Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2023. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 2023. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 12. marraskuuta 2023

Vielä vähän

 Kun maan sulaminen ja puutarhamyymälän superale sattuivat samalle viikolle, en voinut vastustaa kiusausta hankkia vihonviimeisiä kukkasipuleita. Ehdin myymälään niin, että valikoimaa oli kiitettävän paljon. Taimikassillinen sipuleita oman valinnan mukaan maksoi vitosen, oma valikoimani painoi 4,8kg kun kotona punnitsin kassin.

Narsisseja, kerrottuja tummanpunaisia tulppaaneja, lumikelloja, scilloja, posliinihyasintteja, krookuksia kasvitieteellisiä tulppaaneja ja kuusi keisarinpikarilijaa, nämä kaikki siis vitosella. Sipuleiden määrää en laskenut, mutta satoja niitä oli.
Onneksi istuttaessa oli pieni apulainen mukana. Luujauhoakin löytyi omista varastoista keisarinpikarililjoille. Osa sipuleista meni kasvihuoneen tienoille, ja osa hortensiapuutarhaan ja sen viereiseen uuteen alueeseen.
Tänään istutin vesisateessa kauden viimeisen taimen, alesta löytyneen jouluruusun. Kokemukseni mukaan, myös näin myöhään istutetut voivat menestyä. Minulla on muutama taimi hengissä jota on istutettu kolme vuotta sitten 23.12. ja hyvinvoivia ovat.
Myös jouluruusu pääsi uudelle alueelle. Verkon sisällä on pieni koristekirsikka. Puutikku jouluruusun edessä on merkkinä paikasta johon kylvin Minnalta Mamman puutarhasta saatuja valkoisen näsiän siemeniä. Loput siemenet kylvän sisälle jääkaappiin saamaan kylmäkäsittelyn. Minna ei tiennyt syntymäpäivääni tällä viikolla, mutta osasi lähettää siemenet juuri syntymäpäiväkseni. Kiitos!
Puutarhan tarkistuskierroksella törmäsin kasvihuoneessa uskomattomana näkyyn. Krassi joka kasvaa lattiakivien välistä, on vieläkin hengissä vaikka meillä oli pakkasta sekä päivällä, että yöllä useamman vuorokauden.
Arvatkaa mitä nämä vihreät heinät ovat? Ne ovat kaurajuuren taimia. Niitä on kasvimaa täynnä. Tänä vuonna siemenet itivät herkästi ja itävyys taisi olla 100%. Hukun taimiin jos kaikki selviävät talvesta hengissä. Riittää jaettavaksi eteenpäinkin. Eipä ole ollut ennen tällaista kaurajuuri-invaasiota vaan päinvastoin pulaa taimista.
Jätin kasvihuoneen vieressä kasvavat kaukasian kirahvinkukat talventörröttäjiksi. Ovat kauniita taivasta vasten silmiin osuessaan. Toki tämäkin tarkoittaa siementaimia siellä ja täällä, mutta se ei haittaa, minähän tykkään kitkemisestä.
Tämän viikon tuulet toivat loputkin lehdet alas puista, pääsen vielä haravoimaan ja sopivasti on luvattu kuivempaa keliä. Pikku pakkanenkaan ei haittaa, silloin lehdet on mukava haravoida ja kevyt viedä kompostiin.



perjantai 19. toukokuuta 2023

Darwinit ystävineen

 Tulppaanikausi on täällä. Se alkoi aikaisin ja taitaa myös loppua aikaisin lämpimien säiden takia. Viime vuonna istutin samoja Darwin-tulppaaneja uusille alueille kuin mitä vanhoillakin on. Kävi tuuri ja kaikki olivat juuri sitä lajiketta mitä pitikin.

Arboretumin pinkkiä loistoa.
Kasvihuoneen kivipenkkien pinkkiä loistoa. Tässä tulppaani ovat lisääntyneet rajusti, ei tuohon ole noin monta istutettu. Jos ylioppilasjuhlat olisivat juuri nyt, leikkaisin tuosta kukat sisälle taloon.
Äskeiset tulppaanit yhdessä uusimpien kanssa. Kaikki samaa väriä ja voin huokaista helpotuksesta.
Arboretumin vanhoja tulppaaneja. Kuvan oikeassa yläkulmassa näkyy valkoista. Siinä kukkii libanoninlaukka jonka siirsin viime vuonna. Viihtyy paremmin tässä uudessa paikassaan.
Punaista kauneutta kirjavalehtisen akileijan kaverina.
Yläpihan vanhoja tulppaaneja.
Uuden kasvihuoneen edustan Darwineita jotka istutin viime syksynä. Kun alue on suuri, ei kahden kilon tulppaanipussi tunnu oikein missään.

Tämän kauneuden kun muistaisi istuttaessaan sipuleita kohmeisin sormin puolipimeässä syysillassa.