Ruuhijärvi ja muita vaaleanpunaisia ruusuja

Juhannusruusu jätti kukinnan väliin tänä vuonna. Siirsin molemmat pensaat pari vuotta sitten joten suurta kukintaa ei olisi ollut muutoinkaan luvassa. Muissa ruusuissa kukkia on tulossa vaikka vähemmän kuin aikaisemmin. Se taas johtuu siitä, että hävitin keväällä suviruusun, yhden punalehtiruusun ja kaksi rugosaa, 'Pohjolan Kuningatar'  ja 'Snow Pavement' ruusut. Yksi puistoruusu otti ja kuoli ihan itsestään. Siitä olen iloinen, että kaikki neljä Austin-ruusua ovat hengissä ja tekevät nuppuja.

'Ruuhijärvi' on lempiruusujani eikä siksi, että se on virallinen löytöruusu täältä Ruuhijärven kylästä jossa asumme. Pensas on mukavan tiheä eikä se kaljuunnu alhaalta kuten juhannusruusu tekee vaikka samaa sukua ovatkin.

Kukkia tulee yleensä paljon ja ne ovat täydellisiä pieniä ruusunkukkia.

Nuppuisena kukka on pieni pyöreä pallo joka keriytyy auki kukkiakseen. Rakastan, en voi muuta sanoa.

Viime kesänä hävitin toisen punalehtiruusun ja istutin tilalle päärynäpuun. Keväällä lähti toinen punalehtiruusu. Yksi on vielä kasvamassa saunan kulmalla, se saa jäädä kunhan siirrän sitä hiukan. Sen sijaan kerrottu punalehtiruusu 'Nova' saa jäädä, tykkään tästä enemmän kuin tavallisesta punalehtiruususta. Ruusu kasvaa rosariossa ja on siellä tällä hetkellä pääroolissa.

Tässä lähemmin Novan kukkia.

Rosariossa kasvaa myös Teresanruusu. Sekin on lemppareitani. Ruusu kasvoi ennen arboretumissa mutta paremmin se viihtyy täällä. Tänä vuonna kukkia on runsaasti.

Rosa rugosa 'Ilo' tuottaa paljon iloa kasvihuoneen kulmalla. Pensas on valtavan kokoinen, nuppuja on kukkimatta paljon. Pensas on istutetu omaan kivikaukaloonsa ja toistaiseksi se on pysynyt aloillaan eikä ole levinnyt perennojen puolelle. Iso kasvi pensaan vieressä on väinönputki. Sekin on tänä vuonna ennätyskorkea.

Kuvaamatta jäi Tornionlaaksonruusu, sekin kukkii juuri nyt. 'Paimio' kukki heikosti, samoin 'Tove Jansson'. Ihana 'Tähtitorninkatu' on vasta tulossa kukkaan, siitä kuvia kunhan kukinta on alkanut.

Taistelua tylsyyttä vastaan

 Kovat pakkaset, ikuinen lämmittäminen, puutarha täynnä lunta ja niin edelleen, kyllä te tiedätte. Se kaikki tekee elämästä tylsää. Olen lukenut kirjoja useamman joka viikko, katsonut Areenasta sarjoja, leikkinyt Oivan kanssa, tehnyt käsitöitä ja vain ollut. Silti elämäni on tylsää kun ei ole puutarhaa eikä saa multaa kynsiensä alle.

Sen lisäksi ne harvat talviset puutarhatyöt jotka on tehtävä, ovat tylsyyden huippu.

Tänään kiersin koko puutarhan ja tarkistin kaikki verkot. Kuvan verkko on niitä joita jouduin kiskomaan ylöspäin jotta jänikset eivät pääse puun kimppuun. Samalla talloin lumikerrosta matalammaksi verkon ympäriltä. Olin hiki päässä jo parin verkon jälkeen. Puutarhan lumi on polveen asti, sellaista kevyttä pakkaslunta joka antaa periksi jalan alla. Siinhän kahlasin ja puhkuin.

Kovat pakkaset saa mielen huolestumaan arkojen kasvien takia. Kaikki austinit ovat verkkojen alla ja lumen suojassa, mutta riittääkö se? En tiedä. Magnoliat on peitetty lumella yhtä lukuunottamatta, se kun on liian hankalasti saavutettavissa. Pieni pensaskirsikka on haudattu lumeen, samoin muutkin arat kasvit.

Lunta riittää ja tänään satoi pari senttiä lisää. Onneksi puutarha on tuulinen ja tuuli oli vienyt ylimääräiset lumet puiden ja pensaiden oksilta. Suuria havupuita kuten tuijia ei ole, joten niiltä ei tarvitse pudottaa lumikuormaa pois.

Ladolle päin on aurattu traktorilla väylää, näin pääsen kahlaamatta rosarioon asti. Tosin rosariossa kahlaus alkaa, tai väylän ulkopuolella. Tänään tutkailtiin tarvitseeko kasvihuoneen katolta pudottaa lumia. Päätimme jäädä seuraamaan tilannetta. Lunta on, mutta se on vielä kevyttä. 

Kävin myös puutarhan ulkopuolella. Kuvassa näkyy neljä mäntyä. Olen istuttanut ne pieninä, noin 20 cm taimina vuosia sitten. Tänään havahduin siihen, kuinka suuriksi ne ovat kasvaneet. Minun puolesta saavat kasvaa lisää ja niiden ympäristöön voisin istuttaa lisää mäntyjä aina kun niitä putkahtelee kukkapenkkeihin.

Olin ajatellut kylvää viikonloppuna kelloköynnökset, mutta siirsin suunnitelmaa suosiolla viikon päähän. Meillä oli kummipoika ja nuorempi lapsenlapsi yökylässä joten en malttanut alkaa tekemään kylvöjä. Ehtiihän ne viikonkin päästä.

Tarkistuskierros

Puutarhaelämä on talven myötä kutistunut viikottaiseen tarkistuskierrokseen. Kierroksella kartoitan suojaverkkojen tilanteen, tutkin eläinten jäljet ja vain ihmettelen talvista puutarhaa. Pari ideaakin saattaa hiipiä mieleen kun kesän ärsyketulva ei hyppää silmille kaikkialla puutarhassa. 

Kuva näyttää miten kauniissa ja avarassa maalaismaisemassa asumme. Arvostan tätä näkymää vuosi vuodelta enemmän. Sanoisin, että paras tausta kasvihuoneelle ja koko puutarhalle.

Arboretumissa(kin) kaikki hyvin. Hopeakuusi on kasvanut kivasti, jotenkin sen huomaa vasta talvisin. Malli on kapea mikä on hyvä asia. Pienenä tähän kasvoi toinen latva, mutta leikkasin sen heti pois, niinpä puu ei päässyt kasvamaan pahasti toispuoleiseksi.

Sain ystävältäni jättisuuren lankakorin. Se päätyi rosarioon ruusun päälle. Ruusun suojana olleen verkon siirsin toisaalle, olin unohtanut tyystin helmipensaan verkottamisen. Lankakori olisi periaatteessa mahtunut myös pensaan ylle, mutta se ei olisi asettunut suosiolla kivien koloon, verkkoa saa helposti taivutettua.

Helmipensas kasvaa kivien kolossa, mahdollisimman suojaisessa paikassa. Sen takia se on myös vähän kuin piilossa kun metallikaaressa kasvava kärhö on täydessä lehdessä. Helmipensas kuitenkin viihtyy tuossa eikä pahemmin palelluta itseään talvisin, joten en ole miettinyt paikan vaihtamista.

Istutin tähän, hortensioiden juurelle niitä viimeisiä kukkasipuleita kuten scilloja. Nyt maahan on ilmestynyt kolme reikää. Vahvasti näyttäisi siltä, että tuossa asustelee myyrä. Täytyy toivoa, että se olisi maamyyrä eikä kukkasipuleita syövä myyrä. 

Talvista on vaikka lunta on vasta hentonen huntunen. Nuo vihreät tuppaat ovat mätäskurjenmiekan lehtipehkoja. Olen ennenkin kehunut miten hyvin se pysyy pystyssä myös syksyllä ja kehun taas.  Siinä on oiva kasvi tuomaan ryhtiä puutarhaan. 

Ensi viikon lomailen ja pääsen myös pienelle matkalle. Tulee tarpeeseen kuten loma aina tulee.

Oodi kärhöille

 Pyydän anteeksi, taas kärhöjä, mutta kun nyt tapahtui ihme. Ostin vuosia sitten Tallinnasta puutarhamyymälästä kärhön joska istutin rosarioon. Siellä kärhö on menestyksekkäästi nousut joka vuosi, tehnyt jopa pari nuppuakin, mutta siihen kaikki on jäänyt. Tänä kesänä kaikki on toisin ja kärhö kukkii.

Saanko esitellä: Clematis 'Belle of Woking'. 

Kukat taisivat kärsiä hieman yhdestä kylmästä yöstä tällä viikolla. Pari nuppua on vielä avautumatta. Ihan niin kerrottu tämä ei ole, kuin netin kuvissa lajikkeen kukat ovat, ehkä kasvu täällä pohjoisen kylmässä ei ole niin runsasta. Kukan väri on liilasta vaaleanpunaiseen, vaikea sanoa oikeaa sävyä. Olen harkinnut kärhön siirtämistä, mutta nyt perun harkintaani. Ainakin pari vuotta pitää katsella viihtyykö kärhö tuossa ja jatkaako kasvuaan. Voihan olla, että ensimmäiset vuodet menivät riittävän juurakon kasvattamiseen ja jatkossa saan nauttia kukista joka vuosi.

Toinen tämän kesän ihmeistä on kärhö 'Comtesse de Bouchaud'. Se on oikeastaan ihme joka vuosi. Jo avautuneet kukat eivät kärsi hallasta, tämä kärhö todellakin kukkii pakkasiin saakka. Uusia nuppuja muodostuu edelleen.

Ihan ei ole vielä kaarensa yläosassa. Toisella puolella kasvaa 'Jan Pawel II' ja 'Princess Kate' joista Jan jätti kukkimisen väliin tänä vuonna, Kate teki muutaman kukan. 

Saa nousta varpailleen ja siltikään en ylety kuvaamaan kärhöä kunnolla. Ei se haittaa, tykkään kun kärhö kurottelee taivasta kohti, sitä vartenhan sille on hankittu köynnöstuki.

Virheettömiä kukkia kasvin täydeltä, voiko täydellisempää kärhöä olla.

Elokuu on ruusujen aikaa

Monet ruusut kukkivat elokuussa kauneimmillaan. Jos vielä joskus hankin ruusun, pitää sen ehdottomasti olla remontoiva, koko kesän kukkija. Itse asiassa uudelle ruusulle on tilaus, on paikka valmiina kunhan vain sopiva taimi tulee vastaan.

Austin-ruusu Crown Princess Margareta on ollut kesän ruusukuningatar. Siinä on koko ajan kukkia ja nuppuja. Kukat tuntuvat olevan kovin herkkiä sateelle, niistä tulee sateen jälkeen pilkullisia.

Jos pitäisi valita yksi elämäni ruusu, olisi se tämä.

'Snow Pavement' on sekin kukkinut koko kesän, jo kaksi kuukautta. Leikkasin tämän kokonaan alas vuosi sitten keväällä. Se kannatti, risuuntunut ruusu voi taas hyvin ja kukkii runsaasti.

Olen kai vihdoin oppinut miten saan Easy Elegans ruusut viihtymään puutarhassani. 'Calypso' on hankittu viime vuonna. Se on tehnyt kukan aina entisen kuihduttua pitkin kesää. Siirsin ruusun vähän paremmalle paikalle jossa se tulee hyvin esiin, toivottavasti ei ottanut siitä nokkiinsa. Joskus syksyn viimeiset aleostokset tulee vain länttäistyä johonkin pieneen koloon kun ei muutakaan keksi. Niin kävi tällekin ruusulle.

'Sointu' aloitti uuden kukintakierroksen pienen tauon jälkeen. 

'Music Box' on niitä viihtymään saatuja  Easy Elegans ruusuja. Niiden kanssa ei pidä säikähtää keväällä vaikka ruusu näyttäisi kuolleilta ja kaikki versot paleltuneilta. Kasvattavat uudet versot tilalle ja kukkivat silti upeasti.

Myös 'High Voltage' on kukkinut koko kesän. Sen kukat ovat ensin keltaisia ja vaalenevat sitten kerman värisiksi.

Viimeisenä ikikukkija, nimetön äitienpäiväruusu. Jaksaa porhaltaa pakkasiin asti. Kunpa sitä jaksaisi itsekin yhtä innolla puutarhaa pakkasiin asti.

Kovin sateista viikkoa on ennustettu. Piti istuttaa sunnuntaina kaikki Mustilan tuliaiset maahan mutten ehtinyt, menikin päivä maalatessa ja kaikkea muuta haahuillessa. 

Kärhöjen värisuora

 Olen odottanut koko kesän tarhaviinikärhö clematis viticella 'Rubra':n kukintaa. Hankin sen keväällä Lidlistä ja istutin ruukkuun. Tällä viikolla siihen aukeni ensimmäiset kukat. Jännitys tuli siitä, onko kärhön kukka kuinka lähellä saman suvun 'Abundance' kärhön kukkaa.

Siinä se on, ensimmäinen kukka 'Rubra' kärhöön. Tarvetta uudelle kärhölle ei ollut, mutta lajike on kiintoisa, en ole aiemmin törmännyt siihen ja siitä on hankala löytää tietoa suomeksi.

Tässä kukka yhdessä 'Abundance' lajikkeen kanssa. 'Rubra' on ylempi ja 'Abundance' alempi. Eroa on selkeästi, Rubrassa on neljä terälehteä, Abundancessa viisi. Värissäkin on eroa joten helpotus, ei tullut toista samanlaista kärhöä. Paikka on vielä hakusessa sillä ruukussa kärhö ei voi asustella talven yli. Ehkä istututan tämän hortensiapuutarhaan.

Tämän nimettömän kaunokaisen siirsin rosariosta jättikiven tienoille. Lajike saattaa olla 'Rouge Cardinal'. Tänä vuonna kukinta on heikkoa, kärhö kärsi huonosta paikasta joka oli keväisin liian vetinen. Nyt sitä ongelmaa ei pitäisi olla.

Tässä kärhön uusi paikka. En saanut tukirautoja tarpeeksi syvälle maahan, tarvitsen siinä miehen apua. Tässä on kummallisesti hyvinkin sorainen kohta maata, siitä on ehkä mennyt vesijohtoputki vanhalta kaivolta navetalle. Harvinaista tässä savipuutarhassa.

Ajattelin jo, ettei 'Niobe' kuki tänä vuonna. Kukkiihan se ja monella kukalla. Harmi ettei kuki yhtäaikaa samassa tuessa kasvavan valkoisen 'Guernsey Cream' kärhön kanssa. Olisivat upea näky yhdessä,

PPE eli 'Purpurea Plena Elegans' ei petä mikään vuosi. Mieletön määrä kukkia ja suurin osa vielä nupullaan. Yläosa on vihdoinkin levinnyt vieressä kasvavaan marjaomenapuuhun. Kunhan sekin nuput kukkivat, otan kuvan kukkivasta puusta.

'Piilu' tuntuu olevan yhtä heiveröinen joka vuosi, vain yksi tai kaksi versoa nousee maan pinnalle. Lisäsin reilusti karkeaa soraa juurelleen, jospa se auttaisi kasvamaan. Lannoittanut olen kuten muitakin kärhöjä. Paikka voi kyllä olla liian varjoinen, pistetään siirtojen jonolistalle.

Huomenna on odotettu Mustilan arboretumin taimipäivä klo 10-15. Siellä toivottavasti tavataan jos olet menossa.

Laajempaa näkökulmaa

Sain elokuun alussa puutarhassa vierailleelta kuvaajalta muutaman ilmakuvan puutarhasta ja pihapiirista. Postauksen kaikki ilmakuvat on ottanut Maija Astikainen ja minulla on hänen lupansa kuvien julkaisuun. Yhden kuvan julkaisin jo instassa mutta pitäähän ne saada blogiinkin. Ilmakuvat oli tarkoitus tulla ensin, mutta blogger on taas kerran eri mieltä kuvien latautumisesta. Ei se mitään, lopussa tulevat.

Eli viimeiseksi tarkoitettu kuva tuli ensimmäiseksi. Täällä alkaa nurmikot kellastua, kuivaa on. Kuva on arboretumin toiselta puolelta.

Ja tämä on arboretumin näkymää tien toiselta puolelta kun ajetaan pihaan. Ei tietoakaan kellastuneesta nurmikosta. Olen siirtämässä lumipalloheiden, se kärsi vanhassa paikassa ötökäistä kuivuuden takia. Arboretumissa tulisi menestymään, täällä on toinenkin lumipalloheisi.

Ja arboretum toisesta suunnasta. Ei ole kuivaa täälläkään. Ihan vielä. Tuosta missä näkyy oranssit tiikerililjat alkaa täällä kuivuus jos alkaa.

Sitten hypätään luumulehdon taakse rosarioon. Alareunassa kukkii 'Music Box'. Pudotus rosarioon on maan muodossa voimakas, täällä katsotaan kaikkea ylämäkeen.

Rosario jää kuvassa oikealle, tuonne missä näkyy vähän kiviä. Nyt olen lähes tontin länsirajalla suuren pyöreän terijoensalavan vieressä.

Kun jatkan matkaa vasemmalle, tulen paikkaan josta kaadettiin pellon reunasta vesakot. Nyt näkee hyvin puutarhan täältäkin. Vielä en tilannut tervaleppiä mutta suunnitteilla on. 

Sitten ilmakuviin. Tässä kuvassa näkyy lähes koko puutarha. Vain vasemmasta reunasta jää puuttumaan pala nurmikkoa ja vanha tiilinen kaivon pumppuhuone.  Arboretum on oikealla, navetan päädyn jatkeena. Aitta ja uusi kasvihuone muodostavat kivan kokonaisuuden ilmasta käsin. Kun seisoo talon edessä niin uutta kasvihuonetta ja koko alapuutarhaa ei näy yhtään.

Ja bonuksena vielä toinen ilmakuva. Tässä näkyy hyvin millainen hyvä suoja uuden kasvihuoneen takana, pellon reunassa oli. Nyt se on siis kaadettu pois. Yllättävän nopeasti sitä tottuu avartuneeseen maisemaan.

Olemme suunnitelleet sitten joskus aurinkopaneeleita navetan katolle, sen pitkä pellonpuoleinen lape on kokonaan etelään päin. Täydellinen paikka paneeleille. Talon takana näkyvä metsäsaareke kuuluu tonttiin, se on se kuuluisa kantarellipaikkani. Tosin tässä kuivuudessa sieltä ei löydy mitään.

Ja kuten kuvista näkyy, meillä riittää leikattavaa nurmikkoa.

Tämän vuoden ruusuja ja niiden haastaja

Jouduin leikkaamaan useammasta ruusupensaasta kasvustot alas. Se näkyy nyt ruusujen kukinnan vähyytenä. Osa leikatuista pensaista tosin aikoo kukkia, nuppuja on muodostumassa paljon, mutta joutuuhan sitä vielä odottelemaan. Pienen toiveen olen asettanut siitä, että kukkisivat Avoimien Puutarhojen aikoihin jotta vierailla olisi paljon katseltavaa.

Kauden 2022 ruusukuningatar on ruusu 'Tähtitorninkatu'. Kauniita todella tiheään kerrottuja kukkia.

Kukkia on runsaasti. Tästä ruususta sanotaan, että se tekee runsaasti juurivesoja. En ole vielä sitä huomannut, mutta aikoinaan istutin ruusun niin, että sen leviäminen ei haittaa. Nuokkusyreeni kasvaa ruusussa kiinni mutta se ei pahastune jos joku päivä joutuu kasvamaan keskellä ruusua.

Myös ruusu 'Ilo' kukkii erittäin runsaasti. Sen kaunista kukintaa himmentää hienoisesti edustalla oleva harmaa pressu. Näkymää on vaan siedettävä ensi vuoteen jolloin on vuorossa tämän alueen teko. Taustalla näkyy ruusun sävyyn sopiva kirjolupiini. Nämä onkin istutettu tarkoituksellisesti vierekkäin.

Sievä kerrottu kukka on tässäkin 'Ilo' ruusussa, tykkään eniten kerrotuista ruusuista. Jänikset vähän kalusivat yläoksia kun en suojannut ruusua. Talvivaurioita ei tarvinnut kohdata tämän ruusun kanssa, huomaa, että se on kehitetty Suomen olosuhteisiin.

Etsin rosarioon ensisijaisesti 'Merveille' ruusua. En löytänyt ja nyt olen siitä vain tyytyväinen. Onhan tämä 'Tuscany Superb' paljon parempi kerrotun ruusun ystävälle. Pensas on hentoinen mutta on se kasvanut paljon kahdessa vuodessa ja ilokseni huomasin myös ensimmäisen juurivesan. Tällä on lupa levitä ja valloittaa alueensa.

Voiko ruusun kukka olla enää kauniimpi? Tästä paleltui muutama latva talvella mutta se ei ole kukintaa haitannut.

No voi olla kauniimpi sillä tässä on kirjoapteekkarinruusu joka on ehkä pinkeistä ruusuista kaunein. Sen paras kukinta-aika on vasta tulossa, pensas on täytenään nuppuja. Myös tällä ruusulla on lupa levitä.

Ranskanruusun 'Alain Blanchard' ostin lähes sokkona. Enkä joutunut pettymään. Sen pilkulliset terälehdet ovat hauskat, kuin vesipisaroilla värjättyä samettia joita ei näy ennen kuin katsoo ruusua läheltä.

Myös tässä on runsaasti kukkia. Jos jotain vikaa haluaa hakea, niin ruusu tekee helposti lamoavat versot, niitä joutuu tukemaan jotta eivät kasvaisi maata myöten.

Postauksen kaunottaret ja kuningattaret saivat uuden haastajan. Ostin vihdoin ja viimein ensimmäisen Austin ruusuni. Lajikkeeksi valikoitui iki-ihana 'Crown Princess Margareta' ihan vain värinsä takia. Tämän väristä ruusua rosariossa ei vielä ole.

Tein ruusulle hyvän kohopenkin ja istutin sen niin syvään kuin uskalsin. Parannuksesta huolimatta savi tuli vastaan turhan nopeasti kun kaivoin istutuskuoppaa. Toivotaan tämän kuitenkin pysyvän hengissä ja kestävän talvet. Syksyllä teen tuohon viereen vielä uran josta pääsee valumaan mahdolliset vedet pois etteivät jää seisomaan ruusun lähelle. Ja tietysti saa katteen juuristolle myös. Ehkä joku peitto voisi olla hyvä talveksi.

Se tällä erää ruusuista, seuraavaksi toivottavasti saan tehdä postauksen melkein istutusvalmiista uudesta alueesta. Ensin kuitenkin vierailen pari päivää siskon luona, miehen jätän kotiin kissojen ja kasvihuoneiden hoitajaksi.