Sunnuntain lumisade tuntui masentavalta. Ei kuitenkaan keskitytä siihen, vaan suunnataan katse kevääseen joka on ennemmin tai myöhemmin edessä. Pientä esimakua sain viikonloppuna ennen lumisadetta. Miten hyvää se tekikään puutarhurin mielelle ja sielulle.
Ensimmäiset elonmerkit löytyvät nykyisin hortensiapuutarhasta. Vikkelimmat esikot puskevat kukkavartta jo lumen alla kuten kuvan keltainen esikko. Yläkulmassa pilkistää tarhavarjohiipan lehtiä. Hengissä on sekin.
Tässä kokonaiskuvaa hortensiapuutarhasta ennen lumisadetta. Rohkenen toivoa, että viikon tai kahden päästä tämä alue on jo lumeton. Suojaverkkoa ei voi poistaa vielä pitkään pitkään aikaan, rakensin verkon syksyllä niin, että pääsen verkon sisälle kitkemään ja tekemään muita hoitotoimenpiteitä verkon päiden risteyskohdasta.
Talon eteläseinustalla komeili ensimmäiset tulppaanin piipot. Niille on vietävä harso suojaksi, muutoin jänikset syövät piipot. Verkkoa en laita sillä kasvaessaan piipot jäisivät verkon sisään jumiin.
Kompostin polku on pieni jäämäki. Turvallisinta on kulkea polun vieressä, lumen päällä. Kaltevalla jääpolulla ei pidä pystyssä edes nastat kengänpohjissa. Maa-artisokkien laatikot ehtivät lumettomiksi.
Arboretumissa oli kaikki hyvin. Kuvan puu on koristeomenapuu 'Marjatta'. Jänikset söivät sen kokonaan kaksi vuotta sitten talvella 2022. Koska puu on omajuurinen, jätin siihen tyngän josta on nyt kasvanut kaksi uutta runkoa. En ole raaskinut katkoa toista pois. Mahtava kasvu parissa vuodessa. Kukintaa saan luultavasti odotella vielä jokusen vuoden. Ja nyt olen muistanut verkottaa puun paremmin, höttöinen ja taipuisa kanaverkko ei riitä.
Austin-ruusu sen sijaan on ollut hyvin kanaverkon suojassa. Kuten arvelin, näyttävät kaikki oksat kuolleilta. Se ei ole mikään ihme näin ankarana talvena. Tuolla lumen alla uinuu toivottavasti elossa oleva juurakko.
Maksaruohot ovat kestäviä. Tämä valkokukkainen nimetön maksaruoho on kasvattanut lonkeroitaan ja uhkaa jo iiriksen kasvualuetta. Taidan napsaista tästä alut uuteen kasvupaikkaan, pienelle matalalle maanpeittona kasvavalle maksaruoholle on aina tilaa.
Pienen hartaan toiveen olen esittänyt yläilmoihin, pidä kevät sellaisessa tahdissa, että pääsiäisvapailla pääsee tekemään ulkona puutarhatöitä.
Talon eteläseinustalla komeili ensimmäiset tulppaanin piipot. Niille on vietävä harso suojaksi, muutoin jänikset syövät piipot. Verkkoa en laita sillä kasvaessaan piipot jäisivät verkon sisään jumiin.
Olipa siellä mukavia keväänmerkkejä ennen lumisadetta ja kovempaa pakkasta ja onneksi toisaalta, että lumi tuli suojaamaan - meillä on ollut melkoiset yöpakkaset. No maaliskuu on talvikuukausi! Kuinkas tuon Austinin kanssa, onko se menetetty vai onko toivetta kasvusta vielä? Austinien elo on mulle vielä vieras, siksi kysyn.
VastaaPoistaToiveeseesi yhdyn, lempeitä tuulia ja lämmintä, kiitos!
Austin ei ole menetetty kunhan juurakko on hengissä. Nyt voi olla, että kaikki maanpäälliset osat ovat kuolleet. Toisaalta jotain ihan maan rajassa voi olla hengissä, vielä ei osaa sanoa. Olen toiveissani kasvun suhteen, on kuitenkin ollut melko hyvin lumen suojassa koko talven.
PoistaTeillä oli ennen viimeisintä myräkkää huomattavasti vähemmän lunta kuin täällä. Taatusti uusi lumi harmitti. Ajattelin lumitöiden jo päättyneen, mutta niin vain jouduttiin taas kolaushommiin.
VastaaPoistaAika kärsineeltä minunkin Austinini näyttää. Elän toivossa, että se on maan alla hyvissä voimissa ja ponnistaa lämpimän tullen sieltä entistä ehompana ylös. Kuten sinunkin Austinisi.
Onpa Marjatta lykännyt runsaasti uutta kasvua. Kannatti jättää kaivamatta ylös.
Toivotaan kaikki kimpassa, että tämän talven lumet olisivat nyt kaikki maassa. Ei siis yhtään enempää enää, vaan kohti kuivempia ja lämpimämpiä säitä.
Lumet hupenivat silmissä kun täällä satoi toista vuorokautta vettä. No sitten tuli lumisae ja taas lähdettiin nollasta. Marjatalla on ollut hurja kasvu, onneksi muistin se olevan omajuurinen.
PoistaEi kiitos yhtään enää lunta ja pakkasta, kevät ei muuten etene.
Juuri ajattelin samaa kuin Between että teillä on lunta huomattavasti vähemmän kuin täällä . Paljaita plänttejä ei näy .
VastaaPoistaHyvä kun jätit Marjatan paikoilleen. Ompa se nopeasti kasvanut pituutta . Yhden kerran kun unohtaa verkottaa niin muistaa kyllä .
Toivottavasti lumi oli tässä.
Lumet sulivat parissa päivässä vesisateiden ansiosta. Kunnollisen verkottamisen tärkeyden oppii vasta kantapään kautta.
PoistaSiellä on sentään jo näkynyt piippoja - minä en ole vielä löytänyt mitään, sen verran on lunta. Hienoa, että Marjatta selvisi (omajuurisuus on hyvä asia), eiköhän siitä tule hieno puu. Muistan nähneeni kuvia kukkivasta Marjatasta ja se oli oikein kaunis.
VastaaPoistaTällä hetkellä ei näy yhtään piippoa ja ehkä hyvä niin, tämä yö on todella kylmä. Sitten taas onneksi lämpenee.
PoistaLaitoin sinulle haasteen: https://rikkaruohoelamaa.blogspot.com/2024/03/koska-kukkii-haaste.html#comment-form
VastaaPoista