Kauden 2019 puutarha

Vaalean vihreää- blogi laittoi minulle Minnan Hiidenkiven puutarhasta alulle laittaman haasteen jossa kerrotaan vuoden 2019 puutarhasta. Joulukuussa kävin jo vähän läpi mitä viime vuonna puutarhassa tapahtui. Tässä hieman lisää aiheesta.

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?
a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

C. Tätä toki olen tehnyt ennenkin, mutta koskaan ennen en ole kokeillut pionin kasvatusta siemenistä tässä laajuudessa. Parin vuoden päästä nähdään onnistuinko.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

b. Tunnetusti en paljoa tee tarkkoja suunnitelmia puutarhassa tai pistän suunnitelmat uusiksi.

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

d. Kyllähän niitä tuli. Kuten tuossa yllä olevat liljat tai heti niiden takana oleva koristeomenapuu 'Hopa', sen juurella kasvava tähkäkissanminttu tai tuo vihreä pehko joka on salkoruusu. Ja paljon paljon muita.

4. Menetitkö kasveja?
a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!

b. Menetyksiä tulee ja menee, niitä ei parane muistella. Mutta on onnistumisiakin, kuvassa viime kesän Avoimien Puutarhojen päivillä myynnissä olleita puutarhan jakotaimia.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

No se suurempi kasvihuone. Mies tekee sitten kun ehtii ja saa inspiraation. Paikka on jo valmiina ja istutukset uhkaavat levittäytyä tulevalle kasvihuoneelle päin vaikka rakennustilaa on oltava.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2019?
a. Sää
b. Kukkaloisto

c. Joku muu. Mikä?

a. Tietysti sää. Kuivuus erityisesti. b. Kukkaloisto kuten mahtavasti kukkinut japaninruusukvitteni.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Suurin saavutus taisi olla arboretumin istutusalueiden laajennukset. Kivet siirtyivät paikoilleen kaivinkoneen avustuksella mutta kaiken muun tein itse apunani lapio.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Uskomatonta, että en valitse tähän kasvia vaan kannot joista tein kantopuutarhan. Vielä se on vähän ankea mutta jospa saisin tuossa muutaman kasvin menestymään kantojen lomassa.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

a. Kokeiluja, paljon kokeiluja. Kuten nyt atsaleat joita ostin Mustilan puutarhapäivältä elokuussa. Toistaiseksi ovat hengissä ja visusti jäniksiltä suojassa.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Näitä löytyi vaikka kuinka monta. Yksi yllättäjä oli vaaleanpunainen mooseksenpalavapensas joka kukki ensimmäistä kertaa yhden kukkavanan voimin. Aivan mielettömän suloiset pienet ja sirot kukat.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Yhdet alkuunsa väärän väriset tulppaanit olivat pettymys mutta kun tajusin että täydellinen väriyhdistelmä aiemmin mainitun ruusukvittenin kukkien kanssa niin pettymys hiipui pois. Yksi iso pettymys oli kuivuus joka vaikutti moneen kasviin. Sellaiselle ei kuitenkaan mitään voi, ensi kesänä ehkä tasaisempaa sadetta.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun

a. Puutarhan budjetti on pieni, suorastaan olematon. Hankin lähes kaikki taimeni alennusmyynneistä mutta silti niihin menee suurin on puutarharahoista. Viime kesän löytöjä oli mm. vitosella ostettu helmiorapihlaja 'Toba'. Niin toivon sen pysyvän hengissä.

13. Mitä opit?

Esimerkiksi sen, että syyshortensia tulee suojata hyvissä ajoin syksyllä jotta se välttyy jänisten hampailta.

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...
a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

d. Ei mitään lisättävää.

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.

En enää muista missä kaikissa blogeissa tämä on kiertänyt, jos et ole vielä saanut niin ota tästä haaste viime vuoden puutarhakaudesta.

Kuka varasti talven?

Vielä jokin aika sitten veikkasin lumien saapuvan tammikuun puolenvälin huitteilla. Väärässä olin, ei näy eikä kuulu lunta. Kun katselen Lahden kymmenen vuorokauden sääennustetta, ei lunta ole luvassa yhtään. Pahimmassa tapauksessa tämä on ensimmäinen tammikuu kun maassa ei ole pysyvää lunta. Ei sillä, että lunta kaipaisin mutta kyllä luonto sitä kaipaa.

 Navetan kalliolle on muodostunut pieni jääputous kun vesi valuu pois navetan alta. Kaunista luonnon taidetta.

 Ostin alkutalvesta lisää verkkoa ja käytin siitä osan viime viikolla. Nyt on muutamalla puulla paremmat suojat jäniksiä vastaan.

 Lumetonta ja uskomattoman vihreää sammaleen ja vihertävän nurmikon ansiosta. 

 Pioni 'Mai Fleuri' on hengissä punaisista pienistä versoista päätellen. Kunhan vain ei luule kevään koittaneen. Jaksan vielä uskoa, että tänne jonkinlainen talvi saadaan.

Kiinanportti on vinksahtanut, ei vanhuuttaan vaan humalan voimakkuuden takia. Kasvava humalaköynnös vetää sitä vinoon jompaankumpaan suuntaan vuosittain. Humalaportin oikealla puolella kasvaa Arvilan alkuperäinen pioni. Se ei ole oikein koskaan tykännyt tuosta paikasta joten olen alkanut harkita sen siirtoa. Mutta mihin, sitä pitää vielä miettiä. En kuitenkaan uskalla siirtää kaikkia kerralla sillä tästä pionista en halua eroon kuten en muistakaan. Joten hellävaraista siirtoa juurakko kerrallaan etten vain menetä niistä yhtään.

Hankikylvöjä olin suunnitellut mutta toistaiseksi niitä ei voi tehdä kun ei ole sitä hankea.

Valkoista

Nila blogista Lappalainen etelässä laittoi liikkeelle kivan kuvahaasteen jossa etsitään puutarhan valkoisia perennoja. Alla omani viime kesältä. Rajasin pois sipulikukat, laukat ja hortensiat sillä muutoin kuvia olisi tullut aivan liikaa. Jäi tuosta muutama perennakin pois kuten kielo ja
valkovuokko.

Ensimmäinen perenna mikä tulee kukkaan on Lumikki Sanguinaria Canadensis. Viime vuonna teki jo peräti kuusi kukkaa.

 Arovuokko on hyvä kakkonen. Minulla tämä on pysynyt ihmeen kurissa, ei ole pahemmin levinnyt.

 Valkoiset akileijat, niitä ei kai voi hehkuttaa liikaa. 

 Paratiisililja, tästä tykkään ja olen yrittänyt saada sitä kasvamaan muuallakin puutarhassa, huonoin tuloksi.

 Valkoinen iiris jossa hienoinen aavistus sitruunankeltaista.

 Valkoinen ukonhattu kukkii puutarhan ukonhatuista ensimmäisenä.

 Valkoinen kerrottu harjaneilikka. Oikukas nirppanokka joka kukkii juuri siellä missä itse haluaa eikä noudata puutarhurin ohjeita.

 Nimetön pioni, kuin valkoinen kermakakku.

 Valkoista ei voi mainita ilman valkoista varjoliljaa. Ystävän puutarhasta saatu taimi on aina lähellä sydäntäni.

 Valkoinen kimikki arboretumin ja navetan työkonepaikan erottavalla kivimuurilla. En tiedä onko tämä syyskimikki vai joku muu sillä kukkii jo heinäkuussa joka vuosi.

Viimeisenä vaan ei vähäisenä on Arvilan alkuperäinen valkoinen syysleimu. Tämä kärsi kovin viime kesänä kuivuudesta mutta jaksoi sentään kukkia muutaman varren voimalla. Vakaa aikomus on siirtää tätä muuallekin jotta varmistan kannan säilymisen.

Millaisia valkosia perennoja sinulta löytyy?

Tammikuinen aurinko

Olipa tänään mahtava auringonpaiste. Sen kunniaksi muutama kuva tammikuisesta pihamaasta auringonsäteiden hyväillessä rakennuksia ja puutarhaa.

 Lumetonta on ja kaikki syksyn lehdet haravoimatta. Ensimmäinen kerta kun jäivät kaikki kevääseen ja syynä on syksyn ainaiset sateet. Kuvan iso puu on koristeomenapuu, sen leikkaus olisi vuorossa tänä keväänä, ihan vain pientä muodon parantelua ettei puu vahingoitu.

 Koristeomenapuun alla on itsestään levinnyt taponlehti joka on tuuheutunut mukavasti parissa vuodessa.

 Viime talvena jänikset söivät karhunvatun niin matalaksi etten saanut siitä syksyllä yhtään satoa. Tänä vuonna hoidin homman paremmin. Karsin osan oksista, sidoin loput kiinni tukiin ja ympäröin taimet verkolla. Tänä vuonna pitäisi tulla satoa ellei jänikset keksi kiivetä kivimuurille ja syödä karhunvatun sitä kautta.

 Samainen kivimuuri yläpäädystä kuvattuna. Kärhö jäi leikkaamatta ja sen ruskeat versot koristavat muutenkin aika ruskeaa maisemaa.

 Kasvimaalla loistaa pieni oranssi yksityiskohta. Siinä on valeistutuksessa pari omenapuun taimea ja muita taimia joiden alkuperää tai nimeä en enää muista. Oranssi kori suojelee taimia samaisilta jäniksiltä kuin verkko karhunvattua.

 Kunhan kevät koittaa kunnolla alkaa navetan eteläseinustan remontti. Ovet ja ikkunat korjataan ja ne hirsiosat joita ei vielä ole maalattu, saavat uuden punamultakerroksen pintaansa.

 Talomme auringon loisteessa. Harmi ettei aurinko vielä lämmitä, pakkasta kuusi astetta joten kaikkiin uuneihin oli laitettava tulet. Puuhellalla valmistui muutama litra mehua. Marjoista huomaa viime kesän kuivuuden, eivät mehustu kunnolla.

Pienet mehitähdet poikasineen. Poikasille olen suunnitellut pari uutta kohtaa puutarhassa, kivimuurin koloihin ja uusille kiville arboretumissa. Sitten keväällä kun tästä talvesta on selvitty.

Kesän 2019 pioneja

Pionit lukeutuvat puutarhan kestäviin kaunottariin. Ne tuntuvat kestävän kuivuutta hyvin kunhan ovat kunnolla juurtuneet, kosteus ei niiden mieleen ole, omaavat herkät varpaat. Omaan puutarhaan olen lisännyt pioneja tietoisesti joka vuosi. Moni niistä on vielä onneton rääpäle mutta tulevaisuudessa toivon niistä kunnolla kukkivaa iloa.

 Ensimmäisenä kukki muutama vuosi sitten Virosta tuotu kartanopioni. Tämä on siitä hankala pioni, että se tarvitsee näköjään tuen joka vuosi, muuten rotkottaa maassa kuten kuvasta näkyy. Kukinta on nopeasti ohi, etenkin jos kevät on kuiva ja lämmin.

 Tiedättekö sen tunteen kun hankkii uuden pionin ja huomaa siinä ensimmäisen nupun. Tämä on syksyllä 2018 Lidlistä hankittu pioni 'Pink Hawaiian Coral'. Enpä olisi uskonut sen kukkivan jo ensimmäisenä kesänä.

Ja sitten se hetki kun odotettu nuppu aukaisee itsensä täydelliseen kukkaan. Tämänkin kukinta oli melko nopea johtuen erittäin kuivasta ja lämpimästä alkukesästä. Normaalina kesänä kukkii varmasti pidempään. Varsi on tukeva eikä kaipaa tuentaa.

Elämäni kalleimman pionin ostin itselleni lahjaksi Lahden pihapiirimessuilta. Pioni 'Mai Fleuri' teki yhden kukan, yksinkertainen pienen ja herkän. Toivottavasti jaksaa kasvaa täällä II-vyöhykkeen rajoilla.

 Yksi lempipioneistani on 'Bowl of Beauty'. Uskollinen kukkija eikä myöskään kaipaa tuentaa. Keväällä joudun valitettavasti kaivamaan tämän ylös. Pionin juurakossa kasvaa sitkeää vuohenkelloa josta haluan eroon. Edes myrkyttäminen ei ole poistanut tuota inhottavaa haittakasvia.

 Joskus pionien osto on yhtä suurta arvontaa. Tämän piti olla jotain ihan muuta vaan näyttää olevan tavallinen 'Festiva Maxima'. Ei haittaa, kyllä tuo mahtuu arboretumin uudessa pionimaassa kasvamaan. Alunperin tämä kasvoi toisessa paikassa mutta ei jostain syystä viihtynyt, kun siirsin niin alkoi heti kukkimaan. Pionien kanssa on joskus tarkkaa, tämä kasvaa samassa maassa mutta nyt kaksi metriä sivummalla kuin ennen.

Tarkoituksella sokkona ostettu pionini kukkii erittäin runsaasti jo toista kesää. Epäilen lajikkeen olevan 'Madame Lemoine'. Kukat ovat niin suuret ja kerrotut että tämäkin vaatii tuennan. Lisäksi kukkia on runsaasti, yhdessä taimessa jopa yli kaksikymmentä ja päälle vielä sivukukat.

Syksyllä hankin lisää pioneja Lidlistä, myöhään jäi istuttaminen, lokakuun alkupäiviin mutta uskoisin niistä lähes kaikkien olevan hengissä. Keväällä se nähdään, samoin se, tuleeko nuoriin taimiin jo kukkia.

Lomapäivän lomassa

Pidän tämän viikon vuosilomaa, ensimmäinen lomapäivä meni pyjamassa haahuillessa, toisena päivänä teimme visiitin Tallinnaan  ja nyt kolmannen vietin taloa siivoten. Samalla tuli korjattua joulua pois, taitaa myös olla kuuselle lähdön aika sillä tiputtelee aika paljon neulasia.

Jossain kohtaa siivousliinan kanssa heiluessa osui likaisen ikkunan läpi silmään ulkona tapahtuva valoilmiö, aurinko pilkahteli pilvien takaa. Niinpä jätin sisäpuuhat ja menin tyhjentämään tuhkaämpäriä istutuksille ja viemään kompostiin jouluhyasinttien mullat.

 Kompostille kuljetaan tällaiseen lumettomaan aikaan kantopuutarhan ohi. Lumien tultua siirtyy reitti navetan vierustalle mihin on helppo aurata polku.

 Kantojen kupeeseen viime kesänä hankitut sinivuokot ovat hengissä. En raaskinut jakaa omia taimia mutta onneksi löysin taimitorilta edulliset sinivuokon taimet.

 Letitetty vaahtera jota yritän kasvattaa latvasta pallon muotoon. Letitys ei enää näy sillä kolme runkoa on kasvanut niin tiiviisti yhteen. Alppikärhö havittelee paikkaa vaahteran yläosassa juuri niin kuin suunnittelin.

 Ilmasipulin jakotaimet ovat tainneet kaikki lähteä kasvuun, näitä kasvaa puolikas yhdestä lavakauluksesta. Osa menee jakoon ja osalle on tarkoitus hakea uusi kasvupaikka omasta puutarhasta. Meillä tämä kasvaa täysin perennan muodossa, en ole koskaan edes maistanut.

 Iisoppi vihertää iloisesti pienistä pakkasista huolimatta. Toisen puolen pensas olikin jäänyt leikkaamatta joten voi olla, että olen vielä pulassa iisopin siementaimien kanssa. Iisoppi kannattaa leikata jolloin siitä kasvaa tiheä ja paljon kukkiva pensas.

 Luumulehdossa kasvava kirsikkapuu 'Sikkolan kuulasmarja' on visusti verkotettuna. Siitä on kasvanut jo ihan kivan kokoinen puu mutta kirsikkaa tekee huonosti. Viime vuonna ei yhtään sillä kuivuus kuivatti kirsikat jo heti alkuunsa. Syksyllä leikkasin puuta jotta olisi tasapainoisemman muotoinen ja riittävän ilmava. Toivottavasti se auttaisi sadon suhteen. Vieressä kasvava kirsikka 'Latvian matala' tekee joka vuosi hyvän sadon. Puut ovat samanikäiset tai Sikkola taitaa olla vuotta aikaisemmin istutettu.

Ja lisää leikattavaa. Itsestään perennapenkkiin ilmestynyt mänty ei saanutkaan häätöä vaan aloin leikata siitäkin palloa. Kahtena kesänä olen leikannut vuosikasvuston hyvin lyhyeksi ja nyt puuta tutkiessani totesin, että kannattaakin leikata riittävän lyhyeksi niin pallon muoto kasvaa puuhun kauniimmin.

Sain vihdoinkin hankittua lisää hyvää ja riittävän tiheäsilmäistä verkkoa puutarhaan. Ruusuomena on jo niin leveä, että yksikään vanhoista verkoista ei riitä sen ympärille. Siinäpä huomiselle oiva puuha, omenapuun verkotus.