Pesti jatkuu

Kerrotaan nyt uutiset teillekin. Olen saanut vuoden lisää palkatonta vapaata. Se taas merkitsee sitä, että pesti kotirouvana jatkuu ainakin elokuuhun 2011 saakka. Olipa helpottunut olo kun esimiehen päätös tuli. Ei aikaisia herätyksiä kukonlaulun aikaan ja lapsia hoitajalle, ja sitten itse hoitamaan toisten pilttejä. Ei nälästä kiukkuisia lapsia kun kuudeksi palataan kotiin ja muistetaan ettei kukaan käynyt ruokakaupassa. Nyt on vielä vuodeksi tiedossa rauhallisia aamuja ja päivällistä ajoissa. Ja paljon muuta meidän perheelle sopivaa.

Tässä kuvapläjäys kotiäitivuosiltani. Siellä yhdessä minäkin eskarilaisen kanssa vuonna 2004 sairaalan hississä.

Vielä kun joku keksisi kotiäidin rahasammon. Täällä olisi yksi heti valmiina mukaan!

Kuvista varmaan huomasitte ketkä ovat olleet pääroolissa tässä seitsemän vuoden pestissäni :)

Valmis!

Eilen nukuin kymmeneen, ompelin ja kävin ostoksilla. Sain tehdyksi kaiken mitä olin vapaapäivälleni ajatellut. No tosin ostokset hiukan supistui kun mieskin päätti pitää vapaata. Hänen kanssaan ei kierrellä vaatekaupoissa ihan yhtä laajasti kuin yksin kiertäisi.Kuvien tilkkupeitto on nyt valmis. Se lähtee MrsAgathalle blogini 1-vuotis arvonnan voittona. Väritoiveena oli mustavalkoinen ja tämmöinen siitä nyt tuli. Nyt täytyy vaan saada kiiruusti postiin.

Kaupoilla tuli kierrettyä, mutta ainoat mitä ostin oli nämä kahdet kumisaappaat. Siniset lämminvuorisaappaat ja robottisaappaat ilman vuorta kesäksi.

Kesäsaappaille ei olisi ollut mitään akuuttia tarvetta, mutta mies halusi nämä kuopukselle. Olihan ne ostettava. Ja kyllä meillä on ne kahdetkin saappaat tarpeen. Ihan taatusti tulee se saappaan varsi hörppäämään vettä ja kastumaan.

Kappahlissa ei tietenkään ollut jäljellä niitä vedenpitäviä housuja. No Trion liikkeessä en enää ehtinyt käydä. Eskarilainen tarvitsisi ihan ehdottomasti ne eskariin kun siellä ei käytetä kurahousuja. En vain millään raaskisi ostaa Po.P:n housuja. Täytyy pohtia muita vaihtoehtoja.

Kirpparilöytöjä

Tähän "kahdenkeskiseen" aikaan miehen kanssa voisi vaikka tottua. Nuorimmat lapset lähtivät eilen mummolaan ja tulevat vasta huomenna kotiin. Eilen olin miehen + ystäväpariskunnan kanssa elokuvissa ja syömässä, tänään miehen kanssa kirppareilla kiertämässä ja syömässä.

Ihanaa kierrellä kun on aikaa, kukaan ei nurise että mennään jo. Jalallinen kulho tuli eteen eräällä kirpparilla ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Ei hajuakaan onko uusi vai vanha, vai mikä, mutta kaunis on. Lasten pääsiäismunat saivat siitä heti uuden paikan. Joskus löytöjä pitää tehdä hiukan kauempaakin. Kuten lasikulhon alla olevan seitinohuen kirjaillun liinan. Se on ostettu Upsalasta torikirpparilta. Yksi rakkaimmista löydöistäni.
Sitten jotain mikä kuuluu luokkaan öö, en mä tätä kyllä tarttis, mutta kun on niin halpa. Messinkinen valaisimen koriste, ilmeisesti. Hinta 0,50e. Tampellan aivinalankaa, avaamaton rulla. Hinta 0,20. Eiköhän näille käyttöä löydy, idea ei vain aina putkahda heti mieleen.

Huomenna tämä äiti saa nukkua pitkään, ehtii ommella tilkkupeiton loppuun ja käydä vähän shoppailemassa. Siis täydellinen kotiäidin vapaapäivä jota edes jatkuva vesisade ei voi pilata.

Hyvää mieltä

Jo pelkkä keväinen auringonpaiste saa hyvälle tuulelle. Kuten sekin, että huomenna pääsee miehen kanssa elokuviin ja syömään. Tai se, että hammaslääkärissä ei löytynyt yhtään reikää, vain pari epäilyttävää lohkeamaa (pitää yrittää ajatella positiivisesti). Tai se, että kun kävin katsomassa vanhainkodilla mummoa, sanoi hän muutaman viikon hiljaisuuden jälkeen yhden sanan. Voisiko olla, että dementian runtelemasta mielestä olisi löytynyt vielä joku muisto. Hyvälle tuulelle saa myös tuleva kampaajakäynti ja sovussa leikkivät lapset. Tässä taisteluristeilijä hyökkää dinosaurusten päälle. Hurjaa menoa.Tämäkin sai hyvälle tuulelle! Kiitos Ida-Antonia, Nina ja Hanna. Olen tästä aika otettu :)

Ohje oli jakaa eteenpäin seitsemään blogiin, mutta koska tämä on tainnut jo parissa päivässä kiertää niin monta blogia läpi, laitan tämän eteenpäin kolmeen ihanaan blogiin. Olkaa hyvät:

Eikku

Miia

Päivi

Mukavaa viikonloppua kaikille! Auringonpaiste jatkukoon!

Vilautus tuvan lattiasta

Tuvan lattiaa on jo vähän esillä vaikka remontti ei ole vielä alkanut. Tämä pala kaivautui esiin pojan huoneen remontin yhteydessä. Ovi käännettiin aukeamaan tupaan päin, ja jotta se olisi onnistunut, piti lattiaa alentaa tai ovea korottaa. Helpointa oli ottaa tuvan lattiasta pois muovimatto, lastulevy ja sen alta kovalevy. Alta paljastui pala historiaa ja ihan hyvää lankkua.

Valitettavan kapeata tuo tuvan lankku vaan on. Ainakin jos vertaa sitä pojan huoneen 28cm leveisiin ja tasalaatuisiin lankkuihin. Kaikkea ei voi saada. Nyt vain toivotaan, että lankut olisivat kunnostuskelpoisia. Tuo pieni pala kun ei vielä kerro mitään niiden kunnosta.Ensimmäinen kohtaaminen tuvan lankkujen kanssa oli lähes heti kun talo saatiin haltuumme. Tuvasta purettiin iso lastulevykomero pois. Näkyy tuossa kuvassa vielä ehjänä. Minä en suostunut siivoamaan komeroa vaan halusin sen purettavaksi. Komeron sisällä kun oli ihan kaikkea alkaen hiiren luurangoista.

Komerosta sitten paljastui ne lankut. Muutaman räsymattokerroksen alta. Ruskean alkuperäisen sävyn lisäksi oli säästynyt seinällä pari metriä alkuperäistä rintapanelia. Sitä tuskin saamme palastettua, mutta suunnitelmissa on laittaa uutta tilalle kiertämään koko tupa. Sävykin tulee olemaan jotain muuta kuin noin tummaa ruskeaa. Jalkalistat näyttävät niin jykeviltä että ne todennäköisesti saa kaavittua puhtaiksi ja maalattua uudelleen. Niin ja yhtäänhän mua ei himoittais alkaa purkuhommiin :D

Pojan huoneessa tuo lastulevy lähti pois kämmenen kokoisina palasina. Että aika monta palasta tulee riittämään tuvan neliöistä. Voipi vielä hermo mennä :D

Vihreää

Piti kertoa teille tänään vähän paremmin tuvan lattioista, kuvien kera. Matkalla aihe muuttui ja nyt saatte kuulla mielettömistä viherpeukalon taidoistani. Siis kuten ensimmäisestä kuvasta voi päätellä, olen ihan älyttömän mestarillinen kasvattamaan Pelargonioita. Tai sitten en. Kaksi ostin viime kesänä ja molemmat ovat mennyttä. Olivat talvehtimassa eteisessä ja eteinenhän tietysti napsahti kunnon pakkasille silloin paukkupakkasten aikaan. Sipulit muistin pelastaa mutta en näitä. Että uusia taimia vaan ostamaan.

Jotain kuitenkin kasvaa ja kohisten. Ohrat saavat tuossa salin ikkunalla oikein kunnon aurinkokylpyä. Poikien kanssa istutettiin nämä n. viikko sitten. Suklaapupujakin jo näihin ostin, mutta laitetaan vasta pääsiäisenä. Muuten pienet vikkelät sormet hoitaisi puput parempiin suihin ennen aikojaan. Vasen ruukku on Ikeasta, oikeanpuoleinen on talon alta löytynyt kuppi. Ilmeisesti sokerikko. Jotain epäselviä leimoja pohjassa on, voi olla että on Arabiaakin.Takana oleva kulho onkin ihan ehtaa Arabiaa. En edes tiedä sen nimeä, on joku sähköviritysten posliinieriste. Sisällä on kierteetkin eli oikeasti kuuluu ylösalaisin. Kukkaruukkuna on vähän ehkä kiikkerä, mutta piti äkkiä keksiä joku istutuspaikka ylimääräisillä ohran siemenille. Tähän menivät hyvin.

Illalla on entisöinti, saan maalattua ikkunat toiseen kertaan. Väri ei vaan ihan tyydytä. Sama Uulan sävy pellava jolla maalasin astiakaapin sisuksen, onkin nyt ihan liian tumma. Missä lie virhe käynyt. Väriä en enää kuitenkaan vaihda, saa kelvata sillä ihan liki valkoista en väriltä edes hakenut. Ammattikoululle vietiinkin sitten lopulta kunnostukseen kahdeksan ovea, yhdet pariovetkin. Niitä varten pitäisi käydä ostamassa maalit ja kitit. Todella vaikea on miettiä mitä sävyä halutaan kun ihan puhdasta valkoista emme halua. Maalina on totuttuun tapaan Uulan pellavaöljymaali. Ehkä ihan ripaus harmaaseen vivahtavaa voisi olla hyvä.

Ikkunoista taidatte saada kuvia vasta kun ovat valmiit.

Valkoista

Vuosi sitten maaliskuussa tuli katolta alas näin komeat lumikiepit. Kuvan alareunasta näkee, että oli sitä lunta maassakin, ihan hivenen. Kuvassa näkyy myös yksi asia johon talossa rakastuin. Nuo veistetyt kattohirsien päät. Ennen osattiin tehdä kaunista jälkeä. Nyt pihalla näyttää tältä: Makuuhuoneen edustalla on pari metriä lunta. Syreenipensas on ihan mennyttä. Nyt harmittaa ettei sitä siirretty jo viime kesänä parempaan paikkaan. Salin ikkunoiden alla olevat syreenit ovat täysin jään alla. Mennyttä ehkä nekin, jos selviävät niin siirretään nämäkin. Toisaalta syreeneistä viis, kunhan tuo kaikki ei lumi ei sula talon alle. Vaikka maa viettää talosta pois päin, niin mahdollista se sulamisvesien talon alle valuminen on.

Paljon sitä lunta on vaikka aurinko ja tuuli onkin osan jo haiduttanut. Tänä kesänäkään tuskin ehditään taloa maalata. Tuvan remontti vie ajan ja rahat.

Navetta näyttää kuin olisi hautautunut puoliksi lumeen. Se tulee tulvimaan kesällä sillä navetan alla oleva kallio viettää navetan alle. Vesi menee sinne ja valuu sitten navetan takana pois. Eihän se hyvää tee rakenteille. Vielä ei olla keksitty hyvää keinoa millä sen estäisi. Navettakin on luonnonkiviperustuksella suoraan kallion päällä, eikä sitä oikein saa niin tiiviiksi ettei vesi menisi alle.

Joten vedenpaisumusta odotellessa. Kasvimaallekaan tuskin heti vapun jälkeen kuten parina aiempana vuonna.

Taistelua

Pyjamapojat sai ylleen taisteluvarustuksen iskän avustuksella. "Miekkailu" on pojille kova sana ja joskus sattuu pieniä turmia ja harmituksia kun varusteet ei suojaa. Eskarilaisella on päällään vanhat rullaluistelusuojat. Kuopuksen ehdoton asu on lippis, työhanskat ja äidin tekemä työkaluvyö vyötäröllä. Näillä varusteilla on kuulemma hyvä taistella.Sitten pientä purnausta yhdenlaisesta taistelusta. Kyläkoulumme ei enää ole välittömän lakkautusuhan alla, mutta esikoululaiset siirtyvät vähyytensä takia kirkonkylään. Samalla koulusta tulee kaksiopettajainen. Harmittavaa sekin, sillä oppilaita on syksyllä kuitenkin vielä n. 40 kappaletta.

Yksi asia kuitenkin harmittaa ja ihmetyttää vielä enemmän. Kyläläisilllä on hirveä huoli kylän koulun säilymisestä ja kylän elinvoimaisuudesta, mutta. Mitä sen eteen tehdään? Myydäänkö tontteja? Siis oikeita tontteja, eikä sitä joutomaata joka ei sovellu mihinkään. Raaskitaanko luopua järvimaisemista? No entä ne tyhjinä seisovat talot? Tai ne joissa käydään kerran kesässä muistelemssa miten kivaa siellä oli mummon kanssa 20 vuotta sitten? Eihän nyt niitä sovi myydä, ulkopuolisille. Annetaan mieluummin rapistua kun jokuhan voisi vaikka laittaa kuntoon ja sitten myydä pois ja saada vaikka hyötyä itselleen. Sitten vielä kehdataan ihmetellä kun ei tänne ketään muuta. No minne muuttaisi.

Ja mikä ihme on siinä, että jos joku omasta kylästä tarjoaa palveluitaan niin sitä ei käytetä. Kun vielä vaikka rikastuu se palvelun tarjoaja, eihän se sovi. Ajetaan mieluummin se 30 kilometriä kaupunkiin josta sitten ostetaan kalliilla se sama palvelu.

Joskus tekisi mieli huutaa isoon ääneen aarrrgh tuolla kylän raitilla. Vaikka ei nämä meitä niin kosketa kun se talo saatiin täältä maalta ostettua ja palveluita ei tarjota. Niin silti ymmärrän perheitä jotka muuttavat tänne, ja jo vuoden päästä pois ja vannovat ettei enää koskaan maalle. On tämä ihan oma ympäristönsä. Meille sopii omissa oloissa olo ja juorut laitamme toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Toisaalta ei meitä tänne mikään sido muuta kuin lasten koulut ja ystävät. Kun kuopus lähtee kouluun tulee asuinpaikka taas mietittäväksi. Vieläkö tämä kylä tarjoaa meille sitä mitä haluamme? Koulun, puhtaan ja raikkaan ympäristön ja mukavia ihmisiä. Vai onko taas aika vaihtaa maisemaa.

Mitään ihmeellistä ei siis ole sattunut (tutut huom.), keväisin vaan muuttoinnostus nostaa aina pikkaisen päätään. Tänä vuonna hiukan enemmän. Rakastamme kotia ja omaa mäkeämme. Meille tämä on idylli kaikesta pikkupaikkakuntalaisuudesta huolimatta.

Kamut

Kuopus tykkää nuhjustella Kaapon kanssa. Kaapo on kiltti koira ja kestää monenmoista. Satuttaa ja kiusata ei saa, kumpikaan. Hellävaraista painia saa harrastaa kun siitä näkyy tykkäävän molemmat. Tai jos ei painita, voi pötkötellä yhdessä lattialla.Yleensä Kaapo kyllästyy ensin ja siirtyy toiseen paikkaan. Kuopus on muuten valinnut ja pukenut vaatteet itse. Lemppari t-paita pitää aina laittaa pitkähihaisen päälle. Kotona jalassa on yleensä college-housut. Jalassa lörpöttää äidin tekemät villasukat.

Kaapon kanssa touhuilun jälkeen voi jatkaa legoleikkejä. Kirpparilta ostettuun 70-luvun salkkuun on kerätty kaikki legoaarteet, eli kiiltävät pienet nappulat.

Niitä voi sitten laittaa vaikka tämmöisiin autoihin vilkuiksi. Tämä on kuopuksen ihan itse tekemä palopäällikön johtoauto. Aika hieno täytyy sanoa. Perjantai aamusta on taas pieni hetki omaa aikaa kun kuopus menee kerhoon. Tämän vuoden puolella se oma aika on mennyt luvattoman usein siivoamiseen. Huomenna voisi tehdä jotain muuta. Vaikkapa kirjoitella sähkoposteja ystäville, niitä on odottamassa jo monta.

Mukavaa loppuviikkoa!

No edes yksi nauttii.

Kaapo ulkoilee. Teini räpsi kuvia. Lumileikit on poikaa. Illalla sammui kuin saunalyhty. Väsyy ne vilkkaat pentukoiratkin.

Lunta riittää ja sääennuste lupasi vielä lisää. Haluaisko joku ostaa? Nyt saisi edullisesti ihan rekkalasteittain.

Kerta kiellon päälle.

Piti olla päätös, että ei tule yhtään huonekalua tähän taloon ennenkuin edelliset on kunnostettu tai saaneet uuden kodin. Nyt vähän lipsahti. Sekalainen kasa kodinelektroniikkaa sai uuden paikan tästä kirpputorikaapista. Kaapin on valmistanut lahtelainen huonekalutehdas Häkli. Leimat löytyvät laatikoiden pohjasta. Pari koristelistaa uupuu ja lukoissa on uudet avaimet. Listaa ja paremman näköisiä avaimia varten täytyy tehdä löytöretki tänne. Muuten kaappi saakin olla tässä kunnossa. Vaan täytyy myöntää, että teimme tihulaisenkin töitä. Kaapista sahattiin jalat lyhyemmiksi ja alaristikko pois. Näyttää nimittäin sata kertaa paremmalta näin.

Tummat kalusteet on kyllä meidän makuun. Nyt jos maalaisin tuon lattia, tekisin siitä hiekan ruskean, juuri saman sävyisen kuin tapetissa oleva raita. Asumisvuodet ovat kyllä aika hyvin kuluttaneet lankkujen pintaa, joten voi olla ettei se uusi maali nyt niin kaukana ole.Aurinkoista päivää kaikille! Nämä kuvat ovat otettu kello 9 aamulla. Sali kylpee jo näin hienossa valossa, vaikka se aurinko paistaakin ihan toiselta puolelta taloa.

Minä ite!

Tämä meidän kuopus on aika minä ite-poikia. Varsinkin kaikki "aikuisten hommat" pitäisi saada tehdä itse. Kun äiti oli pyykkejä laittamassa, oli lapselle tullut nälkä. Oli sitten päättänyt tehdä itselleen voileivän. Minä ehdin mukaan työhän tässä kohtaa, katsomaan melkein valmista voileipää. No eihän siinä mitään, hyvä kun osaa itse.

Mutta ehkä tämä veitsen käyttö pitäisi jättää vielä äidille. Hienosti oli mennyt, ja hienosti oivallettu, että syönpäs ensin puolikkaan jos en vaikka jaksa enenpää. Ruuvimeisselit ja muut työkalut meillä täytyy nykyään olla yläkaapissa. Muuten tämä Herra Omatoiminen tekee remontitkin itse. Eikä välttämättä juuri siitä kohtaa mistä isä ja äiti oli ajatellut remontoida.

Tuvan remontti tekisi mieli aloittaa jo nyt. Kesään on kuitenkin odotettava, jotta se taretaan tehdä. Joku asia kuitenkin edistyy. Mies vei tänään työmatkallaan kahdeksan peiliovea ammattikoululle kunnostettavaksi. Jospa ne saataisiin taloon paikoilleen jo tänä vuonna!