tiistai 12. joulukuuta 2023

Alma

 Alma

 25.5.2014 - 11.12.2023.

Eilen oli ihan hirveä päivä. Vein Alman lääkäriin hengityksen rohinan vuoksi. Kotiin tulin eutanasian saaneen kissan kanssa.

Almalla alkoi viikonloppuna kova rohiseva hengitys. Söi ja joi normaalisti ja kävi hiekkalaatikolla joten en vienyt sitä viikonloppuna päivystykseen. Maanantaina en enää odotellut vaan vein kissan lääkäriin ajatukselle, että tulee antibioottia tai kortisonia ja homma on siinä.

Ei ollut. Ensin suljettiin pois sydänvika. Se olisi ollut helpotus, sillä sydänvika pysyy yleensä kurissa lääkkeillä. Seuraavaksi epäiltiin kasvainta keuhkoissa. Siinä kohtaa sanoin, että nyt ei pitkitetä asiaa sillä lopputulos olisi sama diagnoosin jälkeen, eutanasia.

Alma syntyi Iineksen viimeiseen pentueeseen. Pentu jäi meille tuon kauniin otsatäplänsä vuoksi. Ja kaunis kissa Almasta kasvoikin. 

Alma sai viettää vapaasti ulkoilevan puutarhakissan elämää. Kolmet pennut syntyivät ja sen jälkeen alkoi rauhallinen sinkkuaika. Viimeiset pari vuotta sisäelämä kiinnosti ulkoelämää enemmän.

Syliaikaa onneksi ehdittiin viettämään paljon. En tiedä kuinka selviän tämän yli. Ensin kesällä Iineksen häviäminen ja nyt tämä, täysin yllättäen tullut Alman menetys. Ei ketään enää naukumassa ja kantamassa leluja, ei sylikissaa tai uunin päällä kehräävää karvakasaa. Ei öisin jalkojen päällä nukkuvaa kissaa, ei talon vahtia ja uskollista ystävää.
Jalo sai haistaa Alman ruumista kun palasimme kotiin. Illalla Jalo oli kovin levoton ja sillä onkin nyt ensimmäistä kertaa elämässään tilanne, että on talouden ainoa kissa. Ei ole enää emoa tai emon emoa seurana.

Tuska ja ikävä, ja ahdistus Alman menettämisestä on jotain jäätävää.

Vaikka tiedän, että ajan kanssa helpottaa, nyt ei tunnu yhtään siltä.

19 kommenttia:

  1. Voi surku! 😢 Pahoittelut ystävän menettämisestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Joululainen. Tuska on kova sydämessä. Alma oli ystävistä parhain.

      Poista
  2. Lemmikin menettäminen on aina varmasti kova paikka. Onneksi aika auttaa pahimpaan ikävään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kova ja tällä kertaa kun ei voinut varautua, tuntui, että tuli ihan liian nopeasti.

      Poista
  3. Voi, miten surullista. Oli kissoja yksi tai viisi, rakkaita jokainen.

    VastaaPoista
  4. Voi, miten ikävä asia. Kepeät mullat Almalle. Ikävä almasta on teillä kaikilla valtavan suuri,voimia!

    VastaaPoista
  5. Olipa surullinen juttu ja vielä näin joulun alla. Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, enkä pääse hukuttamaan suruani puutarhaan. Onneksi olen lähdössä parin päivän työmatkalle. Hiljaiset hetken kotona ovat pahimpia.

      Poista
  6. Voi, kuinka surullista. Voimia sinulle ja hyvää matkaa Almalle. Onneksi ihanat muistot pysyy aina, ja tuska helpottaa pikkuhiljaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surullista on ja koville ottaa. Kaikki kotona muistuttaa Almasta. Myös Jalo reagoi, ei syö kunnolla ja on välillä levoton, ei ole tottunut ettei ole kissaa kaverina.

      Poista
  7. Voi mikä suru siellä on! Tämä on se lemmikin omistajan kääntöpuoli. Voimia sinulle ♥️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on se kääntöpuoli, sitä ajattelee, että yhteistä aikaa on edessä vuosia ja sitten se loppuukin yhtäkkiä. Alma oli rakastettu kissa ja Almaa rakasti suuri joukko läheisiä.

      Poista
  8. Tämä on ihan kamalaa. Nuoren kissan (Alma ei kuitenkaan millään lailla iäkäs ollut) on ihan hirveän vaikea hyväksyä. Muistan sen tuskan edelleen Viljon kanssa, joka kuoli tapaturmaisesti vain 2-vuotiaana. Edelleen kaipaan Viljoa ja mietin, että se voisi olla vielä elossa ja maata vieressäni sängyssä onnessaan läheisyydestä. Tuntuu, että siitä on vaikea päästä yli, edes siihen tilanteeseen, että voi hyväksyä ja siirtyä vain suremaan. Suru ei sitten varmaan ikinä lakkaakaan, niin rakkaita nämä karvakaverit ovat.
    Toisaalta minulle ei ikinä olisi tullut Ransua, jos Viljo eläisi.
    Alma oli tosiaan tavattoman kaunis. Ja selvästi hyvin seurallinen, ihana kaveri kaikessa sinulle. Tyhjältä tuntuu niin kotona kuin sydämessäkin. Ihanasti sanot, että Alma oli ystävistä parhain <3
    Tuntuu niin epäreilulta, että sinulla on kaksi todella raastavaa kissaystävän menetystä nyt samana vuonna. Erilaiset, mutta kumpikin äärimmäisen kuluttavat ja surettavat.
    Voimia ja myötäelämistä valtavaan suruun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila. Huomaan, että tuskan laantumisessa suruksi auttoi kun oli pari päivää pois kotoa missä Alma oli joka tilanteessa mielessä. Alma kun yleensä oli siellä missä minäkin ellei sitten nukkunut rauhassa jossain syrjemmässä.
      Iineksen menettämisen jälkeen tämä tuli ihan liian nopeasti. Iinestä en osannut edes surra koska minulle Iines on jollain tasolla edelleen elossa, tässä tuli siten ehkä samassa itkettyä myös Iineksen menetys.

      Poista
  9. Voi, Alma! Luopuminen on niin tuskallista.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteista :)