Tämä postaus on oodi meille joilla on peukalo keskellä kämmentä viherkasvien kanssa. Siis niiden joita kasvatetaan talon seinien sisäpuolella. Meille jotka tapamme muutamassa viikossa kasvin kuin kasvin. Myös sen joka vaatii runsasta kastelua, kuin kaktuksenkin jota ei kastella lähinnä koskaan.
Eilen poikkesin äidilläni ja sain häneltä viherkasvin. Jonkun minkä hän on katkaissut omastaan. Alkuperäisen kasvin koko alkoi olla liikaa, hipoi jo kattoa.
Miten jotkut sen tekevät?? Kasvilla oli jo ruukku, mutta minä vaihdoin minkä lie kasvuston tähän ruskeaan ruukkuun jonka ostin pihakirppikseltä toissa kesänä. Ruukku on luultavammin Arabiaa vaikkakin leimaamaton. Henkilö joka ruukun ennen omisti on ollut Arabialla töissä ja myyjä epäili että ruukku on sieltä. Hyvinkin mahdollista. Vanha se on joka tapauksessa.
Tässä se uusi kasvi on. Nimen saa kertoa jos tunnistat. Melko ison taimen äiti minulle antoi, kertoo todellakin paljon alkuperäisen kasvin koosta. Jospa tämä pysyisi hengissä ja kasvaisi minullakin kattoon saakka.
Tämä on joku aralia. Olen saanut sen omalta mummoltani ehkä kaksikymmentä vuotta sitten. Tämän suuremmaksi aralia ei ole kasvanut. Mummon kasvi oli kyllä paljon kauniimpi ja kasvoi tasaisesti, minulla on ihan omituinen. Tänä keväänä siihen on kuitenkin tullut paljon uutta kasvustoa. Viime vuonna karsin ja otin pistokkaita. Niistä on kaksi edelleen hengissä. Huippua!
Ai tämä. Se on kuulkaas peikonlehti. Ai ei näytä siltä. Ei niin, mutta on se peikonlehti, tosin ilman lehtiä. Jostain syystä kasvi on tiputtanut muutamana viime viikkona ennätysmäärän lehtiään. Liekö on tullut tiensä päähän. Palmuvehkasta en edes viitsinyt ottaa teille kuvaa. Siinä on tasan kaksi vartta ja niistäkin toinen vain jurottaa. Peikonlehdestä en raaski luopua ihan vielä, sekin on seurannut jo pari vuosikymmentä mukanani talosta taloon. Jospa se vielä toipuu.
On meillä silti vähän viidakkomeininki. Yksi kasvi on, jonka kanssa olen ilmeisesti bestis. Se on tuo taaimmainen mikä lie vehka joka kasvaa aina vaan. Leikkaan sitä joka kevät lyhyemmäksi ihan runsaasti ja vuoden päästä vehka on taas samannäköinen lattialle roikkuva liaaniköynnös. Tänä vuonna kokeilen ensi kertaa juurruttaa vehkan pistokkaita. Onko kokemusta miten se kannattaa tehdä? Vehkasta roikkuu yhden varren varassa kasvipalloja ja niitä ajattelin laittaa juurtumaan. Mutta laitanko ensin vesiastiaan vai suoraan multaan?
Ei kannata lannistua, kasveja saa aina uusia, uudet voi ostaa vaikka joka vuosi. Luin juuri Lidlin uusinta tarjouslehteä ja sen mukaan kohta tuleen myyntiin edullisesti palmuvehkoja. Omani taidan heittää kompostiin ja ostaa retostella uuden. Ihan vaan kevään kunniaksi ja siksi kun ei kaikkea minunkaan tarvitse osata.
Tuo äidiltäsi saama kasvi on varmaan Lohikäärmepuu eli traakkipuu. Sen pitäisi olla aika vähään tyytyvä kasvi, menee vähän pimeämmässäkin. Huonekasvien kasvatus ei ole mitään herkkua näin pimeässä ilmastossa kuin meillä talvella on. Itsekin "unohdan" talviaikaan kasvini ja siltä ne kyllä näyttävätkin. Jos ne oikein raasuksi menevät, voi aina heittää pois ja aloittaa alusta.
VastaaPoistaKiitos, nyt on nimi selvillä. Vähään tyytyväiset on just mun kasveja. Salissa ei ole yhtään liikaa valoa ja kohta se vähäinenkin valo vallataan tomaateille. Onneksi voi aloittaa alusta :)
PoistaEn kyllä osaa sanoa mikä on ettet onnistu kovin hyvin viherkasvien kasvatuksessa. Itselläni kasvaa runsaasti kotona erilaisia viherkasveja ja jotkut (soihtuköynnös ja sant pauliat) jopa kukkivat pitkin vuotta. En edes joka vuosi niille vaihda multaa ja kastelenkin hyvin epäsäännöllisesti eli yleensä vasta kun huomaan jonkun lurpottavan.
VastaaPoistaTosin ei minullakaan todellakaan jokainen viherkasvi ole viihtynyt, ja jotkut kestävät paremmin kuin toiset. Tällä hetkellä olevat kasvit ovat jo vanhempia ja sattuneet viihtymään meillä ja säilymään elinvoimaisina.
Ehkäpä sinä et ole vain vielä löytänyt "omia" viherkasvilajejasi (paitsi nuo mitkä viihtyvät), jotka sopivat juuri teidän kodin olosuhteisiin. Kannattaa kuitnkin etsiä ja kokeilla, niin voi löytyäkin lisää niitä, jotka viihtyvät.
Yksi huonaekasvi-kategoria on kyllä, joiden kasvatus on minulle erityisen haasteellista, ne ovat kaktukset. En tiedä oikein mikä on. Onneksi muut kasvit tuntuvat viihtyvän hyvin ja ehkäpä vielä opin hoitamaan noita kaktuksiakin paremmin.
Itse koen suurta syyllisyyttä (ehkä vähän hullua ;)), jos en saa jotain kasvia menestymään ja se kuolee, senpä takia (ja myös rajallisten tilojen) en hirveästi viitsi ostella enää lisää uusia huonekasveja, vaan pitäydyn vanhoissa viherkasveissani pääosin.
Muistan kun lapsuudessa mummolassani oli valtava kaktus, sellainen parimetrinen. Omani taasen kuolevat aina, en tiedä mikä niissä on. Meillä taitavat viihtyä kaikki viileän talvi-ilman kasvit. Salissa on talvisin monesti vain +15 astetta lämmintä. Kyllä minuakin harmittaa jos joku kasvi ei selviä, siksi en koskaan ostele uusia. No, ehkä sen uuden palmuvehkan verran ostan. Ja äidillä on lisää lohikäärmepuun alkuja jos haluan.
PoistaLohikäärmepuuksi tunnistin minäkin, sillä meillä samanlainen.
VastaaPoistaOnnea ja menestystä uuden viherkamun kera :)
Meillä tuo kasvi on osoittautunut sitkeäksi kaveriksi. On kestänyt useat muutot, kissojen leikit (kissat tykkäsivät läpsytellä tassuillaan lehtiä ja välillä joku lehti halkesi, kun läpytys lähti vähän lapasesta) yms. En ole aina muistanut säntillisesti kastella, vaan kukka on välillä kuivahtanut. Sitkeästi se kuitenkin on kasvanut kattoon saakka.
Kiitos :) Äitikin kehui sitkeäksi ja nopeakasvuiseksi.
PoistaJa tässä aihe, josta minäkin aio kirjoittaa kun on mullanvaihdon aika. Kun ei ole taitoa elättää huonekasveja niin ei ole. Mutta kaikkea ei tarvi osata. Tosin mielelläni just huonekasvien hoitamisen osaisin. Lohikäärmepuu on kuulemma varma nakki. Mutta niin on myös palmuvehkakin ja anopinhammas, jota ei saa millään tapettua. Minä olen onnistunut tappamaan nuo kaikki.
VastaaPoistaTuo peikonlehti on kyllä niin liikuttava ilmestys, että toivon sen siitä vielä virkoavan :)
Ei ole taitoa täällä, ei. Katsotaan nyt kuinka käy lohikäärmpuun kanssa, väittävät samaa palmuvehkasta ja joka kerta saan sen hengiltä.
PoistaPeikonlehti on liikkis :)
Kaikilla ei sisäpuutarha kukoista :) Minulla kasvoi jukkapalmu kattoon asti, kasvi pääsi uuteen kotiin korkeampiin tiloihin. Minulla on niin paljon talvehtijoita salissa, että valoisissa paikoissa ei ole enää juuri tilaa sisäkasveille. Jotain pientä kuitenkin kasvattelen silmieni iloksi.
VastaaPoistaMinulla ei kukoista :D Jukkapalmu on ihan nounou, sen tapan parissa viikossa. Minulla kuolee ne talvehtijatkin, nyt on harvinaisesti vielä yksi pelakuu hengissä.
PoistaTraakkipuussa tuo on. Minulla on samanlainen ja hyvin helpoksi se on osoittautunut. Omani on altakasteluruukussa ja täytän säiliön tosi harvoin. Pyyhin välillä pölyt lehdiltä.
VastaaPoistaMuutama päivä sitten tein postauksen huonekasveistani ja totesin, ettei meidän sähkölämmityskotimme oikein suosi huonekasveja. Viime vuosina olen myös panostanut enemmän pihaan, eikä kiinnostusta riitä sisäkasveille. Varsinkin, kun näin keväisin tila tarvitaan kylvöksille ja kellarista valoon tuoduille pelaguille.
Ihana tuo peikonlehtesi. Siinä on jo sellaista persoonallista sinnikkyyttä, että ansaitsee tulla huomioiduksi. Ihanaa myös, että julkaiset rohkeasti kuvan jostain, joka ei ole kuin kiiltokuvassa. Se rohkaisee tällaisia kaltaisiani mämmikouria. Epätäydellisyydelläkin on paikkansa tässä maailmassa.
Kiva kuulla monesta susta että traakkipuu on helppo. Pölyjen pyyhinnän hoidan viemällä kasvit suihkuun joka kevät. Suihkun jälkeen näyttävät ihmeen hyviltä. Peikonlehti on paras, ei sitä voi hävittää :D
PoistaMulla on samanlainen mutta raitalehtinen, varmaankin juuri traakkipuu. Helppo se on, minullakin on hengissä :)
VastaaPoistaRaitalehtinen on varmasti nätti!
PoistaPieni vinkki tuon palmuvehkan suhteen. Se menehtyy yleensä vain liialliseen kasteluun. Onnea lohikäärmepuun kasvatukseen.
VastaaPoistaPalmuvehka alkoi jurottaa sen jälkeen kun siirsin sen suurempaan ruukkuun, kuivana olen muistanut pitää, ehkä suurempi ruukku oli liikaa.
Poista