Virosta tuotu köynnösukonhatun "Red Wine" alku ja  noin hyvin voivan näköinen. Menin tarkistamaan toisen köynnösukonhatun joka kasvaa Türin penkissä mutta siellä ei näkynyt mitään, toivo ei ole kuitenkaan menetetty. Paraatipenkki on paljon aurinkoisempi joten luonnollista että siellä noustaan ensin esiin.

Virosta tuotu tuntematon laukka on näköjään joka vuosi ensimmäisenä puskemassa lehtiään, jopa lumipeitteen läpi. Türissa kutsuivat tätä narsissilehtiseksi laukaksi, itse epäilen että kyseessä on allium "Quattro" F1. Vinkkinä voin sanoa että näkyy kestävän kosteampaakin paikkaa.

 Köynnöspinaatti on vasta viime kesänä istutettu. Paikan suhteen yritin olla erittäin tarkka ja harkitsevainen. Ilmeisesti onnistuin sillä maasta nousee köynnöspinaatin kohdalla näin komea rypäs alkuja. Eikä tuohon ole muuta istutettu. Voi mahdoton mikä köynnös on tiedossa alapihan kivimuurille.

Loppuun pakolliset piippokuvat. Nämä ovat kivijalan vierustan tulppaaneja. Kuva on otettu ennen kuin siivosin penkin kevätkuntoon sen jälkeen kun palautin mummin mussukan vanhemmilleen. Penkki oli sulanut niin hyvin että sain nypättyä ekat rikkaruohot pois. Parissa muussakin blogissa taisi olla maininta että tänään avattu puutarhakausi käyntiin. Niin kävi meilläkin, nyt ei enää odotella keväisempää tai lumien sulamista. Kevättyöt ovat täällä.

Päivä kerrallaan

Tänä vuonna kevät tuntuu matelevan etanan vauhtia, hitaasti miettien. Joskus tuntuu että mennään kaksi askelta taaksepäin ja vain yksi eteen. Luonnon kannalta voi olla hyväkin, että lumipeite sulaa rauhallisesti ja jotain vedestä ehtii imeytyä maahankin eikä vain valu puroihin. Puutarhallekaan tulvat ja seisova vesi ei tee hyvää.

 Kuva on varmasti vuoden harmaimmalta päivältä, eiliseltä. Luumulehdon yllä on vielä kunnon lumivaippa. Vaikka mustaa maatakin pilkistää.

 Vuosi  sitten samaan vuoden aikaan luumulehto näytti tältä. Oli jo kunnon piippoja eikä lunta missään muualla kuin peltojen varjokohdissa. Muistaakseni tein puutarhatöitä jo täyttä häkää koska maakin oli lähes sula.

 Olen riipinyt kaikista uuneista ahkerasti tuhkat pois ja levitellyt puutarhassa sinne ja tänne. Muutama alue onkin sulanut hyvin tuhkan myötä. Joka päivä käyn tarkistamassa montako senttiä mustaa mataa on tullut näkyviin lumen alta. Tänään senttejä pitäisi tulla paljon auringonpaisteen ja kovan tuulen takia. Paras mahdollinen lumien sulatuskeli jos vesisadetta ei lasketa mukaan.

 Päivittäisellä pihakierroksella päässä on alkanut muhia uusi suunnitelma. Tämä ison terijoenvaahteran alla oleva alue kaipaa kohennusta. Aiemmin en ole viitsinyt tehdä sille mitään, sillä alue on ollut lasten leikkipaikkaa. Nyt se ei enää ole. Köysirata on purettu aitan remontin myötä ja keinu on lähtenyt uuteen kotiin. Maja saa vielä olla mummin mussukan riemuna.

Kumpareessa on ollut joskus kuulemma maakellari. Sen kiviä puskeekin maasta joka vuosi. Uusi maakellarikin olisi tietysti paikallaan, mutta meillä on sille toinenkin paikka. Tulkoot tästä osa puutarhaa. Ensimmäisenä tulen leikkaamaan salavaa reilusti. Toisena lähtee epämääräiset vuorenkilvet ja kolmantena alkaa maanmylläys. Multaa tuossa on kohtaa on niin paljon että itkettää ilosta savimaan omistajana. Rinne on joka vuosi ensimmäisenä vapaa lumesta. Siis aivan mahtava paikka kevään sipulikukille. Scilloja, lumikelloja, narsisseja ja tulppaaneja. Näen kaiken jo puutarhurin silmin.

Jotain uutta, jotain vanhaa

Kasvimaan peruskasvit eivät muutu vuosien vaihteessa. Mies vannoo perunassa "Rikean" nimeen ja minä keltaisessa porkkanassa "Yellowstonen" nimeen. Muissa vaihdellaan laatuja vähän sen mukaan mitä on saatavilla edulliseen hintaan, oranssi porkkana on silti oranssi porkkana ja sipuli on sipuli. Niiden lisäksi pitää olla härkäpapua, tänä vuonna lajikkeet ovat "Meteor" ja "Karmazyn". Pinaattia ei ole mikään vuosi tarpeeksi, tämän kesän lajikkeita on mm. "Matador" ja "Mikado F1". Kesäkurpitsaa laitan taas reilusti, lajikkeina on "Diamant F1".  Kasvihuonekurkun suhteen arvon joka vuosi. Nyt ostin lajikkeiksi "Futura F1" ja "Tasty Green F1".

Vanhojen tuttujen ja hyväksi havaittujen vastapainoksi joka vuosi pitää kokeilla uusiakin.

Toissaviikolla ostin lahtelaisesta liikkeestä amppelimansikan alkuja. En ole koskaan kokeillut kasvattaa amppelimansikkaa, syystä että en ole raaskinut ostaa täysikasvuista tainta. Näitä pieniä sai 5kpl hintaan 6e. Siirsin taimet heti isompiin ruukkuihin ja tänään kun kastelin, huomasin että kaikkiin on tullut yksi lehti lisää. Lajiketta en tiedä, jostain syystä en muistanut kuvata nimilappua liikkeessä. Pinkki kukka näihin tulee, sen muistan. En ole vielä tarkistanut karjakeittiön tilannetta mutta toivon kätköistä löytyvän yhtä monta amppelia kuin on mansikan tainta.

 Lidliin tuli joku aika sitten siemenet myyntiin. Tutkin hyllyt aina tarkkaan koska siellä saattaa olla jotain yllättävää. Tänä vuonna silmiin sattui sipulin siemenet. Ostin, ja kotona googlettelin "De barletta"-lajikkeesta tarkempia tietoja. Tämä käy istuttaa hyvin aikaisin keväällä harson alle. Sipulit voi käyttää tuoreeltaan tai säilöä esim. hillosipuleina. Meillä tulevat tuorekäyttöön, josko kerrankin saataisiin syödä itse kasvatettuja sipuleita jo alkukesästä.

Tomaatin siemenet tulivat ketsuppitölkin kylkiäisenä. Lajikkeesta oli pussissa tosi vähän tietoa ja taas otin netin avuksi. Lajike "Heintz 3402" on ainakin hauskan mallinen ja ilmeisesti hyvin satoisa kotiviljelyyn tarkoitettu lajike. Pussissa on 10 siementä. Ajattelin kokeilla niistä osan tänä vuonna ja jättää ensi vuodeksi osan. Tomaatteja on kasvamassa jo aika paljon, ja en tiedä miten näin myöhään kylvetyt ehtivät tehdä satoa.

Amppelimansikoiden kanssa ostin yhden pelargonin taimen. Tulppaanipelargoni "Emman" kukinnasta oli niin nätti kuva että en voinut olla ostamatta. Tähän pitäisi tulla vaaleanpunaiset kukat jotka muistuttavat tulppaania. No, kunhan niin pitkälle päästään, minulla pelakuut tuppaavat kuolemaan aina ennen aikojaan.

Kylvämistäni tomaateista lähtivät itämään lähes joka siemen. Hullusti vain meinasi käydä sillä Iines tiputti kaksi laatikkoa multineen lattialle. Sain pelastettua suurimman osan hennoista taimista mutta nyt lajikkeet "Tiny Tim" ja "Moneymaker" ovat sekaisin. Ehkä se ei haittaa kun itselle tekee.

Koristelua

Pääsiäinen on ihan kohta. Viime viikolla levittelin aiheeseen sopivat koristeet pitkin kotia. Jäi kyllä paljon koristeita laatikon pohjallekin, tänä vuonna laitoin esille paljon lasten tekemiä koristeita.

 Keskimmäisen pojan koulussa tekemät kana ja sen kaveri on ihan huiput. Kana, vai onko tuo kaveri pääsi tuolille istumaan. Tuoli on kirpparilöytö muutaman vuoden takaa. Tuolin koon kertoo se, että sen päällä oleva kana on tehty vessapaperirullan hylsyyn.

 Samainen poika on tehnyt kirjavan kanankin. Skoolissa on yksi lasten tekemä tipu, se vain ei pysy pystyssä ja on vähän turhan kookas ruohoon tungettavaksi. Ehkä tipun voisi vielä liimata alustalle tai sitten saa olla skoolissa joka vuosi. Äidiltäni sain lahjaksi tuon vihreän kastehelmen tuikkukipon, äiti luuli että on kirkas mutta olikin vihreä ja just samaista väriä kuin mummolta peritty skoolini. Enemmän minä vihreästä tykkään kuin kirkkaasta. Salissa ohraa kasvaa vanhassa sähköeristeessä jonka olen löytänyt metsästä,

 Iines tuli heti tutkimaan mitä puuhailen. Vähän piti maistaakin vintiltä löytyneestä pärestiasta kasvavaa ohraa. Litran jogurttiämpäristä sai juuri sopivan ruohoalustan päreastian sisään.

 Olen ostanut tänä vuonna vain yhdet tulppaanit kotia kaunistamaan. Nyt pääsiäiseksi hellyin ostamaan narsisseja. Osan laitoin lasikuistille vanhaan keltaiseen kattilan joka on kokenut todella kovia. Se on ollut lasten leikeissä ja jäi yksi kesä auton alle. Muoto on nyt hieman soikeahko mutta ei se haittaa narsisseja. Rappusille laitettavat narsissit meni pieneen emaliämpäriin. Vielä vain on ollut ihan liian kylmä siirtää narsisseja ulos. Viime yönäkin pakkasta yli 10 astetta.

 Tuvassa on vanhassa sokeriastiassa ohraa. Astia löytyi talon alta kun korjasimme peräkammarin lattiaa. Ihmeen ehjä astia on vaikka oli pois heitetty. Lampusta roikkuu tiput jotka ovat suosikkejani joka pääsiäinen.

 Ompelin tipunauhat muutama vuosi sitten. Äidilleni ja siskolleni olen tehnyt samanlaisia nauhoja mutta niissä tiput ovat mustavalkoisia. Ihan hauskoja nekin ja heidän sisustuksensa värisiä.

Eikä pääsiäinen tule ilman näitä koristeita jotka koristivat lapsuuteni mummolaa. Niillä on aina tietty paikka senkin päällä, epämääräisellä keltaisella tipulla ja kukolla joka ihan selvästi kiekuu pääsiäisen kunniaksi.

Sää on vielä harmillisen talvista mutta tänään löysin talon seinustalta ensimmäiset tulppaanien piipot. Ja ensi viikolle on luvattu ennusteen mukaan paljon keväisempää säätilaa. Sitten saa lumet kyytiä.

Pussi kännykälle

Reilu pari vuotta sitten ostin uuden puhelimen ja samalla puhelimelle suojan. Edellisellä puhelimelle ei ollut koskaan mitään suojaa, hyvinpä pelitti vanha nokialaiseni siitä huolimatta liki 10 vuotta. En päässyt koskaan sinuiksi uuden puhelimen kovan suojakuoren kanssa ja tyydyin käyttämään suojana netistä tilattua pussia. Ihan hyvin sekin on toiminut, puhelin on ehjä ja täysin naarmuton. Suoja on kuitenkin käytössä kuluvaa tavaraa ja oli aika hankkia uusi. Helpointa oli suojan tekeminen itse. Mallia otin vanhasta.

 Puhelin ja uusi pussukkansa. Lintukangas Kouvolan Konetikistä, nauha on tullut jonkin Creamin vaatteen mukana, sydän myös Konetikin kankaita, vuori huonekaluhuopaa tehtaanmyymälästä. Kaksipuoleinen liimaharso omista nurkista, samoin ompelulanka. Muuta ei tarvittu saksien ja mittanauhan lisäksi.

 Mietin teenkö pussin tilkkutyönä vain yhdestä kankaasta. Päädyin jälkimmäiseen jotta pussista ei tule liian paksu.

 Pussukan vuorina käytin Iskun tehtaanmyymälästä ostettua huonekaluhuopaa. Ei pölise eikä rispaannu. Ja samalla tekee pussista tukevamman sillä on askarteluliikkeiden huopaa reilusti paksumpaa.

 Reunat huolittelin siksakilla. Sattui löytymään juuri sopiva vaalean turkoosi ompelulanka tikkaukseen.

Pussi toimii niin että puhelin vedetään siitä ulos sydänpäisen nauhan avulla. Ja kun puhelin pitää pussittaa, se vain sujautetaan sisään. Näppärää ja minun nakeissa toimii paljon paremmin kuin kovat kuoret. Seuraavaan pussiin olen miettinyt jo pientä tuotekehittelyä, tämä jäi yläpäästä hitusen liian matalaksi. Vaihtelun vuoksi näitä voisi tehdä muutaman erilaisista kankaista.

Tilkkupäivien ostokset

Tilkkupäivllä kun ollaan niin rahapussiin on syytä varata paljon rahaa. Minulla ei ollut paljon joten osokset olivat varsin kohtuulliset. Eikä mitään pakkotarvetta uusille kankaille ole,  vaikka sehän ei tietysti ostoksia estä.

 Kouvolan Konetikki oy:n osastolla oli myynnissä kangastehtaan näytepaloja edulliseen hintaan. Vähän erilaisia kankaita, jopa ihan uniikkeja. Bambit ja mustapohjainen metsäkangas vetosivat niin että ne oli ostettava. Kouvolalaisille vinkkaisin että käykäähän liikkeessä katsomassa vieläkö näitä jäi, valikoimaa oli kaikenlaisista kankaista, batiikista kissoihin.

 Eikä se bambeihin jäänyt, kolme nippua lintukankaita kilahti kassan kautta kotiin. Ylhäällä oikealla oleva lintunippu oli ostettava siksi että sekaan oli eksynyt kangas jossa painettuna kissantassuja.

 Tassut tulevat kaveriksi tälle nipulle jossa oli kissakangasta ja muita aiheeseen sopivia kankaita. Maksoin viidestä nipusta yhteensä 17,50 euroa ja sain sillä rahalla 14 erilaista kangaspalaa. Ei hullumpi hinta kun suurimmat palat on n. 50x40cm. Jokainen tilkkukankaita ostanut tietää että sellaisesta palasta saa pulittaa yleensä vähintään viisi euroa.

 Kangastehtaan näytepalojen parissa mentiin eteenpäin. Toisella myyjällä oli pengo-kori josta ostin 1,5 eurolla ylläolevat palat. Täksi pääsiäiseksi tuskin mitään ehdin ommella, mutta ehkä ensi vuodeksi.

 Sysmäläinen Textiikki oli tuonut myyntiin lastenaiheisia trikookankaita tilkkutyökankaiden lisäksi. Mummin mussukalle ostin puolen metrin palan retki-kangasta. Josko äitini ompelisi saumurillisena ihmisenä tuosta palasta paidan kesäksi. Trikoissakin meinasi olla runsauden pula, kaikki yhtä ihania ja niin vaikea päättää mitä kangasta ottaa. Puolen metrin pala maksoi 10e.

Tilkkuilun yksi aate on kierrätys. Niipä paikalle oli tehty piste johon sai tuoda kankaita, lehtiä ynnä muuta aiheeseen liittyvää. Minä vain nipun omia kankaitani ja vastineeksi otin kahta kangasta. Sinipohjaista lasten kangasta ja ruskeata kukkakangasta. Kukkakangasta olikin iso pala, n. 150cm. Sen taidan säästää jonkun työn taustakankaaksi, niistä tahtoo olla aina pula.

Nyt kankaat ovat pesukoneessa kutistuspesussa, ja kun vielä kerran ei puutarhatöihin pääse, taidan laittaa pääsiäisenä ompelukoneen töihin. Materiaalia on.

Tilkkujen lumoa

Nyt on tämä nainen poikki ja väsynyt. Koko päivä tilkkupäivillä jalkojen päällä milloin missäkin pisteessä työskennellen. Pienen kierroksen ehdin tehdä myyjien pöydässä ja näyttelytöitä katsellen.

 Yleisölle tilaisuus on auki huomenna sunnuntaina klo 11-15. Tulkaahan kaikki paikalle Lahden Sibeliustalolle. Pääsymaksu 5e sisältää näyttelyt, luentoja ja pääsyn erilaisten tarvikkeiden ja kankaiden myyjien pöytiä ihailemaan ja ostoksia tekemään. Paikalla on toistakymmentä alan myyjää.

 Lahden tilkkupäivät ovat Tilkkuyhdistyksen ja sen alla toimivan kolmen killan, Lahden, Heinolan ja Hollolan järjestämä. Kaikilla killoilla on oma myyntipöytä joissa valmiita käsitöitä ja arpoja myytävänä. Ensi vuonna päivät ovat Kemissä ja silloin järjestäjinä yhdistys ja Kemin alueen killat.

 Yksityiskohta pääsiäisaiheisesta työstä.

 Patalappujen näyttely.

 Liila ja vihreä toimivat hyvin yhdessä.

 Maanläheisiä sävyjä.

Erittäin paljon värejä.

Nyt jaloille lepoa ja huomenna uudestaan.

Ehkä tavataan jos tulet paikalle Sibeliustalolle.

Tilkkulatu 2016

                                          

Tervetuloa!

Puutohtorina

Aamulla hain kaupungista lääkkeet akuuttiin puuongelmaan josta kerroin alempana. Ostin vahaa ja niintä, muovikelmua oli kotona jo valmiina.

 Levitin reilusti vahaa kaikkiin jäniksen syömiin kohtiin. Pirjasta sahasin samalla alimman oksan pois ja vahasin sahauspinnankin reilulla vahakerroksella. Vahaa laitoin kolmeen puuhun, yhden puun totesin menetetyksi jo tässä vaiheessa.

 Vahan päälle kieputin kerroksen niintä. Ei ihan helppo homma, lopputuloksen siistiyteen en ole ihan tyytyväinen mutta saa kelvata näin. Oikeaoppisuudesta en tiedä mutta näin kuvittelin homman menevän. Mitään selkeää kuvallista ohjetta en löytänyt netistä enkä kotona olevista puutarhakirjoista.

 Lopuksi vielä varmistin homman kieputtamalla muovikelmua niinen päälle. Minä ja kelmu emme ole koskaan olleet parhaita ystäviä emmekä olleet nytkään. Mutta siinä sitä kelmua nyt on, omenapuiden ympärillä.

 Tiivistin verkot, melkoinen houdini saa jänis olla jos tuosta menee läpi. Puun takana näkyy ansa joka tehtiin jänistä varten pahiten syödyn puun viereen. Että tulkaa vaan jänöliinit jatkamaan buffettarjoilua. Tällä kertaa saattaa saada harmaan muovilaatikon niskaansa.

Ja vielä viimeiseksi leikkasin Pirjasta ja Punakanelista oksia sillastamista varten. Oksat vein säilytyksen jääkaappiin, sillastus tehdään toukokuun alussa kun kasvukausi on lähtenyt käyntiin. Ja muistinpa merkitä oksat heti tuoreeltaan etteivät mene jääkaapissa sekaisin. Sillastamisesta teen erikseen oman postauksen sitten kun toimenpiteen aika on.

Puutohtori lopettaa tähän ja lähtee pesemään saunaan päivän pölyt pois.