Ei Roomaakaan päivässä rakennettu

 Aloitin perjantaina puutarhan suuren kanttausurakan. Lohdutin itseäni, että kyllä se valmiiksi tulee, ei Roomaakaan tehty yhdessä päivässä. Ja onhan minulla aikaa, koko pitkä kesäloma vasta edessä ja Avoimiin puutarhoihin on vielä aikaa.

Sain perjantaina ja lauantaina arboretumin molemmat puoliskot kantattua ja kitkettyä. Kivipuro on vielä harjaamatta, ensi kesänä on ehkä kivien ylös nostaminen ja täydellisempi putsaus. Lisäksi uudistan hieman yhtä arboretumin perenna-aluetta, se on sitkeästi peltovalvatin vaivaama.

Tässä vähän erilaista näkymää arboretumista. Vasemmalla tervelappäaidanne ja oikealla lumipalloheisi joka kärsii ensimmäistä kertaa ötökäistä. Luulen, että viime kesän suurella kuivuudella oli vaikutuksensa koska nyt ei ole ollut yhtään kuivaa. Kuvaa ottaessa tajusin, miten arboretumissakin on korkeuseroja, maa laskee navetalta päin ihan reilusti.

Arvilan alkuperäiset idänunikot kukkivat runsaimmin kuin koskaan ennen. Nämä kasvavat arboretumissa. Jaan tähän vinkkini tämän unikon jakamisesta. Sitä on helpoin siirtää juurena. Eli otat palan juurta ja laitat sen maahan, nousee seuraavana vuonna. Varren kanssa siirto onnistuu vain hyvin varhain keväällä kun kasvi vasta nousee maasta. Muutoin on siirrettävä pelkkä juuri.

Tässä samaa kasvia kasvihuoneen luota. Tähän unikko tuli pionin salamatkustajana. Juurta oli jäänyt pionin juuriin ja näin tuli taas unikkoa uudelle paikalle. Tämä on yksi lempikasvejani eikä vain siksi, että se on talon alkuperäisiä asukkaita.

Arboretumissa kasvaa salaperäinen arovuokko, tälläin hyvin suurikukkainen ja kerrottu. Muistiinpanoistani ei löydy tälle lajikenimeä, mutta tiedän sellaisen sillä olevan. Googlekaan ei ole tuonut vastausta kadonneeseen nimeen. Yritän saada tästä muutaman jakopalan myyntiin avoimiin puutarhoihin.

Alppiruusumetsikössä on tänä vuonna yksi kuningatar ja se on nukka-alppiruusu 'Hellikki'. Eipä tässä ole vielä koskaan ollut näin montaa kukkaa. Jättää muut kirkkaasti varjoonsa sillä muilla ei ole hyvä kukkimisvuosi.

Minä tykkään, väri on loistokas. Harmi, että alppiruusumetsikkö on niin omassa rauhassaan, että sinne on marssittava tieten tahtoen kukintaa ihastelemaan.

Tänään jatkuu työt. Vuorossa on marja-ja hedelmätarhan kanttaus ja siistiminen. Vuohenputki valtaa vadelmarivistöä sinnikkäästi. Olen osin luovuttanut eli kitken vuohenputken pois kerran kesässä. Enenpään ei oikeasti voimat riitä koska taistelu vuohenputkea vastaan on turhaa ja marja- ja hedelmätarha on muutoinkin sivuroolissa tässä puutarhassa.

#suuntanaomavaraisuus, elokuu 2024, aidat ja rajaukset

 Täällä maaseudulla näkee hyvin harvoin rakennettuja aitoja. Tontit ja piha-alueet ovat laajoja eikä niiden rajaamiselle ole välttämättä tarvetta. Jos aitoja on, niillä rajoitetaan näkyvyyttä tai eläimiä. Meillä ei ole rakennettuja aitoja, istutettuja sen sijaan on. Tai voiko risuaidan lukea rakennetuksi aidaksi, se kun on rakennettu eikä kasvatettu.

Risuaidasta ei ollut tuoretta kuvaa. Se näkyy kuvassa kompostien takana. Aidan tarkoitus on luoda hyvä pienilmasto luumulehtoon. Risuaita jää näin kesäisin sen edessä kasvavan kasvillisuuden peittoon, jos sen haluaisi kuvaan, pitäisi mennä naapurin pellolle.

Varsinaisia istutettuja aitoja meillä ei ole, on vain aidanteita kuten tämä tervaleppäaidanne arboretumin ja pellon välissä. Uuden kasvihuoneen taaksi on istutettu toinen aidanne. Siinä kasvaa tasaisessa rivissä kuusia ja terveleppiä. Lisäksi on tammia, vaahteroita, mäntyjä, koivuja ja muita yksittäisiä puita. Niistä muodostuu joskus vapaasti kasvava aidanne ja suoja pohjoisen tuulilta.

Istutusalueet ovat rajttuina nurmikoista kanttauksilla. Siistin kanttaukset lapion kanssa 1-2 kertaa kesässä. Tänä vuonna saattaa riittää yksi käsittely, yleensä tarvitaan kaksi. 

Jos istutusalue rajoittuu hiekkakäytävään, on se rajattu luonnonkivin. Tällaisista alueista suurin osa on luumulehdossa ja uuden kasvihuoneen luona. Ensin käytin tiiliä, mutta ne murenivat talvien seurauksina. Luonnonkivet pysyvät ehjinä ja muutoinkin soveltuvat tähän maisemaan paremmin. 

Osa istutusalueita on rajattu poluista rungoilla. Tässä käytössä on koivuja, mutta rajaukseen soveltuu mikä tahansa puu. Sopii etenkin metsäpuutarhan henkeen.

Palataan vielä luumuehdon ja kasvihuoneen tienoille. Siellä on alueita rajattu kivimuurein. Sekin tuo kivaa kontrastia ja tilan tuntua puutarhaan. Samalla saa lisää istutusalueita, koska onhan muurien vierustat istutettava kasveja täyteen.

Omavaraisuuspostauksia luotsaavat Tsajut ja Korkeala. Päivitän tähän alle sarjan muut postauksen sunnuntain aikana. edit. linkit lisätty.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/elokuu2024/

Puhetta aidasta, yksi puhuu aidasta, toinen aidanseipäästä, vai miten se sanonta meni?

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/08/suuntanaomavaraisuus-elokuu-2024-aidat.html

Urbanfarming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/08/suuntanaomavaraisuus-8-2024.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/08/pensasaidat-luo-suojaa-omavaraisuus.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/08/ruosteista-rautaa.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/08/suuntana-omavaraisuus-elokuu-2024.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-8/(opens in a new tab)

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/aitaamisen-abc-ja-kuinka-ei-ainakaan-kannata-aidata

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2024/08/kesan-kuulumisia

Ihan vaan Tiia https://ihanvaantiia.blogspot.com/2024/08/aidat

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/08/04/elokuu-24-aitaaminen/

Lokakuun viimeinen puutarhapäivä

Lokakuun viimeinen puutarhapäivä ja samalla lomaviikon ensimmäinen. Olen tehnyt lomalla kaikkea muuta, mutta puutarhaan en ole ehtinyt. Sadesäillä on ollut oma osuutensa asiaan, tänään oli sopivan kuivaa vaikka tuuli navakasti. Viimeöinen myrsky oli sopivasti kuivattanut puutarhaa työskentelykelpoiseksi. 

Tosin paljoa en tehnyt varsinaisesti märässä mullassa möyrien. Riikasta tuodut valkosipulit istutin ja lisäsin verkon niiden laatikon päälle. Kaivoin yhteen kasvatuslaatikkoon ruukut joissa on taimia joiden haluan säilyvän hengissä ensi kesään. Kannoin polttopuita liiteriin ja tein retken omaan metsään.

Pieneltä metsäpalstamme on tämä näkymä puutarhaan pellon yli. Zoomasin kuvaa joten se ei kerro että oikeasti ole pellon toisella laidalla. Kuvassa näkyy arboretum ja sen edessä oleva tervaleppäaidamme. Oikean laidan havupuurykelmän alla on alppiruusumetsikkö.

Lähdin hakemaan omasta metsästä sopivaa karahkaa talviasetelmaani varten. Metsään on jätetty paljon lahopuuta, kantoja ja kaatuneita puunrunkoja. Kerran olemme ottaneet metsästä puuta polttopuuksi ja kerran sieltä on tuotu iso kaatunut kuusi pois. Muut rungot ovat saaneet jäädä rikastuttamaan metsän eliökantaa. Yhden sopivan karahkan löysin,  mutta en tiedä vielä käytänkö sitä vai onko se liian laho. Liiteristä löytyi koivuinen varakarahka.

Tässä kuvaa arboretumista metsikköön päin. Pelto on syyskylvön jäljiltä mukavan vihreä. Tänä vuonna siinä ei ole ollut muuttavien joutsenten ja hanhien laumoja, niitä on kuitenkin saatu ihastella toisella viereisellä pellolla.

Tarkastin kaikki arboretumin verkot. Hyvin olivat paikoillaan. Pyökki on kasvanut hitaasti mutta varmasti. Se pitää sinnikkäästi kiinni lehdistään vaikka jopa tammet ovat jo täysin lehdettömiä. Edes viimeöinen myrsky ei saanut pyökin lehtiä irti. Taustalla näkyy taloa puiden lomasta pilkottaen.

Puutarhan kaikki työt ovat tehtyinä. Kitkeä voisi ja katkoa perennojen varsia jos huvittaa. Jos ei huvita niin ehtii sitä keväälläkin. Haravoinnitkin ovat valmiita, loput lehdet saavat jäädä niille sijoilleen.

Vadelmilla on taas uudet narut. Alan jo tottua ajatukseen, että narut vaativat uusimisen 2-3 vuoden välein. Vaikka mitä on kokeiltu niin sen kestävämpää narua en ole löytänyt. Nyt on jotain siskolta saatua paalinarua joka ei sopinut heidän käyttöönsä. Sain vadelmat leikattua, parina viime vuonna se on jäänyt kevääseen. Haravoin vadelmien juurelle lehtiä, sinne maatuvat hyvin ja toimivat katteena.

Iines oli pihatöissä mukana, mutta metsään ei tullut kaveriksi. Iineksellä ja Almalla on taas ollut kähinää keskenään. Ilmiö tulee joka vuosi syksyisin kun kissojen elämä siirtyy enemmän sisälle. Ei meinaa talon neliöt riittää kahdelle tyttökissalle. Jalo ei kahinoihin osallistu vaikka sekin on jo siirtynyt nukkumaan yönsä talossa sisällä.

Ensi viikolla alkaa marraskuu, ei niin paha koska se on syntymäkuukauteni.

Ähky jos toinenkin

 Nyt on tullut istutettua niin paljon taimia, että kiitos ei, ei yhtään enää tälle vuodelle. Eilen sain maahan 30 tervaleppää. Sen lisäksi olen parin viikon sisään istuttanut saman määrän kuusentaimia. Pari kirsikkapuuta, tyttären pihaan kaksi puuta, parikymmentä kuunliljan alkua, seitsemän siirrettyä pensashanhikkia, lukemattoman määrän perennoja ja paljon kukkasipuleita. Enkä edes mainitse hortensiapuutarhan taimia. Onneksi on enää vain tulppaanit istuttamatta. 

Tervalepät ovat nuo kirkkaan vihreät pienet taimet. Kuvan ottamisen jälkeen olen kastellut taimet ja laittanut niiden juurelle oksasilppua. Tervaleppien vasemmalla puolella näkyy pienet kuusentaimet joista on tarkoitus kasvaa vapaasti kasvava kuusiaidanne. Menee vielä pitkään ennen kuin näistä taimista on tuulen- tai näkösuojaksi. Parasta olisi ollut istuttaa nämä kaikki kymmenen vuotta sitten.

Myös luumuähky väijyy nurkan takana. Keräsin kaikki 'Laatokan Helmi' keltaluumut pois, osa oli tippunut maahan ja sateella luumuja ei ole kiva kerätä. Pitäisi ehtiä keitellä hilloa, näistä tulee todella hyvä luumuhillo. Kuusi kiloa ei ehkä tule syödyksi tuoreeltaan tai saattaa tulla fyysinenkin ähky.

Sattui kohdalle kuva arboretumin tervalepistä. Ne on istutettu 2015 eli seitsemän vuotta sitten. Niistä on tullut hyvä suoja ja varjo arboretumiin. Kasvavat kovin epätasaisesti johtuen siitä, että jänikset napsivat näistä latvoja ensimmäisenä talvena, myös kasvukohdan kosteus/kuivuus vaikuttaa.

Arboretumiin tuli suuri aukko kun leikkasin Arvilan alkuperäisen happomarjan kokonaan matalaksi. Siinä oli enemmän kuivaa kuin kasvavia oksia ja osa oksista kaartui pahasti kulkuväylälle. Samalla sain verkotettua kunnolla keskellä kasvavan vaahteran rungon kun happomarjan piikikkäät oksat eivät tarttuneet päähän kiinni. Happomarja on nopeakasvuinen, parin vuoden päästä ei edes huomaa sen leikkaamista.

Viime talvena jänikset tuhosivat lähes kokonaan 'Marjatta' koristeomenapuun. Ilokseni se versoi hyvin myös säästyneestä rungosta. Jos oksat vain kestävät ja kasvavat tulee tästä vielä kelpo puu ja nyt suojaan puun kunnolla. Rungolla onkin jo suoja. Puu on omajuurinen mikä on hyvä juttu jos joudun kasvattamaan uudestaan juuresta niin lajike pysyy samana.

Lidlistä hankitut liljat kukkivat ja kävi niin, että kaikki olivat samaa väriä kuten pitikin. Tätä liljaa minulla oli ennestäänkin. Jää mukavan matalaksi ja tekee nopeasti kukkivia sivusipuleita. Pieni liljaähkykin on, sillä en edes katsellut liljan sipuleihin päin kun ostin muita syyssipuleita.

Kuivuusähkyyn on saatu helpotusta. Parhaillaan sataa pientä tihkua ja parille seuraavalle päivälle on luvattu jopa lähes 10mm päivässä. Se olisi juhlan paikka sillä viimeksi niin paljon on tainnut sataa joskus kuukausi sitten.

Puutarhatöitä

Tänään törsääntyi puoli päivää pieneen retkeen. Kävimme ostamassa käytetyt parvekelasit uuden kasvihuoneen kattomateriaaliksi. Katto ei tule olemaan pelkkää lasia, mutta kyllä lasiakin tulee. Parvelasit ovat siitä hyvät, että ovat turvalasia ja hajotessaan menevät muruiksi. Niinpä niitä uskaltaa laittaa kattoon. Toisen puolen päivästä vietin puutarhassa. Oli uskomattoman lämmin ja kaunis sää.

Pinkki sinivuokko teki tänä vuonna jo neljä kukkaa, hienoa, että se viihtyy ja kasvaa.

Tervaleppäaidanne on nyt siinä iässä, että siinä on ensimmäiset norkot ja kukat. Allergisille huono juttu mutta on ne silti kauniit.

Valkosipulien lavassa kaikki hyvin. Lisäsin lannoitetta ja hiukan uutta multaa päälle. Viime kauden satoa on jäljellä ja sen kanssa pärjätään uuteen satoon saakka. Valkosipulin suhteen olemme hienosti omavaraisia.

Tämän päivän suurin työ oli kasvimaan suoristus ja jatkaminen. Varsinaisesti tila ei kasva vaikka alaa tulee lisää. Tuohon multakasan kohdalle siirrän siskon puutarhasta tulleen raparperin joka kasvoi  huonossa paikassa koivun vieressä. Lavoihin siirretään maa-artisokat jotka kasvavat nytkin lavoissa, mutta lavat ovat lahot ja rikki. Joten kun kerran lavat pitää vaihtaa niin samalla vaihdan lavojen paikkaa. Vanhat lavat olivat ihmeellisesti keskellä ei mitään. En myönnä, että olisi minun tekemisiäni, heh heh.

Sitten onkin jo raparperi siirretty ja uudet lavat paikoillaan. Peitin nurmikon vanhoilla lakanoille, säästyin kaivamisen vaivalta, vain reunoilta kaivoin pois ja pienen palan raparperin tieltä. Sain siirretty puolet maa-artisokista ja nyt on yksi lavallinen ylimääräisiä mukuloita. Oma vatsani ei kestä enää maa-artisokan syömistä joten valitettavasti jäävät meillä hyödyntämättä.

Ihana tumma nimetön, viime syksynä istutetty kurjenmiekka on avannut kukkansa. Muut lajitoverinsa ovat vasta pienet piipot mullan päällä.

Laitoin syksyllä yhteen uuteen kukkapenkkiin kevättähtiä. En tiedä tuliko virhe ja valloittavat koko alueen. Toisaalta mitäpä se haittaa, kesän tullen jäävät kuitenkin muiden kasvien varjoon ja alle kuihtuneine lehtineen.

Sunnuntaina ehdin touhuta koko päivän puutarhassa, en malta odottaa.

Tervaleppäaidanne

Arboretumin ja pellon väliin istutettiin muutama vuosi sitten 30 tervaleppää vapaasti kasvavaksi aidanteeksi. Kun hain taimet läheiseltä taimistolta, olivat ne puolimetrisiä piiskoja. Muistan, että maksoivat euron kappale. Tervalepät eivät tulleet pelkästään koristeeksi vaan myös töihin. Niiden tarkoitus on rajata maisemaa pellon ja tonttimme välillä sekä toimia tuulisuojana istutuksille. Kolmas tarkoitus on arboretumin varjostus.

 Tässä tervalepät navetalta päin kuvattuna. Suunnitelmissa on ottaa joku vuosi urakaksi kattaa tervaleppien alusta. Se vaatii autokuormallisen kateta joten urakkaan ei ole ryhdytty vielä. Olen myös miettinyt jonkun matalan pensaan istuttamista terveleppien alle. Toistaiseksi on vain suunnitelma.

 Tervalepät istutusten läpi katsottuna.

 Osa taimista joutui heti ensimmäisenä talvena jänisten runtelemiksi. Sen takia on haaroittuneita terveleppiä sekä yksirunkoisia joita ei syöty. Olen antanut kasvaa omaan tahtiin enkä ole leikannut näitä kertaakaan.

 Miksi päädyin terveleppään? Tervaleppä on hyvä kotimainen taimi. Siitä kasvaa kaunis puu nopeasti. Tervaleppä menestyy savimaassa ja sietää jopa tulvia. Sen juuret sitovat typpeä ja lehdistä maatuu erinomaista multaa. Lisäksi tervaleppä sietää tai jopa vaatii aurinkoisen kasvupaikan ja tässä aurinkoa on saatavilla koko päivän.

Aidanne on kasvamassa hyvää vauhtia, kosteamman oikean reunan taimet ovat muutamassa vuodessa tulleet puun kokoon, vasemmassa reunassa kasvu on hitaampaa. Se ei haittaa, koska kyseessä on vapaasti kasvaa aidanne joka saa kasvaa luonnonmukaisesti, ei pienet erot häiritse.