Jumi

 Minulla on ollut vakava jumi blogin suhteen. Kirjoittamisen kynnys on noussut kohtuuttoman suureksi kirjoittamattomuuden aikana. Olen ollut väsynyt, en ole kovin kummoisia jaksanut työpäivien jälkeen. Työpsykologin mielestä se on normaalia kokemani trauman jälkeen. Olen siis käynyt ennaltaehkäisevästi työpsykologilla, jotta selviän henkisesti. Onni on työnantaja joka tarjoaa tällaisen mahdollisuuden. 

Puutarhassa olen saanut lähes kaikki syystyöt tehtyä, enää puuttuu noin puolet suojaverkoista. Kasvimaan kääntämisen jätän suosiolla kevääseen, mitä sitä väkisin jos ei huvita. Rikkaruohot eivät katoa, jatketaan niiden parissa keväällä. Joitain kukkasipuleita tuli hankittua ja istutettua, lähinnä krookuksia ja posliinihyasintteja. En löytänyt mieleisiäni tulppaaneja joten ne jäivät hankkimatta. Pari jotain pientä sekoituspussia ostin eli muutama tulppaani sentään tulossa.

Austin-ruusut kukkivat pitkään eivätkä tunnu hätkähtävän ensimmäisistä kylmistä öistä. Kuva on otettu päiviä sitten, mutta katsoin tänään, että samainen The Pilgrim kukkii edelleen. Sille pitää saada tulevana suvena parempi tuki, onhan se oikeasti köynnösruusu.

Koristeomenapuu 'Musta Rudolf' on leiskuvan punainen syysvärissään. Tämä taitaa olla punaisin kaikista puutarhan syysväreistä, enemmän on keltaista ja esimerkiksi punatammi on vieläkin täysin vihreä.

Hauskoja sieniä putkahtelee milloin minnekin. Nämä hattivattien esikuvat ovat hortensiapuutarhassa pötköttelevän koivunrungon kyljessä.

Muutaman yönä on ollut hallaa ja onpa tainnut olla ensimmäiset pakkasyötkin. Aurinko sulattaa nurmikon kuuran nopeasti.

Terttuaralian kasvu oli todella myöhässä, mutta ehti se tehdä mustat marjansa. Tarkkasilmäinen voi löytää kuvasta parikin pyjamaludetta. Ensimmäistä kertaa näin niitä meidän puutarhassa. Taustalla näkyy yksi mustavalkoinen linssilude, sellainen myyrien ylin ystävä. 

Ensi viikolle sääennuste ennustaa lämpenevää. Yöt ovat kuitenkin kylmiä ja eläimet alkavat hakeutua puutarhaan. Ensi viikon tavoite voisi olla saada ainakin osa puuttuvista verkoista paikoilleen. Lintujen ruokinnan aloitin tänään, kyllästyin ikkunalautoja naputteleviin tirppoihin.

Jättiläinen alamaisineen

 Tällä hetkellä puutarhaa hallitsevat kukkapuiden kukkapilvet. Suurin niistä kuuluu pihan alkuperäiselle koristeomenapuulle. En muista näiden 19 vuoden aikana, että siinä olisi ollut koskaan näin paljon kukkia. Se on oikea jättiläinen.

Puu on jättimäisyydessään hankala kuvattava.

Toisesta suunnasta kuvattuna.

Ja vielä kolmas kuva. Puussa kävi eilen mieletön pörinä ja surina, siinä on naapurin mehiläisillä melkoinen työ jotta saavat kukat pölytettyä. Kimalaisia ja ampiaisia näkyi olevan seurana.

'Hopa' tuntuu pieneltä jättiläisen rinnalla vaikka onhan sekin jo puun kokoinen. Viime vuonna kukinta oli mitätön, tänä vuonna runsas.

Vasemmalla 'Makamik' aloittelee, keskellä 'Hopa' ja oikealla taaempana kisikkapuu 'Latvian Matala'. Kukkapuita tuntuu olevan aina liian vähän. Suunnitteilla on hankkia lisää kunhan istutuspaikat ovat kypsyneet.

'Latvian Matala' lähempää. Tämä on ollut tuottoisin puutarhan kirsikoista. Harmillisesti linnut syövät sadon raakana ja omaan suuhun jää yleensä vain muutama kirsikka.

Kesäomenapuu näyttää mallia miten omenapuun tulee kukkia vaikka koko ei päätä huimaa. Tämä(kin) puu on verkotettuna koko kesän ettei tapahdu vahinkoa pihana eksyvän jäniksen kanssa. Siitäkin on kokemusta ja kokemuksesta oppineena siedän verkkoja läpi vuoden. 

Yläpihan marjaomenapuu piti viime vuonan täydellisen välivuoden. Nyt vuorossa on täydellinen kukinta.

Seuraavaksi ennen puutarhaan siirtymistä yritän metsästää mistä löydän 'Ruby' alppikärhön, sille on paikka valmiina. Muutoksesta lisää seuraavalla kerralla, liittyy puutarhan talvituhoihin.

Ennen lumisadetta

 Sunnuntain lumisade tuntui masentavalta. Ei kuitenkaan keskitytä siihen, vaan suunnataan katse kevääseen joka on ennemmin tai myöhemmin edessä. Pientä esimakua sain viikonloppuna ennen lumisadetta. Miten hyvää se tekikään puutarhurin mielelle ja sielulle.

Ensimmäiset elonmerkit löytyvät nykyisin hortensiapuutarhasta. Vikkelimmat esikot puskevat kukkavartta jo lumen alla kuten kuvan keltainen esikko. Yläkulmassa pilkistää tarhavarjohiipan lehtiä. Hengissä on sekin.

Tässä kokonaiskuvaa hortensiapuutarhasta ennen lumisadetta. Rohkenen toivoa, että viikon tai kahden päästä tämä alue on jo lumeton. Suojaverkkoa ei voi poistaa vielä pitkään pitkään aikaan, rakensin verkon syksyllä niin, että pääsen verkon sisälle kitkemään ja tekemään muita hoitotoimenpiteitä verkon päiden risteyskohdasta.

Talon eteläseinustalla komeili ensimmäiset tulppaanin piipot. Niille on vietävä harso suojaksi, muutoin jänikset syövät piipot. Verkkoa en laita sillä kasvaessaan piipot jäisivät verkon sisään jumiin.

Kompostin polku on pieni jäämäki. Turvallisinta on kulkea polun vieressä, lumen päällä. Kaltevalla jääpolulla ei pidä pystyssä edes nastat kengänpohjissa. Maa-artisokkien laatikot ehtivät lumettomiksi.

Arboretumissa oli kaikki hyvin. Kuvan puu on koristeomenapuu 'Marjatta'. Jänikset söivät sen kokonaan kaksi vuotta sitten talvella 2022. Koska puu on omajuurinen, jätin siihen tyngän josta on nyt kasvanut kaksi uutta runkoa. En ole raaskinut katkoa toista pois. Mahtava kasvu parissa vuodessa. Kukintaa saan luultavasti odotella vielä jokusen vuoden. Ja nyt olen muistanut verkottaa puun paremmin, höttöinen ja taipuisa kanaverkko ei riitä.

Austin-ruusu sen sijaan on ollut hyvin kanaverkon suojassa. Kuten arvelin, näyttävät kaikki oksat kuolleilta. Se ei ole mikään ihme näin ankarana talvena. Tuolla lumen alla uinuu toivottavasti elossa oleva juurakko.

Maksaruohot ovat kestäviä. Tämä valkokukkainen nimetön maksaruoho on kasvattanut lonkeroitaan ja uhkaa jo iiriksen kasvualuetta. Taidan napsaista tästä alut uuteen kasvupaikkaan, pienelle matalalle maanpeittona kasvavalle maksaruoholle on aina tilaa.

Pienen hartaan toiveen olen esittänyt yläilmoihin, pidä kevät sellaisessa tahdissa, että pääsiäisvapailla pääsee tekemään ulkona puutarhatöitä.

Täydellinen syyspäivä

Sunnuntaina oli  mahtava puutarhapäivä. Aurinko helotti täysillä ja lämmintä oli niin, että tarkeni hihattomassa paidassa. Ei mitään menoa, syömässä kävin kun pöytään kutsuttiin. Muuten vietin kaiken valoisan ajan puutarhassa.

Kun katsoo kuvaa, niin eipä uskoisi tällä viikolla alkavan lokakuun. Kuvan ottamisen jälkeen kannoin rautakaluston navettaan odottamaan seuraavaa kesää. Eipä siinä enää istuta tämän vuoden puolella.

Koristeomenapuu 'Musta Rudolf' on kasvanut kivasti parissa vuodessa. Tai lähinnä tuuheutunut, korkeutta ei ole tullut paljoakaan lisää. Väri on aina kaunis, mutta erityisen kaunis se on syksyisessä auringonpaisteessa.

Sain tämän syysasterin pari vuotta sitten, vai vuosi sitten, en enää muista. Viime vuonna siinä oli vain muutama kukka, nyt paljon enemmän. Asteri on kovin leviävää sorttia, siksi se on istutettu kiven viereen niin, että ruohonleikkurilla pääsee kiertämään täyden ympyrän asterin kohdalla. Lähellä kasvaa toinen syysasteri joka pidetään kurissa samalla konstilla.

Humalaportti ja sen humalat. Tänä vuonna humalaa on, jouduin karsimaan keskeltä jotta tuosta voi kulkea alta. Lämmin ja kostea syksy on ollut humalan mieleen. Tekee pähkylöitäkin monen vuoden tauon jälkeen.

Monella esikolla on menossa kukintavuoro 2.

Happomarja, jonka nimi on hukassa on parhaimman värinen syksyllä. Sanon sitä mielessäni kameleontiksi sillä miten voikaan yhteen kasviin mahtua noin montaa eri sävyä. Tämä on hankittu Virosta, mutta on ollut erittäin talvenkestävä, ei palelluta edes latvoja.

Oxalikset saivat vielä jäädä rautapatoihin, niitä en talveta vaan joutuvat kompostiin syksyisin. Talvetettavat pitäisi siirtää lasikuistille kuivumaan ja sen jälkeen kun tulee pakkaset, pääsevät sisätiloihin. Taustalla näkyy miten koivut ovat edelleen pääosin vihreät. Voi olla, että tippuvat ennen kuin ruska saavuttaa meidät.

Pihan sisääntulossa kasvava miljoonakello on hankittu tasan neljä kuukautta sitten toukokuussa. Kastellut olen pari kertaa, lisälannoitusta en ole antanut. Vasta nyt se on tuollainen harakanpesän näköinen. Koko kesän oli täynnä valkoista kukkaa. Miljoonakello saa olla seuraavakin kesäkukka jos noin upeasti ja vähällä hoidolla selviää, mutta jotain väriä haluan valkoisen sijaan, ehkä punaisen tai jopa oranssin.

Lahja- ja ostotaimia

 Eräs ihana lukijani halusi lahjoittaa minulle tarhavarjohiipan taimia. Välimatka oli kohtuullisen pitkä joten erikseen ei kannattanut lähteä taimia hakemaan. Tiistaina lähdin koulutukseen sen verran lähelle, että kannatti käydä koukkaamassa taimet kyytiin. Samalla tein nopean pyrähdyksen Espoon Muhevaiselle kun kerran "lähellä" olin.

Voi mikä yllätys taimet olivatkaan. Ajattelin mielessäni ne sellaiseksi taimikaupan taimiksi, mutta sainkin kaksi valtavaa puskaa tarhavarjohiippaa. Multasäkki kertoo puskien koon. Kotona jaoin molemmat puskat kahdeksi joten lopulta minulla oli hyvän kokoisia taimia neljä kappaletta. Istutin ne samantien paikoilleen.

Kaikki taimet tulivat hortensiapuutarhaan. Toiset kaksi taimea istutin koivun rungon viereen hortensioiden väliin.

Ja toiset kaksi tulivat lumipalloheiden ja valkoisen konnanmarjan väliin. Ihana istuttaa taimia jotka olivat heti kunnollisen kokoisia ja näyttävät hyviltä. Kiitos lukijalleni taimilahjasta <3

Muhevaiselta tein mielestäni oikein mukavat löydöt kuten kuvan 'Pink Morning' marhanliljat. Olivat yksi ja sama taimi, mutta kun kaivoin kotona liljan sipulin purkista esiin, se jakaantui kuin itsestään kolmeksi. Istutin silti taimet aika lähelle toisiaan etteivät tunne oloaan yksinäiseksi. Taimi oli mielestäni todella edullinen pienestä koostaan huolimatta, alle vitosen. Lisäksi ostin yhden uuden loistokurjenmiekan lajiketta 'Sparkling Rose' ja idänunikon lajiketta 'Patty´s Plum'. Jälkimmäistä olen kokeillut kerran aiemminkin, mutta se taimi kuoli jonkun talven aikana.

Kolme päivää pois kotoa ja puutarha oli taas kuin uusi. Purppuraomenapuu 'Musta Rudolf' kukkii sittenkin, en vain ollut huomannut tummia nuppuja. Kukatkin ovat todella tummat, melkein samaa väriä kuin lehdet. Kylläpä kannatti hankkia tämä puu kaksi vuotta sitten. Harkitsen vakavasti toisenkin hankintaa.

Valkoinen kerrottu alppikärhö on kasvanut hitaasti, mutta voi mahdoton minkä määrän kukkia se teki tänä vuonna. Tässä kuvassa ei ole kaikki vaan jalavan toisella puolella on sama määrä kukkia. Ja huomasin tämän kiivenneen jo jalavan alimmalle oksalle. Ehkä puu valloitetaan oksa kerrallaan, tilannetta harkiten.

Huomenna jatketaan töiden jälkeen puutarhatöitä, kolmessa päivässä ehti tapahtua niin paljon, etten tainnut tänään edes huomata kaikkea.

Mikä on kun ei kelpaa

Olen istuttanut jättikiven alueen kivipolun reunaan tummia keijunkukkia, lajiketta 'Purple Palace'. Osa taimista menestyy hyvin, mutta sitten parissa välissä taimet eivät menesty sitten millään.

Kuvan yläosassa on surullinen näky joka kevät. Kun ei viihdy niin ei viihdy. Mutta sitten se kumma asia. Miksi ihmeessä ylempi paikka ei kelpaa kun kuitenkin voi tehdä siementaimia vain joitain senttejä alemmaksi kuten kuvasta näkyy. Ja näitä siementaimia on paljon, olen siirtänyt niitä aiemminkin ja nyt taidan siirtää nämä kivipolun toiselle puolelle. Josko menestyisivät siellä paremmin. Ja kuten kuolleen pehkon oikealla puolella näky, siellä keijunkukka viihtyy oikein hyvin, ihan vieressä.

Siirrytään parempiin asioihin ja siihen, miten oma paikka kelpaa. Hankin viime syksynä viimeisistä taimialeista muutaman mesimarjan taimen, kahta eri lajia jotta saan myös marjoja. Ensimmäiset puskat kukkivat vaikka luulin näiden kuolleen kun nousivat kovin myöhään. Istutin kaikki taimet pensasmustikoiden alle, siinä niitä tulee tarvittaessa kasteltua samalla mustikoiden kanssa. Hienoa jos saadaan muutama marja maisteltavaksi.

Koristeomenapuu 'Makamik' on istutettu toissavuonna. Se kukki heti ja kukkii tänäkin vuonna. Pienessä puussa on paljon kukkia sen kokoon nähden. Kukissa on kaunis värisävy.

Eikä 'Hopa' jää toiseksi. Paljon on vielä nuppuja joiden aukeamista odotan.

Ruusuomena on vähän kranttu ja kärsii talvista ja kesällä kuivuudesta. Kuivia oksia on paljon, mutta en ole ehtinyt leikata niitä vielä. Kaikesta huolimatta puu jaksaa kukkia joka vuosi. Kukat ovat nuppuisina kauniin ruusunpunaiset ja avautuneina valkoiset.

Puutarha on tarjonnut tänä vuonna paljon yllätyksiä. Viimeisin löytyi tänään talon edustan paraatipenkkiä kantatessa. Ihmettelin näitä taimia hetken mitä ihmettä ovat. Sitten tajusin koska löytyivät jouluruusun alta. Nehän ovat selväsit piskuisia jouluruusun siementaimia. Otin jokaisen taimen talteen ja purkitin ne, sain peräti 11 taimea. Tosin olen tytyväinen jos edes yksi niistä kasvaa kukkivaksi jouluruusuksi. Maahan en voinut taimia jättää sillä olivat juuri kanttausurassa. 

Löysin myös arboretumista pari uutta siementaimea, toinen kuuluu tummalle kurjenpolvelle 'Dark Reiter' ja toisesta en ole vielä ihan varma, mutta epäilen sen olevan kauniin Virosta tuodun kirjavan happomarjan jälkeläinen. Kurjenpolven siementaimen ruukutin, mutta toisen jätin maahan kasvamaan kunnes pystyn varmistumaan siitä mikä tai kuka se on.
 

Ilta puutarhassa

 Tänään oli siivouspäivä. Muutama ikkuna on puhtaampi, verhoja pesty ja hämähäkin seittejä poistettu katonrajasta. Hyvä oli siivota sillä meillä satoi lähes koko päivän. Illasta sää selkeni ja aurinko tuli esiin, siinä kohtaa siirryin puutarhaan metsästämään kotiloita ja ihastelemaan kukintaa.

Puutarhan alkuperäinen koristeomenapuu kukkii komeasti. Vaikea kuvattava kokonsa puolesta, kukat ovat taivaissa. 

Viimeisiä tulppaaneja viedään.  Keltaisen'Aurea' happomarjan vieressä kasvaa iso vihreä puska. Se on kirahvinkukka joka on jättimäinen. Olen niin onnellinen, että se vihdoinkin viihtyy puutarhassani. Ja jopa lisääntyy, uusia taimia olen istuttanut uuden kasvihuoneen viereen jossa talvehtivat hyvin.

Lumipalloheisi on täynnä kukkapalloja. Minusta pensas on kaunis nytkin kun pallot ovat limenvihreitä.

Ostin syksyllä Mustilan taimipäivästä virolaiselta myyjältä pienen japaninvaahteran taimen. On kuulemma hänen oman puutarhansa siementaimi ja kestävä. Pieni taimi on hyvä, se sopeutuu uuteen ympäristöönsä suurta taimea paremmin. Suojasin taimen talveksi kerroksella olkea ja se taisi olla hyvä ratkaisu. Kun katsotte tarkkaan, voi nähdä ylimpänä uuden verson. Siis selvisi talvesta ja vielä kasvaakin, oi tätä onnea.

Saaripalstan Saila teki suuren postauksen erilaisista varjohiipoista. Minulta löytyy kaksi, tämä keltaisena kukkiva kalvevarjohiippa joka on sekin viime syksyn hankintoja. Istutin taimen uuteen hortensiapuutarhaan, haaveilen sinne varjohiippojen keskittymästä.

Tarhavarjohiippa on jo parisen vuotta vanha. Se kasvaa kantopuutarhan liepeillä, hyvinkin kuivassa paikassa. Onneksi viihtyy vaikka ei saa talvella suojaa runsaasta lumesta, kantopuutarha on aina puutarhan vähälumisimpia paikkoja.

Yksi uusista iiriksistä kukkii. Taisin ostaa tämänkin Mustilan taimipäivästä, sieltä ylhäältä jossa myydään lahjoitustaimia Mustilan hyväksi. Kyseessä on iris 'Webelos' joka on 'Lemon Puff' ja 'Gingerbread Man' iiristen risteytymä. Ostin tämän täysin tietämättä mikä iiris on kyseessä. Olen erittäin tyytyväinen siihen mitä sain, tykkään tästä paljon. Yritän ottaa kukasta vielä paremman kuvan kunhan kukka on kuiva sadepisaroista.

Yläpuutarhasta löytyi jättipotti, pionin nuppu. Eikä minkä tahansa pionin vaan itse siemenestä kasvatetun pionin nuppu. Ostin siemenet keväällä 2019 Pioniseuran myyntipisteeltä Lahden Pihamessuilta. Siemenet olivat tulleet Amerikasta siemenvaihdossa. Sain lopulta siemenistä 2020 kymmenen taimea jotka ovat toistaiseksi yläpuutarhassa. Kahteen eri pioniin on tulossa tänä vuonna kukka. Siemenet ovat vapaan pölytyksen tulosta joten kukka voi olla mitä vain. En malta odottaa, että näen näiden pionien ensikukinnan.

Huomenna pitäisi aloitella ensimmäistä kanttauskierrosta. Ihan pahassa kunnossa penkkien reunukset eivät ole, kiitos viime vuonna myöhään tehdyn kanttauksen.

Kotona on kiva olla (kukkapuut ja -pensaat)

Terveiset Brysselistä. Vietin siellä pari yötä elämäni korkeimmassa rakennuksessa. Päivät menivät tutustumassa Eu-parlamenttiin ja EU:n päätöksentekoon sekä sen vaikutuksista Suomen lainsäädäntöön.

Turistiselfie parlamentin istuntosalissa. Pääsimme kiertämään taloa suomalaisen europarlamentaarikon tapaamisen jälkeen.

Siten varsinaiseen asiaan ja tapaamisiin oman puutarhan kukkapuiden ja -pensaiden kanssa. Kirsikkapuista kukkaan ehti ensimmäisenä viime kesän ostos, makeakirsikka 'Leningradin Musta'. Kaikkiin kirsikkapuihin on tulossa kohtalainen määrä kukkia, myös 'Fanal' lajikkeeseen joka on sekin viime kesän ostos.

Reissun aikana omenapuu 'Pirja' oli aukaissut tuhannet nuppunsa. Näin runsaasti puu kukkii ensimmäistä kertaa. Toivottavasti enteilee hyvää omenasatoa.

Hypätään omenasta päärynään. Viime vuonna 'Mlievskaja Rannaja' puu kukki valkoisena pilvenä, mutta päärynöitä ei tullut yhtään. Nyt kukkia on maltillisesti, sadosta ei vielä tiedä. Päärynäpuu 'Suvenirs' ei kuki vieläkään, taitaa läheinen koivu imeä päärynän voiman ja veden.

Muissa omenapuissa kuin Pirjassa on kukkia kohtuudella, enempää ei voi odottaakaan nuorilta puilta joita on leikattu ahkerasti. Kesäomena 'Krasnoje Ranneje' eli Siloposken aikainen on ollut hyvän makuinen, näitä ottaisin mielelläni paljon.

Prunus cistena eli mustaluumu kasvaa todella hitaasti. No kasvu ei ole pääasia vaan hengissä pysyminen ja muutaman kukan tekeminen.

Ja onhan niitä kukkia, kuvaamaan pitää mennä läheltä. Puu tai ehkä enemmän pensas kaipaisi muotoilua, mutta en oikein uskalla tehdä sitä etten menetä koko kasvia.

Japaninruusukvitteni kukkii sekin tänä vuonna erittäin komeasti. Pensas on tikattuna kukkaa. Jos kesä ja syksy on lämmin, on odotettavissa tänäkin syksynä ruusukvittenihillon keittoa. Yllä olevan pensaan olen ostanut taimena Mustilan arboretumista. Samalla kertaa ostin myös siemeniä ja nyt niistä kasvanut pensas kukkii ensimmäistä kertaa kunnolla. Samalla tein hauskan huomion.

Siemenestä kasvatetussa pensaassa on kukat ovat paljon tummemman oranssit kuin taimena ostetussa. Ja sehän sopii sillä olen miettinyt tällaisen ostoa. Ei tarvitse hankkia kun löytyi omasta puutarhasta.

Nyt puutarhaan, saan nauttia loppuviikon vuosilomaa. Sateeseen tuli tauko ja se hetki pitää hyödyntää.