Kukkahuumaa

 Nyt kun suuria projekteja on valmistunut, on vihdoinkin aikaa tutkia enemmän kukinnan ihmeitä ja maasta nousevia taimia. Moni kasvi odottelee lämpimämpää säätä, mutta sitten on niitä jotka eivät tuulesta ja kylmästä välitä. Eniten taidan odottaa rusokirsikan kukintaa, puu on täynnä nuppuja. Tosin tänään ihmettelin ikkunasta miksi puun oksat heiluvat tavallista rivakammin. Punatulkku nyhti irti nuppuja, kai yritti syödä niitä. Häädin pois sillä rusokirsikkaa ei syödä, piste.

Turkintähdikki on osoittautunut kestäväksi kasviksi. Sitä kasvaa hortensiapuutarhassa kahdessa eri kohdassa. Tässä se on jäämässä tarhavarjohiipan jalkoihin. Pitäisiköhän siirtää turkintähdikki toisaalle ja jättää varjohiippa jatkamaan leviämistään?

Toinen turkintähdikin kasvusto on jäämässä brunneran jalkoihin. Toisaalta nämä ovat hyvä pari, kun brunnera vahvistuu, se peittää lakastuvan tähdikin allensa. 

Onkohan tämä pioni kasvanut tuohon itsestään vai olenko kylvänyt sen. Instassa muistelin tämän olevan joko kuolanpioni tai pallaksenpioni. Vaan voi se olla myös amurinpioni. Niiden kaikkien siemeniä olen kylvänyt ja tietysti merkintä on unohtunut. Uskaltaakohan nämä jo siirtää purkkeihin vai olisiko syytä odotella. Osa näyttää olevan hyvinkin pinnassa ja toisaalta kun siementaimia on näin paljon, ei ole väliksi jos joku heittää henkensä siirrossa.

Isohelmililja on nimensä mukaisesti iso. Varsi on kookas, samoin kukinto sen päässä. Yksi kukka pötköttelee vapun jäjiltä maassa, joko oli juhlinta liian kovaa tai sitten kylmä yllätti. Uudella kasvihuoneella odottaa iso urakka valkoisen helmililjojen kanssa. Haluan käytävän reunasta belliksen pois ja tilalle valkoista helmililjaa. Taimia on riittävästi omasta takaa, ne vain pitää siirtää ja sitä ennen kitkeä bellikset pois. Ei ihan lempipuuhaani.

Tämä näky ilahduttaa. Vaaleanpunainen helmililja teki peräti viisi kukkaa normaalin yhden sijaan. Ehkäpä se on vihdoinkin tottunut kasvupaikkaansa. Nuo oksat mitkä näkyvät helmililjan takana, ovat syyssyrikkää jonka olen itse kasvattanut siemenestä. Se selvisi jo toisen talven hengissä. Oksat ovat kuolleet, mutta juurelta nousee uutta kasvua.

Kämmekkä on sekin hengissä jo toisen talven jälkeen. Otin kuvan ja suojasin sitten lehdillä. Ei siitä tainnut olla hyötyä, täällä puhaltaa sellainen tuuli ettei puutarhassa ole sen jäljiltä yhtään lehteä. Välillä tulee vaakatasossa vettä, eipähän tarvitse kastella kasvimaan kylvöjä. Porkkanat ehdin kylvää tänään ennen sateen alkua.

Pallolaukka on melkoinen siementäjä. Osan taimista laitan eteenpäin, osan siirrän tälle samalle alueelle arboretumissa mutta laajemmin. Tykkään pallolaukan kompaktista kasvutavasta, sen ledistä ja tietenkin itse kukinnosta. Koko puutarhaa ei sentää tarvitse valloittaa, riittää ihan tämä alue.

Koska sataa edelleen, taidan välttää puutarhaa ja jatkaa sisällä kylvösten koulintaa.

Sillä välin puutarhassa

 Tällä hetkellä työ ja siihen liittyvät menot haittaavat puutarhaelämää. Iltaisin on ihan liikaa menoja ja velvollisuuksia. Niinpä olen yrittänyt hyödyntää pienetkin hetket puutarhassa. Eilen perjantaina tulin puutarhasta sisälle vasta iltayhdeksältä. Sain vadelman leikattua, tukinarut korjattua ja tehtyä pihan viimeiset haravoinnit. Oli täysin tuuleton ilta ja se oli hyödynnettävä haravointiin. Tein haravoinnin laiskasti, vain suurimmat lehtikasat pois, loput hoitaa ruohonleikkuri.

Viime syksynä hankin Virosta 'Kojou-no-mai' japaninkääpiökirsikan. Olin aika epäileväinen taimen selviämisen suhteen vaikka tein sille hyvän suojauksen. Myöhäinen istutus ei aina suosi puuvartisia kasveja. Tällä kertaa olivat kaikki tähdet kohdillaan ja kirsikka selvisi talven yli hengissä. Kukintaa en tohdi vielä odottaa. Ja ihan varmasti suojaan uudestaan jos ennustetut kylmät säät toteutuvat. 

Puunrungolla näkyy puutarhan tuorein koriste, pieni etana jonka on tarkoitus toimia pelotteena kotiloille. Tiedän, ei tuo oikeasti pelota mitään. Oli vain ostettava koska sopii niin hauskasti puun rungolle matelemaan. Olen etsinyt tuohon metallisia muurahaisia, mutta ne on myyty kaikkialta loppuun.

Arboretumin keltaiset hyasintit ovat runsastuneet mukavasti. Tuohon on istutettu jonkin pääsiäisen kukat, ehkä sellainen kolmen hyasintin purkki. Vaikka keltaisen hyasintin kukinnot ovat harvat, tekee väri sen, että kukinta näkyy kauas.

Tätä sinistä esikkoa hehkutin jo instassa (kuten myös hyasinttia). Se on niiden kaksi vuotta sitten Barnhavenilta tilattujen siementen jälkeläisiä. Lajike ei ole tiedossa sillä tilaamani siemenet olivat siemensekoituksia ja oli täysi yllätys mitä niistä kasvaa. Tätä voisin koittaa saada pienesti myyntiin Avoimiin Puutarhoihin 16.6.

Kartanopionin alut ovat kuin pienet pölyhuiskat. Nämä ovat naapurista saadut, toivottavasti jaksavat tänä vuonna kukkia runsaasti, toistaiseksi ovat vasta harjoitelleet kukintaa. Kunhan huiskat tulevat vielä vähän esiin, näkyy niiden keskellä nuppu jos kukintaa on tulossa.

Tähdikki aloittelee kukintaansa. Olen ostanut tämän nuokkutähdikkinä, mutta Saila hienosti tunnisti tämän turkintähdikiksi. Tällä kertaa väärä kasvi ei haittaa, minulle kelpaa kumpi vain. Istutin tätä kahteen kohtaan, kumpainenkin kohta on kestänyt talven yli. Hortensiapuutarha on muutenkin osoittautunut kaikelle sinne istutetulle mieluisaksi paikaksi. Uskalsin napata aluetta kiertävän verkon pois jotta pääsen aloittamaan hoitotoimenpiteet. Kitkemään sinnikkäästi nousevat vuohenputket ja voikukat ja tietysti kuvaamaan kasveja.

Nyt joudan koulimaan tomaatit suurempiin purkkeihin ennen päivän puutarhatöitä.