Siivottu sali

Tytär valitteli että blogissa on ihan liian paljon puutarhajuttuja, jotain muuta välillä, pliis, oli toive. Tässä vähän muuta, kuopuksen kaverisynttäreitä varten siivottu sali. Tosin nyt kun salin lattia on tahmainen ja sipsimuruja täynnä, niin kieltämättä tulee mieleen ajatus, että siivoukseni oli täysin turhaa. Sunnuntaiksi on siivottava uudemman kerran kun juhlitaan sukulaisten ja kummien voimin nuorimman ja vanhimman pojan synttäreitä. Osa sunnuntain tarjoiluista on kokeiluja tulevia heinäkuun rippijuhlia varten, joten sori vieraat, joudutte koekaniineiksi leipomuksilleni.

 Koivutaululle löytyi paikka nurkan hirsiseinältä. Taulun kanssa huomaa salin suuruuden ja korkeuden. Iso taulu näyttää seinällä jopa pieneltä.

 Talon ainoan eteläikkunan ovat valloittaneet pelakuut. Taimet on vihdoinkin kaikki kasvihuoneessa ja maassa. Ihan hyvä, aloin jo kyllästyä niiden hoivaamiseen sisätiloissa.

 Kynttilöitä en polta kesäisin kun talo on muutenkin turhan helteinen, mutta annan nyt olla esillä. Rippijuhliin voi sitten tulla jo muuta.

 Hups, yksi sohvatyyny jäi lattialle ja pöytäliinakin on rutussa. No, 11 lapsen juhlien jälkeen pöytäliina on pesussa ja sohvatyynyt myllätty uuteen uskoon. Kymmenen tunnin työpäivän päätteeksi kahden tunnin kemut, onneksi nämä on enää kerran vuodessa.

Ja arvatkaapa mitä tässä kuvassa on Kaapo-koiran lisäksi.

Ihan oikein näitte, siinä on Samsungin smart TV. Vanhin poika voitti sen Gigantin järjestämässä lätkäveikkauksessa itselleen. Kolmen kaveruksen porukka veikkasi oikein ja arvottiin telkkarin voittajiksi. Eikä siinä kaikki, nimittäin joka poika sai ikioman telkkarin.

Eikä siinä vielä kaikki, telkkari on rikki ja menee korjaukseen ensi viikolla.

Vaikka ilmainen oli, niin pitäähän sen toimia.

Joko tänä kesänä?

Täällä Arvilassa ei oikein remonttiasiat etene. Työ ja yksityiselämän kiireet lyö päälle kerralla ja kunnolla. Mutta ei se mitään, siinähän ne hommat odottaa ja rippijuhliinkin on vielä aikaa reilu kuukausi. Hyvin ehditään sutasta loput maalit talon pintaan ja vähän uutta vuorausta lasikuistiin.

Sen jälkeen on tarkoitus aloittaa operaatio uusi liiteri. Tämä vanha melkein sortuva hökötys puretaan pois, ja tilalle tehdään samaan kohtaan uusi.

 Liiterin mukana lähtee ihquinen ulkohuussimme. Luojan kiitos ovi on kiilautunut vinoutumisen seurauksena huussin portaaseen kiinni ja sisään ei pääse. Voisi muuten tulla kiusaus käyttää tätä perinnehyyskää kesäisin.

 Tai sitten ei. Itikan ja vähän suuremmankin elukan mentäviä koloja riittää. Takaseinä on mallia hyvin tuulettuva. Istuinpenkin päällä on vuosikymmenten pöly. Luultavasti tämä on ollut viimeksi käytössä 1970-luvulla ennen sisävessan taloon saapumista.

Ikävä ei tule kumpaakaan laitosta. Eikä uutta huussia ei liiterin kylkeen tule. Sen verran mukavuuden haluinen olen, että kun talossa on nykyaikainen vessa niin käytän sitä. Mutta sitä mieltä olen, että saunalle voisi tulla kompostivessa tai muu vastaava laitos. Sitten joskus.

Pieni onnenhetki

Istutin Türistä ostamani päärynäpuun vähän eri puolelle pihaa kuin omenapuut. Samassa hedelmätarhassa ollaan, mutta päärynä sai paikan saunan katveesta. Talvenkestävyyttä sille kovasti lupailtiin, mutta varmuuden vuoksi halusin puun mahdollisimman suojaisaan paikkaan. Pölyttymisestä en ole varma, joten pölytyspuu on vielä hankittava kaveriksi tälle päärynälle jonka lapussa luki nimi mliivska rannja.

 Pienoisen onnen hetken koin, kun huomasin eilen, että päärynä on alkanut kasvattaa lehtiä. Ilmeisesti paikan valinta osui nappiin, ja tuvan lattian eristemuju oli sopiva istutusalusta.

 Kasvimaallakin on koettu pienoisia ilon ja onnistumisen hetkiä.

 Sipuli röyhää kahdessa penkissä, ja niistä toisen päähän laitoin ensimmäistä kertaa kasvamaan härkäpapua. Lähestulkoon joka siemen iti!

 Kasvihuoneessa alkaa olla tungosta. Mutta kun ei näitä hyvin voivia itse siemenestä kasvatettuja tomaatin ja kurkun taimia henno laittaa pois. Ja viime vuonna onnistui kasvattaminen amppeleissakin ainakin tomaatin kanssa. Nyt kokeilen samaa kurkulle. Kurkun voi ripustaa kasvihuoneen tukirakenteisiin ja kokeilla kestääkö roikkuvana köynnöksenä.

 Tomaatin taimet ei pituudella kilpaile, mutta se on vain hyvä. Loppukesästä näitä saa kuitenkin latvoa kun uhkaavat kasvaa turhan pitkiksi. Pituutta tärkeämpää on vankka varsi.

 Siinä koko työmaa komeudessaan. Vuosien kasvimaan pito alkaa näkymään muhevana multana ja rikkojen vähyytenä. Kasvimaa onkin kitketty tänä kesänä vasta kertaalleen. Kastelukin yritetään hoitaa kuvan mukaisena täsmäkasteluna jotta rikat eivät saisi vettä.

Työn iloa muillekin puutarhureille. Toukokuussa on ainakin säät hellineet.

Mustila arboretum

Kaunis kevätpäivä olisi ollut ihan kiva viettää omassa puutarhassa, mutta tänään tuntui siltä, että päätä pitää päästä lepuuttamaan oman tontin ulkopuolellakin.

Kohteeksi valittiin kohtuullisen ajomatkan päästä löytyvä Mustilan arboretum Elimäellä. Kumpikaan meistä ei ollut vieraillut puistossa aiemmin, netistä olin vain lukenut mitä kaikkea puistosta löytyy.

Helteisen sään ja hyttyslaumojen takia valitsimme käveltäväksemme hieman lyhyemmän reitin. Nähtävää oli silti ihan riittämiin vaikka vasta osa alppiruusuista oli kukassa. Puistossa kasvaa satoja erilaisia havu- ja lehtipuita.

 Perhosatsalea oli kaunis. Harmi että nämä ovat suurina räsnsistyneen näköisiä, muutoin saattaisin istuttaa meillekin. Tosin ehkä eivät ehdi kasvaa minun elinaikana kaksimetrisiksi pensaiksi kuten puistossa oli.

 Kauniita maisemia riitti, oli kuvan lehtoja, tammimetsikköjä, isoja douglasinkuusia ja vaikka mitä.

 Ja aivan ihana vuokkomätäs. Onko ihan tavallista valkovuokkoa kuitenkaan?

 Tämän kahvilan ja lippumyymälän takana oli se yksi syy miksi halusin käymään arboretumissa, taimimyynti.

 Kolme taimea ostin. Yksi oli tämä ruusuomenapuu, toinen keltakoivu ja kolmas punatammi. Taimet yhteensä 17e. Ei paha hinta, mutta onhan ne vielä pieniä. Istutuspaikka pitääkin valita huolella, että saan pidettyä uudet kasvit hengissä.

Huomiselle sitten jäi tämän päivän laiskottelun takia yli 100 tulppaaninsipulin siirtäminen. Hirveä urakka!

Uusi harrastus

Ajan rajallisuudesta huolimatta olen haalinut itselleni uuden harrastuksen. Onneksi harrastustani voi tehdä ihan tässä omilla mailla, ja välineet ovat yksinkertaiset ja lähes ilmaiset. Voi tehdä säällä kuin säällä, ja mieluiten sateella tai sen jälkeen. Ja mitä lähempänä omaa puutarhaani tätä teen, sen kiivaammaksi harrastajaksi muutun.

Nokialaiset jalkaan, farkunpuntit saappaan sisään, käteen jogurttiämpäri, ämpäriin lusikallinen sitruunahappoa, hapon päälle loraus vettä ja menoksi.

 Siellä ne harrastusmaastot häämöttää. Koivujen takana on pahainen puronseutumme joka on harrastukseni ydinaluetta. Rohkeasti niityn ja nokkosten läpi kahlaten, ja pian olen perillä.

 Ja siinähän niitä heti on, kasa kotiloita. Iloisesti kopsauttelen ne happoon marinoitumaan ja samalla hakee katse jo lisää. Kostea ja rehevä puroalue on näiden otusten paratiisi. Miniyksilöistä päätellen viime kesä on munittu ja lisäännytty ahkerasti.

Ei hätää, olen uuden harrastukseni pauloissa, ja keräilen näitä päivittäin litran jos toisenkin. Lisäksi aion investoida ainakin 10 kilon säkkiin pieniä sinisiä murusia joita nämä limanuljaskat syövät kuolemankin uhalla. Kilon purkki ei riittänyt kuin hätäiseksi ensiavuksi ennen karmean totuuden paljastumista näiden hirviöiden määrästä.

Ja vaikka uusi harrastukseni onkin raikkaassa ulkoilmassa, niin maksaisin lähes mitä vain, että voisin harrastukseni jättää. Vihaan kotiloita. Enkä taida olla ainut?

Käsialanäyte

Moniko nykyihminen, peruskoulun kasvatti, saisi mustekynällä ja palalla paperia aikaan taidetta? Allekirjoittanut ei saisi, ei edes ahkeralla harjoittelulla. Mutta joku on taitanut käsialan lajin tämän vintiltä löytyneen harjoitusvihkon mukaan. Ihan käsittämättömän kaunista!

Itse vihkoa en raaski tuhota, mutta kopioimalla näistä voisi askarrella vaikka mitä kivaa. Eikä olisi hassumpaa lahjapaperia! Siinä muuten idea ensi jouluksi, paperi joka on kuvitettu lahjan saajan nimen alkukirjaimella. Eikä tule ihan heti samanlaista vastaan, ellei sitten halua sillä koulukäsialallaan näitä väkertää. Huh!

Tunnistusapua ja uusi kukkapenkki

Joskus tulee laitetua puutarhaan kasveja mistä ei enää seuraavana kesänä ole haisuakaan mitä ovat. Mutta uskon että joku teistä tietää mikä tämä tumma otus on. Joku lilja? Enpä nimittäin muista yhtään mitä tuli tuohon kohtaan tyrkättyä.

 Nämä uuden kukkapenkin tyrkkäykset on vielä tuoreessa muistissa. Penkkiin tuli pari pionia, liljoja kolmea erilaista, syysleimua, hanhikkia(?), yksi piskuinen esikko ja lehtoängelmä. Ja tietysti pari narsissia.

 Ankea ja kaljuhan penkki on vielä, mutta odotetaan pari vuotta, niin luulen että paljasta multalänttiä ei enää ole. Kivet olivat niin isoja, että niitä ei kannattanut kaivaa pois. Kivet olikin se syy miksi kukkapenki tuli juuri tuohon kohtaan. Ne oli aina ruohonleikkurin tiellä, ja niiden pois saamiseksi olisi tarvittu kaivinkone. Helpointa oli naamioida ne kukkien sekaan.

Nyt muuten saisi sataa kunnolla yhden vuorokauden. Puutarhassa kaivataan kastelua!

Jumaltenkukka

Yllätystaimeni alkoi kukkimaan heti kotona, ja kaunis kukka tulikin Jumaltenkukkaani. Tämä jos mikä oli iloinen yllätys. Nyt kaikki onni peliin, että saan pidettyä taimen hengissä.

 Suloinen!

 Paraatipenkin toiset tulppaanit, kerrotut Angeliquet ovat auenneet. Harmi, että näitä nousi seitsemästä istutetusta sipulista vain kolme. Liekö myyrä vienyt loput sipulit?

 Talon kivijalan viereen hankin Türista punaisen särkyneen sydämen. Taimi oli todella iso, hintaa 5e. Valkoinenkin lähti matkan, sillä edellisen vei viime talvi joka näyttää ottaneen koville puutarhassani. Pakkanen ja märkä ei ole ollut hyvä yhdistelmä. Harmittaa pikkaisen, sillä vanha valkoinen särkynyt sydän alkoi olla jo ihan kunnon kokoinen ja kukki upeasti viime kesänä. Nyt kokeilen toista paikkaa jos talvensieto olisi parempi.

 Kovan onnen hopupuuni eli hevoskastanja on kärsinyt lisää. Taannoin siitä katkesi latva lasten touhutessa liian lähellä, ja nyt näyttäisi siltä, että yläosa on paleltunut. Kyllä harmittaa! Vammasta huolimatta annan puun kasvaa tuossa, olkoot sitten vaikka hopupensas jos ei puuksi pysty. Reissusta toin uuden parin euron taimen, jolle täytyy valita paikka paremmin jotta ei taas palellu. Hevoskastanjat ovat upeita puita.

Puutarhateemalla mennään nyt ihan täysillä täällä blogissa. Koittakaa kestää, on tämä into viimeistään syyskuuhun mennessä ohi.

Moskovan kaunotar ja muita ihanuuksia

Tässä postauksessa lisää kasveja joita hankin Türistä. Laitan mukana hinnatkin, enkä ole ollenkaan varma sainko edullisemmin kuin Suomesta, oikeastaan sillä ei ole edes väliä. Kasveja on kiva ostaa kokeiluun ja jopa ihan muuten vaan.

Kuten tämä syreeni Moskovan kaunotar. Hintaa taimella oli 16e. Syreenin vieressä on kookas Akileijan taimi, joka maksoi 4 euroa.

 Paratiisililja irtosi vitosella, ja viereinen lehtoängelmä maksoi samalla myyjällä 4 euroa. Kumpikin ihan muuten vaan hankittuja. Tai no, liljamäärää haluankin lisätä pihassamme.

 Pieni Akileija näkyikin kuvissa jo eilen. Sen vieressä on se valkoinen harjaneilikka. Alla suuri salvian taimi joka maksoi 4 euroa. Salviaa löytyy yrttimaalta ennestään yksi taimi, mutta kaveri sille on ollut suunnitteilla ihan vain siksi, että salviaan tulee kaunis kukka.

 Särkyneen sydämen vaaleanpunainen versio oli taimi jota en voinut olla ostamatta. Hintaa 6 euroa, ja tämä löytyi myyjältä jolta ostin hyasintit. Samaisen myyjän valkoiset sinivuokot näyttivät menevät kuumille kiville.

Yhden kasvin haluan esitellä vielä erikseen. Enpä tiennytkään miten suloisen kukan ostin!

Türin kukkamarkkinat 2013

Huh, viime yönä kotiuduin reissusta, ja tänään olen yrittänyt sopeutua normiarkeen. Pikkuruisen kuistimme portaat on täynnä taimia, varpaissa on komeat rakot, ja rahapussissa pelkkää ilmaa. Sormet syyhyää päästä taimien kimppuun, mutta ulkona sataa vettä. Sateen ansiosta, saattekin heti taimi- ja markkinakuvia.

Türi sijaitsee Tallinnasta n. 100km etelään. Kaupunki on pieni, ja markkinat oli tehty kerrostaloalueen viereiselle nurmikentälle ja puistoon. Sääennustus lupasi Türiin mojovaa ukkosta ja kunnon sadetta, mutta rajuilman sijaan nautimme markkinoilla lähes +32 asteen helteestä.

Väkeä riitti, kuten niitä taimiakin.

 Markkinoilla oli myynnissä mm. perennoja, kesäkukkia, yrttejä, vihanneksia ja vaikka mitä. Yhdeltä vanhalta mieheltä ostin kasan istutettavia valkosipulin kynsiä eurolla. Valmiit taimet maksoivat toisella myyjällä 0,50e kappale. Kuvan reunassa näkyvän 2kg:n mansikkalaatikon sai 7 eurolla. Paikalliset näkyivät ostavan eniten kesäkukkia ja vihannesten, kuten tomaatin taimia. Myös hedelmäpuut tekivät hyvin kauppansa. Minulle oli annettu vinkiksi, että oman puutarhan kasveja myyviltä herroilta ja rouvilta saisi parhaat taimet. Markkinoiden jälkeen olen samaa mieltä.

 Paikalla oli myös täysin ruusuihin erikoistuneita myyjiä. Bongasin eräänkin ruusun taimen suomalaisten laatikoista ja kasseista. Itse ostin vain neilikkaruusun, enkä osaa tarkemmin sanoa ruusujen hintatasosta verrattuna Suomeen.

 Akileijat on minun kukkia. Niitä ostin kaksi, tässä toisen nimi ja taimen hinta. Toisen ostamani  Akileijan taimen nimeä en tiedä, mutta on kuulemma vaaleanpunainen kukka. Isolla taimella oli hintaa 4e.

 Yksi harjaneilikkakin eksyi mukaani. Valkoisten kukkien penkki tarvitsee täydennystä kun heivaan sieltä keltaiset tulppaanit pois.

 Onneksi välillä sai tuoda taimia bussin suojaan, ja pääsi ostamaan lisää tyhjien laatikoiden kera. Tässä kuva ensimmäisestä erästä taimiani. Jos kuva valehtelee, niin taimia on myös tuon ruudullisen kassin sisällä.

 Liljoja ostin kokeiluun sekä tältä paikalliselta myyjältä,

 että suomalaiselta myyjältä. Myyjän kanssa naureskelimme, että toiset ostaa sitä Suomesta Viroon rahdattua olutta ja raahaa sen takaisin Suomeen, mutta me toiset harrastajat ostamme Suomesta raahattuja kukkia ja raahamme ne takaisin Suomeen. Hyvin pyyhkii :D

 Melkoinen määrä taimia. Kuvasta puuttuu vielä pirnipuu, eli päärynäpuu. Sillä oli hintaa 14e, pitäisi olla erittäin talvenkestävä, sillä on venäläinen lajike. Näin myyjä ainakin lupaili.

 Ja löytyihän sitä kukkasipuleitakin. Tulppanit maksoivat 0,90e/kpl, viisi raaskin ostaa, toivottavasti eivät ota nokkiinsa kukkivina istuttamisesta. Nippu vaaleanpunaisia hyasintteja maksoi eräällä vanhalla rouvalla 2e. Samaiselta rouvalta ostin muutakin, mutta ne kuvat laitan myöhemmin.

 Ja kun kerran lähden pidemmälle reissuun, ei kotiin voi tulla ilman teetä ja suklaata. Suklaa ei ole tummaa suklaata, mutta ihan pakko oli ostaa Lindt:n appelsiinipistaasisuklaata. Ja voin kertoa että on taivaallisen hyvää! Tuo uusi tee oli hienoinen pettymys. Juotavaa, mutta jotenkin laimea maku. Tai sitten suuni on niin tottunut Tetley-teen makuun että ei enää taivu muuta juomaan. Onneksi pakaaseihin päätyi sitäkin.

Huomenna lisää taimikuvia, nyt on pakko päästä pihalle sateen lakattua.