Rumia sanoja

Tällä hetkellä yksi niistä on jänis. Loput mieluiten sensuroin. Aamulla mies tuli pihalta ja sanoi että hevoskastanja on syöty. Menin tarkistamaan tilanteen ja huh, ei mitenkään paha. Runkoon ei ole päästy käsiksi, parin oksan menetys ei ole katastrofi.

 Tämä hevoskastanja on muutoinkin ihan omituinen, kasvaa enemmän pensaaksi kuin puuksi. Mutta olkoot, mahtuu meille erilaisiakin yksilöitä.

 Laitoin hevoskastanjan ympärille verkon jotta tuhot ei laajene ja samalla suojasin sen pahimmalta kevätauringon paahteelta. Sitten ajattelin vilkaista hedelmätarhan omenapuita. Ja vilkaisin toistekin. Ensin ajattelin että silmät valehtelee kirkkaassa auringossa. Sitten olin kuulkaa oikeasti lähellä saada kohtauksen. Neljästä omenapuusta kolme on kaluttu pahasti, kuolettavasti.

 Ei ole auttanut verkko ympärillä, ei edes rungonsuojamuovi. Helkatin rusakot ovat menneet joko verkon läpi tai yli ja syöneet kolme puuta niin pahasti että ei niistä enää eloa saa. Voi taivas että olen vihainen. Huvitus, keltakaneli ja punakaneli ovat mennyttä, viiden vuoden kasvatus ja hoito meni hukkaan.

 Pirjakin on syöty, mutta onneksi vain puolikkaalta rungolta. Tämä saattaa vielä selvitä. Nyt vain täytyy keksiä tai ottaa selvää miten suojata tuo syöty kohta jotta puu jaksaa pitää itsensä elossa vain toisen puolen kuorella. Alimmat oksat poistan kokonaan keväämmällä.

Muista omenapuista en enää välittänyt mutta Pirjalle tein vielä uusia suojauksia. Tiivistin verkkoa ympäriltä, laitoin vanhan muumivhs:n silpuksi ja sidoin nauhan paloja verkkoon ja puuhun kiinni. Tien poskesta hain vielä kuvan oton jälkeen kasan tuomenoksia ja laitoin ne omenapuun oksille ja ympärille. Jos Pirja vielä kalutaan niin sitten en enää tiedä mitä teen. Tai tiedän, pyydän paikalle metsästäjän, maksoi mitä maksoi.

Eniten harmittaa juuri työ ja aika. Omenapuita saa uusia, mutta joka kerta joutuu lähtemään nollasta. Punakaneli ja Huvitus tekivät jo omenoitakin ja alkoivat olla kivan kokoisia. Olin kasvattanut niitä jo yli viisi vuotta. Keltakaneli ei niin harmita, se oli vasta pari vuotias. Puita oli leikattu, oksia taivuteltu, alustaa kitketty. Suojaus on ollut sama joka vuosi, mutta tänä vuonna se petti, en tiedä miksi, ehkä lumikerroksen takia. Olisi pitänyt sinnikkäästi käydä nostamassa verkkoja aina lumisateen jälkeen ylöspäin. Jatkossa teen kolminkertaisen suojauksen. Ensin runkosuoja, sitten matala tiheä verkko ja viimeiseksi kuvan verkko koko puun ympärille. Ja vaikka tuplaten korkeana verkkona. En jaksa aloittaa omenapuita uudestaan noin viiden vuoden välein.