Ehkä, melkein, kohta

 Kevät on täällä, ehkä. Melkein, sillä kevätpäiväntasaus tuli ja meni. Ihan kohta, lumethan sulavat jo. Kovin on epävarmaa, mutta eikös sitä sanota, keikkuen kevät tulevi tai jotain sinnepäin. Kovin on vaihtelevaa säätä, vaan eipä sille mitään voi. Joka vuosi kevät on tullut, ennemmin tai myöhemmin.

Kun oli puutarhassa silmät auki ja tarkkana, löytyi yllättävän paljon kevään merkkejä täällä II-kasvuvyöhykkeellä.

Ensimmäinen sinivuokko näkyvissä! Jaoin syksyllä sinivuokkoja jotta saisin niitä myös hortensiapuutarhaan. Ainakin osa on selvinnyt hengissä talven yli. Hortensiapuutarha onkin se osa puutarhaa, jonka sulamista odotan eniten. Sinne löytyi syksyn alennusmyynneistä hienoja kasveja ja on kiva päästä näkemään mitkä niistä selvisivät hengissä talven yli.

Hortensiapuutarha sulaa hyvää tahtia. Kolme esikkoa on tullut esiin, ja hauskasti näyttävät olevan keltakukkaisia. Nämä on valittu täysin sokkona viime kesänä siemenestä kasvatetuista esikoista. Kukkivat ensi kertaa joten yhdenkään väri ei ollut etukäteen tiedossa.

Alppiruusumetsikön alppikelloista toinen sinnittelee hengissä, toinen taisi kuivua kesän helteissä pois. En poistanut "roskia" pois, suojaavat alppikelloa sillä koko alppiruusumetsikkö on jo lumeton.

Ja onhan siitä lumikellojakin jo näkyvissä. Tämä on puutarhan vanhin rypäs vanhan koristeomenapuun alla. Tästäkin kohtaa sulaa lumet ensimmäisenä joka kevät.

Uuden kasvihuoneen tienoolla häämöttää paljasta maata. Kellukka 'Bohema Pink' on selvinnyt hienosti talvesta. 

Tässä näkyy todellinen tilanne. Lumen puolesta täällä on vielä täysi talvi. Tuonne kasvihuoneen taakse kinostuu lunta niin, että sitä on siellä jopa polviin asti. Ei mitään asiaa lumessa kahlailemaan.

Yleiskuvaa koko alapuutarhaan. Kovin saa olla lämmintä lumien sulattamiseksi. Tosin sääennuste ei lämpöä tai aurinkoa lupaile. Kovin malttamaton tässä jo on, sormet syyhyävät päästä puutarhaan kuopsuttamaan ja rapsuttamaan, haravoimaan ja kitkemään.

Pilkahduksia keväästä

Joka päivä kierrän pihassa ja puutarhassa etsimässä kevään ensi merkkejä. Lumet ovat sulaneet kivasti, mutta vielä on paljon sulamatta. Talon eteläseinusta on sula vaikka siihen kasataan talvella kunnon kasat lunta kivijalan eristeeksi. Ehkä tässä on toivoa, että vappu olisi suht lumeton. Pääsiäistä tuskin tarvitsee viettää lumettomassa puutarhassa.

Ensimmäiset tulppaanin piipot kivijalan vieressä. Pari päivää sitten ei näkynyt vielä mitään. Saila ehdotti instassa tähän krookuksia. Epäilin paikka liian kuivaksi mutta taidan silti laittaa vinkin mieleen. Tietää ei voi kuin kokeilemalla. Tulppaanit viihtyvät sillä vierusta on kesäisin rutikuiva.

Arboretumin tammen alla kasvavat sinivuokot ovat vapautumassa lumivankilastaan. Näköjään joku on heittänyt aimo ripsauksen tuhkaa tammen juurelle jossain kohtaa talvea. Eipä se haittaa, sinne häviää mullan sekaan ensimmäisten sateiden jälkeen.

Alppiruusumetsikkö on lähes lumeton. Varjoisasta paikasta huolimatta olen varjostanut kaikki alppiruusut. Alppikellokin näkyy olevan hengissä, peräti jo toista talveaan. Mietin pitäisikö se suojata yöpakkasilta, ensi viikolle tänne ennustettiin jopa kymmenen asteen yöpakkasta.

Jäniksen papanat poseeraavat joka kuvassa. Kyllä ärsyttää. Mutta katsotaan ohi ja vähän alemmaksi ja siinä on ihan selvästi näkyvissä vihreitä lumikellon lehtien kärkiä. Sieltä ne puskee esiin täysin jäisestä maasta uskomattomalla voimalla.

Eikä siinä vielä kaikki. Huomasin tänään pihan muurahaispesässä eloa. Kamera ei oikein tarkentanut liikkuvaan kohteeseen, mutta sain jonkinlaisen kuvan kevään ensimmäisistä muurahaisista. Pesän kohta on lumeton mutta muualla on lunta, ei olisi minun mielestä tarvinnut ihan vielä herätä. 

Antaa paljon voimaa ja iloa löytää pieniäkin merkkejä kevään etenemisestä. Ehkei tässä sittenkään olla ikuisen talven armoilla.