Tammikuu on uusi maaliskuu

 Melkoinen epätalvi saatiin tällä kertaa. Tammikuun sää on ollut kuin yleensä maaliskuussa, vain aurinkoa on puuttunut. Täällä II-vyöhykkeellä lumet tulevat ja menevät. Välillä sataa vettä ja kaikki on jäässä. Tällä hetkellä kaikkea peittää sentin lumihuntu, mutta jo huomenna tilanne voi olla toinen. Tosin nyt näyttää siltä, että helmikuu alkaa pakkasjaksolla. Sekin käy, kunhan ei sataisi vettä.

Revin syksyllä pihapadasta kaikki tuoksuherneet pois, olivathan ne jo ruskeat ja kaikkensa antaneet. Juurelle jäi pari itsestään kylväytynyttä uutta taimea. Olen seurannut niiden elämää koko talven. Edelleen ovat hengissä vaikka pakkanen on käynyt korkeallakin, tosin silloin olivat lumipeitteen suojassa. Jos nämä selviävät kesään asti, on tapahtunut suuri ihme. Talvehtinut tuoksuherneen alku. Taidan heittää lunta niiden päälle ja hitusen avittaa talven kestämistä.

Lumettomasta maasta on aikaa tehdä löytöjä kun muutakaan tekemistä puutarhassa ei ole. Itsestään levinnyt sinivuokko ilahduttaa. Jokohan se tänä vuonna kukkisi? Tätä en henno siirtää, jos tuossa rutikuivassa rinteessä on lähtenyt kasvuun, niin todellakin saa jatkaa kasvuaan siinä.

Osa nurmialueista on luistinkenttänä. En lähtenyt tarpomaan tuonne edes nastat kengissä vaan kiersin suosiolla helpompaa reittiä. Kaikki kasvit kasvavat kohopenkeissä joten niiden puolesta en ole huolissani. 

Hortensiapuutarha on melkein lumeton. Se ei ole kovin yllättävää sillä alue sulaa keväisin ensimmäisenä. Täälläkään pahin jäätilanne ei ole istutusalueilla vaan nurmikolla. Nurmikoiden kohtalosta en jaksa huolehtia, ne kyllä korjaavat nopeasti itsensä jos joutuvat jään tuhoamiksi.

Arboretumissa on eniten lunta. Sielläkin on paljasta, koko tervaleppien rivistö on ilman lunta. Kuvan alaosan jääkenttä on jokavuotinen näky, siihen valuu paljon sulamisvesiä.

Japaninkääpiökirsikka 'Kojo-no-mai' on kotiutunut mukavasti. Se kasvatti kesän aikana mukavasti kokoaan ja kaikki uudet versot näyttäisivät olevan elossa. Pala lakanaa ei ole pakkassuojana vaan se suojaa polttavalta kevätauringolta ja tuulelta. Pienesti pitää auttaa kirsikkaa selviämään täällä pohjolan kalseissa oloissa.

Huomenna hypätään helmikuuhun. Se tietää lisää kylvöjä ja ehkä joitain puutarhasuunnitelmia.

Uutta elämää ikkunalaudalla

Minulla on ilo kertoa onnistuneista siemenkylvöistä. Enkä tällä kertaa tarkoita vain tomaatteja ja paprikoita, nekin onnistuivat tällä kertaa hyvin. Ehkä nyt on otollinen vuosi siementen kasvaa, tai sitten ovat olleet erityisen hyvin pölyttyneitä kukintavaiheessa. 

Huomasin pari viikkoa sitten, että ritarinkannuksen varsia on jäänyt pystyyn talvetörröttäjiksi. kokeilin onko varsien siemenkodissa siemeniä ja olihan niissä. Keräsin siemenet talteen ja heitin ne multaan. ja tietysti oikein pieneen purkkiin koska ei ne kuitenkaan idä. Ja kuinkas kävikään, taisi itää lähes jokainen siemen. Nyt on tulossa sinisiä ritarinkannuksia reilusti.

Löysin varastoistani pussillisen kärsämön siemeniä, lajike 'Serise Queen'. Näilläkin hyvä itävyys.

Pensastomaatit ovat vielä todella pieniä. Vaan eipä niillä ole kiirettä, kevät ei nyt tunnu lähtevän kunnolla käyntiin.

Salkoruusut. Oikeassa reunassa on lajikette 'Nigra'. Viimeksi kun kylvin niitä, siemenet eivät itäneet millään. Nyt saman pussin siemenet itivät hyvin. Ehkä niitä pitää hillota ja vanhentaa pari vuotta, että saa hyvän itävyyden.

Samettikukat itivät kohtuullisen hyvin. Olen jo monta vuotta kerännyt siemenet talteen omista kasveista. Ja todennut, että siemeniä kannattaa kylvää reilusti. Tarvitsen paljon kasveja kesäkukiksi ja siementen itävyys on ehkä jossain 40 - 50 % luokkaa, joinain vuosina vieläkin alhaisempi.

Esikot ovat vielä itämättä, samoin kultasade ja peikonkello. Karhun- ja väinönputken purkeissa ei niissäkään näy vielä mitään. Tosin ne ovat vielä kylmäkäsittelyssä kasvihuoneessa enkä odotakaan mitään näkyvää ennen kun sää lämpenee. 

Seuraavaksi pitäisi koulia osa tomaateista ja kelloköynnökset suurempiin purkkeihin. Multa omassa puutarhassa on jäässä ja sama oli puutarhaliikkeessä kun kävin kysymässä multaa. Enpä tajunnut viedä syksyllä pari säkkiä suojaan navettaan, sieltä olisi voinut tuoda jäisen säkin sisälle sulamaan, nyt säkit ovat taivaan alla toisiinsa jäätyneinä.

Luova tauko puutarhaan

 Puutarhatöiden suhteen on menossa pieni tauko, ihan vain polven takia jota kiusaa nivelrikko taas normaalia enemmän. Ja toinen syy on tämä kuivuus, meillä ei ole taaskaan satanut hetkeen ellei lasketa yhtä milloin tai kahden sadetta mukaan. Ei kasva edes rikkaruohot niin ei tarvitse kitkeä. Muutamia siirtoja ehdin aloitella ennen polvivaivan pahenemista, mutta nekin saavat odotella viimeistelyä sateita, en halua käyttää aikaani ja voimia ylenpalttiseen kasteluun omasta kaivosta huolimatta.

Uuden hortesiapuutarhan ja metsän rajasta tuli oikein kaunis ja sopusuhtainen. Tulevaisuudessa maa on tuosta mullalla, nyt siinä on kate sanomalehden päällä jotta alla kasvavat rikat kuolevat omia aikojaan pois. Lisää kasveja mahtuu, mutta katteen ansiosta voin hankkia niitä pikkuhiljaa harkitusti tai näin harhaisesti kuvittelen. Kun pääsen taimimyymälään tai löydän aletaimia, niin kaikki harkinta ja suunnittelu unohtuu sen sileän tien.

Hortensiaputarhan valkotäpläimikät voivat erinomaisen hyvin. Toista on luumulehdossa jossa on aivan liian aurinkoista ja paahtavaa valkotäpläimikälle. Harkinnassa on siirtää  kaikki taimet sieltä pois tänne hortensiapuutarhaan. Polun toiselle puolelle voisi tehdä tasaisemman rivistön.

Ihana nimetön laukkani kukkii sittenkin vaikka aluksi näytti ettei yhtään kukkavanaa ole nousemassa. Siementaimia saisi tulla jotta saan tätä levitettyä.

Tänä vuonna en löytänyt kuin kaksi jättikarhnputken angelica gigas taimia. Molemmat tai ainakin tämä suurempi yksilö kukkii tänä vuonna. Koko on todellakin jätti, korkeutta alkaa olla puolitoista metriä. Yritän muistaa kerätä osan siemenistä talteen esikasvatusta varten, siemenet näyttävän itävän meillä heikosti luonnollista tietä.

Tänä vuonna on ollut maltillinen liljakukkojen vuosi. Tarkistan silti liljat päivittäin. Kukkoja en ole nähnyt mutta munoa ja toukkia on löytynyt. Listin ne heti pois niin uusi liljakukkojen sukupolvi ei pääse kasvamaan.

Tästä kasvista kuulette vielä lisää kunhan sitä alkaa kukkia enemmän tämän yksittäisen kukan kaveriksi. Kyseessä on scabiosa atropurpurea 'Cherry Red' koreatörmäkukka joka on kesäkukka eli todennäköisesti ei talvehdi. Väri on kuitenkin sen verran upea, että olen valmis esikasvattamaan tätä toistekin. Uskoisin tämän olevan myös pölyttäjien mieleinen. 

Puutarhaisaa viikonloppua kaikille.

Rentoutumista, retki ja remonttia

Siinäpä sitä on tämän viikon touhut. Avoimien Puutarhojen jälkeen en ole tehnyt puutarhassa mitään muuta kuin kastellut kasvihuonetta ja kerännyt kurkkuja. Keskiviikkona lähdin käymään siskolla josta teimme retken Kuopioon ja Valamoon. Maanantaina aloitimme isännänhuoneen remontin ja  siitä on tulossa oma postauksensa kunhan ehdin. On nähkääs ollut vähän kiirettä näin lomalla.

Kasvimaan pioniunikot ovat poksahtaneet kukkaan pienen reissuni aikana.

Pioniunikoita on pieni pelto sillä en raaskinut kitkeä yhtään taimea pois kasvimaalta. Jossain tuolla välissä ovat herneet ja lehtikaalin taimet.

Tummempi pinkki teema löytyy uuden kasvihuoneen vierestä. Liljat olen ostanut Lidlistä ja voin todella suositella niitä. Ne myydään syksyllä kuuden kappaleen paketissa melkein kukkivana. Todella kaunis väri ja mukavan matala lilja joka näyttää kestävän hyvin savimaata. Tänä vuonna aurinko on haalistanut voimakkaasti liljojen väriä, oikeasti on tummempi. Maksaruohon olen nyppäissyt arboretumista jossa sitä kasvaa enemmänkin. Tykkään tämän väristä todella paljon.

Koreanneilikka on mielestäni sellainen joka ei talvehdi, mutta niin vain useampi taimi talvehti ja aloittelee kukintaansa. Värit ovat aika ärtsyt, mutta perhoset tuntuvat tykkäävän. Tällä kertaa ei tullut yhtään perhosta kuvaan, eivät vielä ole löytäneet neilikoita.

Nämä matalat punaiset liljat on siirretty vähän matkan päästä, toiselta puolelta kasvihuoneen aluetta. Olivat jotain muuta kuin mitä ostin, mutta tällä kertaa se oli vain hyvä, sain kauniimmat ja paremmat liljat kuin ne mitä luulin hankkineeni. Olen siis erittäin tyytyväinen tähän "virheeseen". Maksaruoho on ällistyttävä. Ostin sitä viime syksynä yhden taimen Mustilan taimipäivästä. Toin taimen kotiin ja jaoin sen tähän kolmeen osaan. Olin ihan varma keväällä, että kuollut on. Eipä ollut vaan lähti siitä ajatuksenaan valloittaa koko maailma. Enpä ole toista yhtä voimakkaasti kasvavaa maksaruohoa tavannut. Onko se sitten hyvä vain huono asia, en osaa vielä sanoa. Toistaiseksi olen pitänyt tästä maksaruohosta nimeltä sedum ochroleucum 'Red Wiggle'.

Tuoksuherneet eivät ole ihan yhtä muhkeat kuin viime kesänä mutta kyllä nytkin kokoa löytyy. Kituivat silloin kesäkuun kuivuuden aikaan, nyt tuntuvat kasvavan vielä kun on ollut enemmän vettä saatavilla. Tähän tuli näköjään enemmän tummaa tuoksuhernettä kuin kirjavaa. Se on aina mistä sattuu ottamaan siemeniä talteen, en merkitse näitä langoilla tai muilla vastaavilla konsteilla.

Nyt taidan mennä muiden blogien pariin ennen saunaan lähtöä.

Inventaario jatkuu, vuorossa kukat

 Ei ollut tarkoitus kasvattaa yhtään esikasvatettavien listaa, tai minkään kylvöjen listaa, mutta kun tuli matka Riikaan, niin tiesin heti tekeväni siemenhankintoja. Tilaisuus ei tule toistumaan ihan äkkiä uudestaan. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, on meillä alkukesästä keskimmäisen pojan ylioppilasjuhlat. Niiden takia en ajatellut tehdä mitään suurkylvöjä tänä vuonna, itse juhliin menee aikaa mutta myös niihin valmistautumiseen. Sitten iski ahneus, kyllä minä ehdin, hyödynnän kasvihuonetta, aloitan ajoissa jne. 

On jo pitkään tehnyt mieli kokeilla kelloköynnöstä itse kasvattaen. Syksyllä löytyi siemeniä -70% alesta, siinäpä hyvä syy aloittaa kokeilu. Pusseista on päiväystä jäljellä reilusti joten osan voi säästää myöhemmäksi.

Punahattu on aina riski. Talvi 2021-2022 vei suurimman osan punahatuistani ja nekin mitkä selvisivät, nousivat todella myöhään. Kokeillaan siemenkasvatusta, tuottaisivatko siten saadut taimet paremman kasvutuloksen ja eloonjäämisprosentin.

Salkoruusut eivät ole minulla pitkäikäisiä, jotkut kestävät yhden kesän toiset pari kolme. Nigraa kasvatin jo viime keväänä, vaati kaksi kylmäkäsittelyä ennen kuin sain siemenet itämään. Nyt olen eniten innoissani kerrotuista keltaisista, toivottavasti ovat helpompia itämään kuin Nigrat. Yleensä en kylmäkäsittele salkoruusujen siemeniä sillä itävät herkästi muutenkin.

Sekalainen  osasto on todellakin kaikkea sekalaista. Näistä kaikkia en välttämättä kylvä vielä tänä keväänä. Riippuu tilan määrästä tai sen puutteesta sekä omasta innosta. Etusijalla tilan ja ajan suhteen ovat kasvihuoneiden tomaatit ja kurkut.

Esikkoja sen sijaan mahtuu aina. Viime kesänä osa esikkokylvöksistä onnistui loistavasti, osa meni täydellisesti mönkään. Kernaasti ottaisin näistä kaikista uusia kaunottaria puutarhaan.

Lisäksi tulevat yksivuotiset kasvit, krassit, kiinanneilikat, tuoksuherneet ja samettikukat. Niistä kaikista keräsin siemeniä talteen ja ne saavat olla osaltaan ensi kesän kesäkukat. Voi olla, että ylppäreihin on jo jotain laitettava, katsotaan lähempänä onko orvokki hyvä vaihtoehto vai joku muu. Niitä en kuitenkaan kasvata itse.

Että onhan sitä taas kohta tungosta pöydillä ja tasoilla, sen jälkeen tungosta kasvihuoneissa ja navetan seinustalla. On tämä kuitenkin kaiken työn ja vaivan väärti. Muistan kun loppukesästä laitoin itse siemenestä kasvatettuja esikon taimia maahan ja olin onnellinen, kymmeniä taimia vaikka ajattelin, että jos nyt pari tulee niin olen tyytyväinen.

Valmistautumista kevääseen

 Talvi vyöryy päälle kylmän sään välityksellä. Talon uuneja saa lämmitellä joka päivä, kissanluukut ovat kiinni ja puutarha on vaipunut lepokauteen.

Kevääseen varustautuminen tapahtuu hyvissä ajoin, kuten keräämällä puutarhan antimien siemenet talteen. Tänä vuonna ehdin kerätä jotain, osa jäi edellisten vuosien tapaan kylväytymään itsestään.

Taaimmaisessa paperipussissa on kehäkukan siemeniä. Niitä keräsin talteen vähän sillä tallella on vielä edellisvuotisia. Keijunkukan siemeniä keräsin talteen ensimmäistä kertaa, osan levitin suoraan maahan. Härkäpapuja tuli paljon, samoin pioniunikon siemeniä. Tuoksuhernettäkin on reilusti, edelliset kylvin tarkoituksella kaikki pois. Saila tarkoittaa alunperin Saaripalstan Sailalta saatujen siementen jälkeläisten siemeniä.

Väinönputken siemenistä osan kylvin suoraan maahan ja osan kylvän keväällä. Se tarvitsee kylmäkäsittelyn. Paprikoistakin otin siemeniä talteen, hauska nähdä toisen polven jälkeläisten satoa, onko samaa kuin alkuperäinen suippopaprika. Osan tuoksuherneistä sain ehkä pidettyä puhtaana, niistäkin on siemeniä tallessa. Ja kärhö 'Abundance', sitäkin kylvän alkuvuodesta jääkaappiin kylmäkäsittelyyn. osan kokeilen ilman kylmäkäsittelyä.

Kaksi astiaa oxalista muistin nostaa turvaan pakkasilta. Ämpärissä on punakukkaista ja kattilassa valkokukkaista. Nyt ovat kuivuneet sen verran, että edessä on siirto pimeään ja viileään huoneeseen odottamaan kevättä. Punakukkaisen oxaliksen mukuloita onkin ostettava keväällä lisää, yksi ämpärillinen ei riitä mihinkään.

Olin muutaman päivän kouluttautumassa Helsingissä. Kotiin tultua oli hieman riitaa siitä kumpi tytöistä saa olla kanssani sohvalla. Yhtäaikaa ei voi olla. Alma voitti ja Iines väistyi. Iineksen kanssa syödään aamupala yhdessä joka aamu, siihen Alma ei edes kuvittele pääsevänsä mukaan. Kummallakin on omat rytmit ja mielipaikkansa.

Pieni paluu kesään

 Sain Pirjolta Puutarhaterapiaa-blogista haasteen postata kuusi kuvaa kesästä. Kiitos Pirjolle, olipa ihana palata tietokoneen uumeniin kesäkuvien pariin. Rajasin kuvat niin, että kesäkuusta on kolme kuvaa ja toiset kolme heinäkuusta. Sitten tulikin se vaikein osio, valita vain kuusi kuvaa sadoista kesä- ja heinäkuun kuvista. 

Kesäkuu

Kirsikkapuiden kukat, alkukesän heleä vihreys, taivaan sini ja ihmeellinen valo. Se kuvaa ehkä parhaiten kesäkuun alkua.

Viime kesäkuusta jäi mieleen kellukat. Ne kukkivat runsaimmin kuin koskaan ennen. Kuvan 'Mai Tai' kukki monta viikkoa.

Kasvihuoneen kausi alkoi toukokuussa, kesäkuussa korjattiin ensimmäistä satoa, kasvihuonekurkkuja.

Heinäkuu

Heinäkuussa kaikki on vähän överit ennen kuin tulee elokuun nuutuminen. Liljat loistossaan, ensi vuonna näistä osa on siirretty toiselle paikalle.

Iirikset ovat rakkaita, niistä 'Red Zinger' on yksi rakkaimmista. Heinäkuussa ei paljoa sadetta saatu, tämä lienee yksi niistä harvoista sateen jälkeen otetuista kuvista.

En osannut päättää laitanko viimeiseksi kuvaksi kuvan tuoksuherneistä vai kasvihuoneesta. Löytyi kuva jossa on molemmat. Tästä lähtien kasvatan tuoksuherneitä vain maassa, en ruukussa. Näin komeasti eivät ole koskaan ruukussa kasvaneet. Siemeniä on tallessa ensi kesää varten iso pussillinen.

En laita haastetta eteenpäin, tämä on kiertänyt jo aika monessa blogissa. Mutta jos ei ole vielä kohdallesi osunut niin nappaa tästä, ja jaa meille omat kuusi kesäistä kuvaasi.

Hetken helpompaa

Koska Avoimia Puutarhoja varten tulee nypittyä puutarha hyvään kuntoon, on siellä nyt vähän tekemisen puutetta. Ja ei, älkää ottako kirjaimellisesti, elokuu ja satoaika ei todellakaan jätä ylimääräistä vapaa-aikaa. Tarkoitan tässä kohtaa kitkemistä ja sen sellaista puutarhan normaalia ylläpitoa joista saa hetken verran lomaa. Ja koska se taasen on yksi lempipuuhista puutarhassa, on nyt sitten muka tekemistä vähemmän. 

Jättiverbenat ovat jo kaksi kesää olleet puutarhassani itsestään vaeltavia kasveja. Eli siementävät syksyllä ja keväällä niitä putkahtelee sitten sieltä ja täältä ja yleensä aina väärään paikkaan. Kuvan yksilöt kasvavat kasvihuoneen kivipolulla mutta en raaski kitkeä niitä pois kun muitakin kulkureittejä on. Ihmeellistä oli se, että kestivät jopa viime talven.

Kaukasiantörmäkukka on ihastuttava. Tätä olisi ehdottomasti kasvatettava lisää. Tämän yhden ja ainoan yksilön olen kasvattanut itse siemenestä. Myöhemmin pitää muistaa kerätä siemenet talteen, josko onnistuisin lisäämään toisen kasvin.

Joka vuosi ihmettelen yläpihan tuoksun alkuperää. Ja sitten havaitsen 'Salmon Orange' liljan olevan kukassa. Tässä on oikeasti todella voimakas tuoksu. Eilen illalla kun ei tuullut yhtään, niin tuntui, että tuoksu leijailee kaikkialla. Ja jopa minun nenässäni vakka hajuaistini on edelleen vaurioitunut koronan takia. Kuvaan otin tarkoituksella oranssin tiikerililjan, sopii hajuliljan väreihin.

Toiset lilat eivät taasen tuoksu miltään kuten nämä punaiset korkeat liljat. Näiden suhteen liikutaan hieman mysteerien alueella. Mielestäni en istuttanut tällaisia mutta saatoin istuttaakin, muistiinpanot ovat heikonlaiset. Matalammat vaaleanpunaiset ovat jo kukkineet. 

Punahattuja kukassa. Ostin keväällä Lidlistä muutaman juurakon ja pari niistä säilyi alkukesän helteissä hengissä. Eivät kylläkään ole sitä mitä piti mutta tässä kohtaa ei haittaa. Taustalta voi bongata Alman, kissa oli taas harvinaisen rohkea ja vietti aikaansa kanssani puutarhassa. Kasvihuoneelle saakka ei ole montaa kertaa uskaltautunut. 

Keväällä oli siemenvarastojen loppuunkäyttö. Sieltä löytyi vielä muutaman vuoden takaa Latvian tuliaisina kiinanneilikan siemeniä. Kylvin ja itivät loistokkaasti. Ja ai että tykkään näistä sävyistä. Tämän taidan lisätä kesäkukkien valikoimiin. Sopii myös perennamaan täytteeksi vaikka yksivuotinen onkin.

Siirtelin päivänliljoja oikein urakalla. Yksi siirretyistä oli tämä, nyt kukkiva kaunotar. En muista lajiketta tai voi olla ettei sitä edes ole ostaessa ollut. Tunnistatko mikä on kyseessä. Talvella taidan järjestellä muistiinpanoni paremmin, olis helpompi löytää kadonneet nimet edellyttäen niiden olevan ylhäällä.

Jos puutarhassa on hetken helpompaa niin sitä on ollut myös käsieni ja nilkkani suhteen. Muistaakseni kerroin kesäkuussa, että ne kaikki kuvataan. Ja kuvattiin. Sormissa ja ranteissa on selkeä nivelrikko minkä arvasinkin. Nyt kesällä kun on lämmintä ei oireita onneksi ole niin paljon, tulevaa syksyä ja talvea hiukan pelkään, särky oli keväällä ajoittain todella kovaa.

Nilkan kipu onkin sitten vähän taas sitä mysteeriosastoa. Molemmissa akillesjänteissä on kalkkeutumaa siitä johtuen, että siellä on ollut tulehdus. Oikea nilkka on se, missä akillesjänne on kipeä ja syy saattaa olla antibioottikuurissa jonka sain sairaalassa koronaan, se on kyseisen antibiootin sivuvaikutus. Mutta kipua ei pitäisi kai enää olla, koska tulehdus on ohi. Vaan kipu ei ole ohi. Aina kun istun hetken niin liikkeelle lähtiessä nilkkaan sattuu niin paljon, että onnun hetken ja sitten taas kipu menee ohi. Kävely on mukavinta, niinpä olen kävellyt tänä kesänä paljon. Innostuin puhelimen askelmittarista, parhaimpina päivinä ihan tässä omassa puutarhassa tulee askelia jopa 15 000. Parasta kuntoutusta nilkalle. Ja ehkä se tuosta vielä paranee, koitan päästä taas fysioterapeutille jospa hän keksisi mistä kiikastaa.

Avoimet Puutarhat 2022 suosikit

 Kiitos kaikille ihanille puutarhavieraille jotka vierailitte tänään puutarhassamme Avoimet Puutarhat 2022 tapahtumassa. Ihana jutella kasvien elämästä ja käyttäytymisestä, verrata kokemuksia, jakaa ideoita ja vain ihastella kaikin aistein puutarhaa.

Yksi eniten kysyttyjä kasveja oli huisku-unikko. Sen paras kukkimisaika on juuri nyt. 

Yhden vieraan mukana huisku-unikon kukat ovat kuin pitsiä ja siltä se näyttääkin kauempaa katsottuna.

Myös lehtimuoto on kaunis. Taimia kyseltiin kovasti mutta tänä vuonna niitä ei ollut yhtään.

Toiseksi kysytyin oli tämä ystävältä saatu kasvi joka on ilmeisesti jokin maruna. Kuulemma kuin kuusimetsä miniatyyrikoossa. Tykkään itsekin marunan harmaasta väristä todella paljon. Ja marunan pitää kasvaa juuri kuten se tuossa kasvaa, isona yhtenäisenä alueena.

Kolmas ihastuksen kohde olivat salkoruusut ja etenkin tämä kerrottu vaaleanpunainen kermakakku-unelma. No onhan se melkoinen söpöyden ylistys.

Tuoksutelluin kukka oli tuoksuherne. Siinä on ollut tänä kesänä todella voimakas ja hyvä tuoksu. Jatkossakin kasvatan tuoksuherneen maassa ja oikein voimakkaasti lannoitetussa, näköjään viihtyy sellaisessa parhaiten.

Nyt on onnellisen väsynyt olo. Huomenna alkaa työt ja yritän tässä keräillä voimia kasaan. Työpuhelinkin pitäisi löytää jostain ja laittaa latautumaan, viiteen viikkoon en ole edes miettinyt sellaisen laitteen olemassaoloa.