12 kuvaa vuodesta 2022

 Vuoden 2022 ensimmäinen päivä oli muutakin kuin vuoden ensimmäinen päivä. Pääsin silloin sairaalasta kotiin ja aloitin toipumisen vakavasta koronasta. Uusi, juuri alkanut vuosi näytti hyvältä ja sitä se muutenkin oli kaikin puolin.

Tammikuu meni siis toipuessa, pieniä kävelyitä ja puuhastelua. Puutarha-asiat eivät olleet paljoakaan mielessä muuta kuin, että tavoite oli toipua puutarhakauden alkuun mennessä. Tuo toive tuli toteutumaan.

Helmikuussa oli hyvä aika käydä läpi pussit ja nyssäkät. Mitä kylvetään ja mitä jätetään hamaan tulevaisuuteen. Kaupan suippoparikasta otin onnistuneesti siemeniä talteen ja kylvin ne heti. satoakin saatiin.

Maaliskuussa aurinko lämmitteli mukavasti kasvihuonetta. Sisällä kasvoivat tomaatit ja paprikat odottaen pääsyä kasvihuoneeseen. Vuoden 2022 esikasvatukset onnistuivat todella hyvin, käytin myös kasvihuonetta esikasvatukseen. Maaliskuussa aloitin kokopäiväiset työt, ensin olin testannut kuntoani osa-aikaisena. Hyvin sujuivat.

Huhtikuussa lumi väistyi ja maa paljastui. Jokainen päivä yhtä riemullista sen yllätyksen kanssa mitä lumen alta paljastuu. Voitot ovat aina suuremmat kuin tappiot. Pidin vuosilomia pois ja pääsin jo tosihommiin puutarhassa.

Toukokuu on kukkaloiston suhteen jo runsasta. Teimme vanhaan kasvihuoneeseen uudet perustukset ja muitakin parannuksia. 

Kesäkuussa alkoi pionien kausi. Kartanopioni on yksi aikaisemmista ja pidän siitä joka vuosi enemmän.

Heinäkuussa pidin pidemmän loman. Paljon aurinkoa ja puutarhaa jossa huomion veivät liljat. Liljakukkoja oli toukokuusta alkaen mutta ei niin pahaa invaasiota kuin vuonna 2021. Keräsin silti ahkerasti kukot pois sekä murskasin munat ja toukat.

Elokuussa tapahtui paljon. Sain kuvaajan ja toimittajan vieraaksi, siitä kuulette pian lisää. Oli Avoimet Puutarhat, vierailu Mustilan taimipäivään ja uuden hortensiapuutarhan teko. Kävin vierailulla Kukkaiselämää Satun upeassa puutarhassa ja sain kotiinviemisiksi kaksi amerikanpähkinää. Toivottavasti ovat hengissä tuolla lumen alla.

Syyskuussa vietettiin sadonkorjuun juhlakuukautta. Omia luumuja riitti äidillekin ja tyttären perheeseen. Punaiset syötiin mutta keltaisista keitin hilloa, vielä on yksi purkki jäljellä. Tein viimeiset kurkut maustekurkuiksi. Koko kauden aikana tein reilut 30 tölkkiä maustekurkkuja, vielä on viisi avaamatonta tölkkiä jäljellä, muutaman olen antanut eteenpäin. Pakastimessa on pari purkkia jäljellä oman maan tomaattisosetta, herneitä on kaksi pussia. Sipuleita on jäljellä 35 kappaletta. Täysin omavaraisia emme ole, mutta kyllä sadosta silti riittää syötävää pitkin vuotta.

Lokakuussa oli upeita aurinkoisia päiviä. Valkosipulit pääsivät maahan ja kukkasipulit. Koska olin tehnyt syyskuussa kauden viimeiset työt, ei puutarhassa ollut enää kummempaa tekemistä kuin loppujen verkkojen virittämiset.

Marraskuu oli jotenkin kiireinen kuukausi, tuntui, että se soljui ohi huomaamattomasti. Jalo muisti lämpimän nukkumapaikkansa navetasta, oljissa on mukava pötkötellä. Toinen kerta koronan kanssa ei päässyt pelästyttämään vaikka olikin kunnon räkätauti. Siltikään ei mitään verrattuna vuosi sitten sairastettuun.

Joulukuussa on nautittu joulusta. Kuusi koristeltiin näiden lastenlasten kanssa yhdessä joululaulujen soidessa, lopuksi nautittiin glögiä ja pipareita. Tästä on hyvä aloittaa uusi vuosi ja uusi puutarhakausi. Huomenna ajattelin käydä kaikki siemenvalikoimani läpi ja perehtyä kelloköynnöksen kylvöihin, eiköhän netistä löydy tietoa.

Verkkotarkastus

 Tänään oli ohjelmassa kiertää kaikki puutarhan suojaverkot läpi. Korjata ne missä oli korjattavaa ja nostaa ylös ne mitkä eivät ole piikeillä maassa kiinni. Umpihangessa sai kahlata mikä tuntuu ihan hassulta sillä niin monta lumetonta joulukuuta olemme saaneet kokea täällä asuessa.

Tämä arboretumin yksi iso verkko saattaa olla riski. Jos lunta tulee vielä paljon lisää niin verkko on liian matala ja sen yli pääsee hyppäämään. Ja tuo yksi kohta oikealla puolella meinaa kaatua vaikka siinä on tuki. Laitoin sitten liian lyhyen tuen. Tuossa kannattanee käydä tamppaamassa lumi matalaksi verkon ympäriltä. Verkkoa ei pysty nostamaan sillä se on tiukasti maassa kiinni.

Viime talvena kokonaan syöty koristeomenapuu 'Marjatta' oli ilman verkkoa. Verkko löytyi vierestä maasta pötköllään. Nostin verkon paikoilleen ja tamppasin sen tiiviisti lumeen kiinni. Marjatta on onneksi omajuurinen joten annoin sen vain tehdä uudet versot tyngäksi sahatusta rungosta.

Kompostipolku on aurattu. Voisi olla järkevää siirtää kompostori lähemmäksi taloa mutta eipä tuo polun teko kevyeen pakkaslumeen ollut paha urakka. Polku on helppo pitää auki kun se on kerran tehty.

Kävin katsastamassa myös kasvihuoneet. Mies oli vienyt vanhan villaviltin viiniköynnöksen suojaksi.

Kun kerran lunta riittää, suojasin myös mustaseljan ja safiirihortensian lumella. Tuonne alppiruusumetsikköön ei ikinä sada niin paljon lunta kuin aukeammille paikoille, joten siellä pitää vähän avittaa luontoa. Samalla myös herkkä kelta-alppiruusu sai kunnon lumi-iglun päällensä.

Talokin sai oman suojavilttinsä. Lumi eristää hyvin ja tekee sisälle mukavan lämpöiset ja vedottomat lattiat. Enpä muista milloin tämä toimenpide olisi saatu tehtyä jo joulukuussa saatikka näin joulukuun alussa. 

En ole mikään talven ja lumen ystävä, mutta pakko myöntää, että nyt ovat maisemat kauniita.

Toukokuu

 Toukokuu taitaa nykyisin olla mielestäni kaunein kuukausi. Se on hetki ennen kesän humahdusta kun kaikki on vielä uutta ja raikasta. Saaripalstan Saila lanseerasi kuusi kuvaa toukokuusta haasteen. Tartuinpa siihen juuri nyt, vuoden pimeimmän ajanjakson aikana.

Vaikka positiivisesti pitää ajatella. Ensi kuu on jo tammikuu ja siitä on vain muutama kuukausi toukokuuhun.

Ei ole toukokuuta ilman sinivuokkoja. Saisivat vaan levitä nopeammin. Uuteen hortensiapuutarhaan jaoin ja siirsin paljon sinivuokkoja muualta puutarhasta. Kuvan sinivuokot kasvavat arboretumin suuren tammen alla.

Unkarin sinivuokko on kotiutunut kivasti, kasvusto kasvaa vähän joka vuosi. Suunnitelmissa on uskaltaa jakaa kasvustoa hiukan ja kokeilla viihtyisikö tämä aarre muuallakin.

Yksi kevään suurimmista ihmeistä oli rusokirsikan ensimmäinen kukinta. Liki kymmenen vuotta olen puuta kasvattanut, pienestä piiskataimesta asti. Puutarha jos mikä opettaa sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä.

Uuden kasvihuoneen edusta on keväisin juuri sellainen kun kuvittelin sen olevan. Pinkkiä ja keltaista esikkoa. Punaisia pionien alkuja ja pinkkejä kiurunkannuksia. Valkoiset helmilijatkin siellä ovat mutta kuvassa vasta aloittelevat kukintaansa.

Ja vielä kerran vuokkoja. Tavallista valkovuokkoa en saa kasvamaan sitten millään, mutta tämä sininen valkovuokko eli hämyvuokko  lajikkeeltaan 'Dee day' lähti heti leviämään. Siinä oli ostettaessa vain pari vartta. Takana näkyvä pinkki esikko on sekin ihmetyttänyt kasvuvoimallaan. Se ei tunnut välittävän missä kasvaa, pukkaa vaan uutta alkua viereensä minkä kerkeää. Se onkin yksi puutarhani luottokasveja.

Viimeinen kuva menee alppiruusumetsikön herkälle prinsessalle. Kuvassa on alppiruusu 'Tiuku'. Se on istuttamisestaan saakka kukkinut uskollisesti joka kevät. 

Oi toukokuu, tule ja pian.

Puutarhakausi 2022

 Sain sekä Kottikärryn Kääntöpiiri blogin Päiviltä, että Puutarhaeloa Riitalta haasteen kertoa kaudesta 2022. Kysymykset ovat tuttuja jo aiemmilta vuosilta, uskon, että myös vastaukset ovat sitä, koska itse koen olevani puutarhassa yhdellä tapaa urautunut, siellä omalla mukavuusalueella on mukavaa olla.

Oranssit suippopaprikat kaupan paprikoiden siemenistä.

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

• Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
• Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
• Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
• Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

Enpä tainnut tehdä mitään mitä en ole koskaan ennen kokeillut. No ehkä voi sanoa, että kokeilin ensi kertaa uudessa kasvihuoneessa paprikoiden kasvatusta. Vanhassa olen kokeillut vuosia sitten ja se ei onnistunut. Nyt sato onnistui todella hienosti.

Uuden kasvihuoneen itäpääty ja sen uusi istutusalue. Suunnitelman mukaan ja vähän sen ohi.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

• Tarkasti
• Ai missä?
• Suunnilleen kyllä
• Hmm... *viheltelyä* ... suunnilleen

En pysynyt ja pysyin. Kaikki suunnitelmat ovat vain päässäni ja ne hyvin usein muokkaantuvat työn edetessä. Rakenteet ovat niitä jotka yleensä pysyvät hyvin suunnitelman mukaisesti, mutta kasvivalinnat muuttuvat. Siinä ratkaisee hinta ja saatavuus enemmän kuin suunnitelma.

Uutta hortensiapuutarhaa.

3. Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

• Ei
• Yksi
• Muutama
• Autolastillinen ... eikun kaksi... eikun...

Tuli ja paljon tulikin. Osa ostettuna, osa itse kasvatettuja ja osa oman puutarhan jakotaimina. Uusia alueita tuli useita ja niistä suurin osa on kasvitettu tällä kaudella. Yksi suurimmista oli uusi hortensiapuutarha. Siellä ne kasvit, jotka ovat rahalla ostettuja, ovat lähes kaikki paria poikkeusta lukuunottamatta alennustaimia. Edullisimmat euron taimia. Paljon taimia ei siis aina tarkoita paljon rahaa.

Easy Elegance-ruusu 'High Voltage'.

4. Menetitkö kasveja?

• En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
• Joskus tulee talvituhoja, joskus kevättuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
• Älä edes kysy, kuinka monta!

Joka vuosi tulee menetyksiä. Ihan senkin takia, että tykkään venyttää kasvuvyöhykkeiden rajoja. Tulee eläimiä jotka popsivat kasvit suuhunsa ja tulee ankaria talvia ja vielä rankempia keväitä. Keväällä 2022 luulin menettäneeni useamman ruusun. Kesän myötä kävi selväksi, että hengissä ovat mutta lähtivät kasvuun todella hitaasti. Kuvan 'High Voltage' ruusussa oli keväällä yksi elossa oleva silmu ja siitä se vain kasvoi komeaksi pensaaksi joka kukki pakkasiin saakka.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Valkokirsikka 'Lumikki' minulta vielä puuttuu ja moni muukin kasvi.

Liljapenkki jonka mylläsin kukinnan jälkeen.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2022?

• Sää
• Kukkaloisto
• Joku muu. Mikä?

Kukkaloisto. Pionit, liljat, iirikset, esikot, kellukat, ruusut ja leimut. Ihan uskomaton kesä.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Uudet alueet ja niiden kasvittaminen.

8. Mikä oli paras ostoksesi /hankintasi?

Kirjovaahtera 'Drummondii' löytyi -70% alesta. Olkoot se kesän paras hankinta. Ensi kevät näyttää kuinka onnistunut oli ja selvisikö talvesta hortensiapuutarhan kupeessa.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

• Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
• Ehkä...
• Aivan liian monta!
• Virhe? Mitä? Minulleko?! Eeei suinkaan...!

Eihän sitä nyt virheitä tehdä, on vain vaihtelevia olosuhteita, kiukuttelevia kasveja ja innostavia kokeiluja.

Miten herkkä kaunotar kasvoi keväällä Barnhavenilta tilatuista yllätyssiemenistä.

10. ja 11. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti? Mikä oli suurin pettymyksesi?

Nyt on paha kysymys. Muisti pätkii. Pahin pettymys taitaa olla kasvimaalla ja siellä ruusukaalien huono kasvu. Esikot yllättivät positiivisesti, etenkin kaikki siemenkasvatukset.

Uutta kivituhkakäytävää. Ensi kaudelle jäi viimeisen käytävän teko.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?

• Kasveihin
• Kiviin / Kiveyksiin
• Pihan rakenteisiin, toimintoihin...
• Puutarhamatkailuun

Kasveihin, multaan ja kivituhkaan. Kun tekee uutta niin tarvitaan materiaalia.

13. Mitä Opit?

Tee mitä jaksat ja jos et jaksa, älä tee.

14. Odotatko tulevaa / alkanutta kasvukautta...

• Suurin suunnitelmin?
• Kunnianhimoisin odotuksin?
• Kauhunsekaisin tuntein?
• Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Into piukeana ja sormet syyhyten, kyllä. Odotan kevättä ihan hulluna. 

Haasteen säännöt:

1. Kerro, keneltä sait haasteen.

2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista)

3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

En laita tätä nyt eteenpäin koska on tainnut kiertää aika monessa blogissa. Jos ei ole sinulle vielä osunut niin nappaa tästä ja laita kausi 2022 pakettiin.

Valon viikonloppu

Harvoin tavattu herkku, viikko sadetta ja sateisen viikon päätteeksi koko viikonlopun aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Yläilmojen herra kuuli toiveet. Juuri tätä kaipasin. 

Loppukesästä 2017 toisen lapsenlapsen ristiäisissä istutimme kummallekin lapsenlapselle omat Suomi 100 vuotta kuuset. Kuuset ovat kasvaneet hienosti, kauniin tasaisiksi. Olen pari kertaa leikannut niitä, silläkin on luultavasti vaikutusta. Kuusien väliin istutin elokuussa 2021 pienen vaahteran taimen, taisi olla punavaahtera. Taimi on yhtä piskuinen kuin istuttaessa, siitä paleltui latva viime talvena. Kuusien välissä, aikalailla keskellä näkyy suojaverkkoa, vaahteran alku on sen verkon sisällä.

Matalalta paistava aurinko saa aikaan mahtavat varjot. Koivujen varjot tuntuivat täyttävän koko alapuutarhan. Syyskylvöjen vihertämä pelto on kaunis.

Yläpihan joutomaa piti hyödyntää puutarhaksi vasta hamassa tulevaisuudessa. Kun mies innostui mylläämään alueen jo tänä vuonna, innostuin minä tekemään sen loppuun samantein. Nyt olen siitä hyvin onnellinen, ensi vuonna kasvit ovat tätä vuotta suurempia ja pääsen heti keväällä nauttimaan sadoista alueelle istutetuista pikkusipuleista.

Ensi kesällä jäi vapaata tilaa mukavasti. Keskellä olevan polun molemmin puolin on istutusaluetta. Joitain kasveja siellä jo on, mutta lisääkin mahtuu. Kun tuolta takametsiköstä kaadettiin pihlajapusikot, avartui maisema huomattavan paljon. Se laajeni ja siistiytyi.

Olen koko viikonlopun lähinnä haahuillut puutarhassa. Haahuillessa tein löydön. Pieni sinivuokon siementaimi on lähtenyt hyvän kasvuun. Enpä tohdi siirtää, tuossa kannonkolossa saa kasvaa kun kerran itse valitsi paikkansa.

Punaimikän taimi on kasvanut pienestä taimesta kokonaiseksi pensaaksi. Se on tykännyt varjoisesta kasvupaikastaan, edellinen taimi kuihtui liian auringossa. Kohta pitää rajoittaa kasvua etteivät vieressä kasvavat pionit jää alle.

Seinusta jossa säilytän kesäisin suojaverkot on navetassa tyhjä. Pari verkon rimpulaa siinä on vielä hätävarana, pala kanaverkkoa ja pala lammasverkkoa. Kesällä seinusta on täynnä verkkoja. Onni on tällainen varastotila jota ei tarvita mihinkään muuhun. 

Lauantaina tarkistin kaikki puutarhan verkot ennen tuulen yltymistä. Paria verkkoa jouduin kiinnittämään paremmin maahan kiinni, suurin osa oli kunnossa. Mitään myrskyvaurioita ei tullut, sähköt vähän pätkivät mutta sekään ei muodostunut ongelmaksi.

Sietämätöntä väsymystä

Kävin taas tutkimuksissa väsymyksen takia. Itse epäilen, että se on edelleen 11kuukautta sitten sairastetun  vakavan koronan jälkitilaa, mutta lääkäri ei ollut samaa mieltä. Uniapnea suljettiin pois kuten myös sydänvaivat ja verikokeilla todettavat vaivat. Ferritiini oli 15 mutta sekään ei selitä kaikkea sillä huonoimmillaan se on ollut vain 6. Nyt syön sitten pari kuukautta rautaa ja katsotaan tilanne uudestaan. Syksy ja talvi eivät sovi minulle, kesäisin ei väsytä yhtä paljon.

Kaiken elämän sumun keskellä löytyy puutarhasta ilon aiheita. Nupullaan ollut jouluruusu on avannut kukkansa. Ihastelin pitkään ja ihmettelin tuota keltavihreää keskustaa. Sateet eivät ole saaneet kukkia ruskeiksi. Yritin muistella tapahtuuko niin keväällä kun jouluruusut kukkivat mutta en muistanut.

Etelänruusuruohon luulin hävinneen yhden kasvukauden jälkeen. Kuitenkin arvelin muutaman rikan olevan siementaimia enkä kitkenyt niitä pois. Se arvelu kannatti sillä olin oikeassa. Nyt on pari kukkaa etelänruusuruohossa. Ensi vuonna voisivat kukkia himppasen aikaisemmin eikä vasta marraskuussa.

Hups. Ruusukaalit ovat edelleen kasvimaalla. Olivat aikaisemmin herneen kokoisia eikä sellaisia viitsi kerätä. Nyt kokoa on enemmän ja kerään nämä viikonloppuna pois jos mikään eläin ei ehdi ensin. Jäniksiä puutarhassa liikkuu, sillä yksi tuore syreeni oli kaluttu ja joitain uusien tervaleppien taimista oli katkottu. Mitään ei toki oltu ravinnoksi käytetty, kunhan oli maisteltu.

Tomaatteja riittää edelleen. Viimeksi olen ostanut tomaatteja kaupasta joskus kesäkuun lopulla.

Puutarhassa on melko vettynyttä, sateet saisivat riittää. Viikonlopuksi on luvassa kivaa ulkoilusäätä. Luumulehdon kivituhkakäytävä ei kestä lähempää tarkastusta, se on kovin täynnä rikkoja. Keväällä on tiedossa kunnon kitkentää. Nuo keltaiset heinätuppaat ovat mätäskurjenmiekkaa, tykkään sen heinämäisyydestä tosi paljon ja siitä miten pysyy pystyssä lumen tuloon saakka.

Hankin elokuussa Mustilan taimipäivästä uutta maksaruohoa. Se on sedum ochroleucum 'Red Wiggle'. Tässä kuvassa se nuo pienet haaleat palluraiset punaisten keijunkukkien välissä.

Tässä tilanne tällä hetkellä. 'Red Wiggle' on kasvanut hurjaa vauhtia. Jos se suinkin on talvenkestävä, niin saapa nähdä mikä puutarhan valtaaja siitä tulee. Onpa muuten keijunkukatkin kasvaneet, syksyn kosteus on tehnyt hyvää.

Nyt taidan lähteä nukkumaan, jotta saan aamulla itseni ylös sängystä ja töihin.

Pieni paluu kesään

 Sain Pirjolta Puutarhaterapiaa-blogista haasteen postata kuusi kuvaa kesästä. Kiitos Pirjolle, olipa ihana palata tietokoneen uumeniin kesäkuvien pariin. Rajasin kuvat niin, että kesäkuusta on kolme kuvaa ja toiset kolme heinäkuusta. Sitten tulikin se vaikein osio, valita vain kuusi kuvaa sadoista kesä- ja heinäkuun kuvista. 

Kesäkuu

Kirsikkapuiden kukat, alkukesän heleä vihreys, taivaan sini ja ihmeellinen valo. Se kuvaa ehkä parhaiten kesäkuun alkua.

Viime kesäkuusta jäi mieleen kellukat. Ne kukkivat runsaimmin kuin koskaan ennen. Kuvan 'Mai Tai' kukki monta viikkoa.

Kasvihuoneen kausi alkoi toukokuussa, kesäkuussa korjattiin ensimmäistä satoa, kasvihuonekurkkuja.

Heinäkuu

Heinäkuussa kaikki on vähän överit ennen kuin tulee elokuun nuutuminen. Liljat loistossaan, ensi vuonna näistä osa on siirretty toiselle paikalle.

Iirikset ovat rakkaita, niistä 'Red Zinger' on yksi rakkaimmista. Heinäkuussa ei paljoa sadetta saatu, tämä lienee yksi niistä harvoista sateen jälkeen otetuista kuvista.

En osannut päättää laitanko viimeiseksi kuvaksi kuvan tuoksuherneistä vai kasvihuoneesta. Löytyi kuva jossa on molemmat. Tästä lähtien kasvatan tuoksuherneitä vain maassa, en ruukussa. Näin komeasti eivät ole koskaan ruukussa kasvaneet. Siemeniä on tallessa ensi kesää varten iso pussillinen.

En laita haastetta eteenpäin, tämä on kiertänyt jo aika monessa blogissa. Mutta jos ei ole vielä kohdallesi osunut niin nappaa tästä, ja jaa meille omat kuusi kesäistä kuvaasi.