Puutarhassani on paljon asioita joista voi olla ylpeä. On kaunista ja kauneutta. Sitten on niitä kohtia joista ei voi olla ylpeä tai joissa ei ole tippaakaan kauneutta, käytännöllisyyttä on sitäkin enemmän.
Kompostintialuettani ei voi sanoa kauneuden huipentumaksi. Toimiva se on ja sopivassa paikassa.
En raaskinut heittää kaatopaikalle luumulehdon mansikoiden lavakauluksia kun pysyvät vielä kasassa. Niistä tuli jatkoa puiden lehtien kompostointiin. Nyt saan mahtumaan enemmän lehtiä yhteen ja samaan paikkaan. Toinen puoli on vino koivun juuren takia, ei anneta sen häiritä.
Matalampi osio on tyhjä, mutta oikeanpuoleinen on täynnä. Pohjalla on lehtiä ja päällä viime syksyn omenoita. Omenat olivat niin märkiä, että peitin ne sahanpuruilla ennen kuin laitoin painona toimivat lankut päälle. Toiveissa on multaa tai katetta parin vuoden sisään.
Pieni päiväreissu mökille tuotti muutaman säkillisen oksasilppua. Sille meillä on aina käyttöä eikä mikään määrä ole liikaa. Eilen levitin happamaan maan kasveille havupuista tehtyä silppua. Paras työkalu silpun käsittelyyn ja levittämiseen on vanha, talon mukana tullut rikkakihveli. Eipä sekään kovin kaunis ole, mutta pääasia on hyvä toimivuus.
Mansikkamaan uuden laatikot ovat paikoillaan ja kaikki mansikat on istutettu tai siirretty. Nyt minua häiritsee suuresti etteivät laatikot ole enää säntillisessä ja symmetrisessä järjestyksessä. Kaipa tuohon silmä tottuu, en vain jaksanut tyhjentää jokaista laatikkoa ja siirtää niitä.
Lopuksi kiedoin laatikot harsopeitteen alle. Vähän yöpakkasten takia mutta enemmän sen takia, että tiedän kuinka tuore multa houkuttelee kissoja asioilleen. Harsojen kanssa ei ole sitä vaaraa, että vastaistutetut taimet lentäisivät kaaressa pellolle.
