Huomenna keskiviikkona on lomat ja pyhät ohi. Alkaa arki ja työnteko, normaali syöminen ja herkkujen välttäminen. Ja kunhan vuodenvaihde on ohitettu, alan odottaa kevättä ja tulevaa puutarhakautta.
Tänään oli pakko päästä ylös sohvan pohjalta ja tein kierroksen puutarhassa vaikka sainkin kahlata umpihangessa.
Koko puutarha on runsaan lumen peitossa. Se on hyvä sillä sääennuste lupaa kiristyviä pakkasia.
Kasvihuoneessa oli kaikki hyvin. Yritin tihrustella viiniköynnöksen silmuista onko se vielä hengissä. Tulin lopputulokseen joka puoltaa hengissä olemista. Miehen mielestä sille tulisi viedä viltti varpaiden päälle, mutta minä emmin, köynnöksen kun pitäisi oppia pärjäämään itsestään.
Viime talvena Ilo ruusu syötiin tapille. Nyt heitin sen päälle epämääräisen kanaverkon palasen ja verkko on suojannut ruusun jänisten hampailta, ei ole edes yritetty syödä tai kaivella ruusua lumen alta esiin.
Oiva-pennun joulu meni hyvin. Se riehui aattona aamupäivän niin, että nukkui jouluaterian ja lahjojen avaamisen ajan mikä oli oikein hyvä juttu, saimme hoitaa nuo jouluperinteet rauhassa. Tänään oli ensimmäinen kerta kun Jalo ja Oiva nukkuivat näin lähekkäin. Muutenkin toimeen tullaan erinomaisen hyvin. Jos Jalo haluaa olla rauhassa, se tietää mennä nuorimman pojan huoneeseen omaan rauhaansa ja silloin Oiva ei pääse sinne.
Ostin netistä ennen joulua itselleni kirjonta-aiheisen kirjan. Tätä ei saa enää uutena, mutta löysin version jota ei kai ole koskaan luettu, se on kuin uusi. Ja tietysti sain kirjasta inspiraation.
Isännänhuone on kaivannut sohvatyynyjä. Löysin Iskun tehtaanmyymälästä hienoa villasekoitekangasta juuri sopivassa värissä ja keksin heti, että teen kankaasta pari sohvatyynyä. Enempää siitä ei olisi saanutkaan, sillä kangasta oli jäljellä enää pieni pala. Vähän harmitti, jos tätä olisi löytynyt kunnolla, olisin ommellut juuri tästä kankaasta isännänhuoneen verhot.
Kirjasta löytyi iiris-kuvio jonka kirjailen toiseen tyynyistä. Väreinä on vihreä ja terrakotta. Hieman huomaan kirjontataitojeni olevan ruosteessa, eikä kaikesta voi syyttää pientä joka paikkaan nenäänsä työntävästä nelijalkaisesta. Kunhan saan kirjailun valmiiksi, lupaan siitä kuva vaikka en todellakaan ole tyytyväinen tekeleeni laatuun.
