Vuorokaudessa tapahtuu paljon.

Ainakin kun kyse on puutarhasta. Vuorokausi poissa, ja piha on puhjennut kukkaan.

Valkoinen syreeni, kasvaa jo yli kolme metriä korkeana pensaana. Taitaa olla todella vanha.
Vuokot, viime kesänä istutetut kaunokaiset kukkivat upeasti.

Virosta tuotu sikäläisittäin hopupuu, meikäläisittäin hevoskastanja selvisi ainakin ensimmäisestä talvestaan.

Mummon antamat bellikset ovat kukkineet hienosti.

Neljästä omenapuusta vain yksi kukkii, mikähän vaivaa muita?

Toinen valkoinen syreeni. Tuoksu pensaan vieressä on huumaava.

Puutarhakuvat mummon muistoksi.

Hautajaiset.

Lauantaina kävimme saattamassa mummon haudanlepoon ja jättämässä viimeiset jäähyväiset. Ilma mitä parhain, mieli musta kuin mikä. En voi muuta kuin todeta, että yksi elämäni pahimpia hetkiä. Hautajaiset todensivat sen että mummoa ei enää ole. Onneksi näillä meidän pienillä on niin luonnollinen suhde kuolemaan.

(hautajaiset voi viettää vaikka juoksemalla hautojen välisillä käytävillä)

Lahjontaa

Tänä vuonna lahjottiin opettajia vähemmän, mutta päiväkotia sitten enemmän. 5-vuotias siirtyy elokuussa päiväkodista koulun esikouluun. Kesälomalle jää samaan aikaan kun koululaiset, joten tänään oli viimeinen päivä päiväkodissa. Melkein kaksi vuotta ehti siellä olla.

Päivähoidon alkaessa erityisemme oli juuri täyttänyt 4-vuotta. Tiesi nimensä, mutta kysyttäessä sanoi aina olevansa poliisi. Näin meni koko ensimmäinen talvi, jopa viime syksyäkin kunnes yhtäkkiä alkoi mieltää etunimensä omakseen kysyttäessä nimeä. Arabian poliisimestari-mukista saimmekin sitten loistavan läksiäislahjan erityisen ryhmän aikuisille. Suklaat oli koko henkilökunnalle. Jos vain muumi-mukeista tykkäävät, jää poliisimme varmasti mieleen. Normaalisti erityinen kulkee matkat taksilla, mutta tänään kävin hakemassa pojan ja hyvästelemässä henkilökunnan. Haikeaa oli ja nyt vain toivotaan, että teimme oikean ratkaisun siirtäessämme erityisen koulun esikouluun.
Huomenna vuorossa mummon hautajaiset. Pelottaa jo nyt.

91,5cm ja 12,7kg

Neljäs ihmeemme syntyi 24.5.2006. Pienen miehen mitat silloin olivat 3340g ja 48cm. Alkumetreihin vuoden 2005 syksyllä sisältyi pientä jännitystä, sillä raskaus alkoi kaksosraskautena. Mikä järkytys kuulla, että sen neljännen lapsen lisäksi onkin tulossa myös viides. Pahoinvoinnin loputtua kuin seinään tiesin jo mitä oli käynyt. Toinen alkioista meni kesken noin viikolla 11. Onneksi toisen sydän sykki ja kaikki näytti olevan kunnossa. Synnytykseen asti selvittiin ja kuopuksemme syntyi lääkärin kanssa etukäteen sovitulla sektiolla.

Tässä kuopus, nyt jo 3-vuotias. Nykyiset mitat ovat tuolla ylhäällä. Tämä viimeiseksi jäävä muksumme onkin tuollainen kirppunen, oli jo syntyessään lapsistamme pienin. Luonnetta löytyykin sitten koonkin puolesta. Äidillä on joskus haikeaa, että se vauva on jo näin iso!

Kuvassa maistuu saunan jälkeen rinkeli. Kylpytakki on aitoa Tuttaa menneiltä vuosilta.

Sadepäivänä

Sadepäivänä voisi vaikkapa silittää pyykkivuorta pienemmäksi, tai siivota kaappeja, tai hinnoitella lasten vaatteita kirpparille, tai keittää mehua! Minä valitsin jälkimmäisen.
Mehu on ehdottomasti tehtävä puuhellalla, sähköliedellä ei saa yhtä hyvää mehua. Siskon ohjeen mukaan mehustin täyteen erilaisia marjoja. Niitä kaikkia mahdollisia mitä se pakastin sisäänsä kätkee. Tällä kertaa mehuun tuli ainakin mansikkaa, vadelmaa keltaisena ja punaisena, puolukkaa, viinimarjoja valkoisena ja punaisena, vähän karviaisia ja vähän omenaa. Joka kerta kun teen mehua on sekoitus erilainen riippuen siitä mitä pakastimesta sattuu käteen tai mitä on jäljellä. Minä teen mehun niin, että sokeri lisätään vasta mehustuneeseen mehuun joka sitten vielä kiehautetaan. Pullot desinfioin uunissa 100 asteessa. Pullo piripintaan täyteen mehua, päälle pala muovikelmua ja kiehuvassa vedessä liotettu korkki kiinni. Vielä kiehuvaa vettä pullojen päälle ja mehu on valmista. Menetelmän oikeellisuudesta en tiedä, mutta vielä ei ole mehuja homehtunut. Toisaalta ne ei kauaa meidän jääkaapissa säily vaan juodaan nopsaan pois. Uusi satsi pitää keittää 2-3 kuukauden välein sillä kaupan mehuja meillä ei juoda.
Valmiit mehut jäähtymässä lasikuistilla :)

Postia viime viikolta.

Salainen ystävämme ilahdutti meitä postilla viime viikolla. Miten osuvat jutut olikaan ystävä osannut valita! Tiku ja Taku dvd:stä tuli suosikki, yhtään sellaista meillä ei vielä ollut, mutta Mikin ja Akun filmeistä ovat tykänneet. Äiti sai kangasta tilkkutöihin, sekä suklaata. Kirjeen mukaan suklaa oli myös iskälle, mutta taisi hävitä äidin suuhun... (oli mukana Göteborgissa). Kehäkukan siemenet istutettiin tänään vanhaan metalliseen vannaan. Apulaisena kuopus. Apulaisen lippis pitää nykyään olla tuolla lailla silmillä, mikään muu ei kelpaa. Päällä karavaanaripaita popilta ja jalassa isoveikan vanhat farkut. Farkkujen lisäksi jalassa on kumisaappaat. Sandaalit tai lenkkarit eivät kelvanneet vaikka äiti miten yritti. Mikäs siinä, jos toinen tahtoo kulkea kumisaappaissa niin kulkekoot :)

Vanna muuten löytyi keskeltä kukkapenkkiä, täysin mullan alle hautautuneena. On ihan ehjä.

Ruotsin tuliaiset

Reissusta pitää tietysti tuoda tuliaisia. Hotellimme takapihalla oli 200 liikettä käsittävä ostoskeskus. Sieltä löytyi Suomestakin tutut Lindexit ja Henkkamaukat yms. Niissäkin käytiin, mutta lastenvaatteiden kohdalla se helmi löytyi vanhasta Haga-korttelista. Pikkiriikkinen putiikki oli nimeltään Villervalla (http://www.villervalla.se). Harmitti vaan tosi paljon, että heidän kokonsa loppui kokoon 116cm. 5-vuotiaalle olisin ostanut mieluummin jo kokoa 122cm ensi syksyä ajatellen. Mutta ei sieltä tyhjin käsin silti poistuttu.

Molemmat saivat trikoiset vetoketjutakit. Isommalle koko 116cm ja pienelle koko 98cm. Toivottavasti eivät ihan älyttömästi kutistu pesussa vaikka reiluja ovatkin.
Pienin sai lisäksi pitkähihaisen trikoopaidan ja trikoohupparin. Huppari on kaksinkertaista trikoota ja mallia kääntötakki. Voi käyttää raidallista tai yksiväristä puolta.

Siskon poika sai raidallisen haalarin. Tämän värit ovat luonnossa paljon paremmat kuin kuvassa. Tämä oli alennuksessa -50%, hintaa jäi alle 10e.

Putiikki oli täynnä aivan mielettömän ihania vaatteita. Minä olisin huolinut kaikki, etenkin ne vauvojen vaatteet...

Tilkkumyyjiltä ostin tietysti kankaita. Paljon ruskeita, sillä pitäisi ehtiä ommella siskolle häälahjaksi ruskeasävyinen parisängynpeitto. Annoin kyllä jo varoituksen, että tuskin valmistuu ajoissa. Kesä on se vuodenaika kun ompelulle on vähiten aikaa.

Matkalaukku täyttyi myös langalla. Löysimme lankakaupan jossa olikin alpakkalangat -40% alennuksessa. Selvisi vasta kassalla ja olikin sitten haettava vielä muutama kerä lisää. Näistä tulee ensi talveksi pehmeitä lapasia. Alla on Greengaten keittiöpyyhkeet. Hauskasti muuten samat sävyt kuin langoissa. Suomen hinnoista en tiedä, mutta nämä maksoivat vain 5e/kpl (alennuksessa).

Lisää kankaita...

... ja vielä kankaita. Reunassa tilkkukortteja mm. Islannista. Pinssejä ostin useita, useimpien maiden myyntipisteet myivät edullisesti vanhentuneita pinssejään. Hauska lisä tilkkupinsseihin.

Olisihan siellä ollut vaikka mitä, onneksi matkalaukun paino ja lompakon ohuus antoi omat rajoituksensa.

Arvonta suoritettu!

Lammaskassin arvonta suoritettiin äsken lasikuistilla. Nimilaput vanhaan soppakulhoon, sekoitus ja viisivuotiaan toimimaan onnettarena. Yksi lappu ylös kulhosta ja lapussa lukee... ... Mimo/Hanna! Onnittelut!

Laitetaan tulemaan postia.

Göteborg, osa 1.

Nyt on ähky, nimittäin tilkkuähky. On tullut katseltua satoja tilkkutöitä. Niitä oli seinillä, käsissä, selässä, päällä ja ties missä. Reissu oli mahtava. Sopivasti irtautumista kotiäidin arjesta, ostoksia, tilkkuja ja ystävän seuraa. Ostoksista teen oman jutun, tässä teille Göteborgin NQT 2009 tapahtumassa nähtyä ja koettua tilkkutöiden osalta.

Kone täynnä kuvia ja pää täynnä uusia ideoita, katsotaan mitä tästä kehittyy. Tuon ylemmän pienen peiton blokkia tekee mieli kokeilla, ehkä muutaman muunkin...

Matkoille (arvonta jatkuu)

Tämä äiti starttaa huomenna klo 8.00 ja lähtee Göteborgiin. Luvassa reissu kahdestaan hyvän ystävän kanssa, kohteena NQT 2009, eli pohjoismaiset tilkkupäivät. Valmista ruokaa, hyvin nukuttuja öitä, tilkkutöitä, kankaita, shoppailua, kahviloita ja kaikkea ihanaa. Ei edes haittaa luvattu sateinen sää. Tätä on odotettu.

Arvonta jatkuu siis ainakin sunnuntaihin asti. Kaikki tuonne alemmaksi arvontapostaukseen kommentin jättäneet ovat mukana arvonnassa.

Salaiselta ystävältä tuli tänään postia, siitä laitan juttua kunhan palaan kotikoneen ääreen. Itseltäni lähti paketti vielä tänään, pahoitteluni sen myöhäisestä perille tulosta.

Kuvassa nuorimmat päivänsäteemme, kuvassa olemme viikko sitten retkellä Korkeasaaressa. Nuorimmainen täyttää sunnuntaina 3-vuotta! Maanantaina toiseksi vanhin lapsi täyttää 11-vuotta. Synttäreitä juhlitaan vasta kesäkuussa olosuhteiden pakosta.
Huomisesta alkaen olenkin sitten "oikea" kotiäiti. Tänään on elämäni viimeinen päivä hoitovapaata, sillä lapsia meille ei enää tule. Haikeaa. Toisaalta ihanaa, että on mahdollisuus olla vielä vuosi ja 2 kuukautta kotona, kiitos miehen ja työnantajan. Tästä ajasta tullaan nauttimaan! Sitä aikaa pääsette blogissa seuraamaan :)

Arvonta

Nyt kun tuo kävijälaskuri näyttää uutta kymmenlukua, on aika arvonnan! Palkintona ompelemani pellavakankainen lammaskassi. Arvontaan voit osallistua jättämällä kommentin tuonne alemmaksi. Jos jätät sen anonyymina, laita mukaan joku nimimerkki, tiedän sitten tehdä arpalipukkeen oikealle henkilölle :) Hauskapa samalla nähdä ketä täällä käy, päivänpesän elämään kurkistelemassa.

Osku

Kyllä tätä surua nyt piisaa. Yksi lasten gerbiileistä kuoli tänään. Lauantaina jo alkoi voida huonosti, joten tämä lopputulos oli tiedossa. Lapset suree lemmikkiään ja äiti suree lasten surua. Osku haudattiin tietenkin menojen kera omaan pihaan, viime syksynä kuoleen kissamme vierelle. Tiedä sitten, mitä mieltä kissa ja gerbiili on tästä järjestelystä , mutta näin teimme. Samalla tuli pienimuotoisesti harjoiteltua kohta olevia mummon hautajaisia varten.
Kuvat on ottanut ja koonnut vanhin lapsi.

Puutarhasta

Ekat kuvat eivät ole puutarhasta, vaan lasikuistilta. Sain vihdoin ja viimein aikaiseksi laittaa amppelit paikoilleen ja Terrasta viikko sitten hankitut Mustasilmäsusannat paikoilleen amppeleihin.

Mustasilmäsusannaa en ole ennen kokeillut, ilmeisesti on todella hallanarka. Hallaöiksi kietaistaan vielä harsoa ympärille vaikka kuistilla ovatkin. Vaan kauniita ovat ja toivottavasti kasvavat suuriksi.

Kasvihuoneen reunaan tehtiin pieni kukkapenkki kehäkukille. Sen eteen taas laitoin köynnöskrassia ja sille tueksi vanhan ikkunanpokan. Ikkunaan virittelen vielä siimat paremmaksi tueksi. Kasvihuone on koottu aitasta löytyneistä vanhoista ikkunoista. Ilmeisesti ovat talomme vanhat ruudut. Ne kyllä raaskii käyttää kasvihuoneeksi, sillä ei niistä enää ole ikkunoiksi.

Sipuli, porkkana, lanttu ja herneetkin saatiin maahan. Mies teki niille kohopenkit, kitkeminen on helpompaa, samoin välien kurissa pitäminen. Viime jouluna syötiin oman kasvimaan antimista tehtyjä porkkana- ja lanttulaatikoita. Tälle vuodelle tähdätään samaan. Lannoitteena käytämme vain luonnonlannoitteita.

Mansikkamaa on aika lohduttoman näköinen. Alkukeväästä jo riemuitsin, ettei myyrät tuhonneet pihasta mitään. Vaan tuhosivat jotain, lähes kaikki mansikat! Juuri kun alkoivat tuottaa satoa. Kyllä oli lapset pettyneitä. Nyt pitää hommata uudet taimet, tarvitaan varmaan nelisenkymmentä uutta tainta. Kolmannen rivin viime vuonna istutetut eivät onneksi myyrille kelvanneet. Mansikoiden takana näkyy perunamaa, se laitettiin viikko sitten.

Kitkemistäkin vielä riittää...

Soppakulho

Täällä ensishokki alkaa helpottaa, tilalla onkin sitten suru, puhdas yksinkertainen suru. Keskustelut oman ädin ja muiden läheisten kanssa ovat auttaneet, onneksi äidinäidistä jäi vain hyviä muistoja ja niitä muistoja on paljon.

Tänään meidän miesväki lähti Lahteen ostamaan ruohonleikkuriin uusia teriä. Minä ajattelin, että kaipa tässä voisi tehdä hyvää lähteä ihmisten ilmoille ja ilmoittauduin mukaan. Minut kyllä jätettiin pois kyydistä Anttilanmäen kaupunginosassa sillä lehdessä mainostettiin siellä olevia pihakirppiksiä. Teki oikeastaan hyvää kierrellä rauhassa vanhoja katuja pitkin ja ihastella hoidettuja puutaloja ja pihoja. Yhden talon pihasta tein tämän löydön muutamalla eurolla. Vanhan Arabian soppakulhon. Kulho taitaa olla täysin ehjä, sisäpuolelta on krakeloitunut. Kannesta puuttuu nuppi. Siis täydellinen kukkaruukuksi. Soppaa siinä en tohdi sentään tarjota.

Soppakulho on kaunis, sekä muodoltaan, että kuosiltaan. Jos joku tietää mitä sarjaa ja kenties vuosiluvunkin, olisin kiitollinen. Pohjassa on yksipiippuinen leima, ja teksti arabia. edit. Kulho on nimeltään Maisema, valmistusvuosi välillä 1932-1949. Kaikkea löytää kun nettiä selaa :)