Hetken helpompaa

Koska Avoimia Puutarhoja varten tulee nypittyä puutarha hyvään kuntoon, on siellä nyt vähän tekemisen puutetta. Ja ei, älkää ottako kirjaimellisesti, elokuu ja satoaika ei todellakaan jätä ylimääräistä vapaa-aikaa. Tarkoitan tässä kohtaa kitkemistä ja sen sellaista puutarhan normaalia ylläpitoa joista saa hetken verran lomaa. Ja koska se taasen on yksi lempipuuhista puutarhassa, on nyt sitten muka tekemistä vähemmän. 

Jättiverbenat ovat jo kaksi kesää olleet puutarhassani itsestään vaeltavia kasveja. Eli siementävät syksyllä ja keväällä niitä putkahtelee sitten sieltä ja täältä ja yleensä aina väärään paikkaan. Kuvan yksilöt kasvavat kasvihuoneen kivipolulla mutta en raaski kitkeä niitä pois kun muitakin kulkureittejä on. Ihmeellistä oli se, että kestivät jopa viime talven.

Kaukasiantörmäkukka on ihastuttava. Tätä olisi ehdottomasti kasvatettava lisää. Tämän yhden ja ainoan yksilön olen kasvattanut itse siemenestä. Myöhemmin pitää muistaa kerätä siemenet talteen, josko onnistuisin lisäämään toisen kasvin.

Joka vuosi ihmettelen yläpihan tuoksun alkuperää. Ja sitten havaitsen 'Salmon Orange' liljan olevan kukassa. Tässä on oikeasti todella voimakas tuoksu. Eilen illalla kun ei tuullut yhtään, niin tuntui, että tuoksu leijailee kaikkialla. Ja jopa minun nenässäni vakka hajuaistini on edelleen vaurioitunut koronan takia. Kuvaan otin tarkoituksella oranssin tiikerililjan, sopii hajuliljan väreihin.

Toiset lilat eivät taasen tuoksu miltään kuten nämä punaiset korkeat liljat. Näiden suhteen liikutaan hieman mysteerien alueella. Mielestäni en istuttanut tällaisia mutta saatoin istuttaakin, muistiinpanot ovat heikonlaiset. Matalammat vaaleanpunaiset ovat jo kukkineet. 

Punahattuja kukassa. Ostin keväällä Lidlistä muutaman juurakon ja pari niistä säilyi alkukesän helteissä hengissä. Eivät kylläkään ole sitä mitä piti mutta tässä kohtaa ei haittaa. Taustalta voi bongata Alman, kissa oli taas harvinaisen rohkea ja vietti aikaansa kanssani puutarhassa. Kasvihuoneelle saakka ei ole montaa kertaa uskaltautunut. 

Keväällä oli siemenvarastojen loppuunkäyttö. Sieltä löytyi vielä muutaman vuoden takaa Latvian tuliaisina kiinanneilikan siemeniä. Kylvin ja itivät loistokkaasti. Ja ai että tykkään näistä sävyistä. Tämän taidan lisätä kesäkukkien valikoimiin. Sopii myös perennamaan täytteeksi vaikka yksivuotinen onkin.

Siirtelin päivänliljoja oikein urakalla. Yksi siirretyistä oli tämä, nyt kukkiva kaunotar. En muista lajiketta tai voi olla ettei sitä edes ole ostaessa ollut. Tunnistatko mikä on kyseessä. Talvella taidan järjestellä muistiinpanoni paremmin, olis helpompi löytää kadonneet nimet edellyttäen niiden olevan ylhäällä.

Jos puutarhassa on hetken helpompaa niin sitä on ollut myös käsieni ja nilkkani suhteen. Muistaakseni kerroin kesäkuussa, että ne kaikki kuvataan. Ja kuvattiin. Sormissa ja ranteissa on selkeä nivelrikko minkä arvasinkin. Nyt kesällä kun on lämmintä ei oireita onneksi ole niin paljon, tulevaa syksyä ja talvea hiukan pelkään, särky oli keväällä ajoittain todella kovaa.

Nilkan kipu onkin sitten vähän taas sitä mysteeriosastoa. Molemmissa akillesjänteissä on kalkkeutumaa siitä johtuen, että siellä on ollut tulehdus. Oikea nilkka on se, missä akillesjänne on kipeä ja syy saattaa olla antibioottikuurissa jonka sain sairaalassa koronaan, se on kyseisen antibiootin sivuvaikutus. Mutta kipua ei pitäisi kai enää olla, koska tulehdus on ohi. Vaan kipu ei ole ohi. Aina kun istun hetken niin liikkeelle lähtiessä nilkkaan sattuu niin paljon, että onnun hetken ja sitten taas kipu menee ohi. Kävely on mukavinta, niinpä olen kävellyt tänä kesänä paljon. Innostuin puhelimen askelmittarista, parhaimpina päivinä ihan tässä omassa puutarhassa tulee askelia jopa 15 000. Parasta kuntoutusta nilkalle. Ja ehkä se tuosta vielä paranee, koitan päästä taas fysioterapeutille jospa hän keksisi mistä kiikastaa.