Melkein kirnuja

Siitä asti kun ensimmäisenä Arvilan kesänämme kaivoin talon kulman kallion esiin, olen haaveillut kallion ympäristön laittamisesta. Tiedossa kuitenkin oli, että ulkovuoriremonttia tullaan tekemään, ja talon viereen tulee silloin nostokoneita ja rakennustelineitä. Ei sii mitään järkeä laittaa mitään kauniiksi sitä ennen, tai työ on täysin turhaa.

Tänä kesänä ulkovuori ei kaipaa muuta kuin viimeistelyä, ja se onnistuu ilman järeämpää kalustoa. Otin siis lapion ja harjan, ja aloin tyhjentää kallion kuoppia ja uria jotka jääkausi on siihen muovannut, ylemmässä kuvassa nuo tummat läiskät multapussin vasemmalla puolella on niitä kuoppia.

 Kalliota kaunistavat jäkälät on syytä jättää rauhaan ja hiljaa toivoa, että leviäisivät.

 Kallion yli vyörynyt jää on tehnyt siihen hienoja kuvioita, pieniä ja isoja. Tämä ura S on muutaman kymmenen sentin mittainen.

 Hauska olisi tietää jos ympäristöä kaivaisi enemmänkin, onko mikään näistä hiidenkirnun aluista muovautunut kirnuksi asti. Tätä en raaskinut kaivaa tyhjäksi, sammal kasvaa kuopassa niin kauniisti.

 Yhden montun varasin kivikkokasveja varten. Pieni punainen väriläiskä keskellä kalliota antaa sille piristystä kunhan nyt ensin kasvaa. Pienet tukikivet nappaan sitten pois kun kasvusto on vallannut koko kuopan. Tuota punaista kivikkokukkaa (mikä lie "peter pan") pitää hakea vielä lisää, kaksi on onnettoman vähän. Pienet vihreät pisteet ovat mehitähteä jota täällä kasvoi jo ennen meitä. Pisti pienet "vauvat" tähän uuteen paikkaan.

Niin se vappu sujui puutarhan kimpussa. Paljon saatiin aikaiseksi, huomenna lisää siitä mitä pihaan laitettiin kasvimaan iloksi.