Ennen ja jälkeen

Navetan kivimuuri sai vuosi sitten jatkopalan. Idea ei ollut omani vaan miehen. Samalla työalue rajautui paremmin arboretumista mikä helpottaa työalueella liikkumista. Kivien yli ei parane ajella traktorilla.

Ensin kärräsin kompostien sisältöä suoraan nurmikon päälle. Sitten peitin alueen mustalla kankaalla ja jätin hautumaan.
 

En malttanut odottaa tähän vuoteen vaan loppukesästä otin kankaat pois ja muokkasin maan. Keskelle tuli oikopolku kivistä.

Istutin taimia samantein, uusi ostettuja on oman puutarhan siirtotaimia. Nyt näyttää jo näin rehevältä.

Ihanan värinen ritarinkannus on siirretty omasta puutarhasta. Lajikenimeä tälle ei ole, olen ostanut sen vaaleanpunaisena ritarinkannuksena.

Viime kesänä aloitin myös kasvimana reunustan uudistamisen. Kaikki räsymatot lähtivät ja laitoin reunaan kankaan. Mustan muovin alle jätettiin maatumaan nurmikko ja rikkaruohot. Penkereen reunana hain kiviä kivilouhimoltani.

Eilen otin muovin pois. Kanttasin reunan uudestaan. Kulkuväylälle hain tukevat kivet sillä tuosta kuljetaan kottikärryillä. Alimman kiven eteen jos löydän oikein littanan suuren kiven niin olis hyvä juttu, ei tulisi liian jyrkkää pomppua kottikärryille. Tähän on tarkoitus tulla vuorotellen riviin pioneja ja päivänliljaa. Ensimmäiset taimet on istutettu. Pioneja 'Sorbet' ja nimetön taimi Ruusumäen-puutarhasta Asikkalasta. Päivänliljat ovat saksalaisesta, niiden värin paikkansapitävyydelle en anna kovin suurta arvoa. Loput päivänliljat ostan Tommolan tilalta, sieltä olen saanut sitä mitä pitääkin. 

Myös yläpihan jatkopalalla tapahtuu, siitä lisää myöhemmin.

Uusi orvokki ja muuta puutarha-arkea

Täällä on vietetty puutarha-arkea. Tehty kaikenlaista pientä sälähommaa, tutkittu talvivaurioita, siirretty kasveja, istutettu taimia, kitketty ja pesty yksi kasvihuone. 

Istutin runkotomaatit vanhaan kasvihuoneeseen viikko sitten. Kuva on otettu silloin. Hontelot taimet kuten joka vuosi, mutta siitä ne vahvistuvat. Lannoitteeksi laitoin kompostorin tuotosta ja kanankakkaa. Mullan kastelin perusteellisesti istuttamista edeltävänä päivänä. Vaikka kasvari on maapohjainen, kuivuu laatikoiden multa perusteellisesti talven aikana. Vielä ehkä viikon kastelen multaa ja sitten tomaatit saavat jäädä oman onnensa nojaan, jotta hakevat juurensa pohjamaahan saakka ja saavat vetensä sieltä.

Vuokkoängelmän selviytymistä olen ihastellut. Se on kukkinut todella pitkään. Onneksi uskalsin kokeilla toisen kerran tämän laittamista, ensimmäinen taimi menehtyi huonon kasvupaikan takia. Uusi paikka on selvästikin parempi.

Ostin viime kesänä puutarhaseuran retkeltä Viherlandiasta kolme keijunkukkaa kun edullisesti sai. Väri natsasi minun makuuni heti. Kaikki kolme selvisivät talvesta heittämällä näin upeasti.

Keltakukkaiset koiranhampaat kukkivat aika nopeasti, hyvä kun ehdin kuvata niitä. 

Valkokukkaista koiranhammasta ehti sade pilata ennen kuvan ottamista. Toinen valkoinen on jäämässä muiden kasvien varjoon eikä kuki. Pitää harkita sen siirtämistä.

Kirjavalehtinen vuohenputki on lemppareitani vaikka rikkana inhoan vuohenputkea. Tämän kanssa tein nyt rajauspäätöksen vaikka ei ole pahasti levinnyt. Mutta siirsin vierestä karhunvatut pois ja istutin tilalle kirjolupiinia 'Salmon Star' ja se ei ehkä pärjää vuohenputkelle. Toisen reunan rajaus täytyy tehdä myöhemmin.

Ostinviime kesänä jostain alennusmyynnistä ihanan tummalehtisen orvokin. Kuvassa lehdet peittyvät harmillisesti siitepölyyn, mutta käy siitä ilmi lehtien hieno tumma sävy. Kukka on aika tavallinen liila.

Lisäksi olemme ahertaneet navetan kivimuurin ruusujen poistossa. Ruusut vedettiin ensin maata myöten alas. Sitten ne poltettiin rikkojensa kanssa. Avasin muuria osittain ja laitoin kivien väliin ja alle tuhdisti sanomalehteä. Sen jälkeen leikkasin vielä oksasaksilla palaneita oksan töröjä pois. Sen jälkeen päällystin alueen kuvan multasäkeillä. Lopulta laitoin päälle mustan katekankaan jotta näyttäisi edes vähän siistimmältä. Muurin vierusta saa maatua rauhassa vuoden tai pari, sitten istutan siihen jotain muuta. 

Mielessä on ehkä koristeomenapuu, sirotuomipihlaja tai vastaavaa. Väliin ehkä pionia tai päivänliljaa. Uutta istutetavaa on noin 10 metrin matka, siihen saa mahtumaan taimen jos toisenkin.

#suuntanaomavaraisuus, elokuu 2024, aidat ja rajaukset

 Täällä maaseudulla näkee hyvin harvoin rakennettuja aitoja. Tontit ja piha-alueet ovat laajoja eikä niiden rajaamiselle ole välttämättä tarvetta. Jos aitoja on, niillä rajoitetaan näkyvyyttä tai eläimiä. Meillä ei ole rakennettuja aitoja, istutettuja sen sijaan on. Tai voiko risuaidan lukea rakennetuksi aidaksi, se kun on rakennettu eikä kasvatettu.

Risuaidasta ei ollut tuoretta kuvaa. Se näkyy kuvassa kompostien takana. Aidan tarkoitus on luoda hyvä pienilmasto luumulehtoon. Risuaita jää näin kesäisin sen edessä kasvavan kasvillisuuden peittoon, jos sen haluaisi kuvaan, pitäisi mennä naapurin pellolle.

Varsinaisia istutettuja aitoja meillä ei ole, on vain aidanteita kuten tämä tervaleppäaidanne arboretumin ja pellon välissä. Uuden kasvihuoneen taaksi on istutettu toinen aidanne. Siinä kasvaa tasaisessa rivissä kuusia ja terveleppiä. Lisäksi on tammia, vaahteroita, mäntyjä, koivuja ja muita yksittäisiä puita. Niistä muodostuu joskus vapaasti kasvava aidanne ja suoja pohjoisen tuulilta.

Istutusalueet ovat rajttuina nurmikoista kanttauksilla. Siistin kanttaukset lapion kanssa 1-2 kertaa kesässä. Tänä vuonna saattaa riittää yksi käsittely, yleensä tarvitaan kaksi. 

Jos istutusalue rajoittuu hiekkakäytävään, on se rajattu luonnonkivin. Tällaisista alueista suurin osa on luumulehdossa ja uuden kasvihuoneen luona. Ensin käytin tiiliä, mutta ne murenivat talvien seurauksina. Luonnonkivet pysyvät ehjinä ja muutoinkin soveltuvat tähän maisemaan paremmin. 

Osa istutusalueita on rajattu poluista rungoilla. Tässä käytössä on koivuja, mutta rajaukseen soveltuu mikä tahansa puu. Sopii etenkin metsäpuutarhan henkeen.

Palataan vielä luumuehdon ja kasvihuoneen tienoille. Siellä on alueita rajattu kivimuurein. Sekin tuo kivaa kontrastia ja tilan tuntua puutarhaan. Samalla saa lisää istutusalueita, koska onhan muurien vierustat istutettava kasveja täyteen.

Omavaraisuuspostauksia luotsaavat Tsajut ja Korkeala. Päivitän tähän alle sarjan muut postauksen sunnuntain aikana. edit. linkit lisätty.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/elokuu2024/

Puhetta aidasta, yksi puhuu aidasta, toinen aidanseipäästä, vai miten se sanonta meni?

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää https://paivanpesanelamaa.blogspot.com/2024/08/suuntanaomavaraisuus-elokuu-2024-aidat.html

Urbanfarming https://finlandurbanfarming.blogspot.com/2024/08/suuntanaomavaraisuus-8-2024.html

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2024/08/pensasaidat-luo-suojaa-omavaraisuus.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2024/08/ruosteista-rautaa.html

Pilkkeitä Pilpalasta https://pilkkeitapilpalasta.blogspot.com/2024/08/suuntana-omavaraisuus-elokuu-2024.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2024-osa-8/(opens in a new tab)

Villa Varmo https://www.villavarmo.com/post/aitaamisen-abc-ja-kuinka-ei-ainakaan-kannata-aidata

Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/2024/08/kesan-kuulumisia

Ihan vaan Tiia https://ihanvaantiia.blogspot.com/2024/08/aidat

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo https://korpitalo.wordpress.com/2024/08/04/elokuu-24-aitaaminen/

Malttamaton mieli

 Olen täällä päässyt puutarhatöiden makuun pienen suvantovaiheen jälkeen. Arboretum on siistitty, samoin yläpihan alueet. Seuraavaksi on vuorossa kasvimaa ja uuden kasvihuoneen alueet. Luumulehto saa jäädä siistimättä koska se on menossa uusiksi.

Yläpihan hortensiapuutarha on aikamoinen sillisalaatti. No ne suuret yhtenäiset kasvialueet eivät ole muutenkaan minun juttuni, maailma on täynnä ihanuuksia joita on kokeiltava ja hankittava vain yksin kappalein.

Keväällä tehty ja peitelty jatkopala on selvästi muhinut riittävän kauan. Kasa oli painunut joten arvelin kaiken kasvimateriaalin kuolleen. Ei muuta kuin peitteet pois ja maa esiin.

Ensimmäiset istutuksetkin on tehty. Sain siirrettyä matalia iiriksiä etureunaan. Lisää maksaruohoa puutarhamatkalta ja siirrettyjä pioneja omasta puutarhasta. Kastella on saanut, mutta siihenkin tuli helpotusta taivaalta.

Toisesta suunnasta. Etureinassa näkyy sanomalehteä, se on nurmikon peitteenä ja saa maatua omia aikojaan. Tuohon kohtaan on tuotava maata lisää jotta sanomalehdet peittyvät.

Arboretumissa oli tehtävä sama juttu. Uusi kaistale tuli rajaamaan arboretumia autotallin tiealueesta. Jo alussa huomasimme, että pieni kulkuväylä tai oikotie olisi hyvä olla. Kulkemisen perusteella lohkaisin oikotien aika keskelle kaistaletta. 

Muutama kivi ja betonikivi saavat toimia polkuna.

Tämäkin kaistale on saanut jo uusia istutuksia. Osa siirtoja omasta puutarhasta, osa kesän retkiltä hankittuja. Niistä sitten myöhemmin lisää. Kastella on tätäkin saanut, onneksi tälläkin puolella navettaa kertään sadevettä talteen. Ei ole pitkä matka kantaa. 

Kaistale on jatkoa ennestään olevalle navetan kivimuurille. Kivimuurin muut istutukset kokevat suuren muutoksen ensi kaudella. Hävitän siitä pensasruusut, vain punalehtiruusu saa jäädä. Ruusujen alue peitetään vuorostaan ja sitten joskus saan laittaa tilalle uudet istutukset. Kun on tälläinen malttamaton, niin veikkaan, että ei siinä kauaa mene. Nytkin piti olla kaistele ja jatkopala peitossa ensi vuoteen, mutta en malttanut osottaa siihen saakka. Kitkemistä se tietää, mutta enköhän kestä sen.

Tupsahtaneita

 Onni on oma traktori, ilman sitä olisi jäänyt moni kivihomma tekemättä tässä puutarhassa. Vanha avomalli on vaihtunut tänä vuonna vanhaan koppimalliin, uusi traktori on lisäksi voimakkaampi, sillä saadaan turvallisemmin siirrettyä suuriakin kiviä. Ja kun kerran kiviä riittää, pyysin traktorikuskia heti töihin.

Istutusalueen jatkos sai kolme kiveä koristeeksi. Kivet tuosta painuvat talven aikana maan sisälle niin näyttävät luonnollisemmilta eivätkä taivaasta tupsahtaneilta. Alue on vielä peittämättä, se ei ole kevään työlistalla ensimmäisenä.

Jos meillä kierrätetään kiviä, niin kierrätetään muutakin maa-ainesta. Kottikärryissä oleva aines on viime kesänä isännänhuoneesta poistetua vanhaa lattiaeristettä. Eriste säilöttiin navetan taakse myöhempää käyttöä varten. Se on sellaista erittäin savensekaista hiekkaa. Olen käyttänyt sitä muun mullan ja kompostin kanssa yhdessä. Tässä kertaa käytin sitä navetan kivimuurin jatkeeseen sekaisin puutarhakompostin kanssa. Näin tulee hyvä kasvualusta tuleville istutuksille.

Lopuksi peitin kaiken mustalla kankaalla. Tämäkin saa muhia ensi kesään asti jos suinkin maltan.

Siinä uusi kivimuuri navetalta arboretumiin katsottuna. Pituutta on noin kahdeksan metriä ja leveyttä noin metri. Vaikka tuohon tulisikin puita tiuhaan, niin ajattelin istuttaa siihen kolme koristeomenapuuta. Yhden keskelle ja yhden molempiin päätyihin. Vielä pitää kysyä mitä koneiden käyttäjä on asiasta mieltä, koneilla pitää päästä kulkemaan sujuvasti. Paikka on paahteinen, muu istutus tulee sen mukaan.

Löysin eilen kasvimaalta erilaisia helmililjoja, mistä lie sinne tupsahtaneet. Epäilen muurahaisten kuljettamiksi. Siirsin kaikki parempiin kasvupaikkoihin, tällaiset taimet ovat erittäin tervetulleita.

Puukiipijäksi tupsahtanut Oiva kiittää saamastaan huomiosta. Puutarhakissan elämän opettelu sujuu hyvin, kun on päivän ulkona, nukkuu illan ja yön hyvin oman palvelijan vieressä.

Keltaista kelkan kyydissä

 Olen tietoisesti vältellyt keltaista väriä puutarhassa. Se on vaikea väri ja monesti omaan silmääni liian räikeä. Kesän kuumuudessa huomasin, miten keltainen väri on salaa hiipinyt puutarhan kasvien joukkoon ja vallannut jalansijaa niin, että perääntyä ei voi. Puutarhurilla on ilmeisesti pää pehmennyt ja asenne keltaiseen on muuttunut sallivammaksi, olkoot kun kerran ovat tänne asti tulleet.

Tämä keltainen päivänlilja suorastaan ilkkuu minulle. Ähäkutti, valitit oranssista niin sait keltaisen tilalle vaikka muuta väriä valitsit. Olkoot, kun on kerran tänne asti kulkeutunut Hollannin peränurkan laarista.

Hienostunutta sitruunaa loistokurjenmiekassa. Kuten niin monet keltaiset, tämä on ostettu valkoisena. Tästä oikeasti tykkään, tuollainen hento keltainen on hieno väri puutarhassa ja sopii monen muun värin kanssa yhteen.

Sinisten tarhakurjenmiekkoja reunalla kasvoi yhtäkkiä tämä keltainen. Mistä lie tullut. Siirsin pois, erikseen, omalle paikalleen.

Itsestään kivimuurin koloon tullut keltamaksaruoho. Oikea talonvaltaaja. Oikeastaan ihan älyttömän hyvä pari taustalla pilkottavalle verikurjenpolvelle. Tätä voisi levittää saman kivimuurin muihinkin koloihin.

Kelkkoen kesään. Kelkan kyydissä keltaiseksi muuttunutta samettikukkaa. Lajike on 'Strawberry Blonde' joka kukkii ensin punaisena ja kukan väri muuttuu vanhetessaan keltaiseksi. Ihan sallittu muutos. Kaverina on lohenpunaista krassia joka tosin ei vielä kuki.

Keltainen on vallannut ruusutkin. The Pilgrim on tämän kevään hankintoja, ostin sen itselleni äitienpäivälahjaksi. Syntymäpäivälahjaksi voisi ostaa toisen keltaisen ruusun ja kolmannen joululahjaksi. 

Keltakurjenmiekka oli jopa ostoslistalla, mutta sainkin sitä Vaalean vihreää-puutarhasta. Sille oli loistava ja aina vähän kostea paikka tiedossa kallion kupeessa kuution vesisäiliön lähettyvillä.

Kullero, niin keltainen kun olla ja voi, mutta ei tätä voi olla rakastamatta. Tämän yksilön toi äitini ystävänsä puutarhasta tuliaisena Lapista. En uskalla tarkistaa onko menehtynyt tähän kuivuuteen. Jos ei ole, on tiedossa paikan vaihto.

Keltainen kiipeilee ja juonittelee itsensä jopa pioneihin. 'Bartzella' on vastustamaton. Niitä on kaksi kappalein, mutta toinen pensas ei ole kukkinut vielä koskaan.

Eilen lauantaina saatiin 40mm vettä. Osa tuli melkoisen rankasti maahan ja hetken pelkäsin kuinka puutarha tulvii. Pahemmalta säästyttiin eikä ukkosmyrskyt osuneet kohdalle.

Ikkunoita puutarhassa

 Puutarhaeloa-blogin Riitta postasi puutarhansa ikkunoista, eli aukoista jotka toimivat puutarhan ikkunoina. Samalla hän haastoi meitä muita kertomaan oman puutarhan ikkunoista. Tässä tulee Arvilan puutarhan ikkunoita.

Kuva on jonkun vuoden takaa mutta ikkunan maisema on edelleen (lähes) sama. Meillä piha ja puutarha jakaantuvat yläpihaan ja alapihaan. Yläpiha on koristepiha, siellä on vain perennoja ja muita istutuksia. Kasvimaat, kasvihuoneet ja muuta laajemmat alueet kuten luumulehto keskittyvät alapihalle, eikä niitä näe suoraan yläpihalta. Yksi näkymä kasvimaille avautuu rinnepuutarhan läpi.

Tämäkin kuva on parin vuoden takaa mutta se kuvaa hyvin yläpihan maisemaa pionipuskan läpi katsottuna. Aitan takana on uusi kasvihuone ja puutarhan uusimmat alueet.

Uuden kasvihuoneen tienoolla on vielä kovin avointa ennen kuin puut kasvavat kunnon mittoihin. Silti 'Hopa' antaa jo hyvää osviittaa tulevista maisemista, kasvihuonetta voi katsoa puun alta kivipolkua seuraten.

Vanhan kasvihuoneen humalaportti on ikkuna kasvihuoneeseen ja kasvimaalle erottaen ne nurmialueesta.

Kesäinen yläpihan taukopaikka jää sopivasti katseilta piiloon. Sen huomasi myös Alma-kissa joka totesi, että pöydältä on hyvä tarkkailla huomaamattomasti ympäristöä.

Yksi lempi-ikkunoista näyttää maiseman navetan kulmalta alas kasvimaille ja kasvihuoneille. Maisema avartui huomattavasti lisää kun tuolta horisontissa siintävän pellon reunasta kaadettiin pusikot pois. Nyt näkyy kauas metsäalueille saakka.

Uusi hortensiapuutarha toi puutarhaan paljon lisää ikkunoita. Tämä on suosikkejani, näkymä polulta hortensiapuutarhaan.

Arboretumin maisemista ja ikkunoista voisi tehdä oman postauksen. Huomasin ottaneeni niistä ihan liian vähän kuvia. Kunhan köynnöskaaren köynnökset sitten joskus kasvavat tuuheiksi, tulee tähänkin mielenkiintoinen ikkuna.

Löysin kivipuron yli menevästä sillasta ja ruusuportista vain keväisen kuvan. Kesällä tuosta näkyy vain vähän läpi ja se on kuin pieni tirkistelyaukko puutarhaan, etenkin sillan toisella puolella seistessä.

Keskelle arboretumia on muodostunut käytävä, sitä kävellessä avautuu koko ajan eri maisemia ja istutusalueita. Yritän tallentaa muistiini, että arboretumista ja sen näkymistä voisi kuvata pienen videon ensi kesänä.

Yksi suurimmista ikkunoista avautuu kun seisoo melkein tontin laidalla ja katselee ylös talolle ja puutarhaan. Kivimuurit nurmikäytävän ympärillä, koivut, aitta ja muut istutukset rajaavat katseelle sopivan tilan ja sen tilan päädyssä häämöttää talo. Taloa ei paljoa kuvassa näy mutta kyllä se siellä on, kasvillisuuden takana. Tätä näkymää rakastan ja siihen on hyvä päättää postaus puutarhan ikkunoista.