Palataan kuitenkin vielä vuoteen 2019, vuoteen joka oli tasainen kuin mikä ja ehkä hyvä niin, elämän on joskus hyvä olla tasaista ja tylsääkin.
Lunta saimme talven mittaan reilusti. Oli taas vanhalle potkukelkalle käyttöä kun lapsenlapset kävivät kylässä.
Helmikuun lopulla koitti kylvöjen aika. Tomaatteja vihreissä laatikoissa ja kierrätetyissä tomaattirasioissa hankeen menevät kylvöt.
Maaliskuussa lumen valta väistyi ja ensimmäiset kukat pinnistivät pintaa. Lumikellot olivat maaliskuun kuningattaria.
Nykyisin suosikkivärini kevään ensimmäisissä kukkijoissa on keltainen. Se näkyy kauas kun maa on vielä harmaa paljastuttuaan lumen alta ja pölyttäjät tuntuvan tykkäävän keltaisesta. Huhtikuussa pihassa kukkikin ennätysmäärä keltaisia krookuksia.
Toukokuussa korjasin satoa pimeässä, savihuupan alla kasvatetuista raparpereista. Maussa en kokenut valtaisaa eroa valossa kasvaneisiin verrattuna mutta satoa näistä sai paljon aikaisemmin.
Kesäkuussa koimme ensimmäiset kunnon helteet. Kuukausi yllätti myös kukinnan suhteen. Pienet tuomipihlajani olivat kuin tikattuna kukkaa. Risuaita taustalla alkaa olla huonossa kunnossa, ehkä puran sen aikansa eläneenä kokonaan pois, tai sitten korjaan ja kunnostan.Heinäkuussa koitti odotettu kesäloma ja Avoimet Puutarhat joihin osallistuin kolmatta kertaa. Kasvimaa kitkettiin ja laitettiin olkien avulla siistiksi. Kesän kuivuudesta huolimatta kasvimaalla meni hyvin, tosin kastelua sai tehdä kuin työkseen. Uimassakin uskaltauduin käymään jopa pari kolme kertaa päivässä kuumimpina hellepäivinä.
Elokuu, loppukesän ensimmäinen kuukausi. Vihdoin sain kokea kunnolla vaaleanpunaisten ukonhattujeni kukinnan. Paikan siirto selvästi auttoi.
Syyskuussa söimme itsemme ähkyyn pihan luumuista. Ensi kertaa saimme luumuista kunnon sadon, kiitos 'Laatokan Helmen'. Leikkasin puun sadon jälkeen melko reilusti ja nyt jännään tykkäsikö huonoa. Haluan pitää kaikki hedelmäpuut kohtuullisen kokoisina ja matalina, siksi leikkaan niitä ahkerasti. Syyskuu oli myös surun kuukausi sillä vanhin kissamme Aatu lähti viimeiselle matkalleen. kaipuu on vieläkin ajoittain kova vaikka tapahtumaan ehti valmistautua hyvin.Lokakuussa rauhoituin ja koin puutarhaähkyn jälkioireita. Silti en kadu kesää jonka vietin 90% puutarhassani, sille oli tarvetta sillä puutarha on minulle myös terapiapaikka, se mistä ammennan voimaa arkeen. Mutta voi miten kaunis olikaan arboretum ensimmäisten pakkasaamujen aikaan.
Marraskuussa sai unohtaa puutarhan kokonaan ja keskittyä muihin harrastuksiin kuten pietarilaisten tuolijeni entisöintiin. Kuvassa menossa yhden tuolin selkänojan korjaus, en ollut tyytyväinen kätteni jälkeen joten uusiksi meni.
24.12.2019
Joulukuussa sai keskittyä täysillä lähestyvään jouluun vaikka aluksi tuntui ettei joulumieltä löydy sitten millään. Löytyihän se lopulta sen verran kuin tarvittiin. Joulu saatiin laitetuksi ja kohta sille heitetään jo hyvästit. Joulukuun lopulla mieli kääntyy uuteen vuoteen ja uuteen puutarhakauteen ja sen mahdollisuuksiin. Tammikuun pakkasina voi katsella kuvamuistoja menneeltä keväältä ja samalla voi selailla siemenvarastot läpi ja mietti lähestyviä kylvöjä.
Hyvät lukijat, Onnea ja Menestystä vuodelle 2020 ja olkoot koko tuleva vuosikymmen myötätuulten myötäinen.